Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Politiikka

Jari Lindströmin kirjaväite: Tämä 9 kansanedustajan teko hajotti jo itse asiassa perussuomalaiset – “Seurasi helvetillinen mekkala ja huuto”

Aikoinaan perussuomalaisissa oikeus- ja työministerinä vaikuttanut Jari Lindström (sin.) pohdiskelee tänään ilmestyneissä poliittisissa muistelmissaan Syvään päähän (WSOY), voisiko nykyiset perussuomalaiset ottaa hallitusvastuuta.

Johannes Ijäs

Demokraatti

– Uskon, että ainoa tapa vaikuttaa perussuomalaisten kannatukseen kielteisesti tai punnita sen todellinen kestävyys, on puolueen saattaminen hallitusvastuuseen. Ja siihen he eivät helpolla lähde. Jos ollenkaan. Kysyä sopiikin, tajuavatko muut puolueet tämän erikoisuuden? Siis sen, että perussuomalaisissa ei todellakaan ole erityistä halua hallitusvastuuseen. Enkä usko perussuomalaisten eduskuntaryhmän pitävän tätä minään ongelmana itselleen, Lindström kirjoittaa.

Hän muistuttaa, että perussuomalaisilla on paljon erilaisia näkemyksiä esimerkiksi työmarkkinakysymyksissä.

– Jos puolue ottaisi hallitusvastuun, nämä eroavaisuudet nousisivat esiin aivan varmasti. Tiedän tämän kokemuksesta. Juuri nämä kysymykset repivät puolueen sisälle railon, 2017 puolueen jättänyt Jari Lindström sanoo.

Lindström kirjoittaa epäilevänsä Jussi Halla-ahon ja monen muunkin olevan työllisyyspolitiikassa vahvasti eri linjoilla kuin merkittävä osa duunareista, jotka perussuomalaisia äänestävät.

– Yksi sana: yleissitovuus. Halla-aho lipsautti – vai oliko se tarkoituksellista? – jo vuonna 2017 puheenjohtajakampanjansa aikana voivansa luopua yleissitovuudesta, Jari Lindström kirjoittaa.

– Tätä on myöhemmin paikkailtu monilla epätoivoisilla tavoilla, kun Jussi Halla-aho huomasi, mikä puolueen enemmistön kanta asiaan on. Eduskunnan kyselytunnilla oppositiossa olleet persut kyselivät minulta toistuvasti tästä asiasta, kun sitä minun mielestäni olisi pitänyt ensi selvittää heidän omassa ryhmässään – alkaen Halla-ahosta itsestään… Kehotin heitä tarkistamaan oman pesän ennen kuin ryhtyvät muita kuulustelemaan. Minun kantaani yleissitovuuteen ei olisi tarvinnut epäillä, mutta saihan sillä maalin siirtymään, Lindström jatkaa.

Sinisten puheenjohtaja Sampo Terho totesi myös eräässä paneelissa 2018, että Halla-aho olisi perussuomalaisten puheenjohtajakisan aikana ilmoittanut, että yleissitovuudesta voidaan luopua.

– En ilmoittanut, sanoin, että sitä asiaa voidaan tarkastella, Halla-aho vastasi kuitenkin tuolloin Terholle.

“Ihan omin päin.”

Jari Lindström käy kirjassaan läpi myös perussuomalaisten hajoamisen Jyväskylän kesän 2017 puoluekokouksen jälkeen.

Jouk­ko pe­rus­suo­ma­lais­ten kan­sa­ne­dus­ta­jia oli vaatinut jo samana vuonna maaliskuussa maa­han­muut­to­po­li­tiik­kaan li­sää tiu­ken­nuk­sia sote- ja maa­kun­tau­u­dis­tuk­sen ete­ne­mi­sen eh­to­na. Allekirjoittajien joukossa oli monia maahanmuuttokielteisen niin kutsutun nuivan vaalimanifestin (2010) allekirjoittajia.

Näin Lindström kuvaa syntynyttä tilannetta:

– Tuo tyytymättömien ryhmä oli käytännössä 9 hengen kokoinen nuivaa eli maahanmuuttovastaista siipeä edustava porukka: Laura Huhtasaari, Jani Mäkelä, Juho Eerola, Olli Immonen ja Teuvo Hakkarainen, Rami Lehto, Sami Savio, Ville Tavio ja Jari Ronkainen. Tämä samainen ryhmä keksi tulla maaliskuun lopulla, juuri kuntavaalien alla, ulos omalla tiedotteellaan. Siinä he vaativat soten etenemisen ehtona sitä, että maahanmuuttopolitiikkaan tehdään tiukennuksia. He tekivät tuon ilman ryhmän mandaattia. Ihan omin päin.

– Näin jälkikäteen arvioituna tuossa hetkessä tapahtui perussuomalaisen ryhmän jakautuminen meihin ja heihin. Tuolla tapahtumalla oli paljon suurempi merkitys kuin osasin tuolloin aavistaakaan, Lindström painottaa.

Tämä on siis hänen näkemyksensä mukaan puolueen hajoamisen jonkinlainen alkujuuri.

Hallituksessa kokoomus ja keskusta eivät pitäneet lainkaan sopivana pelisääntöjen rikkomista, ja perussuomalaisten silloinen puheenjohtaja Timo Soini oli aivan raivona.

– Seurasi helvetillinen mekkala ja huuto ryhmäkokouksessa. Soini vaati kaikilta anteeksipyyntöä haukuttuaan heidät ensin pystyyn, ja saikin melkein kaikki siihen suostumaan. Ainoa, joka ei pyytänyt anteeksi, oli Laura Huhtasaari.

Sampo Terholta taktinen virhe.

Silloinen kansanedustaja Laura Huhtasaari toimii tätä nykyä europarlamentaarikkona. Lindström palaa kirjassaan 2017 ryhmäkokokoukseen.

– Tuossa kokouksessa ja tilanteessa ainakin minulle paljastui Huhtasaaresta sellainen puoli, jota en ollut aiemmin nähnyt ja kokenut. Hän otti täysin avoimesti yhteen puheenjohtaja Soinin kanssa, ja voi sanoa kummankin menettäneen hermonsa täydellisesti. Kumpikin puolusti omaa näkökantaansa raivoisasti ja ennennäkemättömällä kiihkolla. Totta kai jokaisella saa olla mielipiteensä, ja ryhmäkokous on se paikka, jossa pitää sanoa sanottavansa. Mutta minulle tuo riita paljasti silloin paljon. Se oli vakava merkki ryhmän lopullisesta hajaantumisesta.

– Sen sijaan en nähnyt enkä kuullut yhtään yhteenottoa Soinin ja Halla-ahon välillä.

Tämän tapahtuman jälkeen tapahtui vielä toinen käänne, joka on jäänyt Lindströmin mukaan aika pienelle huomiolle, mutta josta ei ollut enää paluuta.

– Timo Soini ilmoitti maaliskuussa, ei millään lailla yllättäen, että hän ei enää hae jatkokautta puheenjohtajana. Sen jälkeen Sampo Terho ilmoitti halukkuutensa asettua ehdolle puheenjohtajaksi.

Lindströmin mukaan Terhon ilmoitus tuli aivan liian äkkiä ja oli taktinen virhe.

– Syntyi nimittäin sellainen kuva, että puheenjohtajuus on ikään kuin pedattu Sampolle puolueen ”eliitin” puolesta. Vaikka asia ei ollut niin, se näytti siltä. Ja usein jos jokin näyttää joltakin, se myös tulkitaan sellaiseksi. Oliko tuolla merkitystä itse puoluekokouksen lopputulokseen, sitä on vaikea spekuloida.

“Käynnistyi jo vuosia aikaisemmin.”

Lindström kuvaa tapahtumia eteenpäin ja sitä, miten eduskunnassa yhä useammin korviin alkoi kuulua puheita, mitä tulevassa kesän puoluekokouksessa tapahtuisi ja mitä se tarkoittaisi.

– Mitään todellista suunnitelmaa, erilaisten skenaarioiden varalle ei ollut, emme esimerkiksi harkinneet uuden ryhmän perustamista, Lindström kuitenkin painottaa tiukasti.

– Spekulointia oli sitäkin enemmän. Minullekin tehtiin istuvana ministerinä tarjouksia loikkaamisesta muihin puolueisiin, ja pyytäjät olivat omien puolueidensa kärkihahmoja.

Lindströmin mukaan Hommaforumin kautta saattoi saada vihiä suunnitelmasta, jolla perussuomalaiset ”vallattaisiin” maahanmuuttovastaisille voimille.

– Ja tämä suunnitelma käynnistyi jo vuosia aikaisemmin.

– Hommaforum oli merkittävässä roolissa, näin asian edelleen näen. Siellä värvättiin uutta porukkaa ja rekrytoitiin ihmisiä Halla-ahon tai jonkun muun taakse.

“Anteeksiantamaton virhe.”

H-hetken tultua, puoluekokouspaikalla Jyväskylän Paviljongissa Lindström kiinnitti huomiota siihen, että paikalla oli huomattava määrä aivan uusia henkilöitä.

Jyväskylässä Jussi Halla-aho valittiin puheenjohtajajaksi ja Sampo Terho hävisi vaalin.

– Kun uusi puheenjohtaja Halla-aho piti kiitospuheensa, hän teki mielestäni järkyttävän ja anteeksiantamattoman virheen. Hän suositteli juuri valittuna puheenjohtajana ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi Laura Huhtasaarta.

Tässä Lindströmin muistikuvat kuitenkin pettävät, sillä Halla-aho ei ainakaan puheessaan juuri valittuna puheenjohtajana tällaista suositusta tehnyt. (Tämä virke lisätty kello 16.57.)

Lindströmin mukaan Huhtasaaren valinta ohi Jussi Niinistön sai hänet sillä hetkellä tajuamaan, mitä oikeasti tapahtuu ja myös sen, mitä hän itse  tekee “täysin riippumatta kenestäkään muusta”.

– Huhtasaari on poliitikko, joka ei edusta minulle sitä perussuomalaisuutta, johon itse olin aikanaan liittynyt. Olin nähnyt ja kokenut eduskuntaryhmässä hänen kiihkeytensä, jota voisi joissain asioissa kutsua jopa fanaattisuudeksi, enkä voinut käsittää hänen valintaansa.

– Haluan painottaa, että Halla-aho oli ilmoittanut johtavansa puoluetta Brysselistä käsin, siis hallituspuoluetta, joten Laura Huhtasaaresta olisi tullut käytännössä ”maajohtaja”. Se oli monelle viimeinen pisara. Minulle ainakin.

– Kun toiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin Juho Eerola ja kolmanneksi Teuvo Hakkarainen, koko puoluejohto oli nuivan siiven edustajia. Valinnat olivat mielestäni täydellinen kosto entiselle johdolle.

– Näkyikö siellä käsimerkkejä? Kyllä. Minulle näytettiin keskisormea valintojen jälkeen. Keskisormen näyttäjä, Juha Mäenpää, istuu nykyisessä eduskunnassa perussuomalaisten kansanedustajana – ja on ollut eduskunnassa ongelmissa pitämänsä ”vieraslajipuheen” vuoksi.

Lindström sanoo päättäneensä tuona viikonloppuna, että omalta osaltani perussuomalaisten eduskuntaryhmä ja puolue saisivat jäädä.

– Päätin erota ryhmästä ja olla loppukauden yksin omassa ryhmässäni. En siis päättänyt perustaa uutta puoluetta tai loikata toiseen puolueeseen.

Sellaista tietoa ei Lindströmillä hänen mukaansa ollut, että joku olisi tuona viikonloppuna suunnitellut uutta eduskuntaryhmää tai sittemmin puoluetta. Tätä oli kuitenkin ennakoinut jo viikko ennen puoluekokousta toimittaja Lauri Nurmen paljon puhetta herättänyt skuuppi.

“Uusi Puolue”

Lindström kertoo kirjassa menneensä puoluekokouksen jälkeen maanantaina iltapäivällä Helsinkiin. Valtiosihteeri Samuli Virtanen soitti kuitenkin heti aamusta ja pyysi tulemaan valtioneuvoston linnaan niin pian kuin mahdollista.

– Kysyin Samulilta, mistä on kyse. Hän kertoi suunnitelmasta perustaa uusi ryhmä ja kysyi, olenko valmis siirtymään siihen.
Jos epäiltiin, että henkilö ei ole aivan ”varma tapaus”, häneen ei otettu yhteyttä lainkaan. Muutama epävarma henkilö jäikin tämän vuoksi ulos tässä vaiheessa: Ville Vähämäki, Mika Niikko, Rami Lehto ja Arja Juvonen olivat käsityksemme mukaan tällaisia henkilöitä.

Tästä siis vasta alkoi Lindströmin kuvauksessa toden teolla uuden eduskuntaryhmän Uuden vaihtoehdon ja sittemmin Sinisen tulevaisuuden syntyminen.

Soinin monivuotisen aisaparin ja taustavaikuttajan Jukka Jusulan ehdotus olisi Lindströmin mukaan ollut Uusi Puolue.

“Sekään ei ollut hyvä tapa johtaa.”

Perussuomalaisten piiristä on heitelty vuosien saatossa erilaisia avauksia, joiden vuoksi puolueen puheenjohtajat ovat saaneet selvitellä syntyneitä mediakohuja.

– Jussi Halla-ahon mielestä valtuutettujen teot ovat kokonaan alueiden tai ihmisten oma asia. Hän ulkoistaa vastuun. Korkeintaan hän toteaa, että myös typeriä asioita pitää saada sanoa. Tällä tavoin hän siirtää jatkuvasti rajaa siitä, mitä on hänen mielestään hyväksyttävää sanoa, Jari Lindström näkee.

Hän lisää, että Jussi Halla-ahon tapa johtaa on kuitenkin varmasti helpompi tapa kuin Soinin tapa oli.

– Soiniltahan kysyttiin kantaa kaikkeen, mitä puolueessa tapahtui tai luultiin tapahtuneen. Sekään ei ollut hyvä tapa johtaa. Se oli raskasta ja antoi kuvan autoritäärisestä johtamisesta. Ja kiistaton totuus onkin, että Soini oli se, jonka sana oli usein viimeinen. Ja ensimmäinen.

– Soinista voidaan olla montaa mieltä, mutta ärähdyksillään hän näytti olevansa johtaja. Kyllähän johtajan pitää johtaa. Vaikka puolueella on puoluevaltuusto ja -hallitus, niin puheenjohtaja joutuu olemaan joskus ikävä ihminen. Jos puheenjohtaja ei puutu mihinkään tai ei ota kantaa puolueessa tapahtuviin asioihin ja delegoi ne aina muille, hän ennen pitkää menettää hallinnan ja sen myötä johtajuuden. Halla-aho ei olekaan tässä mielessä johtaja vaan enemmänkin kärkihahmo. Soini puuttui ehkä liikaa, Halla-aho ei lainkaan. Ehkä oikea tapa olisi siellä välimaastossa, Lindström kirjoittaa.

Lindström kysyy myös, “tuleeko joku muu Halla-ahon takaa ja vie puoluetta yhä syvemmälle kaiken vastustamisen syövereihin?”

Hänen mukaansa jossain vaiheessa tulee.

– Minulla on jopa veikkaus siitä, keitä siinä tehtävässä nähdään: joko nykyinen euroedustaja Laura Huhtasaari tai keväällä 2019 eduskuntaan noussut, puolueen ensimmäinen varapuheenjohtaja Riikka Purra. Hän oli ennen eduskuntaan nousemistaan perussuomalaisten poliittinen suunnittelija ja strategi, aivot monen asian takana.

– On sinällään huvittavaa että äijäpuolueen imagon saanut perussuomalaiset voi jossain vaiheessa olla naisen johtama. Ja tuo nainen voi olla äijempi kuin yksikään äijä, Lindström kirjoittaa.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE