Suomi-areenan paneelissa Lounais-Suomen ihme – koko kansan etu pohdittiin kohtaanto-ongelmaa. Keskustelua veti entinen pääministeri Esko Aho ja keskustelijoina olivat kansanedustajat Ihalainen ja Juhana Vartiainen (kok.) sekä henkilöstöpalveuyritys Baronan toimitusjohtaja Minna Vanhala-Harmanen.

Uudenkaupungin autotehtaan kanssa työskennellyt Harmala-Vanhanen kertoi 15 000 hakeneen työtä tehtaalta.

Paranevaa työllisyystilannetta kuvastaa se, että heistä 6000 on keskeyttänyt hakemusprosessin, koska ovat ilmeisesti esimerkiksi työllistyneet toisaalle.

Harmala-Vanhanen nosti kiinnostavan yksityiskohdan esiin Uudenkaupungin tilanteesta. Moni Uutenkaupunkiin töihin päässeistä työttömistä ja siellä vuoden tai pari työtä tehneistä on tämän jälkeen palannut takaisin kotipaikkakunnalleen, joissa heistä on tullut työkokemuksen jälkeen haluttua työvoimaa.

– Jos tulee koti-ikävä ja he haluavat takaisin kotipaikkakunnalleen, niin he ovat työllistyneet sinne. Jos cv:ssä näkyy, että on työkokemus erittäin hyvästä maineikkaasta yrityksestä ja aktiivinen työmarkkinoilla, se on auttanut heitä työllistymään kotipuoleen. Kun mietitään aina työn perässä muuttamista, niin ei sen tarvitse olla lopullista. Työn perässä muuttaminen voi olla sitä, että kerryttää omaa cv:tä ja kokemustaustaa.

Lauri Ihalainen totesi yhtyvänsä Vanhala-Harmasen ajatteluun.

Ihalainen painotti työvoiman kohtaanto-ongelman olevan yhä kärjistyvä ja kasvava asia. Sen vuoksi hänen mielestään pitäisi luoda mittava laajalla yhteistyöllä tehty ongelmia ratkova toimenpidekokonaisuus.

– Se vaatii yhtä aikaa toisiaan tukevia ratkaisuja asuntopolitiikassa, osaamisen parantamisessa, työntekijöiden pendelöinnin tukemisessa ja myös siinä, miten ihmiset pärjäävät tilanteissa, joissa he joutuvat lähtemään omalta paikkakunnaltaan käsin jäävän asuntonsa kanssa. Tällainen työ pitäisi käynnistää niin, että seuraavassa hallitusohjelmassa voisi olla tätä koskevia linjauksia, Ihalainen sanoi Suomi-areenalla.

– Jokaiseen maakuntaan pitäisi perustaa kasvun, työllisyyden ja positiivisen rakennemuutoksen toimenpideohjelma, hän jatkoi.

Juhana Vartiainen sanoi, että tarvitaan työntekoon kannustavampaa sosiaaliturvaa ja toimia, jotka tekisivät yrityksille houkuttavammaksi rekrytoida ihmisiä. (Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen…)

Työllisyyspolitiikka kiinnosti kansaa laajoin mitoin tänään helteisessä Porissa.

Tilaisuuden jälkeen Ihalainen julkaisi myös tiedotteen, jossa on 10 kohdan ehdotus (lue ehdotus jutun alta) työvoiman saatavuus- ja kohtaanto-haasteiden voittamiseksi.

– Tavoite nostaa seuraavalla vaalikaudella työllisyysaste vähintään 75 %:iin on hyvä, mutta samalla haastava. On varmistettava edellytykset pidemmän aikavälin kestävälle kasvulle investoimalla tki-rahoitukseen, koulutukseen ja työyhteisössä tuottavuuden ja työhyvinvoinnin toisiaan tukeviin toimiin, Ihalainen toteaa tiedotteessaan.

Hänen mukaansa työllisyysasteen nostaminen edellyttää voimakkaita toimenpiteitä vaikeammin työllistettävien työkyvyn ja osaamisen parantamiseksi sekä työllistämiskynnyksen alentamiseen. Osatyökykyisille on rakennettava matalan kynnyksen polkuja työelämään. Tehostettuja toimia tarvitaan jo maahan muuttaneiden työllisyysasteen nostamiseksi.

Ihalaisen mukaan koulutus ja työ ovat juureva tapa kotouttaa. Maahanmuuttajissa on mahdollisuus, ei uhka työmarkkinoilla.

– Monissa maakunnissa työikäisen väestön kasvu perustuu merkittävältä osalta maahanmuuttajiin. Toimenpiteet maahanmuuttajien työllistymisessä tulisi kohdistaa vahvemmin siihen, miten maahanmuuttaneiden todellinen kotoutuminen ja työllistäminen toteutetaan.

Ihalaisen mukaan aktiivisen työpolitiikan resursseja on välttämätöntä lisätä muun muassa palkkatukirahoituksella. Suomen tulisi pyrkiä kohti muiden pohjoismaiden tasoa aktiivisen työvoimapolitiikan tasoissa.

Ihalaisen mukaan niille noin 70 000 nuorelle aikuiselöle, jotka eri syistä eivät ole koulutuksessa tai työelämässä on räätälöitävä oma ”polku tulevaisuuteen” rakentuva ohjelma.

– Työkyvyttömyysriskiä ennakoivasti torjumalla ja ikääntyneiden arvostusta työmarkkinoilla lisäämällä voidaan pidentää työuria ja nostaa työllisyysastetta. Merkittävä työvoimareservi on se, että rakennetaan osatyökykyisille erityistoimia työllistämisen tukemiseksi.

TEM:n tilastojen mukaan eri syistä niin sanottuja piilotyöttömiä on noin 110 000 ihmistä. Heidän pääsyään työmarkkinoille on myös tuettava.

Työn jatkuva murros hävittää työtä ja luo samalla uutta työtä.

– On arvioitu, että digitalisaatio, automatisaatio ja tekoäly hävittää 1/3:n työpaikoista 20 vuoden aikana. Työntekijät vaihtavat työtä ja ammatteja työuransa aikana keskimäärin 2–3 kertaa. Työn polarisaatio vähentää erityisesti keskiluokkaisia- ja palkkaisia ammatteja.

——————–

Ihalaisen 10 kohdan ohjelma – näin parannetaan työn ja työntekijöiden kohtaamista?

1) Jokainen maakunta, kuntarajat ylittäen laatii omiin vahvuuksiinsa rakentuen positiivisen rakennemuutos-, elinkeino- ja työllisyysohjelman. Ohjelma laaditaan laajalla yhteistyöllä Lounais-Suomen siltaohjelman tavoin. Esko Ahon laatiman raportin (24.8.2017) suositukset ovat kunkin maakunnan olosuhteisiin soveltaen käyttökelpoisia muuallakin kuin Lounais-Suomessa. Hyvä, mutta haastava esimerkki on ollut Uudenkaupungin autotehtaan työvoimarekrytointitoimet.  

2) Yritystoiminnan verkostoitumisen kehittäminen mahdollistaa työvoiman pullonkaulojen esteiden vähentämisen kehittämällä alihankintaa alueilla missä on työvoimaa ja muitakin resursseja. Työ tulee tekijää lähemmäksi, eikä aina päinvastoin.

3) Työvoiman alueellista ja ammatillista liikkuvuutta tulee edistää. Haasteet tulevat olemaan kasvavia muun muassa väestön keskittyessä kaupunkeihin ja suurempiin elinvoimakeskuksiin.

4) Seuraavaa hallitusohjelman linjauksia varten tulisi käynnistää laajalla valmistelupohjalla, mukaan lukien kolmikantaosapuolet, toisiaan tukeva toimenpideohjelma kohtaantohaasteiden voittamiseksi. Tämän työn tuloksena tulee lisätä kohtuuhintaista asuntotuotantoa työvoimaa tarvitseville alueille, myös työnantajat voisivat rakentaa työsuhdeasuntoja, tukea työntekijöiden ammatillista monitaitoisuutta ja uuden työn vastaanottamista aikuiskoulutusta lisäämällä mm. muunto- ja yhteishankintakoulutuksella.

5) On rakennettava joustavia opiskelualustoja myös alueellisiin tarpeisiin.

6) Tulee tukea työntekijöiden yhä kasvavaa työn perässä tapahtuvaa pendelöintiä esimerkiksi työmatkakuluja tukemalla ja joukkoliikennettä kehittämällä.

7) Eri asteella koulutuksen järjestäjien ja työelämätoimijoiden yhteistyötä tulee lisätä räätälöityjen työvoimatarpeiden täyttämiseksi. Oppisopimuskoulutuksen edellytyksiä aikuiskoulutuksen muotona on mahdollista vahvistaa.

8) Työn perässä muuttopäätöstä pohtivia perheitä edesauttaa, jos työtilaisuuksia järjestyy molemmille perheen vanhemmalle.

9) Työvoimaa houkuttelevien paikkakuntien ja työnantajien kannattaa kiinnittää huomiota, miten perheiden lastenhoito, koulu ja vapaa-ajan palvelut toimivat sekä miten turvalliseksi elämä koetaan. Kun työmarkkinoille tulee vähemmän nuoria ikäluokkia kuin vastaavasti ihmisiä lähtee eläkkeelle, kilpailu osaavista työvoimasta kasvaa. Yritysten on – saadakseen työvoimaa panostettava työntekijöiden osaamiseen, työhyvinvointiin ja mm. perheystävällisiin ja joustaviin työaikajärjesteltyihin työpaikkoihin.

10) On tärkeätä tehdä huolellinen selvitys siitä, miten perheet, jotka haluaisivat muuttaa työn perässä uudelle paikkakunnalle, pääsisivät muuttamaan, mutta vanha asunto sitoo perhettä. Miten asunnot esimerkiksi saadaan kaupaksi paikkakunnalla, jossa ei ole kysyntää asunnoista?