Palkittu politiikan aikakauslehti
39€/4kk

Kotimaa

”Ihmiset ovat kovia sinnittelemään ja venyttämään rajojaan” – TTL:n uusi liikennevalomalli auttaa tunnistamaan työuupumuksen

iStock

Oma työhyvinvointi kiinnostaa, mutta sen arvioiminen omin avuin voi olla hankalaa. Samoin on työuupumuksen tunnistamisen laita. Työterveyslaitos (TTL) on kehittänyt avuksi työkaluja, joista uusin on tänään julkaistu työuupumuksen liikennevalomalli. Jo aiemmin TTL on julkaissut varsin suosituksi osoittautuneen työhyvinvointitestin.

Anna-Liisa Blomberg

Demokraatti

Työuupumuksen liikennevalomalli on uusi menetelmä työuupumusriskin arvioimiseen. Se perustuu tutkittuihin raja-arvoihin, jotka perustuvat satunnaisesti väestöstä poimittujen työikäisten ja työterveyshuoltoon työuupumuksen vuoksi tulleiden asiakkaiden antamien vastausten tilastolliseen vertailuun.

Liikennevalomalli ottaa huomioon nykykäsityksen mukaiset neljä työuupumuksen oiretta: kroonisen väsymyksen, henkisen etääntymisen työstä, kognitiivisen toiminnan häiriöt ja tunteiden hallinnan häiriintymisen. Arvioinnissa käytettyjen kysymysten vastausten perusteella selviää, missä kohtaa oma työuupumuksen liikennevalo palaa.

– Kun valo on vihreä, se tarkoittaa, että ei ole työuupumusoireita. Toki silloinkin voi kokea satunnaisesti esimerkiksi väsymystä, mutta ei työuupumusta. Keltaisella alueella riski työuupua on kohonnut. Silloin olisi syytä pysähtyä tarkkailemaan ja ryhtymään jo toimiin, jottei valo aikaa myöden mene punaiselle. Silloin kyseessä on jo todennäköinen työuupumus, TTL:n tutkimusprofessori Jari Hakanen selvittää.

Tänään julkaistiin käsikirja, joka tarkastelee menetelmän luotettavuutta ja opastaa sen käyttöön. Hakanen kertoo, että netissä tehtävää testiä ei vielä ole, mutta sellainenkin on tulossa. Hakanen painottaa, että liikennevalomalli haluttiin pitää kaikille saatavilla ja täysin ilmaisena.

– Suomessa kaikki käytössä olevat työuupumuksen arviointimenetelmät ovat tyypillisesti lisenssien takana ja maksullisia. Se on myös osa työuupumuksen tunnistamisen ongelmaa – ilmiötä on hankala tunnistaa, jos ei ole päteviä menetelmiä käytössä, Hakanen sanoo.

Suomi, Belgia ja Hollanti ovat nyt ainoat maat, joissa työuupumukselle on määritelty vastaavalla tavalla raja-arvot. Työtä onkin tehty Hakasen mukaan maissa rinta rinnan. Yllättävä havainto oli, että raja-arvot maiden kesken ovat varsin samanlaiset. Tässä tapauksessa yhteistä löytyi, mutta kulttuuriset erot saattavat vaikuttaa paljonkin. Siksi usein varoitellaan yleistämästä yhden maan tuloksia myös toisessa maassa päteviksi.

– Me tietysti toivomme, että tämä meidän työmme inspiroisi myös muissa maissa rakentamaan omia liikennevalomalleja ja testaamaan, ovatko raja-arvot samanlaisia kuin meillä, Hakanen sanoo.

Ihmiset ovat kovia sinnittelemään ja venyttämään rajojaan.

TYÖUUPUMUSOIREILUA on tutkimuksen perusteella kokenut noin joka neljäs työssäkäyvä suomalainen. Uupumusta on silti usein hankala tunnistaa itse, eikä työyhteisössäkään sitä välttämättä hevillä hoksata. Miksi näin on? Jari Hakanen muistuttaa, että työuupumus kehittyy ajan kanssa.

