Loppujen lopuksi kokouksessa päätettiin, että osallistujat tuovat seuraavaan Glasgow’ssa ensi vuonna pidettävään kokoukseen suunnitelmat uusista päästöleikkauksista. Madridin sopimuksessa “tuodaan esiin kiireellinen tarve” uusiin päästöleikkauksiin, jotta lämpeneminen saataisiin rajoitettua alle kahden asteen.

Kaksi viikkoa kestäneeseen kokoukseen oli ladattu paljon odotuksia. Niitä oli myös korkeakoulutettujen Akavan yhteiskunta-asioiden päälliköllä Vesa Vuorenkoskella, joka osallistui kokoukseen kansainvälisen palkansaajajärjestön ITUC:n edustajana.

– Kokouksen tulokset eivät ole kovinkaan runsaat. Pariisin sopimuksen markkinamekanismin sääntöjen suhteen jouduttiin pettymään, eikä niitä vieläkään saatu aikaiseksi. Intressit menivät täysin ristiin ja ilmastonmuutoksen vastainen työ kärsii, Vuorenkoski kertoi Demokraatille paikan päältä.

Erityisesti Vuorenkoski seurasi siis sitä, syntyykö sopu markkinamekanismien laskenta- ja raportointisäännöistä eli miten valtiot voivat hyödyntää toisissa maissa rahoittamiaan ilmastohankkeita. Sopua ei syntynyt ja säännöistä väännetään taas ensi vuonna.

Euroopan unionilla ja Suomella oli selvät sävelet.

– Suomi ja EU halusivat niin tarkat ja aukottomat säännöt, ettei bluffaamisen mahdollisuutta ole kaksinkertaiseen kirjanpitoon. Mikäli sääntöihin jäisi aukkoja, voisi käydä niin, että päästövähennykset näyttävät paperilla hyviltä, mutta eivät ole esimerkiksi sen vuoksi, että vähennykset lasketaan useamman maan hyväksi.

Vuorenkoski on osallistunut useisiin kansainvälisiin ympäristökokouksiin. Hän aisti, että tämänkertaisen kokouksen ilmapiiri vaikutti jännitteisemmältä kuin aikaisemmissa.

– Kielenkäyttö oli erilaista ja tekstitavoitteissa oli enemmän eroa kuin ennen. Selvästi Yhdysvaltojen lähdöllä Pariisin sopimuksesta ensi vuonna oli vaikutusta siihen, miten muut sopimiseen täällä suhtautuivat, hän arvioi.

Jännitteisyys näkyi hänen mukaansa myös siinä, miten kansalaisjärjestöihin suhtauduttiin. Mielenosoitukseen osallistuneet järjestöjen edustajat ajettiin kokouspaikalta ulos. Tämä yllätti.

– Näin ei ole aiemmin tässä mittakaavassa tapahtunut. Tilanne kuitenkin rauhoittui.

Ensi vuoden kokous pidetään Glasgow’ssa Skotlannissa. Vuorenkoski pitää selvänä, että Madridin kokouksen ilmapiiri jättää jälkensä seuraavaan kokoukseen valmistautumiseen. Hän arvioi, että seuraava puheenjohtajamaa Iso-Britannia tulee olemaan myös hankalassa välitilassa brexitin toteutuessa. Kun seuraava kokous pidetään, on myös Yhdysvallat jo Pariisin sopimuksen ulkopuolella.

– Tämä merkitsee ehkä jotain, mutta ei välttämättä kuitenkaan paranna tilannetta. Iso kysymys on, saadaanko Glasgow’n kokouksessa kaikilta mailta kansalliset päivitykset päästövähennystavoitteisiin ja riittävätkö ne edes Pariisin sopimuksessa sovittuun 2 asteen tavoitteeseen, saati 1,5 asteeseen, Vuorenkoski pohtii.

Palkansaajien huolet ilmastonmuutoksen vaikutuksista jäivät Vuorenkosken mukaan valitettavan vähälle huomiolle muiden asioiden jyrätessä.

Akava sekä muut suomalaiset palkansaajakeskusjärjestöt ovat pitäneet ääntä siitä, että ilmastopolitiikan suunnittelussa – niin Suomessa kuin muuallakin – palkansaajien on päästävä myös ääneen.

Akavan viime kesänä teettämä kartoituksen viesti akavalaisten suhtautumisesta työpaikkojen toimiin ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi herätti positiivisuutta: merkittävä osa haluaa osallistua työpaikoilla ilmastotoimiin. He myös haluaisivat keskustella yhdessä työpaikalla, miten se hoidetaan.

– Yritimme houkutella työnantajia mukaan laatimaan linjauksia työpaikkojen ilmastotoimien suuntaviivoista. Vastaanotto oli aluksi aika hiljaista tyyliin “työnantajahan niistä päättää”.

Sittemmin asenne on muuttunut hieman ymmärtäväisemmäksi, mutta konkretiaa ei ole syntynyt. Akava ehdottaa, että työpaikoille voisi luoda ilmastokeskustelun mallin, jolla työnantaja ja henkilöstön edustaja voivat käydä keskustelua ilmastotoimista. Se voitaisiin kirjata esimerkiksi yt-lakiin.

Vuorenkoski ottaa esimerkiksi liikkumisen. Moni akavalainen asiantuntija tarvitsee työssään omaa autoa – joskus paljonkin. Fossiilisten polttoaineiden käytön vähentäminen aiheuttaa paineita nostaa polttoaineen hintaa. Samaan aikaan työnantaja saattaa linjata, että hiilineutraaliutta edistääkseen se vähentää työntekijöiden mahdollisuutta käyttää omaa autoa. Julkisilla matkustaminen vie usein enemmän aikaa.

– Joissakin tilanteissa se toimii, joissakin ei. Kun toimet osuvat tarpeeksi kipeästi ja niiden kustannukset iskevät epäoikeudenmukaisesti palkansaajien arkeen, vastarintaa voi syntyä, hän varoittaa.

Vuorenkoski korostaa, että koko palkansaajarintama vaatii oikeudenmukaista siirtymäaikaa, kun ilmastonmuutoksen väistämättä vaatimat muutokset laitetaan toimeen.

– Elinkeinot sekä olosuhteet ja tavat hankkia elantonsa kokevat mullistuksen. Ammatteja kuolee pois, niitä vähenee ja osaamisvaatimukset muuttuvat. Emme edes tajua vielä sitä, kuinka paljon.

Juuri nyt on hänen mukaansa tärkeää saada keskusteluun mukaan palkansaajat, kun mietitään tehokkaimpia keinoja siirtyä hiilineutraaliin yhteiskuntaan – toimet eivät saa jäädä vain valtion ohjailtavaksi tai työnantajan käsiin.