Jan Vapaavuori nuiji hallituksen kaupunkipolitiikan maan rakoon: ”Uskooko joku, että maa pärjää paremmin, jos isot kaupungit pärjäävät huonommin”

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen
Jan Vapaavuori tapasi tänään Helsingissä politiikan toimittajia.

Huomenna kaikkien virallisten päätösten jälkeen Helsingin pormestarina aloittava Jan Vapaavuori tapasi tänään politiikan toimittajia.

Puheenvuorossaan hän lähti liikkeelle kannoistaan Trumpin irtautumiseen Pariisin ilmastosopimuksesta. Vapaavuori totesi vähemmälle huomiolle jääneen sen, että melkein kaikki USA:n kaupungit sitoutuvat Trumpin päätöksestä huolimatta ilmastomuutoksen vastaiseen työhön, samoin isot yritykset.

Ylipäänsä valta on siirtymässä valtioliselta tasolta isoille kaupungeille, suuryrityksille ja kansalaisjärjestöille, joista hän mainitsi ympäristö- ja kuluttajaliikkeen.

Valta on pirstoutunut tai pirstoutumassa. Tulevaisuudessa kyse on enemmänkin isojen kaupunkien kilpailusta ja yritysten kilpailusta kuin valtioiden kilpailusta.

Kaupunkipoliittinen ulottuvuus loistaa poissaolollaan hallitusohjelmasta.

Kaupunkien vallan kasvusta globaalisti Vapaavuori saapui sujuvasti kotimaiseen politiikkaan. Hän hämmästeli, että saaristolais- ja maaseutupolitiikkaa juhlitaan erilaisin 10-vuotisjuhlin, mutta kaupunkipoliittista ulottuvuutta on vaikea löytää nykyhallituksen ohjelmasta.

Ainoa mikä muistuttaa kaupunkipolitiikasta on puhe cleantechistä ja keinoälystä. Vapaavuori puhui haikeaan sävyyn Vanhasen (kesk.) kakkoshallituksen metropolipoliittisista tavoitteenasetteluista.

Kysymykseen siitä, miksi hallitus epäonnistuu kaupunkipolitiikassa tai sitä ei juuri ole, Vapaavuori totesi, että on tiettyjä puolueita, joille se tuntuu vieraalta ja sitten niitä, joilla on tällä hetkellä näköalattomuutta. Nykyhallituksessa hän luki kokoomuksen näköalattomien piiriin, tätä ennen SDP:n ja vihreät.

Oikeastaan mikään puolue ei ole Vapaavuoren mukaan oikein herännyt valtakunnantasolla kunnolla kaupunkien kehittämiseen. Kokoomuksella ja vihreillä on hänen mielestään eniten ymmärrystä, mutta saavutukset eivät niilläkään ole korkeita.

”Onneton harjoitus.”

Maakuntauudistusta Jan Vapaavuori kuvasi onnettomaksi harjoitukseksi. Sitä hän on kritisoinut aiemminkin. Se sotii hänen mukaansa sitäkin vastaan, että nimenomaan kaupunkien merkitys toimijoina kasvaa. Maakuntaverokin tulee jatkossa, hän uskoo. Muutoin ei voida puhua aidosta itsehallinnosta.

Sote-uudistuksen läpivientiin hän kuitenkin kannusti hallitusta, koska sille on ylipäänsä laaja tarve, olipa malli optimaalinen tai ei.

Vaikka maakuntauudistus tehtäisiin, Vapaavuoren mukaan Helsinki ei siihen kaadu. Turun ja Tampereen puolesta hän oli jonkin verran huolissaan. Ne voivat jäädä muun ympäröivän maakunnan kaappaamiksi, mikä on esimerkiksi elinkeinopolitiikan kannalta huono asia. Isoin huoli kohdistui kuitenkin muuhun Suomeen, vaikka uudistusta tehdään hänen mukaansa köyhien pienten kuntien etu edellä.

– Uskooko joku, että maa pärjää paremmin, jos maan isot kaupungit pärjäävät huonommin, Vapaavuori esitti retorisen kysymyksen.

”Elinkeinohistorian mutkikkain muutos.”

Maakuntauudistus sopii Vapaavuoren mukaan esimerkiksi Pohjois-Karjalaan ja Kainuuseen mutta ei Uudellemaalle, Pirkanmaalle ja Varsinais-Suomeen. Mitä isompi maakunta, sen vaikeampaa sen toteuttaminen on.

Uudellamaalla sote on hänen mukaansa ”Suomen elinkeinohistorian mutkikkain muutos”. Vaikeusastetta olisi Vapaavuoren mukaan riittävästi, vaikka kaikilla olisi hyvää tahtoa.

Vapaavuoren mielestä Suomessa on liian pitkälle menevä into yhdenmukaistaa hallintorakenteista, hän epäili tämän johtuvan myös perustuslain tulkinnasta.

Pääkaupunkiseudulle väläyteltiin aikanaan erillistä sote-ratkaisua. Vapaavuoren mukaan se olisi vähän kuin olisi tikkaria käytetty naaman edessä, mutta sitten se vedettiin pois. Syytä oli sysissä ja sepissä. Ehkä kaupungin ehdotus ei ollut myöskään tarpeeksi hyvä. Tapahtunut on Vapaavuoren mukaan herättänyt kaupungeissa ”vähemmän hyvää fiilistä”.

Kritiikitöntä kehua ja haukkua.

Vapaavuori antoi ymmärtää, että hän aikoo olla mukana valtakunnan poliittisessa keskustelussa, ihan kunnon profiililla. Vaikka hän on kokoomuslainen, jatkossa työnantaja on kuitenkin Helsingin kaupunki eikä kokoomus, mikä heijastelee hänen kannoissaam. Hän lupasi, että kaupungin linja ei vaihdu hallituksen vaihtuessa.

Helsingin pitää Vapaavuoren mukaan kilpailla Itämeren alueen isojen kaupunkien kanssa ja kansainvälisesti.

Tämän hetken poliittista keskustelua hän moitti epäasialliseksi.

– Hallitus kehuu kritiikittömästi hallitusta ja oppositio haukkuu kritiikittömästi hallitusta.

Pääkaupunkiseudun kuntien yhdistämistä Vapaavuori sanoi kannattaneensa niin kauan kun on ollut politiikassa mukana. Tällä hetkellä yhdistyminen ei kuitenkaan ole realistista. Hän on yhteistyön kannalla, se koskee koko Uuttamaata mutta myös Turun ja Tampereen seutuja.

Varapääjohtajaksi mistä puolueesta vain.

Vapaavuori siirtyy Helsingin pormestariksi Euroopan investointipankin EIP:n varapääjohtajan paikalta. EIP:ssä on herrasmiessopimus, että varapuheenjohtajan paikka pysyy samalla maalla, jos kautta on jäljellä yli kaksi vuotta. Nyt on.

Sitä, kuka häntä EIP:ssä seuraa, hän käski kysymään Petteri Orpolta tai Juha Sipilältä. Vapaavuoren mukaan ketään ei ole rajattu pois, seuraaja voi olla kokoomuksesta, muusta puolueesta, sitoutumaton tai kuka vain sopiva.

Presidentti Niinistön presidentinvaalikampanjassa tuleva pormestari sanoi olevansa mukana, jos pyydetään. Hän kuitenkin katsoi, ettei näe luontevaksi, että joku pyytäisi häntä kampanjassa keskeiseen rooliin.

Helsingin suurmoskeijaan Vapaavuorella on kielteinen kanta. Asia kuitenkin etenee normaalisti kaupungin päätöksenteon rattaissa. Vapaavuori pyrkii kuitenkin vaikuttamaan, että kielteinen kanta sen rakentamiseen voittaisi.

Otsikkoa korjattu klo 16:15. ”Nuiji” muutettu oikeaan muotoon.

”Lähenevät jo vihapuhetta” – Hjallis Harkimo suututti ay-liiton johtajan

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa

Rakennusliiton varapuheenjohtajan Kyösti Suokkaan mukaan kansanedustaja Harry Harkimon (kok.) puheet ammattiyhdistysliikkeestä lähenevät jo vihapuhetta.

Suokas huomauttaa blogissaan, että Suomea sitovat kansainväliset sopimukset takaavat työntekijöille oikeuden perustaa ammattiyhdistyksiä: ”Tämä toiminta estetään vain diktatuureissa”.

– Ammattiliitot ovat toki jarru monille uudistuksille. Satavuotiaalle Suomelle omistetussa blogissa Harkimo esittää minimipalkkojen poistamista. Johtaisiko tämä kokoomuksen puoluekokoustavoite parempaan Suomeen, Suokas kysyy blogissaan.

Hän muistuttaa, ettää Elinkeinoelämän keskusliitto EK luopui sopimisesta.

– Se ryhtyi sanelemaan ja katsoo oikeudekseen yksipuolisesti määrätä, mitä työmarkkinoilla saa tehdä.

EK:n asettamalla ylärajalla palkankorotuksille on Suokkaan mukaan seurauksensa:

– Tämä on johtanut ensimmäisiin työtaisteluihin ja ne tuskin jäävät viimeisiksi. Poliittinen myötätuuli on voimaannuttanut työnantajien uskoa itseensä, ehkä jopa liikaakin, Suokas arvioi.

SAK käynnistää työttömyysturvan kehittämishankkeen – Saana Siekkinen vetäjäksi

Kuva: SAK
Saana Siekkinen.

Palkansaajakeskusjärjestö SAK käynnistää työttömyysturvan kehittämishankkeen. Hankkeen vetäjäksi on nimetty johtaja Saana Siekkinen SAK:sta.

Kehittämishankkeen tavoitteena on löytää uusia ratkaisuja työttömien palvelujen ja työttömyysturvan kehittämiseksi. Vuoden 2018 kestävä hanke on keskusjärjestön, liittojen ja työttömyyskassojen yhteinen.

– Työelämässä tapahtuvat muutokset haastavat sosiaaliturvajärjestelmäämme yhä enemmän. Lisäksi työttömyysturvaan ja työttömien palveluihin on valmisteilla useita uudistuksia, jotka vaikuttavat palkansaajien ja työttömien arkeen, Saana Siekkinen sanoo.

SAK:ssa käsitellään ensi vuoden aikana laajemmin työssä käyvien toimeentuloon liittyviä kysymyksiä osana Mahdollisuuksien aika -hanketta.

– Työttömyysturvajärjestelmä ei tällä hetkellä toimi riittävän joustavasti erilaista pätkää ja keikkaa tekevien työntekijöiden ja itsensä työllistäjien tarpeisiin.  Tulorekisteri muuttaa osaltaan työttömyysturvan toimeenpanoa ja voi jatkossa mahdollistaa nykyistä joustavamman turvan työttömyyden varalle.

Saana Siekkinen huomauttaa, että hallituksen suunnitelma siirtää työttömien palvelut osaksi maakuntien kasvupalveluita sekä yksityisten palveluntuottajien nykyistä laajempi mukaantulo mullistavat entisestään toimintakenttää. Uudistukset vaikuttavat myös työttömyyskassojen toimintaan.

Osana tammikuussa käynnistyvää hanketta arvioidaan myös ammattiliittojen ja työttömyyskassojen roolia työttömien palveluiden kuten työnvälitys-, ura- ja ohjauspalvelujen tuottajina tulevaisuudessa.

Saana Siekkinen siirtyy työttömyysturvan kehittämishankkeen päälliköksi ensi vuoden alussa SAK:n Työ ja turva-osaston johtajan paikalta. Siekkisen sijaisena osaston johtajana toimii ensi vuoden sosiaaliasioiden päällikkö Sinikka Näätsaari.

Oppositio kokousti jälleen koulutus-välikysymyksestä – Rinne: Hallituksen vastaus eriarvoisuus-välikysymykseen ei tyydyttänyt

Kuva: Lehtikuva / Jussi Nukari
SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne.

Eduskunnan oppositiopuolueet ovat olleet jälleen tänään aamupäivällä koolla pohtimassa välikysymystä koulutuksesta.

Asian taustalla on muut oppositiopuolueet yllättänyt vihreiden ulostulo koulutuksen eriarvoistumista käsittelevällä välikysymyksellä.

Esimerkiksi SDP:ssä katsottiin vihreiden sooloilevan, kun normaalisti on ensin sovittu, mitkä oppositiopuolueet ovat välikysymyksessä mukana. Hämmennystä aiheutti myös se, että samaan aikaan oli tulilla hallituksen eriarvoistavaa politiikaa laajasti käsittelevä välikysymys.

Oppositiopuolueet kävivät jo viime viikolla alkuviikosta koulutus-välikysymyksestä pohdintaa (asiasta tässä linkissä).

Viime torstaina taasen hallitus vastasi SDP:n, vasemmistoliiton ja vihreiden välikysymykseen, joka koski laajemmin hallituksen eriarvoistavaa politiikkaa. Myös koulutuksesta puhuttiin paljon.

Koulutuksen eriarvoistumiseen keskittyvä välikysymys ei ehtisi enää eduskunnan aikataulujen vuoksi syysistuntokaudella käsittelyyn.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne toteaa, että tänään maanantaina oppositiopuolueiden kokouksessa todettiin, että koulutus on yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta keskeinen asia ja hallitus on leikannut tulevaisuutta vahingoittavasti koulutuksesta.

– Hallitus ei vastannut eriarvoisuus-välikysymyksen yhteydessä tavalla, joka tyydyttäisi oppositiota, ei koulutukseen eikä muihinkaan eriarvoisuuteen liittyviin kysymyksiin. Asiaan palataan, Antti Rinne sanoi tänään eduskunnassa Demokraatille.

Tämän päivän kokouksen henkeä Rinne luonnehti hyväksi.

”Osassa oikeistoa ajatellaan, että Suomi on vääjäämättä menossa kohti uudenlaista luokkayhteiskuntaa” – Antton Rönnholm MustReadissa: SDP:n tärkein tehtävä on tarjota muutosturvaa

Kuva: Jari Soini
Antton Rönnholm pohtii MustRead-haastattelussa, mitä tarjottavaa sosialidemokratialla on tulevaisuuden Suomelle.

Onko sosialidemokratia kriisissä?

Kysymykseen etsitään vastausta SDP:n puoluesihteeriltä Antton Rönnholmilta MustReadin laajassa haastattelussa.

Sosialidemokratian kriisistä puhutaan paljon. SDP:n näkökulmasta kannatuskehityksen lisäksi aiheuttaa huolta puolueen jäsenten keski-iän jatkuva nousu.

Vuosien saatossa sosialidemokraattien tavoitteista on tullut yleisesti hyväksyttyä pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan ja tasa-arvon ydintä.

Haastattelussa puoluesihteeri Rönnholm torjuu ajatuksen siitä, että kaikki muut puolueet oikeasti tavoittelisivat samoja asioita kuin SDP.

– Eivät kaikki puolueet kannata kanssamme täysin samoja arvoja tai ainakaan halua toteuttaa niitä samoilla keinoilla, hän toteaa.

Rönnholm ottaa esimerkiksi vapauden.

– Toisin kuin oikeistolle, meille vapaus kumpuaa tasa-arvosta ja ihmisestä osana yhteisöä, hän huomauttaa.

Rönnholmin mukaan SDP:n tärkein tehtävä on tarjota muutosturvaa jatkuvan ja kiihtyvän muutoksen kourissa olevassa yhteiskunnassa. Tämän muutosturvan keskeinen sisältö on koulutus.

Rönnholmin mielestä osassa oikeistoa ajatellaan, että Suomi on vääjäämättä menossa kohti uudenlaista luokkayhteiskuntaa.

– Sosialidemokraatit eivät pidä muutosta vääjäämättömänä, vaan haluavat torjua tämän uhan koulutuksella, hän sanoo.

Koulutus on väkevä voima.

Rönnholm myöntää, että SDP:n organisaatio ei vedä uusia ihmisiä. Ongelma koskee kuitenkin koko puoluekenttää, ei pelkästään demareita.

MustReadin haastattelussa hän toivottaa uudet nuoret jäsenet lämpimästi tervetulleeksi ottamaan puolueen kenttäjärjestö haltuun. Heti perään puoluesihteeri kysyy, onko se enää nykyaikaa.

– Onko aika on ajanut sellaisen poliittisen osallistumisen ohi, ja tilalle on tulossa täysin toisenlaista, pyrähdyksenomaista osallistumista? Rönnholm pohtii.

Antton Rönnholmia on haastatellut politiikan tutkija Erkka Railo.

MustRead on lokakuussa 2017 julkaisutoimintansa aloittanut yhteiskunnallinen digimedia, joka on erikoistunut politiikan asiasisältöihin. Julkaisun pääasiallinen kohderyhmä ovat Suomen noin 1 000 tärkeintä päättäjää, joille media tarjoaa sisältönsä maksutta.

Talvivaarasta käytyyn polemiikkiin perehtynyt tutkija: ”Jos poliittisen keskustelun kenttä kapeutuu, se on pelottavaa demokratian kannalta”

Kuva: LEHTIKUVA / HANDOUT / TALVIVAARA
Talvivaaran kaivoksen vuotanut jätevesiallas marraskuussa 2012. Maija Mattilan mukaan Stop Talvivaara -liikkeen aktivisteja ei otettu tapauksen aikana riittävän vakavasti. Jälkeen päin on voitu todeta, että aktivistien näkökulma oli relevantti ja Talvivaaran johto on saanut rikostuomioita, jotka eivät kuitenkaan vielä ole lainvoimaisia.

Suomalaiset eivät ymmärrä tarpeeksi poliittista puhetta. Tässä olisi parantamisen varaa, kansanedustajien ja kansalaisten poliittista puhetta väitöskirjassaan tutkinut Kalevi Sorsa –säätiön tutkija Maija Mattila toteaa.

– Kaikessa poliittisessa puheessa on aina läsnä edustamisväitteitä. Esimerkiksi kuka mistäkin asiasta saa hyötyä, hän täsmentää Demokraatille.

– Poliittisen kulttuurin kannalta olisi hyvä, että väitteitä esitettäisiin useita erilaisia. Jos poliittisen keskustelun kenttä kapeutuu, se on pelottavaa demokratian kannalta.

Mattilan mukaan on olennaista havaita, että aina kun poliittista keskustelua käydään, osoitetaan asioissa ja päätöksissä olevan hyötyä jollekin. Tätä tarkoitetaan, kun puhutaan edustamisväitteistä.

– Kyse on poliittisessa puhetavasta, jota voi käyttää tietysti myös suoraan lobbaamiseen. Mutta se ei ole itsessään negatiivinen asia, puhetta pitää vain ymmärtää.

Kansalaistoimijoiden rooli korostuu poliittisessa keskustelussa.

Kalevi Sorsa -säätiö julkaisi tänään Mattilan kirjoittaman raportin Talvivaaran politiikka – Kuinka edustuksesta kamppaillaan, joka perustuu hänen väitöskirjaansa.  Raportissa tarkastellaan kansanedustajien ja kansalaistoimijoiden puhetta suomalaisten ja kainuulaisten ajatuksista ja eduista Talvivaaran tapauksessa.

Talvivaaran tapauksessa puheella ihmisten ajatuksista ja eduista kaupattiin poliittisia tarkoitusperiä neutraalilta kuulostavalla kielellä. Mattilan raportista selviää, että Talvivaaran lähiseutujen kansanedustajien puhe eduskunnassa oli aiheen tiimoilta pääasiassa pinnallista ja ympäripyöreää, korostaen sekä työpaikkoja että luonnonsuojelua ihmisten etuna.

– Korostettiin olevan suomalaisten etu, että on esimerkiksi kaivostoimintaa. Varsinaisia päätösehdotuksia puheeseen ei sisältynyt.

Stop Talvivaara -kansalaistoimijoilla sen sijaan puhe petetyistä kainuulaisista toimi polttoaineena vaatimukselle sulkea kaivos. Raportin mukaan Stop Talvivaara -liikkeen tiedotteissa ja videoissa seikkailivat maitotilalliset, kalastajat, pastorit ja turismiyrittäjät.

– Näiden ihmisten suulla Stop Talvivaara ikään kuin ilmoittautui paikallisten ja ”tavallisten” kansalaisten edustajaksi. Tällä tavoin se pyrki kyseenalaistamaan muun muassa silloisen elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren (kok.) määritelmän ”yhteiskunnan kokonaisedusta”.

Kun eduskunnassa keskustelu jäi Mattilan mukaan varsin ympäripyöreäksi, mikä ei sinällään ole tavatonta tai ongelmallista, kansalaistoimijoiden suulla asiaa otettiin kärkkäämmin esiin.

Hänen mukaansa voikin olla mahdollista, että Stop Talvivaara -liikeen aktiiveja ei otettu tapauksen aikana tarpeeksi vakavasti. Jälkiviisaana voidaankin nähdä aktivisteilla olleen relevantti sanoma. Tämä on myös todistettu oikeudessa Talvivaaran entisten johtajien saadessa rikostuomioita, jotka eivät kuitenkaan ole vielä lainvoimaisia.

Kansalaistoimijoiden rooli korostuu Mattilan mukaan tätä kautta poliittisessa keskustelussa. Niillä on demokratian kannalta oma tärkeä tehtävänsä tuoda esiin kriittisiä ja toisenlaisia äänenpainoja ”yleisen edun” ympärille keskittyvän eduskuntakeskustelun lisäksi.

– Poliitikkojen puheita seuraavan yleisön on syytä olla tietoisia siitä, mitä kulloinkin esitetään kenenkin eduiksi.

Edustamisväitteitä käyttäviä toimijoita on yhtä paljon, kuin on politiikasta puhuvia ihmisiä.

Raportista selviää lisäksi eräs mielenkiintoinen piirre Talvivaaran tapauksesta. Monet kansanedustajat pitivät Talvivaaraa nimenomaisesti kansallisena kysymyksenä, tarkastelivatpa he sitä kaivosteollisuuden tai ympäristön näkökulmasta. Kysymyksen kansallisesta merkittävyydestä kieli sekin, että ministerit ylipäätään puuttuivat Talvivaaran toimintaan.

Kuitenkin jotkut kansanedustajat ja muut toimijat pyrkivät kyseenalaistamaan Stop Talvivaaran toimintaa väittämällä, että liike ei olisi ollut paikallinen. Esimerkiksi Mattila toteaa, että jotkin Talvivaaraa puolustaneet tahot esittivät paikalliset kyllä olleen kaivoksen takana. Aktivistit puolestaan tulivat Helsingistä tarkoituksenaan aiheuttaa ongelmia.

– Kansalaistoimijat joutuivatkin paradoksaaliseen tilanteeseen: ollakseen legitiimejä toimijoita, heidän olisi pitänyt olla paikallisia, mutta Talvivaara ei kuitenkaan ollut paikallinen kysymys, Mattila kertaa.

– Miksi kansalaistoimijoiden pitäisi olla paikallisia? Eiväthän Pekka Perä tai ministeritkään olleet paikallisia, hän kysyy.

Mattila huomauttaa vielä olevan tärkeää havaita, että edustamisväitteitä käyttäviä toimijoita on yhtä paljon, kuin on politiikasta puhuvia ihmisiä. Keinoa käytetään aina kun puhutaan politiikkaa.

– Ei tarvitse olla poliitikko tai aktivisti.

Mattila haluaakin korostaa, että ihmisten olisi tärkeä tunnistaa tämä.

– Taito tunnistaa ja tulkita edustamisväitteitä on olennaista demokratian jatkuvuudelle. Kansalaistoiminta on tärkeää ennen kaikkea siksi, että eduskunnasta ei ole haastamaan vallalla olevia ”totuuksia” siitä, mitä ihmiset ajattelevat ja mitkä heidän etunsa ovat.