Puuston vähäisyys merkitsee muun muassa sitä, että eroosio pääsee kuluttamaan maata, eikä maaperä pysty varastoimaan satanutta vettä. Seurauksena Islannin erämaat ovat kasvaneet, vaikka sadetta riittääkin.

Islannin metsistä ja metsittämisestä vastaavan viranomaisen IFS:n johtaja Hreinn Oskarsson kertoo, että maahan istutetaan nyt kahta Pohjois-Amerikasta tuotua havupuulajia, sitkankuusta ja kontortamäntyä. Oskasson itse käyttää paakkutaimien istuttamiseen Suomessa kehitettyä istutusvälinettä, pottiputkea.

– Suunnitelmissamme on uudelleenmetsityksen hanke, jolla maaperä saataisiin vakaaksi (eroosiolta), Oskarsson kertoo.

– Puuston palauttamisen esteenä ovat olleet matalat lämpötilat ja viileät kesät. Nyt puiden kasvu näyttäisi täällä nopeutuvan, sanoo IFS:n apulaisjohtaja Adalsteinn Sigurgeirsson.

Viikingit saapuivat Islantiin Norjasta 800-luvulla. Siirtolaisten saapuessa koivumetsät peittivät yli neljäsosan saaresta.

Metsäkato tapahtui nopeasti. Alle sadassa vuodessa viikingit olivat hakanneet 97 prosenttia Islannin metsistä. Saaren puusto ei ole sen jälkeen toipunut. Tällä erää metsää on vain noin 0,5 prosenttia Islannin alueesta.

Saarella tehtiin yrityksiä puuston palauttamiseksi 1950-luvulla ja 1990-luvulla. Jonkin verran vehreyttä onkin onnistuttu palauttamaan.
Vaikka koivu on Islannin ainoa alkuperäinen puulaji, se ei ole maan pohjoisissa oloissa “tuottoisa puulaji”, Sigurgeirsson sanoo.

– Jos haluamme päästä puiden lisäämisen ohella muihin tavoitteisiin, kuten hiilen sitomiseen ja puutavaran tuotantoon, tarvitsemme monipuolisempaa puustoa kuin pelkkää koivua.

Eri puolille Islantia on perustettu kymmeniä puutaimitarhoja metsittämisen saamiseksi vauhtiin. Esimerkiksi Kvistarissa, noin sadan kilometrin päässä pääkaupunki Reykjavikista, tuotetaan nykyisin vuosittain yhteensä 900 000 mäntyä ja poppelia.

– Kvistarin puut on tuotu meille alun perin Alaskasta. Nyt saamme niistä myös puunsiemeniä, täydentää hortonomi Holmfridur Geirsdottir.