– Ihmiset ovat kovia sinnittelemään ja venyttämään rajojaan. Pidennetään vähän työpäivää, lyhennetään taukoja, kiirehditään enemmän – pyritään selviämään työn tavoitteista. Kuormitukseen ei kiinnitetä riittävästi huomiota, vaan ajatellaan, että kyllä minä vielä tästä selviän. Ei tunnisteta, että missä kohtaa tavallinen stressi muuttuu pitkäkestoiseksi niin, että siitä ei enää palaudukaan viikonlopun tai lomienkaan aikana, Hakanen kuvailee.

Työyhteisössä harvemmin vain yksi kokee työuupumuksen oireita, vaan kokemus on usein jaettu. Siitä huolimatta se voi jäädä tunnistamatta.

– Sitä vaan ollaan ja mennään – ollaan samassa liemessä. Aika keinottomia monet työpaikat tuntuvat olevan tämän ilmiön suhteen. Nyt ainakin on tämä menetelmä, jolla voidaan tsekata yksilötasolla, mutta myös työyhteisön tasolla, että missä mennään. Organisaatiotasolla menetelmää voi käyttää vaikka sillä tavalla, että esimerkiksi vuosittaisissa työhyvinvointikyselyissä olisi mukana näitä liikennevalomallin kysymyksiä, Hakanen vinkkaa.

Meitä kiinnostaa, miten voin tällä hetkellä.

TYÖHYVINVOINTI kokonaisuutena selvästi kiinnostaa ihmisiä, koska Työterveyslaitoksen Miten voit? -itsearviointitestiä on sen julkaisun jälkeen keväällä 2021 tehty jo yli 100 000 kertaa. Se pureutuu työhyvinvoinnin kuuteen eri ulottuvuuteen, jotka ovat työtyytyväisyys, työn imu, työuupumusoireilu, työssä tylsistyminen, työriippuvuus ja työkyvyn taso. Mistä testin suosio kielii, TTL:n erikoistutkija Jaana-Piia Mäkiniemi?

– Voi ajatella niin, että viimeiset kymmenisen vuotta on eletty sellaista itsensä mittaamisen aikaa. Ihmisten kiinnostus itsensä monitorointiin on lisääntynyt ja esimerkiksi älykelloilla mitataan monia asioita. Meitä kiinnostaa, miten voin tällä hetkellä, Mäkiniemi vastaa.

Mäkiniemi pohtii, että ihmisillä varmasti myös on tarvetta mitata työhyvinvointiaan, mutta hän ei silti näe testin suosion johtuvan mistään äkillisestä työpahoinvoinnin aallosta. Ennemmin se kertonee hänen mielestään siitä, että vastaavaa työhyvinvoinnin mittaria ei ole aiemmin ollut saatavilla.

– Tämä kiinnostaa ehkä myös siksi, että testi oikeasti antaa todella laajan kuvan työhyvinvointikokemusten kirjosta. Useinhan kyselyissä kysytään vaikkapa pelkästä stressistä, mutta moni meistä tietää, että työhyvinvointiin liittyy monenlaisia fiiliksiä. Ei se ole joko tai – että sinulla joko on työhyvinvointia tai ei ole, Mäkiniemi kertoo.

Testissä vastataan erilaisiin työhyvinvointiin liittyviin kysymyksiin ja tulokseksi saa hymiöillä ja sanallisesti kuvailtuna arvion siitä, miten itsellä työhyvinvoinnin suhteen pyyhkii. Omat vastaukset saattavat olla jopa keskenään ristiriitaisia, mikä kuvaa jälleen työhyvinvointia moniulotteisena ilmiönä.

– Voi hyvin olla, että samaan aikaan voi olla vähän työuupumusoireilua ja kuitenkin paljon työn imua. Tai paljon työtyytyväisyyttä, mutta vain keskinkertaisesti työn imua. Voi syntyä hyvin vaihtelevia kokonaisuuksia, Mäkiniemi kuvailee.

IHMISIÄ kiinnostaa myös verrata itseään toisiin ja vertailu voikin antaa myös uusia oivalluksia omien työhyvinvointiin liittyvien kokemusten käsittelyyn, Jaana-Piia Mäkiniemi huomauttaa. Työelämätieto-sivuilla pääsee vertaamaan omia työhyvinvointitestin tuloksiaan muiden vastauksiin.

– Voi käydä vaikka katsomassa, että miten juuri minun ikäiseni naiset ovat vastanneet tai miten eri ammattiryhmissä on vastattu. Sivuille on viety noin 50 000 vastaajan aineisto ja tarkoitus on, että aineistoa päivitetään, kun vastauksia saadaan lisää, Mäkiniemi kertoo.

Kyselystä on saatu myös paljon mielenkiintoista uutta tietoa, Mäkiniemi sanoo. Esimerkiksi työssä tylsistymisestä tai työriippuvuudesta on tehty varsin vähän tutkimusta, eikä niistä yleensä kysellä esimerkiksi työpaikkojen työhyvinvointikyselyissä.

Tutkijana Jaana-Piia Mäkiniemi sanoo havahtuneensa aineiston perusteella pohtimaan, kiinnitetäänkö työhyvinvointiin – ja nimenomaan psyykkiseen sellaiseen – lainkaan riittävästi huomiota luonteeltaan enemmän fyysisissä ja suorittavissa töissä.

– Me tietotyön parissa olevat olemme tottuneet vastailemaan työhyvinvointi- ja henkilöstökyselyihin säännllisesti, mutta vaikkapa jossain rakennusalalla psykologista työhyvinvointia ei ehkä mitata niin paljon. Työhyvinvointia tarkastellaan ehkä enemmän esimerkiksi ergonomian ja fyysisen turvallisuuden kannalta, mikä sekin on tärkeää.

– Fyysisen työn tekijöiden vastauksissa korostuu työssä tylsistyminen ja myös työuupumusoireilu muihin verrattuna. Myös näissä töissä on tosi tärkeää kiinnittää huomiota psykologiseen puoleen.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Kuvankaappaus työhyvinvointitestin aineistosta kerätyistä tiedoista Työterveyslaitoksen Työelämätieto-sivustolla.

MILLAISET asiat vaikuttavat eniten työhyvinvointiimme ja miten työhyvinvointitestin vastauksia voi hyödyntää työhyvinvoinnin parantamiseksi? Jaana-Piia Mäkiniemi kertoo tutkijoiden puhuvan työn voimavaroista ja vaatimuksista.

– Voimavarat ovat asioita, jotka helpottavat työntekoa, motivoivat ja ne ovat yleensä asioita, jotka ovat yhteydessä parempaan työhyvinvointiin. Sellaisia ovat esimerkiksi työn itsenäisyys, se että voit vaikuttaa työhösi, tulet kuulluksi ja työssä on vaihtelua ja mahdollisuuksia kehittyä. Vaatimustekijät ovat asioita, jotka vievät energiaa ja vaikeuttavat työntekoa. Esimerkiksi toimimattomat tietojärjestelmät voivat olla sellaisia – jokaisessa työssä voimavarat ja vaatimukset ovat omanlaisiaan, Mäkiniemi selvittää.

Mäkiniemi vinkkaa, että työhyvinvointitestin voisi tehdä vaikka yhdessä työkaverin kanssa. Tuloksia voi vertailla ja keskustella yhdessä siitä, millaisia voimavaroja ja vaatimuksia omassa työssä on.

– Voi lähteä pohtimaan, mikä innostaa, mikä helpottaa, mikä tuo työn imun kokemusta ja mikä vie liikaa energiaa. Kun on päässyt näihin käsiksi, voi alkaa miettiä, miten voisi itse tuunata työtään niin, että saisi työhönsä lisää hyviä asioita ja miten kuormittaviin asioihin saisi helpotusta, Mäkiniemi vinkkaa.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Palkittu politiikan aikakauslehti
39€/4kk

Huomasitko nämä?

Luetuimmat

Uusimmat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

Tf. chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE