Yhteisten asioiden hoitamisessa tieto lisää tuskaa, mutta sitä ei voi lopettaa. Kun sille kerran antaa pikkurillinsä, se vie käden kyynärpäätä myöten.
Peilissä näkyy pitkien päivien lisäksi joskus myös huoli siitä, että vaikka hoidan työssäni tärkeitä asioita, niin pystynkö olemaan riittävästi kotona. Työn ja perheen välille on kuitenkin löytynyt hyvä tasapaino.

Katselen peiliin aika vähän. Se on vain nopea vilkaisu aamulla, kun lähden liikkeelle. Partaa ajaessa tulee tietenkin käytettyä peiliä. Jos parranajon jättää pois niin kaksi peilailukertaa päivässä riittää.

Välitän ihmisistä ja yhteisistä asioista. Se on minua eteenpäin ajava voima. Lähdin aikoinaan näihin hommiin sillä ajatuksella, että omalla työpaikallani voisivat asiat olla paremmin ja että minähän voisin tehdä niille jotain. Sen jälkeen virta on vienyt mukanaan. Viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana olen mennyt pitkin maailmaa. On tullut nähtyä kaukomaitakin siinä ohessa. Joskus olen pohtinut, että kaikenlaisiin paikkoihin sitä tavallinen trukinkuljettaja satamasta joutuukin.

Jape Lovén on ahtaaja ja AKT:n valtuuston ensimmäinen varapuheenjohtaja.

Teksti: Nora Vilva
Juttu ilmestyi ensin Demokraatin viikkolehdessä torstaina 17.11.2016.