Aterballetto toi Kuopioon kolme esitystä, joista yksi oli duetto ja kaksi muuta tehty koko 17-jäsenislle ryhmälle. Kaikki teokset olivat saaneet kantaesityksensä viime vuonna.

Vaikka teoksilla oli aivan eri koreografit, niin yllättäen esitykset olivat hyvin samantyylisiä jopa liikekieleltään, mutta erityisesti energialtaan. Vauhti, kiihkeys ja tietynlainen agressiivinen tanssiote olivat yhteistä kaikille kolmelle.

Olen aina pitänyt Kuopion Musiikkikeskuksen lavaa ihan kunnon kokoisena isommillekin ryhmille. Nyt se ensimmäistä kertaa kävi selvästi ahtaaksi.

Tämä näkyi erityisesti illan aloittaneessa italialaisen Giuseppe Spotan teoksessa “Lego”, jossa oli paljon koko ryhmän kohtauksia. Monet yhtäaikaiset pienryhmät olisivat tarvinneet huomattavasti enemmän tilaa ympärilleen, jotta Spotan käyttämät monimutkaiset nostot ja nopeasti vaihtuva, vaativa liikekieli olisivat päässeet täysin oikeuksiinsa. Nyt tuloksena oli ruuhkautumista ja sekavuutta.

Toisaalta se saattoi olla tarkoituskin, olihan teoksen aiheena kaupunki ja sen lukuisat kohtaamiset, erot, esteet ja mahdollisuudet.

Ryhmän tanssija Philippe Katzin tekemän dueton “#hybrid” esittivät Martina Forioso ja Valerio Longo. Nimensä mukaisesti esitys pyrki yhdistämään balettia ja hip hopia. Valitettavasti kummastakin sinänsä taidokkaasti tanssineesta esittäjästä näki, ettei heillä ollut minkäänlaista katutanssitaustaa ja se latisti koreografian tarkoitusta.

Illan päätti tämän hetken eurooppalaisen nykytanssin kuumiin koreografinimiin kuuluvan, kreikkalaisen Andonis Foniadakisin teos “Antitesi”.

Helsinki Dance Companyssakin koreografina vierailleen Foniadakisin liikekielelle on ominaista voimakas fyysisyys, hektisyys ja agressiivinen ote. Välillä hyvinkin reuhtova koreografia oli tarkoituksellisen katkelmallista. Triot, kvartetit ja duot pyrähtelivät lavalle ja sieltä pois hengästyttävällä vauhdilla. Rauhoittumista oli oikeastaan vain teoksen alussa ja lopussa, joissa ensin lähes alaston mies valosauvoineen ja lopussa nainen valopalloineen liikkuivat hiljaisuudessa huomattavasti pehmeämmin.

Antitesin punaisena lankana oli vanhan ja modernin välinen ristiriita, joka näkyi ennen kaikkea vaatteissa ja musiikin vaihdoksina barokkimusiikista nykymusiikkiin. Itse liikekieli ja dynamiikka eivät liiemmin muuttuneet.

Aterballetton tanssijat olivat ehdottomasti teknisesti huippuluokkaa. Ilmaisusta ei voi paljon sanoa, koska kaikki kolme teosta tanssittiin monen nykytanssiesityksen tyylin mukaisesi kasvot peruslukemilla ja ilman varsinaisia tunteita. Tanssi oli ennen kaikkea abstraktia liikettä, jonka ilmaisuvälineenä keho toimi.

Annikki Alku