13.11.2016 12:35 ・ Päivitetty: 15.8.2018 12:11
Isänpäivän toivomus
Tänään isänpäivänä toivon ennen kaikkea sitä, että omat lapseni – ja kaikkien muidenkin lapset – voisivat elää elämänsä turvallisessa, vakaassa ja vapaassa maailmassa avoimen ja yhteisöllisen ilmapiirin keskellä. Tämä toive on yleisinhimillinen ja siihen yhtynee enemmistö maailman isistä ja äideistä, mutta silti tämän toiveen toteuttaminen näyttää varsin vaikealta. Itse asiassa juuri nyt – marraskuussa 2016 – se näyttää vaikeammalta kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten.
Ihmiskunnan historia on ollut aineellisen, yhteiskunnallisen ja teknologisen edistyksen voittojuhlaa, mutta aina joskus imperiumi iskee takaisin eli kuviteltua menneisyyttä haikaileva kiihkomielinen ilmapiiri valtaa alaa ja löytää uudet autoritääriset johtajansa. Tällaisissa historiallisissa murroskohdissa Minervan pöllö joutuu lentämään keskellä pimeyttä ja etsimään suuntaansa normaalia pidempään. Tuo alun toiveeni toteutuminen on pitkälti kiinni siitä, mihin suuntaan se lopulta kaartaa.
Euroopassa ja USA:ssa nationalismin, populismin ja jopa äärioikeiston nousu on jatkunut jonkin aikaa. Joissakin diktatuurimaissa – kuten Venäjällä – äärioikeisto on ollut vallassa jo pitkään, mutta nyt se vahvistaa asemiaan myös demokratioissa, minkä viimeksi osoitti Donald J.Trumpin voitto USA:n presidentinvaalissa. Eurooppalaisissa kelloissa lyö juuri nyt totuuden hetki. Jos kovan oikeiston Marine Le Pen valitaan Ranskan presidentiksi toukokuussa 2017, niin Euroopan unionin hajoamisprosessi käynnistyy toden teolla. Tätähän kaiken maailman nurkkakuntaiset kiihkoilijat ja heitä myötäilevät hyväuskoiset hölmöt ovat pitkään halunneet ja tukeneet.
Suomen ja suomalaisten kannalta Euroopan unionin hajoaminen tarkoittaisi sitä, että turvattomuus kasvaisi, hyvinvointi heikentyisi ja ahdasmielinen ilmapiiri voimistuisi. Tällöin toiveeni luoda parempi maailma lapsille olisi yhä vaikeampi toteuttaa. Järkevien ja vastuullisten ihmisten on nyt kaikkialla tuotava esiin, että nationalismin, rasismin ja populismin voittokulku saa riittää ja se myös pysäytetään.
Toisaalta on tietysti selvää, etteivät populistiset protestiliikkeet nouse tyhjästä. Edistyksellisten voimien on kuunneltava paremmin tavallisia ihmisiä ja osoitettava, että avoin ja moniarvoinen maailma on heille – ja heidän lapsilleen – parempi kuin ahdasmielinen ja nurkkakuntainen maailma. On myös vahvemmin tuettava ihmisiä muutoksen keskellä esimerkiksi työllisyyspolitiikan, aikuiskoulutuksen ja veroratkaisuiden kautta.
Kaikkien demokratiaa ja ihmisoikeuksia kannattavien voimien on korkea aika tiivistää yhteistyötään tätä mustaa taantumusta vastaan. Demokraattisessa maailmassa tämä on helppoa, koska tähän taisteluun voi osallistua vähäisellä vaivalla äänestyskopissa. Tavalliset isät ja äidit päättävät sen, millaiset poliittiset päättäjät he saavat ja ansaitsevat. Tulevia äänestyspäätöksiä kannattaa harkita huolella ja järkiperäisesti eikä tukeutua ainakaan negatiivisiin pelon, vihan ja katkeruuden tunteisiin. Toivottavasti tätä kautta politiikassa vahvistuvat taas rationaalisesti ajattelevat ja rakentavat poliittiset voimat. Tällöin lapsemme voivat elää turvallisessa, vakaassa ja vapaassa maailmassa – tai vähintäänkin Euroopassa – avoimen ja yhteisöllisen ilmapiirin keskellä.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.