Iso muutos käynnissä: 70-vuotinen yhteistyö vaihtumassa kilpailuun – Voiko Suomi tehdä mitään?

Britannian EU-kansanäänestyksen tulos, pitkittynyt taloustaantuma, unionin lähiympäristön konfliktit sekä pakolaiskriisi vaikeuttavat unionin toimintakykyä.

EU:n valtion- ja hallitusten päämiesten kokous Bratislavassa 16.9.2016 käynnisti prosessin EU:n uudistamiseksi. Eduskunnan suuri valiokunta järjestää kolme julkista kuulemista pohtiakseen, mitä muutos merkitsee Suomen kaltaisten pienten, avoimeen kansainväliseen vuorovaikutukseen ja vahvoihin kansainvälisiin instituutioihin nojanneille maille.

Eurooppa-tutkimuksen verkoston tutkimusjohtaja, professori Juhana Aunesluoma pohti tänään ensimmäisen kuulemisen avauspuheenvuorossaan Suomen viime vuosien Eurooppa-politiikkaa. Hänen mukaansa Suomi on harvoin ollut kriiseissä aloitteentekijä. Maamme on pikemminkin suosinut pieniä korjauksia ja ollut perässäkulkija.

Nyt nämä taustaoletukset ovat osoittautuneet vääriksi, eikä näytä siltä, että oltaisiin palaamassa kriisiä edeltävään tilanteeseen. Status quota ei enää ole eikä siihen voi tukeutua.

Aunesluoman mukaan EU:n kriisit ovat aiheuttaneet olennaisia muutoksia EU:n toimintaan.  EU:n lisäksi myös muut instituutiot ovat rapautuneet, ETYJ on yksi esimerkki.

– Myös ihmisten asenteet ovat muuttuneet. Yhä enemmän on vaatimuksia kansallisen edun ensisijaisuudesta niin, että kansallinen etu ymmärretään yhä kapeammin, Aunesluoma sanoi.

Samaan ilmiöön liittyy myös kansainvälisen oikeuden ja normien kunnioituksen ja sitovuuden heikentyminen.

Kyse epäluottamuksesta itseään yhteistyötä kohtaan.

Aunesluoman mukaan isossa kuvassa on tapahtumassa siirtymä kahden paradigman eli erilaisen ajatusrakennelman välillä.

Yhteistyön paradigma vahvistui useita vuosikymmeniä toisen maailmansodan ja kylmän sodan päättymisen jälkeen. Nyt se on korvautumassa kilpailun paradigmalla. Tarkemmin sanottuna järjestelmä jossa yhteistyö korostui, on korvautumassa järjestelmällä, jossa kilpailu korostuu.

Ongelmallista on että epäluottamus korostuu sekä suhteessa ylikansalliseen ulottuvuuteen että hallitusten väliseen päätöksentekoon.

– Kyse on epäluottamuksesta itseään yhteistyötä kohtaan.

– Koska eurokriisiä ei saatu hallintaan, sekä ylikansallinen että hallitusten välinen toiminta kärsivät uskottavuuskriisin.

Myös YK:n uudistuminen on käytännössä jumissa. Yhtä lailla Maailman kauppajärjestön WTO:n neuvotteluprosessi ollut jumissa koko 2000-luvun.

Keskeiset suurvallat eivät enää käytä kansainvälisiä instituutioiden mahdollisuuksia, vaan ne tukeutuvat kahdenväliseen diplomatiaan. Demokratian leviäminen hallintatapana on pysähtynyt 2010-luvulla. Vakiintuneissa demokratioissa esiintyy tyytymättömyyttä ja epäluottamusta perinteisten edustuksellisen demokratian muotoihin, sille etsitään vaihtoehtoja.

Politiikassa nojataan ihmisten etnisiin ja kulttuurisiin identiteetteihin ja koettujen erojen korostamiseen. Nationalismin vahvistuminen vaikeuttaa kansainvälistä yhteistyötä entisestään.

Riski turvallisuuden ja kansallisten etujen kannalta.

Keskustelun pohjana toimineen puheenvuoronsa päätteeksi Aunesluoma kysyi, mitä kaikki edellämainittu merkitsee Suomelle.

Hänen mukaansa Suomi on taloudellisesti ja sosiaalisesti riippuvainen avoimeen vuorovaikutukseen perustuvasta EU:sta ja globaalista järjestelmästä. Avoin vuorovaikutus edellyttää valtioiden tehokasta yhteistyötä ja monilta osin asioiden ylikansallista hallintaa.

– Siirtymä yhteistyöstä kohti kilpailua voi hyödyttää joitakin valtioita, pienet valtiot eivät siitä hyödy. Pienet valtiot menestyvät avoimessa järjestelmässä, joita ohjaavat vahvat instituutiot.

Aunesluoman mukaan kyse on riskistä niin Suomen turvallisuuden kuin kansallisten etujen kannalta. Puheenvuoron päätteeksi kuultiin toiveikas näkökulma.

– Suomi voi vaikuttaa kehitykseen toimimalla näissä järjestöissä ja instituutioissa, jotka yhä ovat olemassa, mitään peruuttamatonta vahinkoa ei ole tapahtunut. Kehityksen suuntaan on mahdollista vaikuttaa ja siihen eivät vaikuta vain suuret maat ja suurvallat.

Suuren valiokunnan avoin kuuleminen päättyy tänään kello 14. Seuraa suoraa lähetystä tästä linkistä.

Kansanedustajan hätähuuto: Vanhuksille pitää taata kunnon hoito – vartijako sopiva hoitajaksi?

Kuva: Kari Hulkko
Vartijako sopii vanhustenhoitajaksi? Näin kysyy kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen.

Kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen (sd.) vaatii hallitukselta pikaisia toimia, jotta kaikille ikäihmisille voidaan taata laadukas hoito. Mäkisalo-Ropponen on toistuvasti peräänkuuluttanut laajaa keskustelua siitä, mitä ikäihmisten laadukas hoito pitää sisällään. Hän on jo myös useampaan otteeseen peräänkuuluttanut soveltuvuuskokeiden palauttamista sosiaali- ja terveydenhuollon koulutukseen.

– Soveltuvuuskokeiden palauttaminen sosiaali- ja terveysalan koulutukseen on todella tärkeää, sillä alalle soveltumaton henkilö on turvallisuusriski, muistuttaa Mäkisalo-Ropponen.

Voimassa oleva SORA-laki antaa oppilaitokselle jo nyt mahdollisuuden evätä opiskelupaikan alalle soveltumattomalta opiskelijalta tai erottaa opiskelija kesken opintojen samalla perusteella. Lakia ei kuitenkaan ole juurikaan sovellettu käytännössä.

– Opetusministeriö on luvannut selventää lakia, mutta se ei riitä. Tarvitaan myös soveltuvuuskokeita. Olen tehnyt asiasta kirjallisen kysymyksen opetusministerille, mutta hän suhtautui asiaan epäillen, hämmästelee Mäkisalo-Ropponen.

Lisäksi on vaarana, että hallitus päättää kehysriihessä toteuttaa suunnittelemansa miljoonasäästöt.

– Meidän olisi keskusteltava vakavasti ikäihmisten hoidon ja hoivan etiikasta yhteiskunnan joka tasolla. Hallituksen suunnitelmat säästöt, jotka koskettavat ikäihmisten hoitoa ja hoivaa, ovat epäeettisiä.

– Ikäihmisten kaltoinkohtelu – sekä fyysinen että psyykkinen – on todellinen ongelma. Kaltoinkohteluun on monia syitä, esimerkiksi uupuneet työntekijät. Tällä hetkellä esimerkiksi kotihoidon työtekijät työskentelevät monin paikoin jaksamisen äärirajoilla, toteaa Mäkisalo-Ropponen.

– On surullista kuulla kotihoidon asiakkaalta, että kyllä hän ymmärtää, että hoitajat ovat joskus kiukkuisia, kun niillä on liikaa työtä. Asiakas ymmärtää hoitajaa, vaikka hoitajan pitäisi ymmärtää ja tukea asiakasta.

Hoiva-avustajia voi toki olla hoitoyhteisössä ylimääräisenä apuna, mutta he eivät voi korvata yhtään koulutettua hoitotyöntekijää.

– Pöyristyttävää on myös se, että joissakin paikoin turvapuhelinkäynnit on siirretty vartijoiden tehtäväksi. Jokainen turvapuhelimen käyttäjä on apua tarvitseva ihminen ja esimerkiksi kaatumisen sattuessa kokonaistilanteen arvioimiseen tarvitaan koulutettu työntekijä. Vartijalla ei ole siihen valmiuksia.

 

Helsingin johtopaikat ratkesivat – SDP saa kulttuurin ja vapaa-ajan apulaispormestarin

Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto
Jan Vapaavuoresta (kok.) tulee Helsingin pormestari.

Helsingin johtopaikkojen jako on ratkennut neuvotteluissa, tiedotti tuleva pormestari Jan Vapaavuori (kok.) Facebook-päivityksessään lauantai-iltana.

Pormestarin paikka kuuluu odotetusti kokoomukselle, kaupunkiympäristön apulaispormestari menee vihreille, kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestari kokoomukselle, kulttuuri- ja vapaa-ajan apulaispormestari SDP:lle ja sosiaali- ja terveysasioiden apulaispormestari vihreille.

Valtuustoa johtaa jatkossa vihreä, I varapuheenjohtajana kokoomuslainen. II varapuheenjohtajan paikan jakavat SDP ja vasemmistoliitto, SDP ensimmäiset kaksi vuotta ja vasemmistoliitto seuraavat kaksi vuotta.

Kaupunginhallituksessa istuu viisi kokoomuslaista, 4 vihreää, kaksi demaria, kaksi vasemmistoliittolaista, yksi perussuomalainen ja yksi RKP:n edustaja.

Puheenjohtaja menee kokoomukselle, I varapuheenjohtaja vihreille. Toinen varapuheenjohtaja jaetaan vasemmistoliitton ja SDP:n kesken. Ensin mainituilla ensimmäiset kaksi vuotta ja SDP:llä loput kaksi vuotta,

Puolueet päättävät henkilöistä myöhemmin.

SDP:n Lindtman tukee Halosen turvapaikkalinjauksia

Kuva: LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN
Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman esitti tukensa presidentti Tarja Halosen turvapaikkapuheille.

Presidentti Tarja Halonen kirjoitti Helsingin Sanomien vieraskynä -palstalla tänä aamuna Suomen maahanmuutto- ja turvallisuuspolitiikasta ja nk turvapaikanhakijoiden pakkopalautuksista. Hän mm. vaati, että Suomen viranomaisten tulisi perehtyä paremmin kunkin maan oloihin.

Vastustavan kantansa Haloselle ilmoitti heti keskustan presidenttiehdokas Matti Vanhanen. Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) puolestaan esitti tukensa Haloselle.

Tukensa esitti myös sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman Facebook-postauksessaan.

– Suomen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka tulee perustua vastuulliseen linjaan. Vastuullista on auttaa hädässä olevia ja vainoa pakenevia.

– Yhtä vastuullista on todeta – kuten Halonenkin kirjoittaa – kaikkia niitä ihmisiä emme voi ottaa vastaan, jotka joutuvat kotimaansa jättämään. Siksi turvapaikkajärjestelmämme on oltava uskottava. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen hakijan tilanne on käytävä yksilöllisesti läpi ja suojaa tarvitseville on turvaa annettava, mutta tarvittaessa ihmisiä on voitava myös palauttaa turvallisille alueille, Lindtman kirjoittaa.

– Yhtä tärkeää on, että turvapaikkajärjestelmä on uskottava ja oikeudenmukainen myös kansalaisten silmissä. Viime aikoina on käyty paljon keskustelua erityisesti Afganistanin turvallisuustilanteesta. Uskon, että Suomen viranomaiset tekevät nykyoloissa parhaansa siinä, että arviot perustuvat oikeaan tietoon.

Lindtman pitäisi kuitenkin järkevänä, että Suomen viranomaiset matkustaisivat nopealla aikataululla yhdessä pohjoismaisten kollegoiden kanssa paikan päälle ja kävisivät näiden maiden tilanteen huolella läpi.

– Mikäli perusteita uudelleenarviointiin löytyy, nykyisiä linjauksia tulee voida tarkentaa esimerkiksi Afganistanin ja Irakin osalta. Samalla tulisi kiirehtiä palautussopimuksen aikaansaamista Irakin kanssa, sillä se myös takaa palautettavien asiallisen kohtelun, Lindtman huomauttaa.

– Uskon, että tämä lisäisi kaikkien luottamusta Suomen turvapaikkapolitiikan oikeudenmukaisuuteen ja siihen, että päätökset eri maiden turvallisuustilanteesta perustuvat parhaaseen mahdolliseen tietoon.

Unohtiko keskusta suuret kaupungit? – ”Tämä tulee Suomelle kalliiksi”

Kuva: Lehtikuva/Antti Aimo-Koivisto
SDP:n kansanedustaja Sirpa Paatero.

 

SDP:n kansanedustaja Sirpa Paatero on huolissaan kaupunkiseutujen merkityksen unohtumisesta maakuntauudistuksessa. Paatero puhui aiheesta lauantaina Varsinais-Suomen SDP:n piirikokouksessa Koski TL:ssa.

–  Suomi on pääsemässä jälleen pitkän taantuman jälkeen kasvu-uralle. Kasvua vetää kaupunkiseudut ja niiden elinvoimaisuus. Kaupungistuminen on myös Suomessa aikamme ilmiö, joka tuo mukanaan paljon hyvää kilpailukyvylle ja elinvoimalle.

Paatero esittää kuitenkin huolensa hyvän kehityksen jatkumiselle, sillä maakuntauudistus uhkaa monin tavoin kaupunkiseutujen asemaa ja niiden vaikutusvaltaa oman elinvoimaisuutensa lisäämisessä.  Paatero muistuttaa, että vahvat kaupunkiseudut hyödyttävät koko Suomea.

–  On monia kysymysmerkkejä siitä, mitä kunnat voivat jatkossa olla tekemässä oman alueensa kasvun tukemisesi. Tämä ongelma koskettaa kaikkia kaupunkiseutuja ja erityisesti Etelä-Suomea, joissa hankkeita yritysten ja työpaikkojen lisääntymiseen.
–  Kuntien tehtäväksi on määrittely elinvoimaisuuden lisääminen, mutta keinot sen toteuttamiseen ollaan osin siirtämässä maakunnille. Roolit tulee selkiyttää jotta ei maakuntamalli-innostuksessa tuhota hyviä malleja paikallisen elinkeinotoiminnan totetuttamisessa.

Paatero ottaa käytännön esimerkiksi kasvulle keskeisten liikennehankkeiden etenemisen ja kytkemisen toisiinsa. Turku-Tampere-Helsinki- keskusten saavutettavuutta pitää nopeasti parantaa työssäkäyntialueen mahdollistamiseksi. Tarvitsemme pikaisesti suunnitelman infrahankkeiden kuten Tunnin junan ja Pisararadan sekä pääradan kolmannen raiteen toteutuksesta.

Paateron mukaan Tunnin juna- hankkeen ylle on kerääntynyt tummia pilviä kun VM ei ole myöntämässä rahoitusta. Paateron mukaan tulisikin ensitilassa selvittää tarvittavat rahoitusmallit hankkeen käynnistämiseksi.

– Suomi maksaa kalliin hinnan, mikäli Etelä-Suomen talous- ja työssäkäyntialuetta ei hyödynnetä täysimääräisesti mahdollisimman pian.

Matti Vanhanen eri mieltä Halosen kanssa: Kristinuskoon kääntyneetkin voidaan palauttaa

Kuva: lehtikuva/handout/yle
Keskustan presidenttiehdokas Matti Vanhanen.

Eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Matti Vanhanen (kesk.) ei kannata presidentti Tarja Halosen Helsingin Sanomissa esittämää toivetta siitä, ettei Suomessa islamista kristinuskoon kääntyneitä turvapaikanhakijoita palautettaisi. Vanhanen sanoi Ylen Ykkösaamussa, että uusia kriteerejä ei pitäisi tehdä eikä luoda uusia vetovoimatekijöitä.

Hänen sanoo olevansa hyvin varovainen periaatteiden muuttamisessa. Halonen kirjoitti tänään HS:n Vieraskynä-palstalla, että kristityiksi kääntyneitä ei pitäisi palauttaa.

– Ei sen vuoksi, että he ovat kristittyjä, vaan sen vuoksi, ­että islamista luopuminen voi vaarantaa vakavasti heidän asemaansa vanhassa kotimaassaan, Halonen kirjoitti.

Halonen lisäksi linjasi, että viranomaisten olisi syytä käydä konfliktimaissa paikan päällä tutustumassa maiden oloihin ja vastaanottaviin viranomaisiin ja näin päivittää Suomen tiedot maiden tilanteesta.

Tätä Vanhanen pitää luonnollisena vaatimuksena.

– Täytyy seurata mitä tapahtuu, mutta Suomi ei yksin tätä arvioita tee, vaan pyritään eurooppalaiseen yhteistyöhön, Vanhanen sanoo.

Vanhanen lisäksi uskoo, että viranomaisten seuranta on varmasti päällä. Hän lisäsi, ettei tunne yksityiskohtia.