Kolumni

Harry Wallin

Kirjoittaja on kansanedustaja (sd.).

Jatkossa taksiasiakkaan tulee tarkkaan katsoa auton sivuikkunassa olevaa hinnastoa

Hallituspuolueet pääsivät lopulta sopimukseen taksiliikenteen tulevaisuudesta. Ministeri Anne Bernerin ja liikenneministeriön kokoomuslaisten virkamiesten tavoite oli vapauttaa taksiliikenne täysin vapaalle kilpailulle, jolloin taksiluvista olisi luovuttu.

Yhtenä esityksenä oli myös, että kuka tahansa olisi voinut kuljettaa matkustajia taksinomaisesti 10 000 euroon saakka ilman lupaa, kuitteja, arvonlisäveroa ja kirjanpitovelvollisuutta. Se olisi sekoittanut markkinat täysin ja luonut kahdet eri pelisäännöt. Tästä olisi seurannut täydellisesti harmaan talouden taksimarkkinat.

Pitkään liikenne- ja viestintävaliokunnassa jäsenenä olleena tiedän, että tämä asia on ollut monesti esillä. Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini ilmoitti keväällä, ettei perussuomalaiset tule hyväksymään täyttä vapaata kilpailua taksialalle. Tämän viisaan kannanoton taustalla oli ”ruohonjuuren” tasolta tullut palaute sekä taksiyrittäjiltä että asiakkailta. Keskustan ja kokoomuksen eduskuntaryhmät olisivat olleet valmiita hyväksymään Bernerin alkuperäisen esityksen.

Edessä on Ruotsin ja Viron kaltainen tilanne, jossa asiakkaan tulee tarkkaan katsoa auton sivuikkunassa olevaa hinnastoa.

Jatkossa taksiyrittäjä tarvitsee taksiluvan. Yrityksellä myös pitää olla suomalainen y-tunnus ja auton pitää olla rekisteröitynä Suomessa. Esitykseen lisättiin vaatimus taksikuskin riittävästä kielitaidosta ja rikostaustan tarkistaminen. Hallituksen esityksellä tavoitellaan merkittäviä säästöjä yhdistämällä henkilöiden, postin, tavaroiden sekä koulu- ja erityispalvelukyytejä. Kelan vuosittaiset säästöt voivat olla jopa sata miljoonaa euroa ja kunnilta kulut vähenevät lähes kolmanneksella, arvioi Berner.

Jatkossa Trafi myöntää taksiluvat ja valvoo hinnoittelua. Luvissa ei ole enää tarveharkintaa. Taksimatkojen hinnoittelu vapautuu kilpailulle ja edessä on Ruotsin ja Viron kaltainen tilanne, jossa asiakkaan tulee tarkkaan katsoa auton sivuikkunassa olevaa hinnastoa. Uudistus tulee siirtymäajalla.

Helsingin hovioikeus tuomitsi kaksi Uber-kuljettajaa sakkoihin luvattomasta taksiliikenteen harjoittamisesta. Kuljetuksista saadut 2 800 ja 12 250 euron palkkiot tuomittiin valtiolle menetetyiksi. Hovioikeus piti ratkaisevana, että kyse oli ammattimaisesta henkilöiden kuljettamisesta ja taksilupaa edellyttäneestä toiminnasta.

Kolumni

Millariikka Rytkönen

Kirjoittaja on Tehyn puheenjohtaja.

Raskaussyrjintä on sitkeä ilmiö, kirjoittaa Tehyn uusi puheenjohtaja, joka paljastaa, millaisia ovat räikeimmät tapaukset

Tasa-arvolaissa säädetään sukupuoleen perustuvan syrjinnän kiellosta. Työelämässä on kiellettyä asettaa työntekijää tai työnhakijaa huonompaan asemaan kuin toista sukupuolta oleva henkilö, ellei erilaiseen kohteluun ole hyväksyttävää syytä. Raskauden perusteella tapahtuva syrjintä katsotaan sukupuoleen perustuvaksi.

Vaikka raskaussyrjintä on laissa kielletty, silti Tehyyn tulee jatkuvasti yhteydenottoja siitä, että työnantajat eivät ole jatkaneet raskaana olevien määrä­aikaisia työsuhteita. Tyypillistä on, että työntekijöitä roikotetaan vuosikausia määräaikaisissa työsuhteissa, ja kun työntekijä ilmoittaa raskaudesta, ei työsuhdetta jatketa.

Tehy riitauttaa vuosittain useita kymmeniä raskaussyrjintäjuttuja, ja suurin osa jutuista päätyy sovintoon, koska tasa-arvolain rikkominen on naisvaltaisen alan työnantajalle herkkä asia.

Erityisen huolestuttavaa on se, että syrjintää tapahtuu julkisella sektorilla.

Ongelma kohdistuu erityisesti työuransa alkupäässä, määrä­aikaisessa työsuhteessa oleviin nuoriin naisiin, jotka eivät työpaikan menettämisen pelossa uskalla nostaa asiaa esiin. Merkittävä osa syrjinnästä jääkin siksi ehkä piiloon.

Raskaussyrjintä on sitkeä ilmiö, ja työnantajat tietävät, että syrjintä raskauden perusteella on kiellettyä, mutta siitä huolimatta työsuhdetta ei jatketa perhevapaan ajaksi. Räikeimmissä tapauksissa työnantaja toivottaa työntekijän tervetulleeksi takaisin töihin, kun perhevapaat on pidetty.

Erityisen huolestuttavaa on se, että syrjintää tapahtuu julkisella sektorilla. Työnantajien kannattaisi ottaa raskaussyrjintä tosissaan, sillä raskaussyrjintään liittyvät oikeudenkäynnit ovat kalliita.

Millariikka Rytkönen

Kirjoittaja on Tehyn puheenjohtaja.

Kolumni

Jutta Urpilainen

Kirjoittaja on kansanedustaja (sd.) Kokkolasta.

Satavuotias Suomi kohtaa haasteet yhdessä

Suomen 100-vuotispäivän juhlinta on takana. Sanassa kiitollisuus kiteytyy oma näkökulmani juhlaan. Yhteiskuntamme ei ole tullut vielä valmiiksi, mutta näin nopeatahtisesta kehityksestä saamme olla kiitollisia. Olen erityisesti havahtunut siihen, kuinka lyhyen ajan olemme olleet itsenäinen kansakunta. Sata vuotta voi olla yhden ihmiselämän mittainen ajanjakso, mutta kansakunnalle on ehtinyt tapahtua valtava muutos siinä ajassa.

Olemme tehneet pitkän matkan köyhyydestä vaurauteen, sisällissodasta kansakunnan eheyteen, maatalousmaasta tietoyhteiskunnaksi. Lyhyessä ajassa huikeat saavutukset. Suomen menestystarina ei olekaan ollut sattumaa, vaan määrätietoisten toimien tulos.

Itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalveluksesta Helsingin tuomiokirkosta jäi mieleen, kuinka arkkipiispa Kari Mäkinen kiteytti tämän suomalaisen menestystarinan eetoksen lainauksella Täällä Pohjantähden alla romaanista: ”Silmieni tasolta katselen kaikkia”. Tämä asenne tuo meidät kansakuntana yhteen ja saa meidät antamaan oman panoksemme.

Suomen tarinan käännekohtia on monia, mutta kansanvaltaa ja koulutusta ei voi sivuuttaa.

Kaikkien näkeminen omien silmien tasolta saa meidät kuuntelemaan, mitä toisella kansalaisella on sanottavaa. Se saa meidät myös luottamaan omaan ajatukseemme ja sanomaan sen ääneen. Silmien tasolta toisen katsominen saa meidät näkemään ainutlaatuisen arvon jokaisessa kanssaihmisessä. Se saa meidät myös arvostamaan itseämme ja ottamaan omat lahjamme käyttöön niin arjessa, työssä kuin yhteiskunnassa.

Suomen tarinan käännekohtia on monia, mutta kansanvaltaa ja koulutusta ei voi sivuuttaa. Kansakuntamme syntyä ja suuntaa valmisteltiin kansanvaltaisissa instituutioissa, jotka saivat voimansa yleisestä äänioikeudesta. Jokaisesta äänestä haluttiin mahdollisimman valistunut ääni. Siksi säädettiin oppivelvollisuuslaki ja rakennettiin sivistystä koko kansalle. Tasa-arvoinen polku varhaiskasvatuksesta ammattikouluun tai korkeakouluun on kaikille avoin maksukyvystä riippumatta.

Sisu ja sydän ovat vieneet meidät myös maailmankartalle ja Euroopan eturiviin.

Tänään lapsemme saavat elää maailman kolmanneksi turvatuimman lapsuuden. Näin ei ole läheskään aina ollut, vaan esimerkiksi neuvolat ja laadukas varhaiskasvatus luotiin tukemaan perheitä siinä, että jokaisella olisi mahdollisuus saada hyvät lähtökohdat elämää varten. Kuitenkin lasten ruumiillinen kuritus on kielletty Suomessa vasta vuonna 1984, kehitys on ollut tässäkin asiassa nopeaa.

Meidän panostamme tarvitaan myös globaalien ongelmien ratkaisuun. Meidän tarinamme köyhyydestä vaurauteen ja sisällissodasta kansakunnan eheyteen kiinnostaa. Myös meidän viestimme keinoista – kansanvallasta ja koulutuksesta – halutaan kuulla. Erityisesti presidentinvaalit ovat hyvä mahdollisuus keskustella Suomen roolista maailmassa. Haluan, että kansanvaltainen ja koulutukseen panostava Suomi on maailmassa rauhan, tasa-arvon ja kestävän kehityksen asialla – siksi arvovalintani näissä vaaleissa on Tuula Haatainen.

Meillä onkin lukuisia näyttöjä siitä, miten sisun ja sydämen yhdistelmällä voi menestyä. Sisu ja sydän ovat vieneet meidät myös maailmankartalle ja Euroopan eturiviin. Tulevaisuuden haaste onkin sisäänpäin kääntymisen välttäminen. Pienen kansakunnan kannattaa vaalia erilaisuuttaan rikkautena. Suomi kohtaa naapurinsa ja koko ympäröivän maailman haasteet yhdessä. Yhteisestä linjasta keskusteleminen kuuluu meille kaikille.

Jutta Urpilainen

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja Kokkolasta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Tino Aalto

Kirjoittaja on punavuorelainen SDP:n rivijäsen, jonka mielestä Turku on Suomen kaunein kaupunki.

Uutta Forssan ohjelmaa ei tule – eikä sellaista tarvita

Sosialidemokraattien tilaisuuksissa palataan usein perimmäisten kysymysten ääreen. Forssan ohjelman tavoitteet on saavutettu ja politiikan uutta suuntaa etsitään kuumeisesti. Myös mediassa huoli sosialidemokratian tilasta on jopa liikuttavan laaja.

Maailman muuttuessa yhä nopeammin myös pitkän tähtäimen suunnitelmien rakentaminen vaikeutuu. Nopeasti kehittyvässä maailmassa jopa yrityksillä on vaikeuksia hahmottaa ja ennustaa oman erikoisalansa kehitystä. Samaan aikaan SDP:n odotetaan tekevän vastaava temppu kokonaisvaltaisesti yhteiskunnalle.

Tehtävä on mahdoton. Siksi uuden Forssan ohjelman perään haikailu onkin syytä lopettaa.

Unelmoimalla uudesta uljaasta toimenpideohjelmasta me sosialidemokraatit ajamme itsemme ahtaaseen umpikujaan, josta on vaikea päästä pois. Puhumalla toistuvasti hukassa olevista tavoitteistamme me luomme itseään toteuttavan ennustuksen siitä, ettei sosialidemokratialle ole suomalaisille mitään tarjottavaa. Näin ei kuitenkaan ole.

Uuden Forssan ohjelman perään haikailu on syytä lopettaa.

Menneisyydessä poliittisilla päätöksillä on asetettu yhteiskunnalle raamit, joiden puitteissa ihmisten pitää toimia. Nykytilassa poliittisten päätösten suhteellinen valta heikkenee ja siten ne eivät aina vaikuta suoraan yhteiskunnalliseen kehitykseen. Tulevaisuudessa SDP:n tulisi tunnistaa todelliset vaikuttamisen paikat ja tarjota ihmisille vaihtoehtoja siitä, kuinka päätöksillä pystytään vauhdittamaan ja toisaalta estämään suuria kehityskulkuja.

Puolueen on muokattava joustavasti omia kantojaan ja tarjottava visioissaan esimerkiksi työn murrokseen, ilmastonmuutokseen, digitaaliseen kehitykseen ja kaupungistumiseen liittyen arvopohjaista ohjausta.

Konkreettinen esimerkki tällaisesta politiikasta nähtiin muutama viikko sitten, kun Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyar esitti kaupunkiin yöpormestaria. Yhteiskunta pyörii jo nyt lähes ympärivuorokautisesti ja tulevaisuudessa vauhdin voidaan olettaa kiihtyvän. Yöpormestari-ehdotus on hyvä esimerkki siitä, kuinka kieltämisen sijaan vallitsevan kehityksen varjopuolet tunnistetaan ja niihin reagoidaan.

SDP menestyy tulevaisuudessa, kun se tarjoaa parhaan mahdollisen vaihtoehdon kansalaisille siitä, miten sen tekemillä päätöksillä voidaan rakentaa parempi elämä suurien kehityskulkujen myllertäessä koko yhteiskuntaa.

Tino Aalto

Kirjoittaja on punavuorelainen SDP:n rivijäsen, jonka mielestä Turku on Suomen kaunein kaupunki

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Kari Arola

Kirjoittaja on Uutispäivä Demarin ja SAK:n Palkkatyöläisen entinen päätoimittaja.

Iäkkäät ihmiset on jätetty pulaan digiloikkaavassa teknologiahuumassa – ”Toivoisin, että arjen asiointi sujuisi – enkä ole toiveineni yksin”

En ole varma, kuulunko enää kansakuntaan, kun en katsonut koko Suomen suosikkiohjelmaa – Linnan juhlia. Ne olivat kai jonkin sortin varikkobileet, koska juhlien kauneinta asua kantanut Minttu Räikkönen on vauhtiautoilija Kimin vaimo. En piittaa formuloistakaan.

Demokraattisella äänestyksellä tehty pukuvalinta painuu nyt kansakunnan yhteiseen, kollektiiviseen muistiin ja antaa isänmaalle voimaa seuraaviksi vuosikymmeniksi.

Minä en sitä pitkäaikaista voimaa tarvitse. Sen sijaan ikääntyneenä kansalaisena toivoisin, että arjen asiointi sujuisi. Enkä ole toiveineni yksin.

Ukko kiroili, että hän on ikänsä asunut Stadissa, eikä enää osaa matkustaa bussilla.

Valtionrautatiet teki lippu-uudistuksen tai mikä lie ollut. Ikäiseni tenniskaveri kertoi, miten Tammisaaressa vanhat ukot ja mummot yrittivät ostaa junalippua jostain automaatista. Eivät onnistuneet. Juna meni ohi.

Pysäköin Helsingin Hietalahdentorin laitaan. Edessä oli pariskunta, juhlatamineissaan. Mies tuoksui partavedelle ja nainen hajuvedelle. Olivat kai menossa balettiin. Herra yritti saada pysäköintilippua kortillaan, koska kolikot eivät uuteen digimittariin enää kelpaa. Maksamisesta ei tullut mitään. Olin vähän kokeneempi ja pyysin saada neuvoa. Opastin. Olen monta kertaa itsekin tuskaillut uusien parkkiautomaattien kanssa. Ihan kauheita. Entiset kolikon nielijät olivat hyviä.

Menimme  kaverini kanssa Tapiolaan itäisestä Hesasta pelaamaan tennistä. Masa sanoi, et on kätsää ostaa metrolippu mobiilisovelluksella. Yritimme maksaa sillä molemmat. Palvelu ei toiminut.

Jouduin matkustamaan pummilla ja odotin, että tulisi nyt edes lipuntarkastaja antamaan sakot ja opastaisi samalla, miten mobiililippu ostetaan. Lisättäköön rangaistustani lieventävänä seikkana, että myöskään Kulosaaren metroaseman lippuautomaatti ei toiminut, kun yritin ostaa siitä kertalippua. Masakin ehkä matkusti pummilla. Lippua hän ei näet saanut, vaikka laittoi luottokorttinsa tiedot jonnekin pilveen.

Ennen Hesan julkisessa liikenteessä saattoi liikkua leimauttalla pahviläpyskän kuin kellokortin. Se oli helppoa. Nyt busseissa on moderni moninäyttöinen härpäke. Kuukausi sitten naapuripysäkiltä noussut ikäiseni kaveri yritti maksaa matkansa tällä arjen designin käyttäjäystävällisellä ihmevehkeellä. Ei onnistunut. Ukko kiroili, että hän on ikänsä asunut Stadissa, eikä enää osaa matkustaa bussilla.

Netittömiä on suomalaisista puoli miljoonaa.

Digiloikkaavassa teknologiahuumassa iäkkäät ihmiset ovat pulassa. Minäkin, vaikka olen ns. korkeasti koulutettu.

Miten ihmeessä vähän kouluja käyneet vanhat ihmiset, joilla ei varaa, tietokoneisiin, nettiyhteyksiin ja älypuhelimiin ja joilla ei ole pankkikorttia, voivat hypätä tätä digiloikkaa?

Kuinka pientä eläkettä saava vanhus hoitaa pankkiasiansa ja viranomaisyhteytensä netin kautta, kun hänellä ei ole nettiä eikä älypuhelinta? Netittömiä on suomalaisista puoli miljoonaa.

Ja soitapa miltei minkä hyvänsä lafkan tai viranomaisen asiakaspalveluun! Sieltä vastaa automaatti, joka ilmoittaa, että valitettavasti linjoillamme on poikkeuksellisesti ruuhkaa.

Sitä paitsi älypuhelimet valehtelevat. Kännykkäni lähetti minulle kuukausi sitten tiedon, että minulle on erikoislääkärin vastaanottoaika Myllypuron terveyskeskuksessa. Varmisti pari kertaa, että aikaa ei todellakaan ole. Joulukuun 8. päivän aamuna älypuhelin muistutti, että lääkäriaika on klo 9.00. Ajoin kiireesti paikalle. Virkailija tuijotti kännykkääni ja tarkisti jälleen omalta päätteeltään, että aikaa ei ole. Merkkasi silti tiedostoihin, että olin käynyt paikalla.

Takaisin alkuun. Valtiollisen itsenäisyytensä tasavuosia juhlinut Suomi tarjosi kaikille kansalaisilleen – syrjäytyneille ja meille muille digiavuttomille – suoran televisiospektaakkelin pöyhkeilevästä kolttukisasta joulukuun kuudentena. Hyväkö Suomi?

P.S. Linnan pirskeiden aikaan räpiköin aivan pressan palatsin etupihalla Allas Sea Poolissa ja ähkin päivän kuntouintitavoitettani. Hienoa, että Hesaan on tullut lisää yleisiä uintisaunoja. Niissä käy paljon turisteja, joille on kiva kertoilla Suomen nykypäivästä ja historiasta.

Kari Arola

Kirjoittaja on Uutispäivä Demarin ja SAK:n Palkkatyöläisen entinen päätoimittaja.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Tiina Arlin

Varakunnallisvaltuutettu Vantaa

Työtä välttelevien tarinat otsikoissa enteilevät tulevia uusia heikennyksiä työttömyysturvaan

Hallitus on varmasti taas tekemässä leikkauksia työttömyysetuuksiin tai järjestämässä uusia kyykytystoimenpiteitä työttömille.Miksi muutoin näitä työtä vältteleviä Mikkoja, Juusoja ja Osseja on päivittäin otsikoissa? Kansan tukea haetaan työttömien olojen kurjistamiselle. Kaikki työttömät tulee helposti leimatuksi työtä vältteleviksi juopoiksi pummeiksi, jotka elää ruhtinaallisesti muiden rahoilla.

Niitä juttuja ei juuri missään näe, kun työttömät hakevat satoja työpaikkoja eivätkä silti tule palkatuksi. Tositarinat siitä, että terveille ja työkykyisille työttömille tarjotaan vain palkatonta työtä kokeiluna tai kuntoutuksena, loistavat poissaolollaan. Työttömien määrä vaihtelee kysyttävältä taholta 200 000- 600 000 välillä. Vale, emävale, tilasto.

Te-palvelujen nettisivulla koko Suomessa on juuri nyt kokoaikaisia yli 12kk kestäviä palkallisia työpaikkoja auki  6992 kpl. Tuossa mukana siis lääkärit, johtajat, insinöörit ja muutkin korkeakoulutusta vaativat tehtävät. Siinäpä on jakamista sadoille tuhansille työttömille. Tuonne vaan tekemään hakuja ja katsomaan osuuko kohdalle omaa osaamista ja työkykyä vastaavia hommia lähimainkaan kotiseutuasi. Pitää ottaa huomioon, että kaikille muutto työn perässä ei ole mahdollista.

Työttömiä syytetään ja rangaistaan työttömyydestä, vaikka pula on selkeästi palkanmaksajista. Vihan lietsonta työttömiä kohtaan ei työpaikkoja lisää. Nykyaikana ei muutenkaan kenenkään työpaikka ole varma ja pysyvä, joten kannattaa miettiä mitä toivoo työttömille sanottavan tai tehtävän.

Työttömyys voi nimittäin osua omalle kohdalle ennemmin kuin arvaakaan.

Tiina Arlin

Varakunnallisvaltuutettu Vantaa