x

Kolumni

Kauko-Aatos Leväaho

Kirjoittaja on Demokraatin urheilukolumnisti.

Jo riittää! — ”Suomi on joutumassa oikeistolaisen tsunamivyöryn peittämäksi — myös urheilussa”

Ruka oli mielenkiintoinen talven kansainvälisten hiihtojen avausnäyttöpaikka. Eri toten haluttiin nähdä, miten omamme pärjäävät ja missä menee Norja dopingin paljastuttua.

Mitä Suomen naishiihtoon tulee, niin Krista Pärmäkoski oli terästä. Hyvä 5. tila sprintissä ja kakkonen kympillä Marit Björgenille vain 4,6 sekuntia hävinneenä. Sitä paitsi kaikki kuusi suomalaisnaista sijoittuivat 18 parhaan joukkoon. Laura Mononen oli kuudes. Norjalaiset kylläkin puolustivat melko kunniakkasti naishiihtoaan ilman dopingpannaa odottavaa Therese Johaugiakin.

Iivo Niskanen oli nopein 15 km:llä. Erittäin ilahduttava alku kansainvälisesti kun taakse jäi Norjan kultakimpale Sundby astmalääkkeineen. Kaikki kuusi suomalaista mc-pisteille.

Yhdistetyssä syttyi uusi tähti, kun Eero Hirvonen oli 4:s ja 11:s kahden päivän aikana.

Entinen lippulaivamme mäkihyppy mataa suurissa vaikeuksissa kun tuskailemme pääsystä 30 parhaan joukkoon.

***

Formuloiden maailmanmestaruus meni puoliksi suomalaiselle Nico Rosbergille. Ratkaisu koettiin vasta viimeisessä kihelmöivässä osakilpailussa Abu Dhabissa. Lewis Hamilton kyllä voitti, mutta kakkostilallaan Nico kuittasi maailmanmestaruuden. Aikaa oli vierähtänyt 34 vuotta siitä, kun Nicon isä Keke oli voittanut oman maailmanmestaruutensa. Saman isä-poika tempun olivat aikaisemmin tehneet Graham ja Damon Hill.

***

Suomi on joutumassa oikeistolaisen tsunamivyöryn peittämäksi. Myös urheilussa. Siksi silmät auki, urheiluväki.

Olympiakomitean siipien suojaan alistetaan nyt kansan liikuttaminenkin päiväkoti-iästä alkaen aina olympiaurheiluun asti. Johtajiksi tähän oikeistovoittoiseen elimeen on valittu urheilijaedustajina kaksi kokoomuslaista aktiivipoliitikkoa (Karjalainen, Multala), vaikka pätevämpiäkin (Sievinen, Bryggare, Kalliomäki, Kononen, Poutala, Salonen, jne) oli tarjolla. Ei haluttu tasapainoa. Vaan häikäilemätöntä puoluepolitiikkaa.

Urheilunhan tulisi olla koko kansan yhteisomistuksessa ja johtama. Kykypuolue kokoomuspomon omiaan suosiva ehdotus siunattiin. Ja oikeistovalta lisääntyi. Ja ovathan tässä OK-keitoksessa mukana myös kokoomuspoliitikot Sanni Grahn-Laasonen ja Hjallis Harkimokin.

OK otti esimerkkiä menossa olevasta yhteiskuntamme tolkuttomasta oikeistolaistamisbuumista. Olivathan muun muassa kokoomuslaiset Häkämies, Räty, Männistö ja Turunen ammentaneet oppinsa julkiselta puolelta ja sitten loikanneet ilman karanteenia vastapuolen privaattileiriin rikastuttamaan heitä. Olihan kokoomuspormestarin esityksestä Helsingin korkeimmaksi virkamieheksi valittu ehdokas, joka syrjäytti kaksi pätevämpää naishakijaa.

Oikeistotsunamiin kuuluu myös rikkaiden rikastuttaminen, kansan jakaminen kahtia, vihamielisyyden lietsominen ja uhoaminen Venäjää kohtaan, sotilasliitto Natoon liittyminen sekä äärioikeistolaisen natsijärjestön jäsenen sivulliseen kohdistunut tappava isku.

Tulee mieleen vuosi 1948, jolloin SDP pelasti Suomen JO RITTÄÄ kampanjallaan joutumisen Tshekkoslovakian tielle. Nyt ollaan menossa toiseen äärisuuntaan ja siksi urheiluväenkin on syytä olla valppaana.

Ei voida myöskään hyväksyä yhteisten varojemme siirtoa varakkaille kansalaisten elintasoa laskemalla, ei kahtiajaon lisäämistä eikä myöskään kepupääministerin päättämää 100 miljoonan euron siirtämistä yhtiölle, joka tekee kauppaa noilla meidän rahoillamme pääministerin sukulaisten kanssa.

Moraalin ja etiikan syrjäyttämisen puolelle menee sekin, kun juopunut persunaiskansanedustaja häiriköi ja nimitettiin sen jälkeen ministeriksi kepun ja kokoomuksen hyväksynnällä.

Pinnan alla kytee ja kuohuu. Toivottavasti ei kuitenkaan räjähdä käsirysyksi.

Aikanaan pingpong tarjosi politiikalle sovintoapua ja onnistui. Tänään urheiluväkeä vedetään oikeiston helmoihin ja siksi on syytä pitää silmät auki sepposen selällään.

Tarvitaan JO RIITTÄÄ.

Suomen mäkihyppy ei ole koskaan aikaisemmin ollut näin surkeassa tilassa.

Arto Bryggare aitoi 1980-luvulla MM-hopeaa ja olympiapronssia. Hänellä on yhä noilta ajoilta 110 metrin aitojen SE 13,35. Nyt tehdyistä OK-valinnoista Artsi kirjoittaa Facebookissa:

”Suomalaista huippu-urheilua ei ole koskaan viety niin puoluepoliittisesti kuin nykyään. Valmennuksen johtajasta lähtien ruiskukkaporukkaa ja tuloksetkin sen mukaisia. Surullista seurattavaa tuo ammattitaidottomuus!!!”

Niin, taidatko sen paremmin luonnehtia urheilumme nykytilaa. Kokoomus hamuaa valtaa. Tuossa mainittu valmennuksen johtajakin on Kuopiosta kokoomuspoliitikko Mika Kojonkoski, joka on erikoistunut mäkivalmentaja. Suomen mäkihyppy ei ole koskaan aikaisemmin ollut näin surkeassa tilassa.

Kauko-Aatos Leväaho

Kirjoittaja on Demokraatin urheilukolumnisti.

Kolumni

Demokraatti

Ihmisten on edelleen vaikea ymmärtää, minkälainen vallankumous Suomessa on tapahtumassa

Kansanedustaja Eero Heinäluoma käytti poikkeuksellisen kovaa kieltä Lännen median haastattelussa tämän viikon maanantaina. Hän kuvasi Juha Sipilän hallituksen toimia ”yhden sortin vallankumoukseksi”, jota läheskään kaikki eivät ole huomanneet.

Kun kaikki huomio on keskittynyt sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistämiseen, on niiden ohella ideologinen yksityistämisbuumi tarttumassa myös työllisyyspalvelujen hoitoon. Alueelliset TE-keskukset on uudistusten vimmassa päätetty lakkauttaa, ja työllisyyden hoito siirretään maakunnille.

Mikäli kunta haluaa jatkossa olla mukana tarjoamassa työllisyyspalveluja, on sen pakkoyhtiöitettävä toimintansa ja kilpailtava yksityisten yritysten kanssa maakunnan rahoista.

Pitkäaikaistyöttömät jäävät tämänkin hallituksen uudistuksen maksumiehiksi.

Suomen kansantalouden ja yhteiskunnan suurin ongelma on massiivinen 125 000 pitkäaikaistyöttömän joukko. On vaikea kuvitella, että markkinaehtoinen työllisyyspolitiikka voisi tarjota mitään hyvää tälle joukolle. Parhaat kokemukset työllistämisestä Suomessa ovat syntyneet, kun julkinen ja yksityinen toimija tekevät luovaa yhteistyötä.

Uusi maakunnallinen työllisyydenhoito ei suosi tällaista ajattelua. Kun työllisyydenhoidossa maksetaan jatkossa tuloksen mukaan, syntyy tehokasta työllisyydenhoitoa ainoastaan helposti työllistyville. Pitkäaikaistyöttömät jäävät tämänkin hallituksen uudistuksen maksumiehiksi.

EK:n puheenjohtajan Veli-Matti Mattilan puheet palkkojen 10–15 prosentin alennuksista tuntuvatkin hölmöläisen jorinoilta.

Huhtikuun kuntavaaleista on hyvää vauhtia tulossa sote- ja maakuntavaalit. Ihmisten on edelleen vaikea ymmärtää, minkälainen vallankumous Suomessa on tapahtumassa vuoden 2019 alussa. Kansalaisille syötetään valheellista kuvaa valinnanvapauden ihanuudesta, vaikka siihen liittyvät kansantaloudelliset riskit ovat megaluokkaa. Sote-uudistuksella tavoitellaan kolmen miljardin säästöjä, jotka voivat toteutua ainoastaan palvelutasoa heikentämällä.

Kovien puheiden melskeessä on ehkä vaikea havaita, että Suomen talous on pitkän taantuman jälkeen kääntynyt nousuun. Aktian viime viikolla julkaistun ennusteen mukaan Suomen talous kasvaa tänä ja ensi vuonna 1,4 prosenttia. Ennusteen mukaan kotimainen kulutus pysyy tulevina vuosina talouden moottorina. EK:n puheenjohtajan Veli-Matti Mattilan puheet palkkojen 10–15 prosentin alennuksista tuntuvatkin hölmöläisen jorinoilta. Palkkojen leikkaus söisi kotimaisen kysynnän, ja taantuman riski kasvaisi jälleen Suomessa.

Työpaikoista entistä suurempi osa on osa-aikatöitä. Erityisesti naisten työt ovat muuttumassa osa-aikaisiksi. Lisäksi kasvun eväät jakaantuvat Suomessa entistä epätasaisemmin. Vuosina 2000–2014 nettotuottavuus kasvoi 21,6 prosenttia. Työntekijän reaalipalkka kasvoi tänä aikana vain 1,8 prosenttia. Yksityistämisen vallankumous kerää voitot omistajien pohjattomiin taskuihin.

Demokraatti

Kolumni

Jutta Urpilainen

Kirjoittaja on kansanedustaja Kokkolasta.

Malttia ja yhteistyötä soten valmisteluun

Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden rakennetta on yritetty uudistaa jo ainakin viiden eri hallituksen kausilla. On siis ymmärrettävää, että näin pitkään valmisteluvaiheessa ollut uudistus herättää keskustelua. Kyse on luottamuksesta siihen, että välttämättömät ja terveyden kannalta keskeiset palvelut ovat saatavilla. Kyse on myös turvallisuudentunteesta eli siitä, onko apua hädän hetkellä mahdollista saada riittävän nopeasti, tuleeko ambulanssi perille ja pääseekö päivystykseen helposti.

Sotessa on kyse inhimillisten palveluiden lisäksi yhteiskunnan yhdestä suurimmista menoeristä. THL:n mukaan vuoden 2014 terveydenhuoltomenot Suomessa olivat 19,5 miljardia euroa. Toisaalta OECD-vertailumaiden joukosta suomalainen julkinen terveydenhuolto kuuluu maailman kustannustehokkaimpiin. Palveluita pystytään nykytilassa tuottamaan hyvällä hinta-laatusuhteella.

Terveyserot ovat kuitenkin kasvaneet Suomessakin, terveyskeskukseen pääsyssä on ongelmia ja väestö ikääntyy. Tämän vuoksi uudistusta tarvitaan, jotta kykenemme takaamaan kaikille oikeuden sosiaali- ja terveyspalveluihin. Uudistuksen toteuttaminen on siis yhteiskunnallemme välttämättömyys.

Viime vaalikaudella kaikki puolueet yhtyivät uudistuksen tavoitteisiin: terveyserojen kaventamiseen ja palveluiden saumattomampaan integraatioon eli toimiviin hoitoketjuihin. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että hallituksen kärkitavoite on maakuntauudistuksen toteuttaminen ja sote-uudistuksen alkuperäiset tavoitteet ovat jäämässä taka-alalle. Tähän näkemykseen olen törmännyt myös kiertäessäni eri puolilla Suomea, viimeksi Pohjois-Karjalassa ja Pohjanmaalla.  Nostan esille kolme huolta, jotka asiantuntijat ovat esittäneet.

Ensimmäinen huoli liittyy pakkoyhtiöittämiseen, joka pilkkoo nykyiset palvelut pienempiin osiin. On vaikea löytää perusteluita sille, miksi julkisten toimijoiden olisi pakko yhtiöittää oma toimintansa. Tämä nimittäin pirstaloi jo toimivat palveluketjut, vaikka uudistuksen tavoitteena oli toimivampi integraatio eli se, että asiakkaita ei enää tarvitsisi pallotella luukulta toiselle.

Toinen huoli on markkinatilanteen arvioinnin puute. Asiantuntijat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että lakiesityksestä puuttuu markkinatilanteen analyysi, vaikka sillä on suuri merkitys uudistuksen toteutumiseen. Sosiaali- ja terveydenhuollossa on tapahtunut viime vuosina kovasti keskittymistä, kun isot toimijat ovat ostaneet pieniä lääkäriasemia ja hoivayksiköitä. Tämä on vahvistanut isojen monikansallisten yritysten asemaa. Valitettavasti ne eivät ole kuitenkaan kunnostautuneet julkisuudessa suurina Suomeen maksettujen verojen maksajina. Yrityksiltä onkin vaadittava vahvempaa yhteiskuntavastuuta, joka sisältää myös vastuun maksaa veroja Suomeen.

Kolmas huoli liittyy valinnanvapauden laajuuteen. Moni asiantuntija esittää, että valinnanvapaus aloitettaisiin vain rajatusti perusterveydenhuollon palveluista. Näin voitaisiin saada kokemusta esimerkiksi kustannuskehityksestä. Sitä paitsi suomalainen erikoissairaanhoito on jo nykytilanteessa maailman huippuluokkaa sekä hoidon tuloksissa että kustannusten edullisuudessa.

Jos valinnanvapaus toteutetaan hallituksen esittämällä tavalla, on suuri huoli, että kustannukset yhteiskunnalle tulisivat kasvamaan. On arvioitu jopa miljardin euron menojen kasvusta. En voi ymmärtää, miten hallitus voisi olla edistämässä uudistusta, joka lisäisi julkisen talouden menoja noin merkittävästi. Tämä olisi myös hyvin kaukana sote-uudistukselle asetetusta 3 miljardin euron säästötavoitteesta.

Näin isoa uudistusta ei kannata toteuttaa hätiköiden. Olisi tunnustettava, että lausuntokierroksella olevaa valinnanvapauslainsäädäntöä ei ehditä valmistelemaan tavoiteajassa. Viime viikolla julkisuudessa kerrottiin, että uudistuksen vaikutusarviointi on tehty vastaamaan hitaampaa aikataulua, kuin millä uudistus ollaan toteuttamassa. Tämän vuoksi hallituksen tulisi myöntää, ettei maakunta- ja sote-uudistusta saada ulos eduskunnasta ennen kesälomia. Pitäähän eduskunnan saada käsiteltäväkseen koko lakipaketti vaikutusarviointeineen ja riittävästi aikaa myös asiantuntijakuulemiselle.

Siksi toivonkin, että hallitus antaisi aidosti arvoa lausuntokierroksen palautteelle ja muokkaisi vielä esitystään. Järkevää olisi myös itsenäisyyden juhlavuoden hengessä kytkeä oppositio mukaan sote-uudistuksen viimeistelyyn, kuten Jyrki Kataisen hallitus teki aikoinaan. Kyse on kuitenkin uudistuksesta, jolla epäonnistuessaan voi olla dramaattiset vaikutukset sekä julkiseen talouteen että sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuuteen.

Jutta Urpilainen

Kirjoittaja on kansanedustaja Kokkolasta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Riitta Myller

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Ilmastostrategian vino kulma: ”Muu maailma menee toiseen suuntaan”, kirjoittaa kansanedustaja

Ilmastotoimilla on kiire. Pariisin ilmastosopimuksesta on iloittu samaan aikaan kun protektionistiset pyrkimykset erityisesti Atlantin toisella puolen pyrkivät kääntämään katsetta menneeseen. On kuitenkin järkevää luottaa siihen, että markkinatalouden logiikkaan perustuen jo niin paljon voimavaroja on siirtynyt puhtaampaan teknologiaan, että aikapyörä ei ole enää käännettävissä.

EU:n yhteinen lyhyen aikavälin tavoite on hiilidioksidipäästöjen vähentäminen 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Päätavoite on hiilen ja öljyn käytön vähentäminen. Suomessa käänne halutaan tehdä biotalouden avulla.

Mutta. Vaikka kaikki Suomessa hyödynnettävä puu muutettaisiin energiaksi, riittäisi se korkeintaan runsaaseen puoleen energian vuosikulutuksestamme. Tässä piilee Suomen strategian haavoittuvuus. Olemme sitoneet ilmastotavoitteet liiaksi biotalouteen. Muu maailma menee toiseen suuntaan.

Uhkana on, että Suomi hukkaa mahdollisuutensa olla teknologiaviennin kärkimaa.

Maailmalla yli 90 prosenttia uusiutuvan energian investoinneista vuonna 2015 meni aurinko-ja tuulivoimaan. Kannattaisiko myös Suomen olla mukana tässä kehityksessä? Energiatehokkuus ja energiansäästö ovat parasta ja halvinta ilmastopolitiikkaa. Myös tämä näkökulma puuttuu lähes tyystin Suomen strategiasta.

Suomessa on osaamista kehittää uusia innovaatioita. Nyt olisi korkea aika täydentää Suomen ilmasto-ja energiastrategiaa yhdistämällä se ilmastotoimien tehokkuuteen ja suomalaisiin viennistä syntyviin korkean jalostusasteen työpaikkoihin.

Biotaloudella on tässä tärkeä paikkansa. Puusta pitää ensisijaisesti tehdä korkealaatuisia ja korkean jalostusasteen tuotteita, joissa puun hiilivarastot säilyvät ja sivuvirroista saadaan energiaa. Yksin bioenergialla ei Suomen energiataloutta tai ilmastotavoitteita ratkaista. Suomen on laajennettava omaa uusiutuvan energian palettiaan. Muutoin uhkana on, että Suomi hukkaa mahdollisuutensa olla teknologiaviennin kärkimaa.

Erityisen voimakkaasti Suomen biopanokset on suunnattu liikenteen ratkaisuihin. Useiden arvioiden mukaan sähköautoista tulee edullisempia kuin polttomoottoriautoista jo vuoteen 2025 menessä. Lyhyellä aikavälillä ilmastotavoitteiden näkökulmasta kunnianhimoinen 30 prosentin biopolttoaineiden sekoitevelvoite saattaa pahimmassa tapauksessa viedä meidät pidemmällä aikavälillä aivan väärille poluille. Sähköautojen etuna kun on ylivoimainen energia-ja kustannustehokkuus.

Riitta Myller

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Kolumni

Margot Wallström

Kirjoittaja on Ruotsin ulkoministeri.

Ruotsin ulkopolitiikka pohjaa feminismiin, kirjoittaa ulkoministeri Margot Wallström

Maailma on viime aikoina alkanut näyttää yhä synkemmältä. Demokratiaan ja naisten oikeuksiin kohdistuu uhkia, ja vuosikymmenten aikana rakennettu kansainvälinen järjestelmä horjuu.

Mikään yhteiskunta ei ole turvassa takaiskuilta, varsinkaan suhteessa sukupuolten tasa-arvoon. Se vaatii jatkuvaa silmälläpitoa, samoin kuin naisten ja tyttöjen mahdollisuus nauttia täysimääräisistä
ihmisoikeuksista.

Siksi minä – ottaessani vastaan ulkoministerin tehtävän kaksi vuotta sitten – ilmoitin, että Ruotsi ryhtyy harjoittamaan feminististä ulkopolitiikkaa. Nyt sitä tarvitaan entistä enemmän.

Maailmaa repivät konfliktit ovat ehkä monimutkaisempia ja vaikeammin ratkaistavissa kuin koskaan aiemmin. Lähes puolet niistä on puhjennut viiden viime vuoden aikana. Yli 1,5 miljardia ihmistä elää hauraissa valtioissa ja konfliktialueilla.

Tasa-arvo on ihmisoikeuksien, demokratian ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden perustekijä.

Globaaleihin haasteisiin vastaaminen vaatii rauhan edellytysten selvittämistä. Uhkia on osattava ehkäistä niihin reagoimisen sijasta. On ymmärrettävä, miten eri tavoin tietyt tilanteet vaikuttavat miehiin, naisiin, poikiin ja tyttöihin. Tarvitaan sukupuolierot huomioivaa tiedonkeruuta ja analyysia, toiminnan läpinäkyvyyttä sekä naisten osuuden lisäämistä rauhanneuvotteluissa ja -rakentamisessa.

Tutkimukset kertovat, että konfliktianalyyseista saadaan entistä tarkempia, kun tasa-arvonäkökulma ja naisten kokemukset otetaan mukaan. Seksuaalisen ja sukupuolittuneen väkivallan yleistyminen voi esimerkiksi olla varhainen merkki lähestyvästä konfliktista. Ei pidä sivuuttaa tutkimuksia, jotka osoittavat yhteyden sukupuolten tasa-arvon ja rauhan välillä.

Tasa-arvo on ihmisoikeuksien, demokratian ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden perustekijä. Se on myös kestävän kasvun, hyvinvoinnin sekä rauhan ja turvallisuuden ennakkoehto. Tasa-arvon lisääntyminen vaikuttaa myönteisesti ruokaturvaan, ääriajattelun vähenemiseen, terveyteen, koulutukseen ja lukuisiin muihin globaaleihin huolenaiheisiin.

Jos naiset päästetään pöydän ääreen alusta asti, aiempaa enemmän asioita ja näkökulmia nousee esiin.

Ruotsin feministinen linja hyödyntää kaikkia ulkopolitiikan työkaluja sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi ja soveltaa tasa-arvonäkökulmaa joka tilanteessa. Se on analyyttinen työkalu, joka tuottaa hyviä päätöksiä.

Feministinen ulkopolitiikka on muutoksen agenda, joka pyrkii lisäämään naisten ja tyttöjen oikeuksia, edustusta ja voimavaroja heidän omassa todellisuudessaan.

Edustus on politiikan ydin, koska se edistää pääsyä nauttimaan oikeuksista ja hyödyntämään voimavaroja. Oli kyse ulko- tai sisäpolitiikasta, Ruotsissa tai missä tahansa muualla, naiset ovat yhä aliedustettuina kaikkien tärkeiden elämänalojen vaikutusvaltaisilla paikoilla. Se tuottaa syrjiviä tai huonoja päätöksiä. Jos naiset päästetään pöydän ääreen alusta asti, aiempaa enemmän asioita ja näkökulmia nousee esiin.

Feminismi on osa nykyaikaista maailmanpoliittista näkemystä, ei sen idealistinen sivujuonne.

Ruotsin feministinen politiikka vaikuttaa myös käytännössä. Suurlähetystöt ja muut ministeriön alaiset toimijat toteuttavat tätä linjaa tietoisesti päivittäin eri puolilla maailmaa. Muutkin maat havahtuvat huomaamaan, että sukupuolten tasa-arvossa on järkeä.

Ruotsi on esimerkiksi tukenut naisten ottamista mukaan Kolumbian rauhanprosessiin ja sen tuottamaan sopimukseen. Olemme perustaneet ruotsalaisen naisten rauhanvälittäjäverkoston, olleet luomassa vastaavaa pohjoismaihin ja rohkaisseet muita maita ja alueita samaan.

Yhdessä kansainvälisen rikostuomioistuimen ja kumppanimaiden kanssa taistelemme seksuaalirikosten rankaisemattomuutta vastaan konflikteissa. Rahoitamme vain avustusjärjestöjä, joiden työ huomioi tasa-arvonäkökulman. Ruotsin kehitysyhteistyöelin Sida on saanut hallitukselta ohjeet nostaa tasa-arvon päätavoitteeksi yhä useammissa avustushankkeissa.

Feminismi on osa nykyaikaista maailmanpoliittista näkemystä, ei sen idealistinen sivujuonne. Kyse on viisaasta politiikasta, joka koskee kaikkia ihmisiä, hyödyntää kaikkien voimavaroja eikä jätä ketään heitteille. Muutos on mahdollinen, välttämätön ja pahasti myöhässä.

Margot Wallström

Kirjoittaja on Ruotsin ulkoministeri.

Kolumni

Pentti Salmi

Kirjoittaja on koripalloasiantuntija.

”Nykykoris näytti, mistä kana pissii” – Pentti Salmen analyysi: Maailmanlopun mainingeissa viikinkipursi seilaa myötäisessä

Lounaissuomalainen 53 000 asukkaan kaupunki Salo on elänyt tällä vuosikymmenellä kurimuksessa, lähes maailmanlopun merkeissä. Löylyä löi varsinkin Nokia, joka potki duunareitaan pellolle liukuhihnalla. On tarvittu monenlaisia elvytystoimia kaupungin elinvoiman pelastamiseksi. Kaikessa tässä synkeydessä on ainakin yksi ilonpilleri, korisjengi Salon Vilpas Vikings.

Se, että tämä viikinkilaiva purjehtii nyt liigan kärkipäässä, on urheiluväelle terve tuulahdus. Mutta samalla se on nostanut kaupungissa buumin, joka hakee vertaistaan.

Viikinkien fanijoukko tunnetaan jo muuallakin ja kotiottelujen yleisömäärät ovat liigan parhaat. Kun Salon ensimmäinen pääsarjalainen Salon Palloilijat 1990-luvun vaihteessa pelasi Viestin urheilutalossa, niin katsojakeskiarvo oli 222 per matsi ja pienin yleisömäärä Pantterit-pelissä 46. Nyt Salo-hallissa, tietysti parantuneissa olosuhteissa, Vilppaan tämän pelikauden yleisökeskiarvo on 1608 immeistä ja pieninkin katsojamäärä 1390.

Kun urheilullinenkin panos on topissa, niin varmasti Salossa on tehty hommia järjen kanssa. Valmentajiahan tulee ja menee, se kuuluu palloilun huippujoukkueisiin. Mutta yksi on ja pysyy, nimittäin viikinkilaivan joukkueenjohtaja Keijo Poutiainen. Ei voi mitata sitä työtä, mitä ”Poutsu” on vuosien varrella tehnyt seuransa eteen. On siinä haastetta tulevalla seuraajalla, saappaat ovat suuret.

Kaukoheittomäärät ovat kasvaneet, koska korinalustaa sumputetaan.

Keskiviikkona Vilpas pyyhki Kouvoilla lattiaa ottelussa, jossa nykykoris näytti, mistä kana pissii. Se muutos on lähinnä huimasti kasvava kolmen pisteen heittojen määrä. Tuossa matsissa kun heitettiin bonusrajan takaa peräti 73 kertaa, mutta kakkosten yrityskerrat olivat vain 68. Ja mikäpä oli Vilppaan heitellessä kun tarkkuus oli hyvä 47 prosenttia eli parempi kuin kakkosten 43 prossaa.

Käytännössä se myös tarkoitti sitä, että kolmosilla kertyi laariin 45 pointsia ja kakkosilla vain 30 täppää. Tarkimmat kolmoslingot tässä ilotulituksessa olivat viikingit Mikko Koivisto (66,7 %) ja Desmond Williams (57,1 %).

Kaukoheittomäärät ovat siis kasvaneet, koska korinalustaa sumputetaan. Toisekseen suomalaisesta liigakoriksesta puuttuvat nykyisin lähes tyystin hyökkäyksen korinalusjyrät. Näin ollen sisäänpelaaminen näivettyy väkisinkin. Kauempana korista on aina vapaammat vedet, sieltä löytyy liikkuvalle pelaajalle helpommin heittotilaa.

Lauantaina kohtaavat sitten liigan kärkijoukkueet Seagulls ja Vilpas näivettyneessä Töölön Kisahallissa. