– Samaan aikaan työttömyysturvaa leikataan ja niin sanotusta aktiivimallista on tulossa työttömyysturvan leikkurilaki. Näille kaikille uudistuksille ja heikennyksillä on kaksi leimaa antavaa piirrettä: hyvinvointiyhteiskuntaa markkinaehtoistetaan ja työllistyminen sysätään yksilön ratkottavaksi ja yhteiskunta ulkoistaa itsensä vastuustaan.

Ihalainen muistuttaa, että kasvupalvelulainsäädäntö on hallituksen esittämässä muodossa iso rakenteellinen muutos, jossa valtion ja toisaalta kuntien strategista roolia kasvu, elinkeino- ja työllistämispolitiikassa heikennetään ja maakuntien korostuu.

– Kasvupalvelulakiesitykset siirtää sivuun pohjoismaisen aktiivisen työvoimapolitiikan toimintamallin, jossa julkisella sektorilla on keskeinen rooli, jota yksityinen täydentää. Palvelut yksityistetään ja markkinaehtoiset toimijat tulevat jakamaan julkisia verovarjoja. Ne mieluusti keskittyvätkin helpommin työllistettävien palveluihin. Ei taida montaa maata löytyä missä näin toimitaan, kun piti Australiasta asti hakea perusteita yksityistämiselle. Nyt ei rakenneta aitoa Suomen mallia, Ihalainen toteaa.

– Missä ovat kannustimet vähentää työttömyyttä, kun rahaa tulee sitä enemmän, mitä korkeampi on työttömyys? entinen työministeri kysyy.

Ihalainen huomautta, että kun maakunnassa ryhdytään arvottamaan yleiskatteista rahoitusta säästötavoitteiden puristuksessa ja sote-kustannusten kasvaessa, on syytä olla huolissaan siitä, jääkö kasvu-, elinkeino- ja työllisyyspolitiikan hoitamiseen rahoitusta ollenkaan. Olettavasti sote-tarpeet imaisevat valtaosan rahoituksesta.

– Herää kysymys pitäisikö näille kasvun ja työllisyyden edellytyksille osoittaa korvamerkitty osuus rahoituksesta. Saman aikaisesti kasvupalveluesitys rajaa kuntien roolia järjestää ja tuottaa työllisyyspalveluja. Kunnat ovat olleet merkittäviä työllisyyspolitiikan toteuttajia ja rahoittajia.

– Valtion, maakuntien ja kuntien roolit ja työnjaot eivät ole riittävän selkeät ja ne pitäisi huolellisemmin läpiajatella ennen päätöksiä. Tarvitaan aitoa kumppanuuspohjaista sopimista ja mahdollisuuksia maakuntien ja kuntien sopia tarkoituksenmukaisista työjaoista työllisyyden hoidossa.

Ihalaisen mukaan monialaisia sosiaali-, kela- ja työllisyyspalveluja tarjoavia kuntavetoisia TYP-palveluja ei pidä ajaa alas, vaan kehittää niistä kuntavetoisina monialaisiksi palvelujen keskuksiksi.

– Työllistämiskokeilujen seurauksena on aikaansaatu tuloksellisia ratkaisuja erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden taittamisessa. Tällaisia esimerkkejä löytyy muun muassa Pirkanmaan kuntien yhteistyöllä toteutettuna. Näitä ei pidä purkaa. Se mikä toimii, ei pidä rikkoa.

Nuorten koulutus-, työllistämis- ja liikuntapalvelut Pitäisi Ihalaisen mukaan nähdä lähipalveluna ja kuntien päävastuulla.

– Koulutus, etsivä nuorisotyö, työpajat ja liikuntapalvelut rakentavat nuorelle ehyitä toisiaan tukevia ketjuja. Niitä ei pitäisi rikkoa.

Soten myötä kuntien rooli ja tehtävät muuttuvat ja kuntien olisi tarkoitus omiin vahvuuksiin nojaten vastata kuntien elinvoimaisuudesta: eli elinkeinopolitiikasta, yhteistyöstä toisten kuntien kanssa, sivistyksestä ja koulutuksesta, kaavoituksesta ja investoinneista. Eli luodaan työllistämisen edellytyksiä.

– Eikö tästä johdonmukaisuuden nimissä seuraisi, että kunnilla on vahva toimijan rooli ja vastuu myös työllistämisessä. Ei pidä katkaista elinkeino-, koulutus- ja työllistämispolitiikan väliä, Ihalainen sanoo.

– On siis monia syitä, että kasvupalvelu-uudistusta arvioidaan vielä uudestaan muun muassa tässä esitettyjen näkökohtien valossa. Muutoinkin olisi viisasta, että katsotaan ensin mihin muotoon sote- ja maakuntauudistus asettuu ja sitten arvioidaan kasvupalveluratkaisuja ja siinä korjattaisiin selviä valuvikoja.

Eduskunnassa piti käydä tänään lähetekeskustelu kasvupalvelulaista, mutta esitys jätettiin pöydälle, koska vastuuministerit poistuivat hallituksen kehysriiheen.