Tyovaen Musiikkitapahtuma Valkeakoskella 28.-31.7.2016
Idealistinen Spotlight ja katolisen kirkon yhä iljettävämmin löyhkäävä tunkio

Konservatiiviset amerikkalaiselokuvat sovittavat kernaasti sankarin viittaa tärkeitä instituutioita edustavien poliisien, lääkärien, lakimiesten tai toimittajien harteille riippuen ajankohtaistrendien kulloisestakin aallonharjasta. Ei siis ihme, että median murroksen keskellä ilmestyy tutkivien reportterien ryhmästä kertova elokuva, joka seuraa kuukausia vienyttä uutteraa selvitystyötä. Sen huipennuksena katolisen kirkon uumenista paljastui pöydän alle putsattu, kymmeniin pappeihin ja kaupunkeihin lonkeronsa lopulta ulottanut likainen pedofiiliskandaali.

Näyttelijänäkin tunnetun Tom McCarthyn ohjaama ja kirjoittama reportaasiteos edustaa inhottavasta aiheestaan huolimatta pitkälti samoja ihanteita kuin Alan J. Pakulan Watergate-teos Presidentin miehet (1976) tai tuoreempi ja niinikään Robert Redfordin tähdittämä James Vanderbiltin elokuva Truth (2015). Vallanpitäjien suosiosta riippumattomat tiedotusvälineet valvovat niissä järjestelmää ja kaivavat esiin totuuksia, joita huiputtajat parhaansa mukaan kätkevät.

Spotlight jatkaa Hollywoodin mediakuvauksille tyypillistä uutisidealismia, jonka mukaan toimittajat ovat eettisesti valveutuneita uskalikkoja.

Spotlight (2015) jatkaa siis osaltaan Hollywoodin mediakuvauksille tyypillistä uutisidealismia, jonka mukaan toimittajat ovat eettisesti valveutuneita uskalikkoja ilman pätemisen tarvetta tai omaa agendaa. Nostalgista vaikutelmaa lisäävät uutishaukkojen käyttämät lankapuhelimet, perinteiset muistiinpanovälineet ja lähteiden perässä juoksemiset. Tositapauksesta kertovat tapahtumat sijoittuvatkin vuosituhannen alkuun, miltei esihistoriaan siis.

Kyllä elokuva myös kyseenalaistaa kohteitaan. Katoliseen yhteisöön ulkopuolelta tulleen juutalaisen päätoimittajan (Liev Schreiber) aloitettua työnsä Boston Globe -sanomalehdessä sen tutkiva Spotlight-ryhmä usutetaan suurempien kalojen kimppuun. Tulokaspomo ei tyydy laiskaan rutiiniin vaan odottaa kärsivällisesti saalista ja antaa tutkimusnelikolle täyden tukensa haistamassaan skuuppijutussa. Ryhmä valpastuukin heti.

Alun perin vähälle huomiolle mediassa jääneiden vihjeiden perusteella on syytä epäillä, että kirkko on ostanut hyväksikäyttäjien uhreja hiljaiseksi ja jättänyt syylliset rankaisematta. Järjestelmä pitää huolen omistaan mutta ulottaa mahtinsa myös kauas pappispiirien ulkopuolelle jopa oikeuslaitokseen.

Yksittäistapauksista alkaa tutkimusten edetessä kasautua yhä iljettävämmin löyhkäävä rikosten ja peittelyjen tunkio, johon kohoaa yhteisön kollektiivisen syyllisyyden läävä. Hierarkkinen laitos on vaientanut vastarannan kiisket systemaattisesti ja saanut myös lammasmaisen median sulkemaan silmänsä. Tämän laajemman kuvan hahmotus on Tom McCarthyn kuivakkaan ohjauksen vahvin valtti.

ELOKUVA:
Spotlight
Ohjaus: Tom McCarthy
Pääosissa: Michael Keaton, Mark Ruffalo, Rachel McAdams, Liev Schreiber, Brian D’Arcy James ja Stanley Tucci
2015, 128 minuuttia
Teos yksilöi mediakritiikkinsä toimituspäällikköön (Michael Keaton), joka ei nuorena pomona hoksannut aiheessa piillyttä koukkua. Totta kai juuri hänestä muokataan menneet syntinsä tarinan nykyisyydessä kuittaava ykkössankari mutta onneksi ilman suurempia fanfaareja.

Puhuvien päiden polveilevista keskusteluista ja puhelinsoitoista rakentuva teos viihtyy pääosin neljän seinän sisällä, eikä tavanomainen realismi riitä nostamaan sen kierroksia erityisen jännitteisiksi. Toimittajaroolit eroavat hädin tuskin toisistaan, sillä heistä jokainen on yhtä totinen torvensoittaja ilman persoonallisia ominaispiirteitä. Ainakin toivoisi, että lehtien palvelukseen vielä löytyisi värikkäämpiäkin karaktäärejä, eikä vain suorittavia ammattityyppejä. Liev Schreiberin osa on kiinnostavin mutta myös pienin.

Bostonissa opiskellut ohjaaja ei löydä teokseensa alkuunkaan yhtä paksua paikallisväriä kuin Clint Eastwood ja Ben Aflleck kaupunkiin sijoittamissaan rikosfilmeissä.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta