Kolumni

Ulla Katajavuori

Kirjoittaja on lähihoitaja ja kuntavaaliehdokas Orimattilassa.

Hyvinvointia hoitajan silmin

 

Olemme suurten muutosten äärellä. Muutosten, joita hallitsevat raha ja säästöt. Kaiken keskiössä pitäisi olla kuitenkin ihminen – hyvinvoiva kuntalainen. Meidän kuntapäättäjien tulisi muistaa tämä tehdessämme päätöksiä kuntalaisten hyvinvoinnin  ja terveyden turvaamiseksi. Jokaisella meistä on oikeus hyviin palveluihin sekä riittävään, koulutettuun, ammattitaitoiseen ja hyvinvoivaan henkilökuntaan. Hyvinvointi koskettaa meitä jokaista ja jonain päivänä se voinkin olla minä tai sinä, joka tarvitsee toisen ihmisen apua ja tukea selviytyäkseen elämästä, kun omat voimavarat eivät enää siihen riitä. Selviytyäksemme tarvitsemme toimivaa ja hyvää sosiaali- ja terveydenhoitoa, jonka pitäisi olla kaikkien saatavilla omassa kunnassamme ja silloin kun sitä kipeimmin tarvitsemme.

Ihmisen hoitaminen ei ole rahassa mitattavissa olevaa pääomaa. Hoidon tuotos on ihmisen hyvinvointi ja mahdollisimman hyvä elämä. Parhaiten se onnistuu tutussa ympäristössä omien läheisten läheisyydessä. Toista ihmistä voi hoitaa vain toinen ihminen ja tähän työhön me tarvitsemme riittävästi osaavia ja ammattitaitoisia hoitajia.

Ihmisen hoitaminen ei ole rahassa mitattavissa olevaa pääomaa.

Vuoden alussa aloittanut Päijät-Häneen Hyvinvointikuntayhtymä PHHYKY antaa esimakua meille siitä mitä SOTE – uudistus tulevaisuudessa parhaimmillaan tai pahimmillaan voi olla. Vuodeosastoja ja vanhainkoteja on lopetettu ja toimintaa keskitetty kotihoitoon sekä suurempiin ja vieraampiin apua antaviin yksiköihin. Terveyspalvelut on siirretty yhä kauemmaksi omaisten ulottumattomiin. Pienet kunnat jäävät väistämättä palveluissa isojen kuntien varjoon. Kuntalaisen sosiaali- ja terveydenhoito ovat huonoja säästökohteita. Pahimmillaan se voi johtaa kalliimpaan ihmisten pahoinvointiin. Kuntalaisen hyvinvointi on liian kallis uhrattavaksi yhtenäisen maakuntamallin rahoittamiseksi.

Me tiedämme, että elämän eväät saadaan jo lapsuudessa, pienessä ja turvallisessa ympäristössä. Se, millaiset puitteet me voimme lapsillemme ja nuorillemme antaa,  vaikuttaa siihen kantavatko lasten ja nuorten siivet elämän matkan varrella. Syrjäytyminen, koulutus, työttömyys, sairastuminen, vammautuminen, ja masentuminen ovat kalliisti hoidettavia ellei niihin puututa ja vaikuteta ajoissa – anneta mahdollisuutta hyvään elämään. Jokaisella meistä – oli hän sitten lapsi tai nuori, aikuinen tai vanha, sairas tai vammainen, laiha tai lihava, köyhä tai rikas – on samanlainen oikeus hyvään ja arvokkaaseen elämään, tarve tulla hyväksytyksi ja kohdatuksi aidosti sellaisena kuin on.

Väärässä kohdassa tehty säästöpäätös ja oikeassa paikassa tehty ennakoiva päätös voivat ratkaista paljon – koko ihmisen elämän. SOTE-mallissa hyvinvoiva kuntalainen voi olla vielä kaukainen unelma, mutta ehkä se vain jonain päivänä toteutuu ja meillä kaikilla on samanlainen mahdollisuus hyvään ja terveelliseen elämään paikkakunnasta ja elämän tilanteesta riippumatta.

Jokaisella on oikeus elää arvokasta elämää. Me päättäjinä voimme toiminnallamme ja päätöksillämme antaa siihen mahdollisuuden ja puitteet. Viimekädessä kuitenkin jokainen kuntalainen itse päättää omasta tavastaan elää terveellista ja liikunnallista elämää – sillä ihminen on luotu liikkumaan. Jokainen vastaa omasta hyvinvoinnistaan, mutta jokaisella tulee olla siihen tasa-arvoiset mahdollisuudet. Meidän on autettava niitä heikompia, joiden omat voimavarat eivät riitä. Meillä on vain yksi elämä ja sinä itse päätät millaisena sen haluat elää.

Yhteisenä tavoitteena on hyvinvoiva kuntalainen. Tehkäämme yhdessä elämästämme elämisen arvoista. Se on tie kestävään tulevaisuuteen. Rahaa ja säästöjä tarvitaan, mutta sen hintana ei saa olla ihmisen elämä.

 

Kolumni

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Kasvun alettua kannattaa korjata tasa-arvovajetta

Lamalla on kolme aaltoa. Ensin sakkaa talous, sitten työllisyys ja kolmantena syntyy sosiaalinen lama. Kun nousu käynnistyy, ketju kulkee toisin päin. Välikysymys eriarvoisuudesta osuu oikeaan aikaan, koska nyt kasvu ja työllisyys paranevat, mutta hallituksen toimet uhkaavat syventää sosiaalista lamaa.

Kasvu ja työllisyys ovat keskeisiä asioita hyvinvointivaltion turvaamisessa.

Tästä olen hallituksen kanssa täysin samaa mieltä. Mutta ne eivät yksin riitä. Kyse on siitä, miten hedelmät jaetaan. Kyse on oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta.

Suomen suurin haaste ei ole talous, vaan sosiaalisten repeämien ehkäisy. Eriarvoistumisen ehkäisy. Yhdenvertaisuuden lisääminen.

Hallitus sanoo, että työllisyys on parasta sosiaaliturvaa. Kyllä olen samaa mieltä. Mutta ikävä kyllä työn muutos on rapauttamassa tätä vanhaa totuutta. Kun arvioimme työllisyyden kehitystä, on syytä katsoa työllisyyden sisälle. Joukkoomme ovat tulleet työssäkäyvät köyhät. Heille työssäkäynti ei tuo taloudellista nousua.

Suomen suurin haaste ei ole talous, vaan sosiaalisten repeämien ehkäisy.

Työllisistä noin neljä prosenttia on köyhiä. Usein kyse on yksin elävistä ihmisistä tai lapsiperheistä. Luku ei Suomessa ole suuri, mutta uhkaa kasvaa.

Hyvinvointivaltion kestävyyden näkökulmasta on oleellista, jäädäänkö työssäkäyvään köyhyyteen vai nostaako työ tekijänsä omilleen, jopa kerryttämään yhteiseen hyvään käytettäviä verotuloja.

Osa-aikaisia työntekijöitä on noin 300 000 heistä 100 000 haluaa kokopäivätöitä, jotta voisi tulla palkallaan toimeen. Nolla-sopimuksilla työskentelee yli 80 000 henkeä, heistä 30 000 haluaa lisätyötä. Jos käydään kaikki ryhmät läpi, lisätyötä haluava on laskutavasta riippuen joko 200 000 tai puoli miljoonaa. Tätä matematiikkaa vasten puhe vain 40 000 hengen työvoimareservistä on irvokasta.

Työllisyyspolitiikan menestyksen mittarina on oltava myös työn laatu ja työstä saatava toimeentulo.

Työllisyyden noususta kansainvälinen talous ansaitsee suurimman kiitoksen, työmarkkinajärjestöt toiseksi suurimman ja hallitus jää kolmannelle sijalle. Jos hallituksen työtä arvioi toimeentulon ja työn laadun suhteen ei päästä kiitoksen puolelle.

Hallitus on alistunut ajatukseen matalapalkkatyön lisäämisestä. Matalapalkkatyö ei elätä eikä tuota aina edes verohyötyä yhteiskunnalle. Siksi työ ei enää automaattisesti ole parasta sosiaaliturvaa. Menestyksen analyysissa on mentävä syvemmälle.

Hyvinvointivaltion kestävyyden näkökulmasta oleellista on turvata tulevaisuuden työvoima. Mutta tämän politiikan hallitus laiminlyö.

Hallituksen omassa budjettiesityksessä arvioidaan, että niiden kotitalouksien määrä, jotka saavat täydentävää toimeentulotukea, kasvaa. Siis toimeentulotuen tarve kasvaa, vaikka työllisyys on parantunut. Tämä on varsin poikkeuksellista. Se on seurausta siitä, että hallitus on leikannut useita kaikkein pienituloisimpien etuuksia.

Esimerkiksi Kelan toimeentulotukimenot kasvoivat yksin lääkekorvausten leikkausten vuoksi jo keväällä yli 20 miljoonaa. Parhaillaan eduskunnan käsittelyssä on ns. työttömyysturvan aktiivimalli. Hallitus arvioi sen kasvattavan toimeentulotukimenoja yli 20 miljoonalla.

Sama hulluus koskee asumistuen leikkausta. Se kepittää köyhimpiä ihmisiä. Se syö työnteon kannusteita, koska se vie työstä saadun hyödyn monelta pienipalkkaiselta ihmiseltä. Asumistukea saa noin neljännesmiljoona ihmistä.

Työllisyyden näkökulmasta toimeentulotukiasiakkuuksien lisääminen on hulluinta mitä voi tehdä. Toimeentulotuki on etuuksista se, jonka varassa olevan on kaikkein vaikein ottaa vastaan keikkatöitä. Pienistä ansiotuloista saatu hyöty leikkautuu kokonaan pois. Työttömyysturvan varassa on helpompi tehdä keikkatöitä, jos niitä on mahdollista saada.

Uskon että ns. aktiivimallin suurimmat työllisyysvaikutukset tulevat olemaan Kelassa ja työttömyyskassoissa, koska ne joutuvat palkkaamaan lisää väkeä mallin toimeenpanoa varten. Hallituksen aktiivimalli ei aktivoi, se passivoi.

Hallitus tuntuu ajattelevan, että työttömyys poistuu, kunhan työttömät hakevat aktiivisemmin töitä ja vain menevät töihin. Siksi se leikkaa työttömyysturvaa kerta toisensa jälkeen ja malli mallin perään.

Vahva talous ja korkea työllisyysaste ovat tarpeellisia, mutta ne eivät riitä.

Tarvitaan oikeudenmukaista työnjakoa ja apua heikoimmille. Kun kasvu alkaa, on viisautta korjata tasa-arvovajetta.

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Kolumni

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Robotit tulevat, oletko valmis?

Facebook sulki kaksi virtuaalisesti asiakkaita palvelevaa robottia, koska ne kehittivät oman kielen. Ihminen ei enää ymmärtänyt luomiensa koneiden kieltä. Robotit oppivat monenlaisia neuvottelutaktiikoita, jopa huijaamaan kumppaniaan saadakseen oman tahtonsa läpi. Tämä tarina on tosi.

Uusi teknologia muuttaa työtä ja koko yhteiskuntaa. Robotteihin ja keinoälyyn liittyvien moraalisten sekä eettisten kysymysten pohdinta on Suomessa vähäistä. Sama koskee automatisoinnin suhteita varallisuuden ja tulojen jakoon sekä aktiivisen elämän edellytyksiin.

Puhumme paljon työn murroksesta. Jotkut uskovat työn loppumiseen, toiset työvoiman loppumiseen. Itse haluaisin miettiä enemmän sitä, millä keinoilla kykenemme säilyttämään yhdenvertaisuuden ja osallisuuden nopeasti muuttuvassa työelämässä. Miten yksilö voi hallita ympärillään tapahtuvaa työn muutosta? Miten saada aikaan parempaa työtä?

Miten varmistaa se, että valtiolla on riittävät resurssit turvata apua tarvitsevien palvelut, jos työn muutos johtaa siihen, että koko verotusjärjestelmä pitää rakentaa uudelleen?

Tietotekniikkaguru Bill Gatesin ehdotti robottiveroa, joka vähentäisi innovaatioihin liittyviä ihmisten pelkoja ja joka samalla väliaikaisesti hidastaisi automaation etenemistä. Esitys ei ole saanut innokasta vastaanottoa. Oxfordin yliopiston tutkijat varoittivat, että robotteja ja keinoälyä ei ehkä pystytä ohjaamaan tulevaisuudessa. Kehityksessä ei tarvitse mennä olleenkaan näin pitkälle. Oppivat robotit pakottavat meidät ihmiset oppimaan uudella tavalla.

Koulutuspoliittiset ratkaisut koskevat kokonaisia ikäluokkia ja vaikutukset ulottuvat kauaksi tulevaisuuteen. Koulutusjärjestelmä muuttuu kuitenkin hitaasti verrattuna talouden suhdanteisiin sekä työn muutokseen verrattuna.

Oppivat robotit pakottavat meidät ihmiset oppimaan uudella tavalla.

Pyrkimys kouluttautua nopeasti ja tehokkaasti suoraan työelämän tarpeita vastaavasti, saattaa johtaa työelämän näkökulmasta ojasta allikkoon. Robottien maailmanvalloitukseen varaudutaan parhaiten osaamista uusimalla. Tämän vuoksi SDP esittää oppivelvollisuuden pidentämistä ja lisäpanoksia osaamiseen. Jos kouluttaudumme vain nopeasti nurkan takana olevaa työpaikkaa varten, emme selviä uuteen työhön, kun se ensimmäinen työpaikka katoaa.

Jatkuvassa oppimisessa kyse ei ole vain koulutusjärjestelmästä, vaan siitä miten jatkuva kouluttautuminen rahoitetaan. Varhaiskasvatukseen sijoittamalla saa parhaat tuotot inhimillisesti ja taloudellisesti, mutta eläkeikää lähelläkin on tarve oppia uutta.

On kuulemma jo rakennettu robotti, joka ulottaa kätensä jääkaappiin ja hellalle. Se osaa korjata jälkensä ja laittaa 100 eri ruoka-annosta. TV:n kokkiohjelmia katsomalla se oppii lisää reseptejä. Sellaisen haluaisin. Vahinko vaan, että rahani eivät riitä. Parasta pysyä hyvissä väleissä puolison kanssa.

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Kolumni

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Ylpeä Hämeenlinnasta – tavoitteena vähemmän yksinäisiä

– Yksinäisyyden ehkäisy on terveyden edistämistä

Hämeenlinnan kaupungin budjetissa asetetaan tavoitteeksi se, että itsensä yksinäiseksi tuntevia ihmisiä on vähemmän. Ei ollenkaan huono tavoite.

Toinen loistava tavoite on osallisuuden mittaamisessa, jossa arvioidaan sitä, että kuinka moni ihminen osallistuu järjestötoimintaan.

Ystävyys ei ole trendi, se ei seuraa muotia, siitä ei saa korkoa, eikä eläkettä. Silti se on elämän paras sijoitus.

Yksinäisyyteen vaikuttavat useat ulkoiset tekijät, kuten puutteet sosiaalisissa suhteissa sekä oma toimintakyky. Vastaavasti yksinäisyys voi heikentää terveydentilaa ja olla riskitekijänä syrjäytymiselle. Kroonisesti yksinäisten elinajanodote on muita vertailuryhmiä heikompi ja alttius erityisesti infektioille, sydänsairauksille ja masennukselle muita vahvempi.

Sosiaalinen eristäytyneisyys altistaa ihmisen monille vakaville sairauksille. Sen terveysriskit ovat samassa suuruusluokassa kuin tupakoiminen – ja kolme kertaa suuremmat kuin ylipainon. Yksinäiset käyttävätkin sosiaali- ja terveyspalveluita huomattavasti enemmän kuin muut ikäisensä.

Harrastusten merkitys on suuri lasten yksinäisyyden ehkäisyssä. Tukemalla järjestöjä ja niiden yhteisöllisyyttä vahvistavia toimia, tuemme harrastustoimintaa ja osallisuuden lisäämistä.

Lapsista joka viides kertoo kärsivänsä yksinäisyydestä. Onneksi se suurimmalla osalla on ohimenevää. Huolettavinta on se, että kymmenes lapsista on pysyvästi yksinäisiä.

Harrastusten merkitys on suuri lasten yksinäisyyden ehkäisyssä. Tukemalla järjestöjä ja niiden yhteisöllisyyttä vahvistavia toimia, tuemme harrastustoimintaa ja osallisuuden lisäämistä.

Aktiivisesti järjestötoimintaan tai vastaavaan osallistuvien osuus on myös yksi seurannan väline. Sosiaalisesti aktiivisilla ihmisillä on pienempi ennenaikaisen kuoleman ja pitkäaikaiseen laitoshoitoon sijoittumisen riski kuin sosiaalisiin toimintoihin vähemmän osallistuvilla.

He tekevät itselleen mielekkäitä asioita yhdessä toisten kanssa ja voivat kokea yhteenkuuluvuutta, hyväksyttynä ja pidettynä olemista. Sosiaalisen aktiivisuuden tarpeiden kartoittaminen ja osallistumisen tukeminen ovat yksi keskeinen osa kuntalaisten terveyttä edistävää toimintaa.

Sekä yksinäisyyden vähentämisessä sekä osallistumisen lisäämisessä on kyse terveyden edistämisestä. Olen ylpeä Hämeenlinnasta!

Uusi valtuusto tuli varhaiskasvatuksessa SDP:n linjoille. Muistan kun edellisen valtuuston aikana maan hallitus päätti, että subjektiivista päivähoito-oikeutta rajoitetaan ja ryhmäkokoja kasvatetaan.

Sosiaalidemokraatit vastustivat jo tuolloin varhaiskasvatuksen heikentämistä. Esitimme, että subjektiivinen oikeus säilytetään ja ryhmäkoot pidetään ennallaan. Kun perustelin asiaa, niin entinen keskustan valtuutettu huusi salista, että Filatov käytti elämänsä populistisimman puheenvuoron. Kyllä olen mielelläni populisti, jos lasten varhaiskasvatuksen puolustaminen on sitä.

Enää tällaisia huutoja ei tarvitse Hämeenlinnan valtuustossa kuunnella. Valtuusto hyväksyi yksimielisesti sen, että lasten oikeutta varhaiskasvatukseen ei rajata eikä ryhmiä kasvateta. Valtuusto on oppiva organisaatio.

Muutamasta asiasta jouduimme äänestämään. Niistä ehkä merkityksellisimpiä ovat terveydenhoitomaksut ja kiinteistövero. Vasemmistoliitto esitti kiinteistöveroa korotettavaksi, mutta jäi esityksineen yksin. Maan hallitus toi eduskuntaan esityksen, joka olisi nostanut kiinteistöveron ala- ja ylärajaa ja pakottanut osan kunnista nostamaan kiinteistöveroa. Tätä eduskunta ei hyväksynyt. Ylärajan korotus meni läpi.

Minun mielestäni koko kiinteistövero pitäisi panna remonttiin. Kiinteistöt ovat koteja ja omaisuutta. Verotuksella voidaan ohjata ympäristöystävällisempään asumiseen jne.

Terveydenhuoltomaksuista äänestimme. Kokoomus ja keskusta halusivat noudattaa maan hallituksen linjaa ja korottaa maksuja, SDP ei.

Hämeenlinna päätti yhteisesti, että otamme jatkossa paremmin käyttöön asiakasmaksuista annetun lain 11 pykälän eli sen, että asiakasmaksuja ei peritä, jos niistä aiheutuu kohtuutonta haittaa asiakkaalle. Tämä on hyvä linjaus. Ei ole järkevää, että yhä useampi ihminen joutuu hakemaan terveydenhuoltomaksunsa toimeentulotukiluukulta.

Olen ylpeä Hämeenlinnasta, mutta se ei tarkoita sitä olisin kaikkeen tyytyväinen. Parannettavaa on aina.

 

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Kolumni

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Uusi, uljas korkeakoulukeskus Hämeenlinnaan

”Yhteisöllisyyden tunne pitää yhteiskunnat koossa ja on yksilön ja yhteiskunnan välisen suhteen pohjana.” Näin on Durkheim sanonut yhteisöllisyydestä 80-luvulla.

Yhteisöjä on kaikkialla: perheissä, naapurustoissa, harrastuksissa, työpaikoilla. Vaikka digitaalisuus, muuttaa työtä ja oppimisen tapoja, myös opiskeluissa tarvitaan yhteisöä. Joskus tuntuu siltä, että yksilöllisyys ja yhteisöt haastavat perinteisiä instituutiota. Ja hyvä niin. Haastaminen pakottaa kehittymään.

Ammattikorkeakouluja on haastettu keskittämään toimintansa yhdelle kampukselle jo pitkään. Hämeen ammattikorkeakoulu on jo kauan sitten tehnyt henkisesti yhden toiminnallisen ”kampuksen”, vaikka fyysisesti meillä on useampi kampus.

Useampi kampus on perusteltu, koska olemme useampinapainen alue. Olisi hassua keskittää Riihimäen, Forssan ja Valkeakosken toimintoja. Tulevaisuudessa tilankäyttö tehostuu ja muuttuu, vaikka moninapaisuudesta ei luovutakaan.

Täällä Hämeenlinnassa siirrymme nyt fyysisestikin yhteen varsinaiseen kampukseen. Laajennuksen yhteydessä otetaan käyttöön n. 4600 m2 uutta tilaa. Kyseessä on siis noin 30 keskiverto-omakotitaloa. Sosiaali- ja terveysalan koulutukset siirtyvät Lahdensivulta korkeakoulukeskukseen uusiin tiloihin. Samalla saadaan uusi kirjasto ja uudistunut ruokala. Tästä huolimatta kokonaisuudessaan HAMKin tilat vähenevät 17.000 neliöllä. Tilat ovat paremmat, niitä käytetään tehokkaammin ja tarkoituksenmukaisemmin.

Sen, mitä tapahtuu ammattikorkeakoulun sisällä pitää niveltyä myös luontevasti alueella toimivien yritysten ja muiden osaajayhteisöjen toimintaan.

HAMKin toimilupahakemuksessa tavoitteena oli Suomen suurin ammattikorkeakoulupohjainen innovaatiokeskittymä – Hämeenlinnan korkeakoulukeskus. Nyt tämä on totta.

HAMKin, Hämeenlinnan kaupungin ja Linnan Kehityksen hyvänä yhteistyönä syntynyt kokonaisuus, jossa on HAMKin väkeä jo 4500 sekä yritysten ja muiden toimijoiden väkeä 1000 henkeä. Tämän osaamiskeskittymän sisällä on monia pienenmpiä yhteisöjä, mutta yhdessä se muodostaa kokonaisuuden, joka voi haastaa parhaimmatkin tiedeyliopistojen ympärille syntyneet keskittymät. Jatkossa tällä alueella voi kansainvälisen yhteistyön kautta opiskella tohtoritutkintoon asti.

Hyvän vuorovaikutuksen ja yhteisöllisyyden sanotaan syntyvän siitä, että on yhteistä aikaa, tilaa ja pysyvyyttä. Aika on rajallinen voimavara, jota monet meistä toivovat lisää. Ikävä kyllä sellaista innovaatiota ei ole näköpiirissä.

Käyttämällä aikamme viisaammin, voimme saada aikaa lisää. Kampus mahdollistaa tehokkaamman ja tarkoituksenmukaisemman työskentelyn ja synnyttää sitä kautta lisää aikaa. Oppimisympäristö on niukasti ajatellen tila, yhteisö tai toimintatapa, joka tukee ja edistää oppimista.

Nykyaikana kyseessä ei voi olla vain seinät, vaan oppimisympäristön pitää olla kokonaisuus jossa erilaiset oppimista tukevat paikat, tilat, yhteisöt, tekniset ratkaisut, välineet ja toimintatavat sulautuvat luontevasti toisiinsa. Niiden on oltava joustavia, muunneltavia ja mahdollistettava yhteisöllinen, vuorovaikutteinen ja keskusteleva tekeminen.

Hämeen ammattikorkeakouluun saadaan erilaisia opetusmenetelmiä tukevat monikäyttöiset tilat, myös aulat ja yleiset tilat on otettu opiskelukäyttöön. Yhteisöllisyyttä edistävät monitilatoimistot ja yhteisenä olohuoneena toimii moderni kirjasto. Hämeen ammattikorkeakoulun Visamäen korkeakoulukeskuksessa pyritään jakamaan hyvän oppimisympäristön henkeä ja sisältöä koko alueelle. Sen, mitä tapahtuu ammattikorkeakoulun sisällä pitää niveltyä myös luontevasti alueella toimivien yritysten ja muiden osaajayhteisöjen toimintaan. Tästä hyötyvät kaikki alueen toimijat. Ennen muuta opiskelijat.

Saamme olla ylpeitä syntyneestä korkeakoulukeskuksesta. Sen fyysisestä olemuksesta, mutta ennen kaikkea henkisistä mahdollisuuksista. Otetaan ne kaikki käyttöön ja luodaan yhdessä elinvoimaa Hämeenlinnaan, Hämeeseen ja koko Suomeen kansainvälisiä kumppaneitamme unohtamatta. Ainoat rajat ovat korviemme välissä.

 

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Kolumni

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Salkkumiehet sotessamme häärii 

Kuka muistaa kappaleen Asfalttiprinssi? Se on Hectorin Herra Mirandos -levyllä. Kun kappale julkaistiin, olin 10-vuotias. Opin sanat nopeasti, vaikka en sisältöä ymmärtänytkään. Lapsesta laulussa oli jotain surullista ja pelottavaa.

”Mitä nyt? Salkkumiehet nurkissamme häärii, pankit meidän leivän rahaan käärii. Asfalttiprinssi mä oon…”

Kappale tuli mieleeni, kun hallitus julisti uuden sote-sovun syntyneen. Ties monennenko kerran? Kesken kyselytunnin sähköpostiin rapsahti uusi esitys sosiaali- ja terveyspalveluiden valinnanvapaudeksi.

Anteeksi vain, että kyselytunti meni IPadin räpläämiseen. Oli pakko keskustelun ja kysymysten ohessa lukea, mitä tuoreessa esityksessä sanotaan. Huhut ratkaisusta olivat olleet sen verran villejä.

En uskonut lukemaani. ”…Batman, ethän auttaa vois, kun meidän linnat myydään pois?” 

Perustuslaki toimi viime kierroksen pelastajana. Perustuslakivaliokunta ei hyväksynyt pakkoyhtiöitä ja valinnanvapausmallista seuraavaa hoidon vaarantumista. Uudessa esityksessä pakkoasiakasseteli uhkaa jopa erikoissairaanhoitoa.

Virkamiesten valmistelemassa mallissa tuleva maakunta olisi saanut päättää, mitä palveluita asiakassetelillä altistetaan markkinoille ja mitä tehdään itse. 

Valmistelun tueksi nimetty asiantuntijaryhmä linjasi, että mallin kanssa voidaan elää, vaikka se ei ihanteellinen olekaan.  Mutta Sipilän hallitus muutti lakia poliittisen tahtonsa mukaan. Poikkeuksesta tuli perussääntö.

Hallituksen esityksessä perussääntö on, että palvelut ovat asiakassetelin piirissä. Setelimeininkiä saa rajoittaa vain rajallisesti. Kokoomuksen ministeri Risikko ehätti iloitsemaan, että setelistä tulee subjektiivinen oikeus.

Esimerkiksi Kansa-Hämeen erikoissairaanhoidolle hallitsemattomasta asiakassetelistä saattaa tulla naula arkkuun. Kokoomuksen malli vaarantaa erikoissairaanhoitomme kestävyyden. Kolminapaisessa maakunnassa on muutoinkin vaikea rakentaa taloudellisia ratkaisuja. Mutta laaja asiakasseteli uhkaa koko erikoissairaanhoitomme.

Keskustan Sirkka-Liisa Anttila ehätti sanomaan, että jos malli toteutuu, uutta sairaalaa ei tarvita. Olen Anttilan kanssa samaa mieltä setelin vaarasta, mutta lopputulemasta erimieltä. Ainoa keinomme pärjätä on uusi houkutteleva sairaala.

”Totta kai, tosta pannaan puisto muovipussiin, lapset rakastuvat Hullu-Jussiin. Oi, mikä hullu mä oon. Voi, kuinka pieni mä oon.”

Asiantuntijat ovat varsin selväsanaisesti sanoneet, että laaja valinnanvapaus erikoissairaanhoidossa vaarantaa päivystyksen. Päivystyksessä tarvitaan iso joukko terveydenhuollon ammattilaisia ja osaamista. Jos tämä osaaminen pirstoutuu moneen yritykseen, mistä riittävät osaavat tekijät päivystykseen?

Kannatan valinnanvapautta, kannatan myös sitä, että kolmas sektori ja yksityiset yritykset täydentävät sosiaali- ja terveyspalvelujamme. Näin on jo nyt. Mutta en kannata valinnanvapautta, joka maksaa maltaita ja joka pirstaloi palvelut.

Seuraavan kerran kun joku kysyy, millä demarien esittämät uudistukset rahoitetaan. Vastaan, että sillä noin miljardilla eurolla, joka säästyy kun luovutaan julkisten terveys- ja sotepalvelujen yltiöpäisestä markkinaistamisesta.

Maakuntatasolla koko soteuudistus alkaa olla resurssien tuhlausta. Monet rakentavat muutosta, jonka suunta vaihtuu koko ajan. Paljon työtä valuu hukkaan.

”Piru vie! Taas hirviöitä nousee meidän nurkkiin! Kuin lentohiekkaa pantais kukkapurkkiin! Oi, mikä hullu mä oon. Voi, kuinka pieni mä oon.”

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta