Jännärikirjailijan salaromaanista tehty kohuelokuva on sensuelli kuvaus naamioista luopumisesta

Tienristeyksessä. Valokuvaaja Therese (Rooney Mara) rakastuu epäsovinnaisesti.
Todd Haynes ohjasi Patricia Highsmithin kirjasta lesborakkauden kuvauksen.

Suomessa vain televisiossa esitetty AIDS-vertaus Safe (1995) lienee yksi 1990-luvun tuntemattomimmista amerikkalaisista mestariteoksista ainakin suurelle yleisölle. Sen ohjaaja Todd Haynes on erikoistunut sittemmin tunteellisemmin virittyneisiin värikylläisiin epookkeihin ainakin omaksi harmikseni, mutta teemat kehollisuudesta, seksuaalisuudesta ja sukupuolisuudesta ovat pysyneet hänen teostensa keskiössä näihin päiviin saakka.

Identiteettikysymykset ylipäänsä kiinnostavat homoseksuaalia elokuvantekijää, jonka teoksissa pääosassa on korostuneen useasti nainen. Kenties henkilökohtaisista syistäkin hän on halunnut hakeutua toistuvasti heikomman osaan, josta moni turvalliseksi koettu sosiaalinen rakennelma paljastaakin kääntöpuolensa ja rajoitteensa.

Jopa Bob Dylanista kertovassa elämäkertaelokuvassa I´m Not There (2007) yksi kuudesta muusikkolegendaa tulkitsevasta näyttelijästä on Cate Blanchett. Australialaistähti on nimiroolissa myös Haynesin uudessa elokuvassa. Hänen vastanäyttelijänään on amerikkalainen Rooney Mara, joka tunnetaan parhaiten Miehet jotka vihaavat naisia -opuksen amerikkalaisfilmatisoinnista. Heidän roolisuorituksensa muodostavat teoksen emotionaalisen ytimen.

Cannesin filmijuhlilla ensiesitetty Carol (2015) on eräänlainen sisarteos ohjaajan aiemmalle lähiöelokuvalle Kaukana taivaassa (2002), jossa puitiin niinikään amerikkalaisen unelman kaksinaamaisuutta, seksuaalista suuntautuneisuutta, luokkaristiriitoja ja yhteisön kuristavaa painetta. Paljon mahdollista, että päähenkilön nimi on myös tietoinen viittaus Julianna Mooren yksinäiseen ja pelastusta etsivään hahmoon Safe-elokuvan Carol Whitena.

Tapahtumat täsmentyvät vasta elokuvan loppupuolella 1950-luvun alkuun, mutta sen virheetön visuaalinen tyyli leiskuvine puvustuksineen ja lavastuksen yksityiskohtineen on paljastanut aikakauden jo paljon aikaisemmin. Heti avauskohtaus ravintolassa hehkuu sisäistynyttä kaunotaidetta ja pienten eleiden jännitettä.

ELOKUVA:
Carol
Ohjaus: Todd Haynes
Pääosissa: Cate Blanchett, Rooney Mara, Kyle Chandler, Jake Lacy, Sarah Paulson
2015, 118 minuuttia
Teos perustuu jännityskirjailijana tunnetun Patricia Highsmithin teokseen The Prince of Salt, jonka hän kirjoitti salanimellä Claire Morgan. Kyse ei siis ole Lahjakkaan herra Ripleyn kaltaisesta rikollisen elämänvalheen kuristavasta kuvauksesta vaan pehmeämmin muotoillusta naamioleikistä, jossa varakas kotirouva pyristelee eroon porvarillisesta paratiisista tutustuttuaan tavaratalon nuoreen myyjättäreen.

Toista viulua soittava aviomies (Kyle Chandler) asettuu tietysti poikkiteloin onnensa kätkemään joutuvan parin romanssin tielle.

Kyle Chandler ja Cate Blanchett.

 

Haynesin sensuelli silmä ydinperheen turhauttaviin kulisseihin tuntuu silti varovaiselta ja täsmentymättömältäkin. En osaa ottaa elokuvaa yhteiskuntakriittisenä, vaikka lesbonaisen oikeuksia tallotaan systeemin joka portaalla. Sitä voi selittää aran Theresen huoneiden nurkilta ja kulmien alta pälyilevä viaton näkökulma. Melodraamanakaan se ei hurjistu esittämään rohkeita väitteitä tai alleviivaamaan sanomaansa repäisevillä kamerankieputuksilla.

Orastavan rakkauden parhaassa visualisoinnissa naiset ottavat hatkat autollaan, ja onni näyttää hetken mahdolliselta. Kun matka toistuu ja romanssi viimein lihallistuu, Haynesin kamera ei kerro paljoakaan. Aki Kaurismäki onkin joskus sanonut, että rakastelua on mahdoton kuvata onnistuneesti, eikä hän siksi edes yritä.

Vaikka ajan normisto puristaa romanssin ahtaalle ja perheenäidin raskaiden valintojen äärelle, teos haluaa säilyttää optimismin. Haynesin teos on kirjalle uskollinen. Sitä myötä syntyy turhauttava ristiriita, sillä jo Carolin ja Theresen epätasa-arvoinen suhde saa epäilemään heidän tulevaisuuttaan. Kuvan avaaminen laajempaan sosiaaliseen yhteisöön myös Carolin osalta voisi auttaa, mutta siitä elokuva pidättäytyy.

Lopun ravintolajakso on silti kerronnan huipennus: katseen, liikkeen ja odotuksen viipyilevää tanssia, joka päättyy kauniiseen tarkennukseen, silmien ja kenties sydämenkin lukitukseen.

Korjattu: Rooney Mara ei ole britti vaan amerikkalainen.

AVAINSANAT

Demariristeilyllä innostettiin väkeä kyselemään sotesta – Haataiselta vakava viesti hallitukselle

Kuva: Jari Soini
Sote tulee Hanna Tainio
Demariristeilyn sote-keskustelussa Tuula Haatainen ja Anneli KIljunen sekä Hanna Tainio, joka kuvassa pitää omaa alustuspuheenvuoroaan.

– Perusterveydenhuollon palveluihin tarvitaan Suomessa päivitetty hoitotakuu, vaatii kansanedustaja, sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Tuula Haatainen. Haatainen puhui asiasta SDP:n kuntavaaliristeilyllä tänään.

– Suomen terveydenhuollon todellinen ongelma ei ole sen laatu, vaan hidas hoitoon pääsy terveysasemilla silloin kun kyse ei ole akuutista tai vakavasta vaivasta. Aika on rahaa terveydenhuollossa. Pieneltäkin tuntuvat vaivat pahenevat vaikeammiksi hoitaa ja se maksaa, totesi Haatainen demareiden risteilyllä lauantaina M/S Baltic Queenillä.

– Terveysasemalle pääsyn hoitotakuu on laitettava ajan tasalle, tätä ihmiset odottavat. Nopeampi hoitoon pääsy on mahdollista turvata lainsäädännöllä kaikille, esittää Haatainen.

Hoitotakuulla tarkoitetaan terveydenhuoltolaissa määriteltyjä määräaikoja, joiden puitteissa kansalaisilla on oikeus saada terveyspalveluita. Hoitotakuuajat ovat kuitenkin usein pitkiä ja voivat ketjuttua, jos samalla henkilöllä on useita eri sairauksia.

Haatainen lähettääkin hallitukselle terveiset heittää romukoppaan sote-uudistukseen sisältyvän pakkoyhtiöittämisen ja palvelutuotannon massiivisen yksityistämisen.  Sen sijaan esiin on nostettava todelliset ongelmat.

– Veroeuromme pitää käyttää hoitoon pääsyn varmistamiseen, jossa julkisen tukena tarvitaan yksityistä ja kolmannen sektorin palveluita.

Risteilyn aloittaneella demareiden soteristeilyllä puhuivat myös Hanna Tainio ja Anneli Kiljunen. Tainio kävi läpi osin järkyttäviäkin sotenumeroita, kuntavero esimerkiksi laskee 7,5 prosenttiin, mutta vastaavasti muut verot nousevat. Päärooliin nousevat ulkomaille valuvat soterahat ja veroparatiisit.

Anneli Kiljusen mukaan sosiaali- ja terveysalan järjestöt on tyystin unohdettu koko uudistuksesta.

Hyssälän Kela-paikalle tunkua – hakijoiden joukossa Paivi Räsänen ja VM:n budjettipäällikkö

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen
lks 20160827  LKS 20151118  Kristillisten kansanedustaja Päivi Räsänen    eduskunnan  täysistunnossa 18. marraskuuta 2015. 

 LEHTIKUVA / VESA MOILANEN
Hakijoiden joukossa on muun muassa entinen sisäministeri, kansanedustaja Päivi Räsänen (kd.). Kristillisdemokraattien puheenjohtajana Räsänen toimi 2004–2015.

Kelan pääjohtajan paikkaa tavoittelee 20 hakijaa.

Joukossa ovat muun muassa entinen sisäministeri, kansanedustaja Päivi Räsänen (kd.), valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Hannu Mäkinen, Kelan johtaja, kokoomustaustainen Kuntaliiton entinen toimitusjohtaja Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma sekä Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Aran ylijohtaja Hannu Rossilahti.

Paikkaa hakevat myös sosiaali- ja terveysministeriön ylijohtaja Outi Antila, Itä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Elli Aaltonen, vakuutuspiirin johtaja Arto Rautio Kelasta, UKK-instituutin johtaja Tommi Vasankari sekä professori Lasse Lehtonen Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä.

Muita hakijoita ovat diplomi-insinööri Asko Eerola, diplomi-insinööri Karo Halme, proviisori Tapio Heilala, sosiaalityöntekijä Markku Kekäläinen, lääketieteen lisensiaatti Heikki Kenttä, järjestösihteeri Reima Kultalahti, toimistosihteeri Mikko Naakka, henkilöstöjohtaja Arja Salin, työterveyslääkäri Samu Suominen, chef engineer Jarkko Taavela ja merkonomi Erja Tennilä.

Hakuaika tehtävään päättyi vuorokauden vaihtuessa.

Kelalle haetaan uutta pääjohtajaa Liisa Hyssälän jäädessä paikalta eläkkeelle vuodenvaihteessa.

SDP:n Taavitsainen: Saavatko munuaissyöpää sairastavat parhaan mahdollisen hoidon asuinpaikastaan riippumatta ?

Kuva: Jukka-Pekka Flander

SDP:n kansanedustaja Satu Taavitsainen on huolissaan munuaissyöpää sairastavien potilaiden yhdenvertaisesta ja hyvästä hoidosta eri puolella Suomea.

Hän on jättänyt asiasta kirjallisen kysymyksen sosiaali- ja terveysministerille.

Taavitsainen kysyy, saako jokainen munuaissyöpään sairastunut parhaan mahdollisen hoidon asuinpaikastaan riippumatta ja mitä ministeri aikoo tehdä, jotta kansalaisten yhdenvertaisuus toteutuu kalliiden lääkehoitojen osalta kaikkialla Suomessa.

Hän muistuttaa, että munuaissyöpään sairastuu vuosittain Suomessa noin 1000 ihmistä. Täsmälääkkeet ovat kuitenkin kalliita, mutta tällä hetkellä Kela-korvattavia,  yleensä ylemmän erityskorvausluokan mukaisesti sataprosenttisesti lääkkeen hinnasta. Näin jokainen potilas on pystynyt hankkimaan lääkkeensä, mikä on turvannut potilaiden lääkehoidon yhdenvertaisuuden.

— Tutkimus ja lääkehoito edistyvät nykyään nopeasti. Uusien kalliiden lääkkeiden saatavuus potilaille on sairaalakohtaista. Jos lääkehoito tehdään tiputuksena sairaalassa, sen kustannukset jäävät sairaalan suoritettavaksi. Sairaaloihin kohdistuu painetta priorisoida lääkkeiden saajia, mikä on erittäin huolestuttava kehityssuunta potilaiden yhdenvertaisuuden kannalta, Taavitsainen sanoo.

— Kansalaisille vakuutetaan, että ketään hoitoa tarvitsevaa ei jätetä hoitamatta. Munuaissyöpää sairastavat ja heidän läheisensä ovat kuitenkin hyvin huolestuneita sairaaloiden priorisointipaineiden vaikutuksista lääkehoidon saatavuuteen, Taavitsainen kertoo.

– Jos myös sairaalassa annettavien lääkkeiden osalta myönnettäisiin Kela-korvauksen tapainen korvaus, vähentäisi se vakavasti sairaiden potilaiden huolta heille elintärkeästä hoidosta. Potilas voisi luottaa siihen, että sairaala tekee hoitolinjauksen ilman kustannuskysymysarviointia ja jokainen potilas saisi yhtä hyvän hoidon, Taavitsainen ehdottaa.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

“Terveydenhuollon todellinen ongelma ei ole sen laatu”

Kuva: Jukka-Pekka Flander

Perusterveydenhuollon palveluihin tarvitaan Suomessa päivitetty hoitotakuu, vaatii kansanedustaja, sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Tuula Haatainen.

— Suomen terveydenhuollon todellinen ongelma ei ole sen laatu, vaan hidas hoitoon pääsy terveysasemilla silloin, kun kyse ei ole akuutista tai vakavasta vaivasta. Aika on rahaa terveydenhuollossa. Pieneltäkin tuntuvat vaivat pahenevat vaikeammiksi hoitaa ja se maksaa.

— Terveysasemalle pääsyn hoitotakuu on laitettava ajan tasalle, tätä ihmiset odottavat. Nopeampi hoitoon pääsy on mahdollista turvata lainsäädännöllä kaikille, esittää Haatainen.

Hoitotakuulla tarkoitetaan terveydenhuoltolaissa määriteltyjä määräaikoja, joiden puitteissa kansalaisilla on oikeus saada terveyspalveluita. Hoitotakuuajat ovat kuitenkin usein pitkiä ja voivat ketjuttua, jos samalla henkilöllä on useita eri sairauksia.

Haatainen lähettääkin hallitukselle terveiset heittää romukoppaan sote-uudistukseen sisältyvän pakkoyhtiöittämisen ja palvelutuotannon massiivisen yksityistämisen.  Sen sijaan esiin on nostettava todelliset ongelmat.

— Veroeuromme pitää käyttää hoitoon pääsyn varmistamiseen, jossa julkisen tukena tarvitaan yksityistä ja kolmannen sektorin palveluita.

Keskustelua aiheesta

Kovaa puhetta ex-ministeriltä Suomen yrittäjille: “Kaikkea liikkuvaa ammutaan ja valitellaan valtioneuvoston linnan edustalla”

Kuva: Jari Soini

SDP:n kansanedustaja Lauri Ihalainen sanoo kannanotossa, että ilman niin sanottua kilpailukykysopimusta ja kolmikantakonseptin uuspaluuta syksy olisi näyttäytynyt työmarkkinoiden suurena epävarmuutena, ilmapiirin kiristymisenä ja lisäleikkausuhkina. Hänen mukaansa kiky-venettä ei pidä heiluttaa.

— Kilpailukykysopimuksen arvo on sen sisällössä, mutta myös siinä, että sopimuspolitiikan tekemisen perusrakenteita ei murrettu. Tällainen poliittinen pyrkimys näkyi erityisesti kokoomuksen supermarkkinaedustajien toiveissa ja tutuksi vuosikymmenten aikana tulleissa Suomen yrittäjien linjauksissa.

— Se mikä SY:n politiikassa on Jussi Järventauksen ajoista muuttunut, on tapa tuoda pyrkimyksiä esille. Kaikkea liikkuvaa ammutaan ja valitellaan valtioneuvoston linnan edustalla, että meitä ei kuunneltu.

Suomen yrittäjiä johtaa nyt Mikael Pentikäinen.

Ihalaisen mukaan budjettiriiheen valmistautuvan hallituksen kannattaa vaalia luottamukseen rakentuvaa yhteistyötä työmarkkinajärjestöjen kanssa.

— Työttömyyteen suunnattujen varojen saamista työllisyys ja koulutuspolitiikan aktiivisen käyttöön löytyy varmasti myös yhteisiä näkemyksiä, joiden eteen SDP on tehnyt lukuisia esityksiä mm. Rinteen malli.

Ihalainen sanoo myös, että on hyvä, että työministeri Jari Lindström (p.s) on tarttunut SDP:n esitykseen 60 vuotta täyttäneiden, yli viisi vuotta työttömänä olleiden henkilöiden pääsystä eläketuen piiriin. Sen sijaa”nyt ei ole tarve eikä perusteita” tehdä uusia leikkauksia työttömyysturvaan eikä heikentää työlainsäädäntöä.

Ihalaisen mukaan taloudellisen kasvun ajuriksi Suomessa pitää aikaansaada kaikille työpaikoille ulottuva kansallinen tuottavuuden nostamisohjelma.

Keskustelua aiheesta