Itsenäisyyspäivän tekstiviestionnittelu ei tavoittanut kaikkia

Valtioneuvoston kanslian Suomi 100 -organisaation suomalaisten matkapuhelimiin lähettämät tekstiviestionnittelut eivät tavoittaneet kaikkia.

Kanslia tviittasi illalla, että viesti saattoi jäädä tulematta, jos puhelin oli kiinni tai kuuluvuusalueen ulkopuolella, kun viesti lähetettiin.

Kanslia kertoi myös, että Telian liittymissä oli ollut joitain häiriöitä

Kanslia kertoi aiemmin päivällä, että operaattorien kautta viestejä lähti matkaan yli seitsemän miljoonaa kappaletta.

Poliisihallitus selvitti poliisien Facebook-keskusteluja – ”Vakava kirjallinen huomautus”

Kuva: AFP / Justin TALLIS

Poliisien suljetussa Facebook-ryhmässä käydyistä keskusteluista on annettu yhdelle poliisille vakava kirjallinen huomautus. Lisäksi viidelle poliisin palveluksessa olevalle virkamiehelle on annettu työnjohdollista ohjausta.

Poliisihallitus teki selvityksen poliisien Facebook-ryhmän keskusteluista. Selvitys käynnistettiin sen jälkeen, kun Long Play -julkaisussa uutisoitiin viime kesänä ryhmässä käydyistä epäasiallisista ja rasistisista keskusteluista.

Ryhmä ei ole poliisin virallinen ryhmä, mutta poliiseja koskee myös vapaa-ajalle ulottuva käyttäytymisvelvollisuus.

Supo linjasi Tiitisen listan julkisuudesta – tutkimuslupa Stasin ja Suomen yhteistyötä koskevaan aineistoon

Kuva: Lehtikuva / Jussi Nukari

Suojelupoliisi ei myönnä Tiitisen listaa tutkimuskäyttöön. Tutkimuslupa DDR:n tiedustelupalvelun ja Suomen välistä yhteistyötä koskevaan aineistoon sen sijaan annettaan.

Supon mukaan ei ole kiistatonta, ettei tiedon antaminen aiheuttaisi vahinkoa tai haittaa valtion turvallisuudelle. Luovuttaminen voisi lisäksi vaarantaa supon kansainvälisen yhteistyön edellytykset.

Tutkimuslupaa haki Helsingin yliopiston dosentti Kimmo Elo. Hän sai tutkimusluvan entisen Itä-Saksan tiedustelupalvelun Stasin ja Suomen välistä yhteistyötä koskevaan aineistoon, muttei varsinaiseen listaan.

Supon vuonna 1990 haltuunsa saamassa listassa on 18 suomalaista, joilla on epäilty olleen yhteyksiä Stasiin. Ketään heistä ei ole tutkittu tai syytetty vakoilusta epäiltynä.

Hilkka Ahde korostaa oikeusjutun suurempaa merkitystä: ”Että kiusatut ihmiset uskaltavat viedä asiansa Aviin”

Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton AKT:n viestintäpäällikkönä toimineen Hilkka Ahteen työsyrjintäjutun käsittely alkoi tänä aamuna korkeimmassa oikeudessa. Ahde saapui oikeudenkäyntiin hyvillä mielin siitä, että vuosia kestänyt oikeusprosessi on jo loppusuoralla.

– Olen selvinnyt oman perheen ja liikunnan avulla. Ja myös työkavereiden tuki on ollut tärkeää, eläkkeelle viime syyskuussa jäänyt Ahde kertoi ennen oikeuden istuntoa.

Käräjäoikeus tuomitsi vuonna 2015 AKT:n ex-puheenjohtajan Timo Rädyn työsyrjinnästä. Vuoden 2016 marraskuussa hovioikeus kuitenkin hylkäsi syytteen työsyrjinnästä äänestysratkaisulla.

Syyttäjä haki valituslupaa asialle korkeimmasta oikeudesta. Ahde yhtyi syyttäjän valituslupahakemukseen.

– Koko asia on syyttäjän. Minä en ole nostanut mitään oikeusjuttuja, vaan kaikki jutut ovat lähteneet yleiseltä syyttäjältä. Avilta (Aluehallintovirasto) ensin poliisille ja poliisilta syyttäjälle.

Ahteen mukaan tällä oikeudenkäynnillä ei ole enää hänelle merkitystä.

– Minä olen oman asiani voittanut kahdessa oikeusasteessa. Tällä on suurempaa, laajempaa merkitystä. Että kuinka kiusatut ihmiset uskaltavat jatkossa viedä oman asiansa Aluehallintovirastoon.

Vaikuttiko kantelu irtisanomiseen?

Asiassa on kyse siitä, irtisanottiinko Ahteen työsuhde sen vuoksi, että hän oli kannellut Rädyn käytöksestä aville.

Ahde oli jättänyt vuoden 2011 kesäkuussa kantelun Rädyn käytöksestä Aluehallintovirastoon, joka kehotti myöhemmin AKT:ta korjaaviin toimiin epäasiallisen kohtelun loppumiseksi.

Tapaus sai paljon julkisuutta, ja liittoa syytettiin lopulta jopa omien sääntöjensä rikkomisesta, kun AKT:n valtuuston puheenjohtaja ei ottanut esitystä Rädyn hyllyttämisestä käsittelyyn.

Liitto irtisanoi Ahteen seuraavan vuoden maaliskuussa. Ahteen irtisanominen kuitenkin peruttiin nopeasti ja hänen tehtävänimikkeensä vaihdettiin viestintäpäälliköstä yhteyspäälliköksi.

Räty kertoi hovioikeudelle äänestäneensä AKT:n hallituksessa irtisanomisen puolesta luottamuspulan eikä kantelun takia. Se oli myös irtisanomisen ilmoitettu syy.

Hovioikeus totesi kuten käräjäoikeuskin, että Ahteen käsittelypyyntö työsuojeluviranomaisille olisi ollut syrjivä irtisanomisperuste. Hovioikeuden mukaan ei kuitenkaan ollut riittävää varmuutta siitä, että juuri se oli irtisanomisen syy.

Räty tuomittiin hovissa vuonna 2015 Ahteen työpaikkakiusaamisesta vuosina 2006–2012. Oikeuden mukaan Räty oli kiusannut myös entistä sihteeriään. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi tammikuussa 2014 Rädyn 80 päiväsakkoon, mikä hänen tuloillaan oli noin 2 000 euroa. Helsingin hovioikeus päätti helmikuussa 2015 pitää tuomion voimassa.

Oikeuden mukaan Räty syyllistyi työturvallisuusrikokseen ja Ahteen osalta myös pahoinpitelyyn.

Myös kaksi AKT:n luottamushenkilöä tuomittiin sakkoihin, ja AKT sai 20 000 euron yhteisösakon.

STT–OLLI-PEKKA PAAJANEN

Keskustelua aiheesta

”Tämä kampanja tuli todella tarpeeseen” – Pardian tutkimus: Työpaikalla koetusta seksuaalisesta häirinnästä on yhä vaikea puhua

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander

Palkansaajajärjestö Pardian tuoreen jäsentutkimuksen mukaan työpaikalla koetuista häirintäkokemuksista puhuminen on edelleen vaikeaa ja niihin ei puututa riittävän aktiivisesti.

Jäsentutkimuksesta selviää esimerkiksi, että vain 37 prosenttia häirintää kokeneista miehistä on puhunut siitä edes jonkun kanssa työpaikalla, naisista vastaava luku on puolestaan 66 prosenttia.

Yleisimmin häirinnästä kerrotaan työtoverille (46 %) ja esimiehelle (16 %).

Yleisimmät syy sille, miksei häirintää nosteta esille, ovat ne, että työpaikalla ei haluta tiukkapipon mainetta (39 %) tai myrkyttää työpaikan ilmapiiriä (21 %).

Vaikean asian esiin nostamisen pelätään tuottavan myös vakavampia seurauksia. Osa pelkää puhumisen heikentävän omaa asemaansa työpaikalla (22 %).

– #MeToo-kampanjan nähdään kuitenkin lisänneen työpaikoilla häirinnästä puhumista, siihen suhtaudutaan vakavammin ja monet ovat kiinnittäneet huomiota myös omaan käyttäytymiseensä ja muuttaneet sitä. Tämä kampanja tuli todelliseen tarpeeseen ja sille on tarvetta niin kauan kuin seksuaalista häirintää tapahtuu, Pardian puheenjohtaja Niko Simola sanoo.

Häirintä aiheuttaa lisästressiä töissä.

Palkansaajajärjestön teettämästä kyselystä selviää, että häirityistä 33 prosenttia kokee sen aiheuttavan lisästressiä työssä ja 24 prosenttia kertoo työn mielekkyyden ja työmotivaation laskeneen. Monille häirintä herättää ahdistusta ja pelkoa (19 %) ja tuottaa voimattomuuden tunnetta (16 %).

Lisäksi häirintä haittaa päivittäistä työntekemistä. Häirityistä 44 prosenttia on alkanut karttaa häiritsijää ja 30 prosenttia häirinnälle altistavia tilanteita. Työtehtävää tai työpaikkaa on vaihtanut häirinnän takia viisi prosenttia ja kaksi prosenttia on joutunut sairauslomalle.

– Pardian mielestä jokaisella työpaikalla on oltava nollatoleranssi seksuaaliseen häirintään. Häirintävapaalla työpaikalla on myönteinen vaikutus keskinäiseen luottamukseen ja työhyvinvointiin. On korkea aika parantaa työelämän laatua myös tältä osin, Simola vaatii.

Käytännöt tunnetaan huonosti.

Pardia huomauttaa, että häirinnän lopettamiseen liittyvät käytännöt tunnetaan työpaikoilla huonosti. Jo pelkästään häirinnästä puhumisen estää usein se, ettei toimintaohjeita tunneta.

Kyselyyn vastanneista 43 prosenttia ei tiedä onko työpaikalla ohjeita seksuaaliseen tai sukupuoliseen häirintään puuttumiseksi ja 50 prosenttia onko työpaikalla yhdyshenkilöä, johon ottaa yhteyttä häirintätilanteessa. Vastaajista 20 prosenttia kertoi, että työpaikalla on yhdyshenkilö, ja 30 prosenttia ettei ole.

Häirintää viimeisen kahden vuoden aikana kokeneiden miesten kohdalla 24 prosentilla häirintä jatkuu edelleen, naisilla 20 prosentilla.

Kyselyssä paneuduttiin myös häirinnän loppumiseen. Yleisemmin se on loppunut kenenkään puuttumatta siihen (48 %). Näissä tapauksissa häirintä on loppunut, kun häiritsijä on vain lopettanut sen, jäänyt eläkkeelle, tai häiritsijä tai häiritty on vaihtanut työpaikkaa, tai häiritty on alkanut välttää häirinnälle altistavia tilanteita.

Häirintä on loppunut 16 prosentissa tapauksista, kun häiritty on keskustellut häiritsijän kanssa asiasta. Vain harvoin häirintä on loppunut niin, että häiritty on kertonut häirinnästä esimiehelle tai työsuojeluvaltuutetulle, joka on puuttunut siihen (7 %).

Ensiarvoisen tärkeää on, että häirintä tunnistetaan.

Järjestö huomauttaa, että erityisen ongelmallisia häirintätilanteet ovat kun häiritsijä on asiakas tai esimies.

Esimiehen häiritessä pelätään usein sanktioita, mikä estää asian esille nostamisen. Simola muistuttaa, että työnantajan tulee huolehtia siitä, ettei työntekijä joudu työelämässä seksuaalisen tai sukupuoleen perustuvan häirinnän kohteeksi. Vastuu häirinnän poistamisesta siirtyy työnantajalle siinä vaiheessa, kun työnantaja on saanut tiedon työntekijän kokemasta häirinnästä.

– Seksuaalisen häirinnän vähentämisessä ensiarvoisen tärkeää on, että häirintä tunnistetaan ja tunnustetaan vakavaksi työpaikan ongelmaksi ja luodaan toimivat käytännöt tuoda häirintäkokemukset esille ja puuttua niihin, Simola sanoo.

Pardian jäseniltään teettämässä kyselystä selvisi, että kumpikaan sukupuoli ei ole suojassa seksuaaliselta häirinnältä. Tutkimuksen mukaan naisista 13 prosenttia ja miehistä 12 prosenttia on kokenut seksuaalista häirintää viimeisen kahden vuoden aikana.

Yleisin häirinnän muoto on härskit puheet tai kaksimieliset vitsit, jotka koetaan häiritseviksi tai loukkaaviksi (73 % häirityistä).

Häirintää kokeneista naisista suurempi osa (61 %) on kokenut suoraan omaan persoonaan kohdistuvaa häirintää kuin miehistä (57 %). Omaan persoonaan kohdistuva häirintä voi olla esimerkiksi sanallista vartaloa, pukeutumista tai yksityiselämää koskevia huomautuksia tai seksuaalisesti värittyneitä kirjeitä, sähköposteja, tekstiviestejä tai puhelinsoittoja.

Ääritapauksissa häirintä voi olla myös fyysistä vastentahtoista koskettelua, halaamista tai suutelemista, äärimmillään jopa raiskaus tai sen yritys.

Kyselystä selvisi, että ikä vaikuttaa häirityksi tulemiseen. Nuoret naiset kokevat useammin häirintää kuin tätä vanhemmat naiset ja miehet.

Kuten EK:n viime viikolla julkaisemassa tutkimuksessa, myös Pardian jäsenkyselyssä asiakastyötä tekevät kokevat selvästi enemmän häirintää kuin muut (17 %).

Ehdotuksia häirinnän vähentämiseksi.

Kyselyssä nousi lisäksi esiin ehdotuksia häirinnän vähentämiseksi:

”#MeToo-kampanjana työpaikalla käsitellään seksuaalista ja sukupuolista häirintää, laaditaan yhteiset selkeät käyttäytymisen pelisäännöt työpaikalle positiivisessa ja yhteisöllisessä hengessä sekä sitoudutaan häirinnän nollatoleranssiin ja nimetään yhdyshenkilöt häirintätilanteita varten. Tätä varten tarvitaan oppimateriaaleja.”

”Asiakastyössä häirintä on saatu loppumaan siirtämällä häiritsevä asiakas muiden palveltavaksi. Olisi hyvä, että asiakaspalvelutehtävissä olisi sekä mies- että naispuolisia työntekijöitä. Hankaliin asiakaspalvelutilanteisiin on saatava koulutusta”

”Uusi nuori työntekijä työpaikalla on erityisen altis häirinnälle. Häirinnän ja siihen puuttumisen esiin nostaminen työhön perehdytyksessä on tärkeää.”

Pardian tutkimuksen aineisto kerättiin tammi-helmikuun vaihteessa ja kyselyyn vastasi 6065 Pardian jäsentä. Vastaajista 77 prosenttia oli naisia ja 23 prosenttia miehiä. Heistä puolet oli valtion palveluksessa ja puolet työskenteli Kelassa, yliopistoissa sekä yksityisellä sektorilla.

Palkansaajajärjestö Pardia on suomalainen ammattiliitto, johon on järjestäytynyt noin puolet valtion henkilöstöstä. Pardiaan kuuluu 24 jäsenjärjestöä, joiden yhteinen jäsenmäärä on noin 60 000

Lukioiden ja ammattikoulujen yhteishaku syksyn koulutuksiin alkamassa – Tutkija: Taikakeinoa nuorten syrjäytymisen torjumiseen ei ole

Kuva: LEHTIKUVA / PATRICIA GABRIEL-ROBEZ
Opiskelijat kuuntelevat ryhmätyön esittelyä Laurea-ammattikorkeakoulussa.

Yhteishaun kynnyksellä nuorten syrjäytyminen on jälleen ajankohtainen kysymys.

Lukioiden ja ammattikoulujen yhteishaku syksyn koulutuksiin käynnistyy alkaneella viikolla. Yhteishaku alkaa tiistaina 20. helmikuuta ja päättyy tiistaina 13. maaliskuuta.

Ammatillinen koulutus on muuttumassa merkittävästi. Tarjolla olevien tutkintojen määrä on puolittumassa, jolloin ammatillisia perustutkintoja on 43, ammattitutkintoja 65 ja erikoisammattitutkintoja 56.

Vaikka ammatillisen koulutuksen hakukohteet vähenevät, opiskelijat saavat tutkintonsa sisällä tehdä yksilöllisiä valintoja huomattavasti enemmän kuin aiemmin.

Ppiskelijoilta vaaditaan aiempaa itsenäisempää otetta opintoihin.

Nuorisotutkimusseuran erikoistutkija Anu Gretschel muistuttaa, että yksinkertaista taikakeinoa syrjäytymisen torjumiseksi ei ole.

STT:n haastattelemat Gretschel ja yliopistonlehtori Anne-Mari Souto Itä-Suomen yliopistosta ovat huolissaan, onko nuoruuden ymmärtäminen ylipäätään unohtunut, kun syrjäytymistä ehkäiseviä toimia suunnitellaan.

Sipilän hallitus esitti jo viime vuoden budjettiriihessään ammatillisen koulutuksen aloituspaikkojen lisäämistä nuorisotyöttömyyden ehkäisemiseksi. Souto ja Gretschel kysyvät, vastaako tämä siihen tosiasiaan, että kaikki nuoret eivät ole vielä 15-vuotiaina varmoja koulutusvalinnastaan.

Lisäksi ammatillinen koulutus on uudistunut voimakkaasti, ja opiskelijoilta vaaditaan aiempaa itsenäisempää otetta opintoihin. Henkilökohtaisen suunnitelman mukaan etenevissä opinnoissa tehdään paljon itse ja työn kautta oppien.

Souton mukaan yleinen harha on, että työssäoppimisen lisääminen parantaisi yksiselitteisesti ammatillisen koulutuksen onnistumista. Seurannassa on huomattu monen nuoren keskeyttävän opinnot juuri työssäoppimisjakson aikana.

– Voiko työelämälle sysätä vastuuta kasvatuksellisista tehtävistä, joita tarvitaan, kun kyseessä ovat alaikäiset ja kasvavat yksilöt? Souto kysyy.

Tutkijat eivät suoraan tyrmää uudistusta. Souto muistuttaa, että vuodenvaihteessa voimaan tulleen uudistuksen seurauksia on vielä liian aikaista arvioida.

– Yhtäältä olen todella huolissani ja toisaalta siitä voi tulla paljon hyvääkin.

Uudistus haastaa pedagogisia ratkaisuja.

Opetusministeriön ammatillisen koulutuksen osaston ylijohtaja Mika Tammilehto kertoo, että uudistus haastaa pedagogisia ratkaisuja.

Hän pohtii, että syrjäytymisuhan alla olevien nuorten auttamisessa pitääkin ottaa huomioon koko perusopetuksen ja toiseen asteen nivelvaihe.

– Ylipäätään ydinkysymys on, onko nuorella edellytyksiä tavoitteelliseen, pitkäjänteiseen oppimiseen. Jos niitä ei ole, sellaista henkilöä ei pitäisi vielä siinä vaiheessa ottaa koulutukseen, vaan hoitaa ensin asiat kuntoon, että tavoitteellinen oppiminen on mahdollista. Tarvitaan yhteistyötä niin koulutuksen järjestäjän, sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä nuorisotoimen kesken, Tammilehto sanoo.

Peruskoulun päättäneet nuoret voivat hakeutua ammatilliseen koulutukseen valmentavaan koulutukseen (Valma). Sitä ei yleensä kuitenkaan tarjota ensimmäisenä vaihtoehtona, vaan vasta sitten, kun muiden koulujen ovet ovat sulkeutuneet.