x

Iso muutos käynnissä: 70-vuotinen yhteistyö vaihtumassa kilpailuun – Voiko Suomi tehdä mitään?

Britannian EU-kansanäänestyksen tulos, pitkittynyt taloustaantuma, unionin lähiympäristön konfliktit sekä pakolaiskriisi vaikeuttavat unionin toimintakykyä.

EU:n valtion- ja hallitusten päämiesten kokous Bratislavassa 16.9.2016 käynnisti prosessin EU:n uudistamiseksi. Eduskunnan suuri valiokunta järjestää kolme julkista kuulemista pohtiakseen, mitä muutos merkitsee Suomen kaltaisten pienten, avoimeen kansainväliseen vuorovaikutukseen ja vahvoihin kansainvälisiin instituutioihin nojanneille maille.

Eurooppa-tutkimuksen verkoston tutkimusjohtaja, professori Juhana Aunesluoma pohti tänään ensimmäisen kuulemisen avauspuheenvuorossaan Suomen viime vuosien Eurooppa-politiikkaa. Hänen mukaansa Suomi on harvoin ollut kriiseissä aloitteentekijä. Maamme on pikemminkin suosinut pieniä korjauksia ja ollut perässäkulkija.

Nyt nämä taustaoletukset ovat osoittautuneet vääriksi, eikä näytä siltä, että oltaisiin palaamassa kriisiä edeltävään tilanteeseen. Status quota ei enää ole eikä siihen voi tukeutua.

Aunesluoman mukaan EU:n kriisit ovat aiheuttaneet olennaisia muutoksia EU:n toimintaan.  EU:n lisäksi myös muut instituutiot ovat rapautuneet, ETYJ on yksi esimerkki.

– Myös ihmisten asenteet ovat muuttuneet. Yhä enemmän on vaatimuksia kansallisen edun ensisijaisuudesta niin, että kansallinen etu ymmärretään yhä kapeammin, Aunesluoma sanoi.

Samaan ilmiöön liittyy myös kansainvälisen oikeuden ja normien kunnioituksen ja sitovuuden heikentyminen.

Kyse epäluottamuksesta itseään yhteistyötä kohtaan.

Aunesluoman mukaan isossa kuvassa on tapahtumassa siirtymä kahden paradigman eli erilaisen ajatusrakennelman välillä.

Yhteistyön paradigma vahvistui useita vuosikymmeniä toisen maailmansodan ja kylmän sodan päättymisen jälkeen. Nyt se on korvautumassa kilpailun paradigmalla. Tarkemmin sanottuna järjestelmä jossa yhteistyö korostui, on korvautumassa järjestelmällä, jossa kilpailu korostuu.

Ongelmallista on että epäluottamus korostuu sekä suhteessa ylikansalliseen ulottuvuuteen että hallitusten väliseen päätöksentekoon.

– Kyse on epäluottamuksesta itseään yhteistyötä kohtaan.

– Koska eurokriisiä ei saatu hallintaan, sekä ylikansallinen että hallitusten välinen toiminta kärsivät uskottavuuskriisin.

Myös YK:n uudistuminen on käytännössä jumissa. Yhtä lailla Maailman kauppajärjestön WTO:n neuvotteluprosessi ollut jumissa koko 2000-luvun.

Keskeiset suurvallat eivät enää käytä kansainvälisiä instituutioiden mahdollisuuksia, vaan ne tukeutuvat kahdenväliseen diplomatiaan. Demokratian leviäminen hallintatapana on pysähtynyt 2010-luvulla. Vakiintuneissa demokratioissa esiintyy tyytymättömyyttä ja epäluottamusta perinteisten edustuksellisen demokratian muotoihin, sille etsitään vaihtoehtoja.

Politiikassa nojataan ihmisten etnisiin ja kulttuurisiin identiteetteihin ja koettujen erojen korostamiseen. Nationalismin vahvistuminen vaikeuttaa kansainvälistä yhteistyötä entisestään.

Riski turvallisuuden ja kansallisten etujen kannalta.

Keskustelun pohjana toimineen puheenvuoronsa päätteeksi Aunesluoma kysyi, mitä kaikki edellämainittu merkitsee Suomelle.

Hänen mukaansa Suomi on taloudellisesti ja sosiaalisesti riippuvainen avoimeen vuorovaikutukseen perustuvasta EU:sta ja globaalista järjestelmästä. Avoin vuorovaikutus edellyttää valtioiden tehokasta yhteistyötä ja monilta osin asioiden ylikansallista hallintaa.

– Siirtymä yhteistyöstä kohti kilpailua voi hyödyttää joitakin valtioita, pienet valtiot eivät siitä hyödy. Pienet valtiot menestyvät avoimessa järjestelmässä, joita ohjaavat vahvat instituutiot.

Aunesluoman mukaan kyse on riskistä niin Suomen turvallisuuden kuin kansallisten etujen kannalta. Puheenvuoron päätteeksi kuultiin toiveikas näkökulma.

– Suomi voi vaikuttaa kehitykseen toimimalla näissä järjestöissä ja instituutioissa, jotka yhä ovat olemassa, mitään peruuttamatonta vahinkoa ei ole tapahtunut. Kehityksen suuntaan on mahdollista vaikuttaa ja siihen eivät vaikuta vain suuret maat ja suurvallat.

Suuren valiokunnan avoin kuuleminen päättyy tänään kello 14. Seuraa suoraa lähetystä tästä linkistä.

Yle: Demarivaikuttaja Kari Pekkonen on kuollut

Kajaanilainen Kari Pekkonen on kuollut 71 vuoden iässä. Asia on vahvistettu presidentti Tarja Halosen toimistosta Ylelle.

Eläkkeellä ollut Pekkonen oli asetettu ehdolle Kajaanissa tulevissa kunnallisvaaleissa SDP:n riveissä.

Pekkonen toimi muun muassa vuosina 1977–1982 SDP:n eduskuntaryhmän pääsihteerinä.

Pekkonen ja Tarja Halonen elivät avoliitossa 1970-luvulla ja parilla on yhteinen lapsi, Anna Halonen.

Kari Pekkonen toimi Matti Ahteen poliittisena sihteerinä Ahteen ollessa sisäministerinä 1980-luvulla.

– Kari oli pohjimmiltaan todella lämmin, sympaattinen ja empaattinen ihminen. Hyvin monipuolisesti osaava, auttamishaluinen ja hän sopi erittäin hyvin politiikan kuvioihin, joita hän jonkin aikaa teki, Matti Ahde sanoo Ylelle.

Keskustelua aiheesta

Kansanedustaja hurjistui: ”Tällaista toisen omaisuuden ryöstöä ei ole Suomessa koettu koskaan”

Kuva: Lehtikuva/Antti Aimo-Koivisto

SDP:n kansanedustaja Sirpa Paateron mukaan oli yllättää kuulla, kuinka ”Senaatti 2” on jo perustettu ennen kuin varsinainen maakuntalaki on lähelläkään päätöksentekoa.

Paatero viittaa valtion alaiseen liikelaitokseen eli Senaatti-kiinteistöihin.

Asia tuli esille, kun uutisoitiin johdon palkkaamisesta ilman avointa hakua, eli ”kun tiedämme jo parhaat” -periaatteella.

– Näin siis uuden maakuntahallinnon ensimmäiset hyvän hallinnon ja demokratian vastaiset päätökset alkavat jo näkyä, Paatero toteaa.

Maakuntamallissa tarkoituksena on siirtää kaikkien sairaanhoitopiirien ja maakuntaliittojen kiinteistöt ja kunnilta vuokrattavien tilojen vuokrasopimukset valtakunnalliselle osakeyhtiölle korvauksetta.

”Toistaiseksi ei minkäälaista lainsäädännöllistä pohjaa.”

Aiemminkin Suomessa on tapahtunut omaisuuden vaihdoksia julkisen hallinnon sisällä. Kunnat ja valtio ovat sopineet maa-alueiden tai kiinteistöjen vaihdoista, Helsingin kaupungille siirrettiin osa Sipoon kunnasta.

– Aina aikaisemmin näistä on neuvoteltu ja päädytty korvauksiin eri osapuolille. Nyt esimerkiksi yli kolmen miljardin euron arvoiset, kuntalaisten varoilla maksetut sairaalat siirrettäisiin täysin korvauksetta uusille vallanpitäjille, Paatero ihmettelee.

– Tällaista toisen omaisuuden ryöstöä ei ole Suomessa koettu koskaan, ja vielä yhtiölle, jolla ei toistaiseksi ole minkäänlaista lainsäädännöllistä pohjaa, Paatero toteaa.

Hän ihmettelee tiedotteessaan, miten tämä on mahdollista Suomessa, jossa sentään lakeja pitäisi noudattaa – ja vielä maan hallituksen toimesta! Onko oikeuskanslerilla tähän kantaa, Paatero kysyy.

”Olisi mahdollista perustaa maakunnan oma yhtiö.”

Yhtiön johto valittiin jo nyt ilman hakua ja päätöksiä tekevät tulevaisuudessa hallitusammattilaiset, täysin irrallaan maakuntavaltuuston päätöksenteosta.

– Mallissa maakunta on vain tilojen käyttäjäkorvausta vastaan ja investointi sekä peruskorjauspäätökset tehdään valtakunnallisessa ”Senaatti 2” -yhtiössä, Paatero toteaa.

Hänen mukaansa epäily valtakunnallisesta yhtiöstä on, että kiinteistöjen käytön hinta tulee nousemaan, jotta investointeja voidaan tehdä.

– Jää nähtäväksi miten paljon tasa-arvoa kiinteistöjen osalta tulee eri puolille Suomea. Tämä on nykyhallituksen tapa hoitaa asiaa, mutta vaihtoehtoja oli ja on yhä olemassa, Paatero huomauttaa.

Kaikki sote-kiinteistöt olisi tai on mahdollista siirtää maakunnalle tai aluekunnalle velkoineen kaikkineen.

– Olisi mahdollista perustaa maakunnan oma yhtiö, jossa kunnat olisivat osakkaina kiinteistöjen arvoa vastaavalla osuudella. Toisena vaihtoehtona olisi tai on antaa kiinteistöt nykyisen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän hallintaan, Paatero listaa.

Tällöin neuvottelu tilojen käytöstä, rakentamisesta ja peruskorjauksessa voidaan tehdä saman alueen sisällä toimintoja hallitsevan maakunnan tai aluekunnan ja tiloja hallitsevan kuntayhtymän välillä.

– Ei ole siis pakko siirtää kaikkea päätösvaltaa valtakunnalliselle yhtiölle, ”Senaatti 2:lle”, ja heikentää samalla rankasti kuntien taloudellista asemaa, Paatero päättää.

Aamulehti uutisoi hiljattain, että soten yhteydessä siirretään miljardien eurojen arvosta kiinteistöjä uuteen Maakuntien tilakeskus -osakeyhtiöön. Johtajia on nimitetty yhtiöön ilman avointa hakua.

Miltä kuulostaa keskustan maakuntamalli ja soten valinnanvapaus, päättele tästä itse: Iiro Rantala esittää flyygelillä

Kuva: Johannes Ijäs

Pianisti ja säveltäjä Iiro Rantala tulkitsi eilisessä Pressiklubissa soten flyygelillä.

Sävellyksessään hän käsittelee niin maakuntamallia kuin valinnanvapauttakin.

Pressiklubi on mediaa ruotiva Yle TV1:lle esitettävä ajankohtaisohjelma.

Kuuntele linkistä, miltä Rantalan sote kuulostaa:

Keskustelua aiheesta

Soini vetoaa unitutkijoihin: Kellot jätettävä rauhaan

Kuva: lehtikuva/markku kainulainen

Ulkoministeri Timo Soinin (ps.) mukaan kellojen siirtely on yksi esimerkki turhasta sääntelystä.

Soini sanoo tiedotteessa, että kellojen siirtely on tyyppiesimerkki siitä, että ”pöhkössä kompromississa kaikki saavat sen, jota kukaan ei tahdo”.

Hän muistuttaa, että muun muassa unitutkijat kyseenalaistavat siirtojen hyödyt.

Soini toivoo, että kellojen siirtäminen passitetaan historian romukoppaan.

– EU juhlii Roomassa niin sanottua menestystarinaansa. Annetaan kansalle jotakin kaikkia koskettavaa ja hyödyllistä, Soini sanoo.

Suomi siirtyy ensi yönä kesäaikaan, kun kelloja siirretään kello kolmelta aamulla tunnilla eteenpäin.

Sama muutos tehdään myös muissa EU-maissa, joten Suomen aikaero esimerkiksi Ruotsiin pysyy samana. Venäjällä noudatetaan pysyvästi talviaikaa.

Seuraavan kerran kellon viisareihin kosketaan lokakuun viimeisenä sunnuntaina, kun kelloja siirretään tunnilla taaksepäin.

Keskustelua aiheesta

Nobelisti Holmström arvioi Ykkösaamussa, mille kohtaa sijoittuu poliittisella kartalla

Kuva: Lehtikuva / Jussi Nukari
Holmström puhui Helsingin yliopiston vuosijuhlassa 24.3.

Yle TV1:n vieraana ollut taloustieteen nobelisti Bengt Holmström kertoi olevansa ”pääsuuntauksessa oikeistolainen”.

– Mutta kyllä minulla on myös muunlaisia mielipiteitä … Ei minulle ole ongelma olla jonkun sosialidemokraatin kanssa samaa mieltä, jos olen samaa mieltä, hän sanoi.

Holmström totesi toisaalta myös, että häntä on vaikea sijoittaa poliittiselle kartalle. Hän luonnehti itseään oman tiensä kulkijaksi.

Holmström uskoo Suomen nousevan pitkästä taantumasta, mutta se voi olla hidasta. Hänen mukaansa kilpailukyvyn eteen on tehtävä koko ajan työtä.

Hän otti kantaa myös automatisaatioon ja robotisaatioon.

– Jatkossa ihminen ja robotit tekevät yhdessä töitä.

Holmström ei vaikuta olevan muutoksesta kovin huolissaan.

– Aina on tullut hetkiä, että pelätään, että työ loppuu, mutta se ei ole koskaan toistaiseksi loppunut, Holmström sanoi.

Esimerkiksi tekoäly luo hänen mukaansa myös valtavasti mahdollisuuksia. Työtä tekevä saa työtä myös tulevaisuudessa.

Nuorten tilanne huolestuttaa.

Suomen perustulokokeilua Holmström luonnehti mielenkiintoiseksi.

Nobelistin mukaan on hyvä, että kokeillaan ja USA:ssakin ollaan kokeilusta kiinnostuneita taloustieteilijöiden keskuudessa.

– Perustulo on looginen mahdollisuus, jos palkat ajautuvat kovin alas.

Kilpailukyky-sopimuksen ohella Holmströmin mielestä tärkeitä ovat rakenneuudistukset, joilla saataisiin joustavuutta lisää.

Hän nosti esiin eritoten syrjäytyneet nuoret. On ikädiskriminaatiota, että he eivät pääse työmarkkinoille, vaikka heidän pitäisi olla maamme tulevaisuus.

Holmströmin mukaan tämä on iso rakenteellinen huoli. Tätä vain lisää koulutustason keskimääräinen lasku.