Politiikka

Jääkö opetusvastuu nykyään vanhemmille? – Kansanedustaja Pilvi Torsti nostaa esiin syyt puheenaiheen takaa

Ella Kaverma
Pilvi Torstin mielestä peruskoulun ongelma on liian isot ryhmäkoot ja riittämätön aikuisten määrä. Näihin hallituksen pitäisi kiinnittää huomiota.
Ella Kaverma
Pilvi Torstin mielestä peruskoulun ongelma on liian isot ryhmäkoot ja riittämätön aikuisten määrä. Näihin hallituksen pitäisi kiinnittää huomiota.
Ella Kaverma
Pilvi Torstin mielestä peruskoulun ongelma on liian isot ryhmäkoot ja riittämätön aikuisten määrä. Näihin hallituksen pitäisi kiinnittää huomiota.

Viime syksynä käyttöön otettu peruskoulun uusi opetussuunnitelma puhuttaa. Helsingin yliopiston psykologian emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen arvioi hiljattain Ylelle, että se tekee vanhempien vastuusta liian suuren.

Ne menestyvät, joiden vanhemmat ovat koko ajan mukana lastensa koulunkäynnissä. Lapsille annetaan koulussa tavoitteita, mutta se miten niihin päästään, jää opettamatta. Oppilaiden itseohjautuvuutta korostetaan liikaa. Myös opettajat ovat Keltikangas-Järvisen mukaan lujilla.

Koulukeskustelua seurataan tarkalla korvalla myös eduskunnassa. SDP:n kansanedustajalla, dosentti Pilvi Torstilla on parinkymmenen vuoden monipuolinen kokemus koulutuksesta niin rauhankoulutyöstä Balkanilla, tutkimuksesta, yritysmaailmasta, yliopistosta kuin kunnallispolitiikastakin. Hän on myös toiminut opetusministeri Krista Kiurun valtiosihterinä 2013–2015 ja istuu tällä hetkellä eduskunnan sivistysvaliokunnassa.

Torsti suhtautuu kuumana käyvään koulukeskusteluun maltilla. Hän painottaa, että suomalaisessa koulutuksessa on lähdetty aina siitä, että koulutus perustuu tutkimukseen. Opettajat ovat korkeakoulutettuja ja pystyvät hyödyntämään tutkimustietoa.

Hän muistuttaa, että uudet opsit eli opetussuunnitelmat ovat vasta astuneet voimaan. Vielä ei ole tutkittua tietoa niiden vaikutuksesta. Sitä olisikin Torstin mukaan tärkeä saada nopeasti.

Koulutuksen arviointineuvostolta on tulossa opsien toimeenpanon ja oppilasarvioinnin arviointi syksyllä 2018. Lisäksi sieltä saadaan oppimistuloksien arviointi matematiikasta vasta 2020 ja äidinkielestä 2021.

Torstin mukaan nämä ovat nyt todella tuhannen taalan arvioita, koska opsien uudistus oli monivuotinen laaja uudistustyö, johon osallistuivat tutkijat, koulut, ministeriö ja jopa vanhemmat.

Kohtalonkysymys.

Torsti painottaa, että Keltikangas-Järvisenkin esillenostamista asioista keskeisin on koulutuksellinen tasa-arvo.

– On laajaa näyttöä, että koulutuksen tasa-arvo on heikentynyt. On meidän kohtalonkysymys, miten onnistumme tunnistamaan ongelmat ja löytämään keinot vahvistaa tasa-arvoa.

Kyse on tasa-arvosta niin poikien kuin tyttöjen, eri äidinkieliä puhuvien kuin kaupunkien ja maaseudun välillä ja kaupunkien sisällä. Pisa-tutkimusten mukaan vanhempien sosioekonominen asema vaikuttaa yhä enemmän lasten koulumenestykseen.

Torsti kertoo kysyneensä aktiivisen Tulevaisuuden koulu Helsingissä -Facebook-ryhmän jäseniltä Keltikangas-Järvisen haastattelusta.

– Liki kaikki keskustelijat vahvistivat, että heillä on kokemus, että vanhempien pitää auttaa lapsiaan enemmän kuin ennen koulunkäynnissä.

Facebook-ryhmä on avoin keskustelufoorumi Helsingin suomenkielisestä kouluverkosta.

Torsti kuitenkin toteaa, että opettajien kanssa keskustellessa hänelle isoiksi ongelmiksi hahmottuvat nimenomaan peruskoulun liian isot ryhmäkoot ja riittämätön aikuisten määrä koulussa, jotta opsien arvokkaita tavoitteita yksilöllisestä opetuksesta voitaisiin toteuttaa. Näiden parantamiseen hän toivoisi hallituksenkin keskittyvän.

– Eli opettajat tuntuvat ajattelevan, että opsit mahdollistavat kyllä tasa-arvoisen koulun, mutta se edellyttää joustavuutta aikuisten määrässä ja ryhmien koossa erilaisten oppijoiden erilaisten tarpeiden mukaan. Näillä tutuilla keinoilla koulutuksen ja oppimisen tasa-arvoa vahvistetaan, Torsti näkee.

”Olemme olleet sosiaalisia taitoja ja ilmiöpohjaisuutta korostava jo vuosikymmeniä.”

Hän toteaa, että kansainvälisessä vertailussa esimerkiksi amerikkalaiset ja aasialaiset opetussuunnittelmat ovat aina olleet hyvin tarkkoja sisällöltään verrattuna suomalaiseen.

– Meillä on ollut vallalla saksalainen Lehrplahn -ajattelu, jossa opetussuunnitelma on puite.

Hän huomauttaa, että Suomi on ollut koulutuksen edelläkävijämaa myös sen vuoksi, että täällä on hyvin rohkeita, kokeilevia opettajia.

– Kansainvälisesti verrattuna väljä opetussuunnitelma on aina antanut opettajille vahvan itsenäisen aseman.

Siitä, onko uusien opsien väljyys mennyt jo liian pitkälle, ei ole vielä tutkittua tietoa, Torsti huomauttaa tähänkin. Samaan hengenvetoon hän korostaa, että opettajia pitää kuulla herkällä korvalla.

Torsti huomauttaa, ettei myöskään ilmiöpohjainen opettaminen ole maassamme mikään uusi asia.

– Olemme olleet sosiaalisia taitoja ja ilmiöpohjaisuutta korostava jo vuosikymmeniä. Voisi ajatella, että tällä yhteys myös maamme innovatiivisuuteen.

Vanhemmille on avattava, mitä koulussa tapahtuu.

Vanhempia, joilla on vaikeaa ymmärtää, mistä nykyopetuksessa on kyse, Torsti kehottaa ottamaan yhteyttä opettajiin ja rehtoriin. Heiltä voi kysyä, miksi koulussa opetetaan kuten opetetaan.

Torsti itse toteaa esimerkinomaisesti, että joillakin luokilla saatetaan tehdä läksyjä jo koulussa. Kotiin jääkin sitten vähän vapaampia tehtäviä.

– Tämäkin voi näyttäytyä meille vanhemmille siltä, että täällä kotona me vaan opetetaan, jos ideaa ei ole kukaan heille avannut.

– Keltikangas-Järvisenkin puheenvuoro herättää siihen, että vanhemmille pitää avata näitä asioita nykyistä paremmin.

– Ehkä voi olla niinkin, että tämäntyyppisessä vapaamuotoisemmassa kotona oppimisessa pärjäävät paremmin ne lapset, joiden kotitaustassa on valmiutta rohkaista ja auttaa tiedonhaussa. Silloin se on tasa-arvo-ongelma, joka pitää ottaa huomioon koulun arjessa.

”Joudumme me vanhemmat vähän haastamaan itseämmekin.”

Joskus, vaikkapa internetin keskustelupalstoilla vanhemmat saattavat kaivata kouluun lisää ”kunnon vanhanmallista” opetusta, jossa opettaja opettaa ja lapsi kuuntelee.

– Kouluun ja oppimiseen liittyy monta ulottuvuutta, tavat, tiedot, itsetuntemus, luovuus, asioiden yhdistely, yhteistyökyky ja niin edelleen, Pilvi Torsti muistuttaa.

– Joudumme kysymään kehittyvän robotiikan, tekoälyn ja kaiken keskellä, millaisia taitoja meidät lapsemme tulevaisuudessa tarvitsevat. Siinä joudumme me vanhemmat vähän haastamaan itseämmekin, kun meilläkin alkaa olla kaikki tieto jo tässä taskussa, Torsti sanoo ja kaivaa esiin kännykkänsä.

Torsti pohtii myös, miten Kiinassa vanhemmat saattavat unelmoida, että lapsi päätyy aikoinaan USA:n itärannikolle yliopistoon. Tätä varten päntätään tietoa ajasta ja uhrauksista tinkimättä.

– Mutta nyt onkin käynyt ilmi, että yliopistot hakevatkin verkostomaiseen työskentelyyn kykeneviä luovia yksilöitä. Siellä onkin jo ihan eri koulutusmalli kuin Kiinassa.

– Itse esimerkiksi pidän hyvin tärkeänä Helsingissä sitä, että saisimme vihdoin läpi vuosia ajamamme aloitteen, että  koululaiset saavat matkustaa julkisella liikenteellä päivällä ilmaiseksi. Näin kaikki koulut voisivat hyödyntää kulttuuria. Se on iso tasa-arvokysymys. Eli luotetaan opettajiin, mutta annetaan heille palikat, joilla toimia, Torsti tiivistää.

Uudet opetussuunnitelmat korostavat myös opettajien täydennyskoulutuksen merkitystä. Tämän huomaamisesta Torsti antaa opetus- ja kulttuuriministeriöön kiitoksen.

Jos opetussuunnitelmia uudistetaan, työ pitää tehdä rauhassa aiemmasta oppien. Näin ei Torstin mukaan olla toimimassa lukiossa, jonka uudet opetussuunnitelmat astuivat voimaan pari vuotta sitten.

– Nyt tekeillä oleva uusi lukiolaki ehdottaa uusia opseja jo vuodeksi 2021. Näin ylioppilas-tutkintoakin tehtäisiin rinnakkain yhtä aikaa kaksien opsien mukaisina. Koulutusjärjestelmässä pitäisi säilyttää myös tietty ennakoitavuus, Torsti toteaa.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat