– Järjestöjen toiminta on varmistettava julkisten palveluiden rinnalla. Se on ehdoton edellytys myös sote-uudistuksen tavoitteiden saavuttamisessa. Ilman järjestöjä moni ihminen jäisi vaille tarvitsemaansa apua. Järjestöillä on laajaa erityisosaamista omalta sektoriltaan ja usein vuosikymmenten kokemus käytännön työstä, Merja Mäkisalo-Ropponen sanoo.

Suomessa on lähes 11 000 sote-yhdistystä, joissa on 1,3 miljoonaan jäsentä, 500 000 vapaaehtoista, 260 000 vertaistukijaa ja 50 000 hengen ammattilaista. Niissä toimivien vapaaehtoisten työpanoksen on arvioitu vastaavan jopa 21 000 henkilötyövuotta.

– On tärkeää, että tulevissa hyvinvointialuestrategioissa linjataan, miten järjestöjen tarjoama tuki ja neuvonta sekä ennaltaehkäisevä toiminta nivotaan osaksi koko alueen toimintaa. Palveluita on myös kehitettävä ihmisiä kuullen. Palveluja kilpailuttaessa on siis turvattava myös järjestöjen rooli suurien terveysyritysten rinnalla.

– Hyvinvointialuestrategiassa on määriteltävä myös asukkaiden esteettömät ja saavutettavat osallistumis- ja vaikuttamiskanavat sekä asukasfoorumit. Järjestöillä on tärkeä rooli kotihoidon ja palveluasumisen tarjoamisessa. Järjestöt ovat se taho, joka usein kohtaa heikoimmassa asemassa olevia kansalaisia ja voi välittää heidän ääntään eteenpäin.

Mäkisalo-Ropposen mukaan yhdessä tekemisellä saadaan karsittua päällekkäisiä toimintoja ja samalla estää ihmisten jääminen kokonaan ohjauksen, avun ja tuen ulkopuolelle.