Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Kolumnit

Ison-Britannian ero saattaa helpottaa EU:n toimintaa, kun ikuinen vastarannan kiiski jää sen ulkopuolelle

Yksi piirre Britannian kansanäänestyksen arvioinnissa on syyttävän sormen osoittaminen kohti Brysselin virastopalatseissa majailevaa kopeaa euroeliittiä. Se kuului myös Brexit-leirin taktiikkaan ja meni hyvin lävitse. Euroeliitti on kelpo vihollinen ja inhon kohde. Jopa pitkään kansalliseen ja kansainväliseen eliittiin kuuluneet, edistyksellisiksi mielletyt poliitikot saattavat käyttää sitä omaa demoraattisuuttaan korostamaan. Tulee vaikutelma, että eliitti huutaa, ottakaa eliitti kiinni – ja kansa nyökyttelee.

Kannattaisi kuitenkin muistaa, että EU:n hallintorakenteet ovat sellaisia kuin ovat, koska demokraattisesti valitut päättäjät eivät ole halunneet tai jaksaneet niitä uudistaa. Toki taustalla on myös ihan ymmärrettävä pyrkimys huolehtia eri maista tulevan virkakunnan riippumattomuudesta mahdollista painostusta vastaan. Kohtuullista kuitenkin olisi, että vastuulliset päättäjät esittäisivät epäkohtia soimatessaan myös ehdotuksia siitä, mitä pitäisi tehdä.

EU:sta puhuttaessa puhutaan usein demokratiavajeesta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että EU-instituutiot ja unionin politiikka heijastelevat kansalaisten vaaleissa ilmaisemaa tahtoa. Sen kautta muodostuu jäsenmaiden hallituksia edustava neuvosto. Myös komission poliittinen väri rakentuu kansallisten vaalitulosten varaan. Euroopan parlamentti on suoraan kansalaisten vaaleissa valitsema ja toimii poliittisissa ryhmissä.

Brexitin toimeenpanosta ja sen käytännön vaikutuksista on vielä vaikea esittää pitäviä arvioita, jos se edes toteutuu.

1900-luvun lopulla hyvin monessa eurooppalaisessa maassa oli sosialidemokraattien johtama hallitus. Niinpä Jacques Delorsin vuosina 1985-1992 johtamat komissot tekivät toisenlaisten politiikkaa kuin vaikkapa José Manuel Barroson komissiot Ja kun viime aikoina on usein valitettu sitä, ettei EU:n johtajiksi ole valikoitunut vahvoja ja näkemyksellisiä johtajia, on siihen syyksi löytynyt, etteivät jäsemaiden johtajat sellaisia oman valtansa vuoksi haluakaan.

Brexitin toimeenpanosta ja sen käytännön vaikutuksista on vielä vaikea esittää pitäviä arvioita, jos se edes toteutuu. Yhdessä ääripäässä näkyy Ison-Britannian hajoaminen Skotlannin ja Pohjois-Irlannin kapinaan. Selvää on, että David Cameronin vaalitaktikoinnista alkanut prosessi satuttaa eniten brittejä eikä siitä kannata laittaa EU:n piikkiin yhtään enempää kuin on kohtuullista. Brexit-kampanjan keulahahmon Boris Johnsonin pääministeritien torppaaminen alkuunsa kertoo tuloksen aiheuttamasta kauhusta toryjen sisäpiirissä.

Ison-Britannian ero saattaa helpottaa EU:n toimintaa, kun ikuinen vastarannan kiiski jää sen ulkopuolelle. Brexit-päätöksestä kannattaa ottaa myös opiksi vaikkapa niin, ettei unionista puhuta kuin jostakin ulkopuolisesta möykystä, jota voi kätevästi käyttää syntipukkina kotoisiin ongelmiin. Kun vielä ryhdstäydytään siinä, että tehdyt päätökset pannaan mahdollisimman hyvin toimeen, päästään oikeasti eteenpäin.

Lisää aiheesta

Politiikka kaipaa omistajuutta. Tarvitsemme päättäjiä — eliittiä sanan parhaimmassa merkityksessä — jotka keskittyvät omaan tekemiseen muiden arvostelun sijasta, kykenevät hankkimaan ja jäsentämään tietoa sekä käymään vuoropuhelua kansalaisten kanssa päätöksistä ja niiden taustoista mielistelyn ja näennäisen kuuntelun sijaan. Kun Paavo Lipponen sanoi tv-haastattelussa, että hän olisi tehnyt toisin, jos olisi tullut valituksi EU:n johtoon, hätkähdin hieman. Sitten hoksasin, että niinhän se on: politiikan pitää olla tekemistä ja itsensä likoon laittamista, ei epämääräistä taivastelua ja syyllisten etsimistä.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE