Jaakonsaari: Kahdet työmarkkinat keskeinen syy populistien suosiolle – SDP:n EU-parlamentaarikot uskovat sosiaalisen pilarin voimaan

Kuva: Getty Images

Yksi keskeinen syy populistien hyville vaalituloksille Euroopassa on kaksien työmarkkinoiden syntyminen, europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari (sd.) toteaa Demokraatille Euroopan parlamentissa Strasbourgissa.

– Ihmiset ovat huomanneet tämän ja maahanmuuttoteemat ovat korostuneet vaaleissa, Jaakonsaari täsmentää.

Hänen mukaansa Euroopan tulisi pyrkiä estämään kaikin keinoin Euroopan luisuminen halpatyövoiman mantereeksi.

– Euroopan kilpailukyky on perustunut korkeaan osaamiseen, hyviin ympäristönormeihin sekä kuluttajansuojaan.

– Aika on muuttunut. Leikkauksesta ja säästämisestä täytyy päästä kasvun hedelmiin ja kasvun edellytysten luomiseen.

Europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari. Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander

Tätä työtä voidaan Jaakonsaaren mukaan tehdä edistämällä Euroopan sosiaalista yhdenmukaisuutta, niin kutsuttua sosiaalista pilaria. Pilari pitää hänen mukaansa nähdä Euroopan kilpailukyvyn edesauttajana. Kyse ei ole enempää eikä vähempää kuin Euroopan tulevaisuudesta.

Sosiaalista ulottuvuutta tai pilaria toistellaan tällä hetkellä tiuhaan eurooppalaisessa keskustelussa. Kuten EU:n päätöksenteossa usein, kuulostaa se käsitteenä ensialkuun monimutkaisemmalta kuin mitä onkaan.

Pilarilla tarkoitetaan EU:n pitkän aikavälin tavoitetta lisätä tasa-arvoa.

Viime keväänä Euroopan komissio hyväksyi ehdotuksensa Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista. Pilarissa esitetään 20 keskeistä periaatetta ja oikeutta, joilla tuetaan oikeudenmukaisia ja moitteettomasti toimivia työmarkkinoita ja hyvinvointijärjestelmiä. Komissio täsmensi tuolloin keskeiseksi tavoitteekseen oikeudenmukaisemman ja sosiaalisesti vahvemman Euroopan rakentaminen.

Sosiaalinen pilari kuulostaa helposti lainsäädännöltä, joka astuu voimaan kokonaisuudessaan tiettynä ennaltamäärättynä ajankohtana. Tästä ei kuitenkaan suoranaisesti ole kyse. Jaakonsaari selventää, että pilarilla tarkoitetaan EU:n pitkän aikavälin tavoitetta lisätä tasa-arvoa esimerkiksi työhön liittyvissä asioissa unionin jäsenmaiden välillä.

– Pilari liittyy hyvin paljon minimitoimeentuloon, vanhempainvapaisiin ja erityisesti työelämän kysymyksiin, kuten työaikoihin ja työsuhteiden ehtoihin. Tätä toteutetaan vaihtamalla kokemuksia jäsenmaiden välillä ja omaksumalla parhaita toimintamuotoja, Jaakonsaari toteaa.

– Sana sosiaalinen on Suomessa harhaanjohtava. Aina kuvitellaan, että se merkitsee sosiaalipolitiikkaa.

Tiivistäen voisi siis todeta, että pilarin sisälle voidaan laskea EU:n lainsäädäntö, jossa kiinnitetään huomiota jäsenmaiden kansalaisten hyvinvointiin ja sen vähimmäiskriteereihin. Edellyttäen toki, ettei jäsenmaiden sosiaalipoliittista itsemääräämisoikeutta loukata. Pilarissa on kyse ennen kaikkea politiikan suunnan muutoksesta, jolle ei ole määrätty valmistumispäivää. Taloudellisien mittareiden lisäksi huomiota halutaan kiinnittää inhimillisiin mittareihin.

Suomen hallitus suhtautuu koko tähän uuteen tilanteeseen torjuvasti.

Jaakonsaari kuvailee sosiaalisen pilarin eteenpäinviemistä eurooppalaisten sosialidemokraattien yhteiseksi projektiksi, jota on pyritty edistämään unionissa jo pitkään. Konservatiivien kanssa on ollut ajoittain hankausta. Kuten niin usein EU:ssa, vastakkain tuntuvat olevan yhteistyön syventäminen ja kansallisvaltioiden oma päätäntävalta.

– Mutta konservatiivien ja vasemmistoryhmien välillä ei tällä hetkellä ole niin paljoa eroa tässä asiassa kuin Suomen hallituksen ja Euroopan unionin välillä.

Suomen hallitus suhtautuu koko tähän uuteen tilanteeseen Jaakonsaaren mukaan torjuvasti.

– On ollut hieman hämmentävää, kun hallituksesta on kuulunut ajatuksia, jonka mukaan hallitus ei ota kantaa sosiaaliseen pilariin, kun se on käsitteenä hieman epäselvä.

Sosialidemokraatit ovat kiinnittäneet huomiota hallituksen passiivisuuteen myös Suomessa. SDP julkisti viime viikolla oman esityksensä EU:n ja EMUn kehittämisestä ja unionin sosiaalisen ulottuvuuden tulevaisuudesta. Linjaukselle on puolueen mielestä tarvetta, sillä aikaisemmin julkaistuissa hallituksen EMU linjauksissa ei sanallakaan mainittu sosiaalista ulottuvuutta.

Sosialidemokraattien keskeinen viesti on ollut se, että sosiaalista ulottuvuutta voidaan Euroopan unionissa lisätä jo olemassa olevalla lainsäädännöllä puuttumatta jäsenmaiden itsemääräämisoikeuteen. Ja vaikka uusiakin direktiivejä laaditaan, jäsenmaiden itsemääräämisoikeus ei vähene.

Sosiaalisen pilariin liittyy erittäin kiinteästi työelämän kysymykset.

Tällä viikolla on Euroopan parlamentin täysistuntoviikolla Strasbourgissa puhuttu paljon sovusta, joka saavutettiin lähetettyjen työntekijöiden oikeuksista. Laki antaa hyvän esimerkin siitä, mitä tarkoitetaan puhuttaessa sosiaalisen pilarin edistämisestä.

Lain myötä EU-maassa toimivan yrityksen toiseen EU-maahan pitkäksi aikaa lähettämä työntekijä on oikeutettu samaan palkkaan, kuin samaa työtä kyseisessä maassa tekevä työntekijä.

Jaakonsaaren mukaan kyseisen kaltaiset direktiivit ovat äärimmäisen tärkeitä sekä EU:n kasvun ja työllisyyden mutta myös uskottavuuden kannalta.

– Sosiaalisen pilariin liittyy erittäin kiinteästi työelämän kysymykset. Vaikka sosiaalipolitiikka on kansallisissa käsissä, näen erittäin hyvänä, että unionin tasolla mietitään esimerkiksi vähimmäistoimeentuloa, hän toteaa.

Kuitenkin, kuten niin usein EU:n kehityksessä, myös lähetetyistä työntekijöiden kohdalla esiin nousee kysymys siitä, astutaanko direktiivillä jäsenvaltioiden oman päätäntävallan varpaille.

Niin ikään S&D:n riveissä europarlamentaarikkona toimiva Miapetra Kumpula-Natri perustelee EU:n toimivaltaa kyseisessä direktiivissä sillä, että kun olemassa on eurooppalainen vapaus liikkua maasta toiseen, pitää EU:lla olla sanansa myös pelisääntöjen kirjoittamisessa. Kaksia työmarkkinoita kun ei haluta.

– Kun on yhteisiä sisämarkkinoita, niin ei voi mitenkään olla Suomen etu, että jossain toisessa EU-maassa päästään palkkadumppaamaan tai sotkemaan ympäristöä. Kuitenkin siinä, miten koulutus tai sosiaalisturva järjestetään, on jäsenmaiden kesken vapauksia, Kumpula-Natri huomauttaa.

Europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natri. Kuva: Lehtikuva / Heikki Saukkomaa.

– Paine tässä kyseisessä lainsäädännössä kohdistuu eniten niihin, ketkä liikkuvat rajan yli ja käyttävät tätä oikeutta.

Jotta Euroopan komission asettama tavoite oikeudenmukaisemmasta ja sosiaalisesti vahvemmasta Euroopasta toteutuu, työn on oltava pitkäjänteistä. Jäsenmaiden välillä on yhtä suuriakin eroja, eikä työlainsäädännön ja minimitoimeentulon määritteleminen ole helppoa.

Kumpula-Natri pohtii, että oikeisto-vasemmistojaon lisäksi myös itä-länsi jaottelu näkyy jäsenmaiden edustajien suhtautumisessa sosiaalisen pilarin kehittämiseen.

– Haasteet ovat erilaisia. Tämän vuoksi kehitystä on tehtävä tarkkaan, jotta saadaan koko Eurooppa mukaan. Työmarkkinat ja sisämarkkinat ovat yhteiset ja tähän asti on eri maissa pystytty harrastamaan ihmeenkin erilaista politiikkaa.

Esimerkiksi taloudellinen lähentyminen jäsenmaiden palkkatasoissa onkin tapahtunut hänen mukaansa ihmeen hitaasti.

Painotusta koetetaan saada arviointikriteereihin.

Liian suurin harppauksin ei parlamentissa esiintyvien erilaisten mielipiteiden vuoksi kannata ryhtyä. Lähitulevaisuudessa sosiaalisen pilarin kehittämisessä tullaan Kumpula-Natrin mukaan kiinnittämään huomiota muun muassa jokavuotisessa taloudellisessa ohjausjaksossa siihen mittaristoon, jolla jäsenmaiden taloudellista tilannetta arvioidaan.

– Painotusta koetetaan saada arviointikriteereihin. Arvioidessa jäsenmaiden taloudellista tilannetta haluamme pyrkiä ottamaan huomioon myös työllisyyden kehityksen, nuorisotyöttömyyden, koulutuksen ja terveyden.

Taloudellisen menestyksen lisäksi mittaamiseen halutaan sisällyttää siis myös pehmeämpiä arvoja. Työnsuojelun osalta unionissa tullaan puolestaan keskittymään sosiaaliturvan yhteensovittamiseen jäsenmaiden välillä. Lisäksi keskitytään työsuojelukysymyksiin.

– Nämä ovat mielestäni niitä konkreettisia, selkeimpiä aihoita, joihin kiinnitämme huomiota.

– Lisäksi seuraan mielenkiinnolla pystytäänkö Euroopassa rakentamaan jotain yhteistä järjestelmää tai rahastoa, jolla voitiaisiin torjua yht’äkkisiä taloudellisia shokkeja, jotka saattaisivat uhata esimerkiksi valtion terveysjärjestelmää.

”Täytyy perehtyä materiaaliin” – Ugandan tapahtumat eivät murentaneet ministerin luottamusta Patrian johtoon

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa
Mika Lintilä (kesk.).

Valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Mika Lintilä (kesk.) ei katso, että Patrian toimitusjohtaja Olli Isotalon luottamus olisi Uganda-jupakan seurauksena heikentynyt. Lintilä totesi, ettei ole vielä ehtinyt yksityiskohtaisesti perehtyä Patrian julkistamiin selvityksiin asiasta. Hän oletti, että aineisto on pitkälti sama kuin se, jonka hän kävi läpi Isotalon kanssa.

Tähän mennessä asiassa ei Lintilän mukaan ole tullut julki mitään sellaista, joka olisi muuttanut Isotalon asemaa.

– Täytyy nyt analysoida ja perehtyä materiaaliin, Lintilä sanoi STT:lle.

Lintilän mukaan henkilöstöratkaisut eivät ole nyt tärkein asia, vaan olennaista on saada yhtiön asiat kuntoon. Jatkossa pitää pystyä estämään vastaavat tilanteet.

– Olen ilmoittanut ihan alussa toimitusjohtajalle ja hallitukseen puheenjohtajalle, että toimivan johdon tehtävä on palauttaa Patrian luottamus ja uskottavuus. He valitsevat keinot. Minä arvioin myöhemmin, ovatko ne olleet riittäviä.

Lintilän mukaan nyt vaaditaan koulutusta, ennakointia, mutta myös parempaa valvontaa yhtiön sisällä. Jokaisen patrialaisen pitää mieltää missä rajat kulkevat, varsinkin myyntipuolella.

– Tällaisia ei vain saa tulla, Lintilä painotti.

Ex-ministereiltä edellytetään arvostelukykyä

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Anne-Mari Virolainen (kok.) peräsi eilen hallitukseen pelisääntökeskustelua siitä, miten entiset ministerit voivat toimia maailmalla ja hyödyntää asemaansa. Lintilä ei suuresti lämmennyt ajatukselle.

Pelisääntökeskustelu voidaan toki käydä, mutta se ei ratkaise asiaa, hän arveli.

– Jokaisella pitää olla henkilökohtainen arvostelukyky sillä tavalla, että pystyy vastuullisesti ja kunniallisesti sitä nimikettä myös käyttämään, Lintilä sanoi.

Lintilä huomautti, että entisiä ministereitä alkaa olla jo suuri joukko. Kaikkiaan ministereitä on ollut jo liki 600, hän totesi.

Ministeri toivoi, että koko Uganda-jupakka alkaisi jo vähitellen laantua.

– Minua harmittaa, että tässä myllytyksessä unohtuu se, että on menehtynyt yksityishenkilö, jolta on jäänyt omaisia. Onhan tämä hirvittävä tragedia. Tämä meinaa monilta unohtua.

Jäämurtajien työkiistan sovittelu alkaa

Kuva: Lehtikuva

Valtakunnansovittelija Minna Helle on kutsunut jäänmurtajien ja monitoimimurtajien työkiistan osapuolet sovitteluun huomenna iltapäivällä. Työntekijäpuolta edustava Suomen Laivanpäällystöliitto ilmoitti eilen työnseisauksesta, joka alkaa 7. maaliskuuta, ellei sopuun päästä sitä ennen.

Murtajia operoiva Arctia on työntekijäpuolen mukaan esittänyt laajoja heikennyksiä alusten kansipäällystön työehtoihin. Heikennysten kokonaisvaikutus olisi liiton mukaan kymmeniä prosentteja.

– Liitto ei hyväksy työehtojen kokonaisvaltaista heikennystä ja tämän johdosta ilmoitus työnseisauksesta on annettu Arctia Oy:n konventionaalisille jäänmurtajille ja monitoimimurtajille, ilmoittaa Laivanpäällystöliitto tiedotteessaan.

Arctia kummasteli lakkovaroitusta, joka sen mukaan annettiin ennen kuin sopimusneuvottelut olivat päässeet kunnolla alkamaan. Yhtiön mukaan murtajien kansipäällystön palkat ja työehdot ovat huomattavasti paremmat kuin muualla suomalaisella merenkulkualalla.

Kansipäällystön keskimääräinen palkkataso on Arctian mukaan jopa puolitoistakertainen merenkulkualan yleiseen tasoon verrattuna.

Arctia muistuttaa, että jääolosuhteet Suomen merialueilla ovat nyt haastavimmillaan. Yhtiön jäänmurtajat avustavat parhaillaan meriliikennettä Perämerellä ja itäisellä Suomenlahdella.

Keskustelua aiheesta

Kommentti: Supo kuumentaa eduskunnassa – jääkö osa valvonnan ulkopuolelle?

Kuva: Lehtikuva / Martti Kainulainen

Suojelupoliisi muuttuu tulevaisuudessa poliisista tiedusteluviranomaiseksi, mutta muutoksesta ei ole tulossa aivan yksinkertainen päiväkävely. Skismaa aiheuttaa muun muassa kysymys siitä, kuka uutta supoa valvoo ja onko sen koko toiminta tulossa parlamentaarisesti valvottavaksi.

Supon tuleva rooli ei liity vain lakeihin kirjattaviin entistä laajempiin toimivaltuuksiin tai siihen, että se luopuu poliisin tehtävistä. Myös eduskunnan omaa toimintaa säätelevällä laintasoisella työjärjestyksellä on asiasta sanansa sanottavana. Keskiviikkona työjärjestys jäi juuri supoa koskevien erimielisyyksien vuoksi puhemiesneuvoston pöydälle.

Työjärjestyksessä käsitellään muun muassa uutta supoa varten luotavaa parlamentaarista elintä, tiedusteluvalvontavaliokuntaa, jonka perustamisesta ollaan laajasti yksimielisiä. Jo nimestä voi päätellä, että valiokunnan päätehtävä on supon valvonta yhdessä laillisuusvalvonnasta vastaavan tiedusteluvaltuutetun kanssa.

Puhemiesneuvoston näkemykset eroavat, kun aiheeksi otetaan valiokunnan tehtävän määrittely.

Ehdotetun määritelmän mukaan, valiokunta valvoisi supon tiedustelutoimintaa. Valvottavan tiedustelutoiminnan sisältöä ei Demokraatin tietojen mukaan ehdotetussa työjärjestyksen muotoilussa kuitenkaan tarkemmin avata.

SDP:lle muotoilu ei kelpaa, koska puolue ilmoitti jo tiedustelulakien tiistain lähetekeskustelussa haluavansa koko supon parlamentaarisen valvonnan piiriin.

”Osa supon toiminnasta on tulkittavissa sellaiseksi, ettei se ole kenenkään ulkopuolisen valvonnassa.”

Tiedusteluorganisaatioksi muuttuva supo ei jatkossakaan tekisi pelkkää perinteistä tiedustelutoimintaa. Tehtävälistalla ovat muun muassa laajat henkilöiden turvallisuuskartoitukset, joita supo tekisi esimerkiksi perusteilla olevan tiedusteluvalvontavaliokunnan jäsenille.

Supo siis tarkistaisi jatkossakin ihmisten taustoja, mutta ei olisi sen osalta yksiselitteisesti parlamentaarisen valvonnan piirissä. Puhemiesneuvostossa eripuraa aiheuttavaa työjärjestyksen kirjausta voi aivan hyvin tulkita niin, ettei taustojen tarkistamisen kaltainen toiminta kuulu uudelle valiokunnalle, vaikka sitäkin olisi jonkun hyvä valvoa muun muassa puoluepoliittisista syistä.

Julkisuudessa (mm. Ilta-Sanomat) on kerrottu, että uuden supon johtoon nousisi todennäköisimmin supon nykyinen johtaja, puoluetaustaltaan kokoomuslainen Antti Pelttari. Sisäministeriön kansliapäälliköksi on puolestaan tulossa entinen supon pomo, kokoomuslainen Ilkka Salmi, jonka esimiehenä on tällä haavaa sisäministeri Kai Mykkänen (kok.).

Koko uusi tiedusteluorganisaatio olisi siis tiedustelua valvovaa parlamentaarista erityisvaliokuntaa lukuunottamatta kokoomuslaisten käsissä samalla, kun osa supon toiminnasta on tulkittavissa ehdotetun työjärjestyksen perusteella sellaiseksi, ettei se ole kenenkään ulkopuolisen valvonnassa.

Myös supon tiedustelutoiminnan ulkopuolelle jääviä tehtäviä kuten ihmisistä tehtäviä turvallisuusselvityksiä olisi syytä valvoa. Paljonko selvityksiä tehdään, mitä kerätylle tiedolle tapahtuu ja ketkä siihen pääsevät käsiksi? Vai käykö niin, että osa tiedoista vuotaa ajansaatossa sellaisiin käsiin missä esimerkiksi yksityiselämää koskevista tiedoista tulee hyödyllistä polttoainetta politiikan tekemiseen?

Eduskunnan puhemiesneuvosto käsittelee työjärjestystä seuraavan kerran torstaina.

Kansalaisaloite sai kd-Laukkasen yrittämään viimeistä temppua: ei onnistunut

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander

Äitiyslakia koskevan kansalaisaloitteen käsittelyyn eduskunnassa syntyi pientä draamaa alkumetreillä, kun kansanedustaja Antero Laukkanen (kd.) (kuvassa) esitti kansalaisaloitteen lähettämistä perustuslakivaliokuntaan.

Ehdotusta kannatti keskustan Markus Lohi, joten asiasta äänestettiin. Eduskunta kuitenkin päätti äänin 86–29 jatkaa kansalaisaloitetta koskevan mietinnön käsittelyä tänään, eikä lähetä sitä perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi. Äänestyksestä oli poissa 84 kansanedustajaa.

Kansalaisaloitteessa esitetään, että naisparin lapsen tunnustaminen tapahtuisi isyyden tunnustamista vastaavalla tavalla ennen lapsen syntymää. Tavoitteena on turvata naisparien lasten oikeudet siten, että parin ei tarvitsisi enää tehdä perheen sisäistä adoptiota, jotta toinenkin äiti olisi virallisesti lapsen vanhempi.

Eduskunnan lakivaliokunta puoltaa kansalaisaloitteen hyväksymistä. Valiokunta ei kuitenkaan ollut yksimielinen, aloitteen hylkäämistä ehdottaa mietinnössä Laukkanen.

Mietinnön eduskunnalle esitellyt lakivaliokunnan puheenjohtaja Kari Tolvanen (kok.) sanoi valiokunnan käsitelleen aloitetta huolella. Se on kuullut kymmeniä asiantuntijoita ja muun muassa lapsivaikutukset on arvioitu laajasti.

Tolvasen mukaan kansalaisaloite on poikkeuksellinen, sillä se pohjautuu sanasta sanaan oikeusministeriön lakiluonnokseen vuodelta 2015.

”Yhteiskuntamme häpeätahroja” – SDP:n Salonen kuuluttaa tekojen perään Suomen lapsipolitiikassa

Kansanedustaja Kristiina Salonen (sd.) kannattaa lämpimästi lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan esityksiä lapsi- ja perhepolitiikan parantamiseksi Suomessa.

– Suomen tulee aloittaa lasten oikeuksia koskevan kansallisen strategian laatiminen, jossa huomioidaan kaikkien lasten tilanne ja YK:n sopimusten mukaiset lasten oikeudet. Strategia on tehtävä parlamentaarisena työnä, johon sitoutuvat kaikki eduskuntapuolueet, totesi Salonen puheessaan.

Salonen toimi keskiviikkona sosialidemokraattien edustajana lapsiasiavaltuutetun eduskunnalle antaman kertomuksen julkistamistilaisuudessa Säätytalolla. Kurttilan mukaan lapsi- ja perhepolitiikka sekavaa, sirpaleista ja lyhytnäköistä. Ongelmat kyllä nähdään, mutta ratkaisuyritykset jäävät lyhytjänteisiksi. Kokonaiskuva puuttuu ja isot rakenneuudistukset jäävät tekemättä.

Esimerkiksi perhevapaauudistus karahti Kurttilan arvion mukaan lopulta siihen, mihin päätöksenteko on kompastunut usein aiemminkin: huonoon valmisteluun. Lapsiasiavaltuutetun mielestä uudistuksessa keskityttiin liikaa työllisyyteen ja lasten ja perheiden näkökulma jäi turhan vähälle huomiolle.

Lapsipolitiikka on hajautunut eri hallinnonaloille.

Salonen kiittää lapsiasiavaltuutettua ja kaikkia kertomukseen valmisteluun osallistuneita työstään. Hän kuitenkin toteaa samalla, ettei eduskunta voi ylpeillä sillä, että päätösten vaikutukset lapsiin olisi otettu kiitettävällä tavalla huomioon päätöksiä tehdessä.

Salonen huomauttaa, etteivät eduskunnan huolet lasten eriarvoistumisesta ja nuorten osattomuudesta konkretisoidu kaikkia politiikkalohkoja lävistävänä päätöksentekona tällä hetkellä. Salonen peräänkuuluttaa tekojen perään.

– Päättäjinä meidän on nyt otettava kollektiivinen vastuu kaikista maamme lapsista. Seuraamme nyt vierestä sitä, miten kaikkien ylistämä hyvinvointivaltiomme alisuoriutuu lasten tasa-arvoisen hyvinvoinnin turvaamisessa. Esimerkiksi lapsiperheiden köyhyys, poikien lukutaidon heikkeneminen, lasten mielenterveyden kasvavat ongelmat tai nuorten ulkopuolisuus yhteiskunnassa ovat häpeätahrojamme, Kristiina Salonen sanoo.

– Valintoja korostavassa maailmassa nämä eivät ole perheiden tai lasten valintoja. Ne ovat meidän päättäjien tekemiä tai tekemättä jättämiä valintoja.

Strategian pitäisi muuttaa tapaamme ajatella.

Lapsiasiavaltuutetun kertomus eduskunnalle osoittaa, että lapsipolitiikka on hajautunut eri hallinnonaloille ja niiden sisällä useisiin itsenäisiin palvelukokonaisuuksiin. Lapsipolitiikan kokonaisuudesta vastaavaa rakennetta ei ole valtionhallintoon muodostunut. Kertomukseen tehty analyysi hallitusohjelmista osoittaa, että hallitusohjelmien laajentuessa lapsipolitiikan strategiset valinnat kätkeytyvät yksityiskohtien taakse.

– Pidemmän aikavälin strategian vaikuttavuus on parempi kuin hallitusohjelmien yksittäiset kirjaukset, joita toki niitäkin lisäksi tarvitaan. Oikeastaan strategian pitäisi muuttaa tapaamme ajatella, Salonen pohtii.

– Lapsi ei ole vain yksi hallinnon muistilistalla oleva näkökulma, vaan tapa ajatella ja hahmottaa maailmaa. Johdonmukaisuutta ja kokonaisvaltaisuutta tarvitaankin päätöksenteossa lisää, jotta lasten asema tulisi paremmin olennaiseksi osaksi päätöksentekoprosesseja, Salonen muistuttaa.