Eli malli perustuu yhteistyöhön, joka toteutuakseen edellyttää järjestäytynyttä työelämää, jonka ansiosta poliitikkojen on helpompi pitää talouden ohjaus käsissään ja näin luodaan edellytykset uusille työpaikoille. Mitä useammat käyvät töissä, sitä paremmat edellytykset meillä on pitää yllä hyvinvointivaltiota.

Onko pitkään jatkunut yhteistyö kantanut hedelmää? Vertailussa muihin maihin, myös USA:han, meillä on helpompi löytää työtä ja työolot ovat paremmat, tuottavuus on korkea, tasa-arvo toimii ja tuloerot ovat huomattavasti pienemmät.

Miten tähän on päästy? Kaiken yhteistyön peruspilari on luottamus, niin poliitikkoihin kuin julkiseen sektoriin ja ammattiyhdistysliikkeeseen. On myös ymmärrettävä, että ”jakaminen on hyväksi”. Se takaa viime kädessä parhaiten yhteiskuntarauhan. Myös luja usko koulutukseen ja sitä kautta työhön ovat parhaita työkaluja tulevaisuuden rakentamisessa.

Eroja Pohjoismaiden välillä löytyy. Esim. Tanskassa ja Ruotsissa on pitkään otettu vastaan maahanmuuttajia, aivan eri volyymeissa kuin meillä. Samalla heidän työelämän muutokset ovat olleet rajumpia. Siellä ei ole samanlaista minimipalkkajärjestelmää ja 0-sopimukset ovat yleisempiä. Tällaiset ”sopimukset” eivät tunnista mm perhevapaita. Työntekijöille maksetaan vain tehdyistä tunneista jne.

Eli puheet siitä, että ay-liike ei saisi tehdä näkyvää yhteistyötä poliittisten puolueiden kanssa ovat käsittämättömiä. Ay-liikettä ei saa ajaa nurkkaan. Se on ollut ja tulee olemaan tärkeä kivijalka, jos halutaan pitää yllä pohjoismaista hyvinvointivaltiota.

”Maailma olisi turvallisempi ja vauraampi, jos meillä olisi enemmän Pohjoismaiden kaltaisia kumppaneita”. Barack Obama, Valkoinen talo,13.5.2016.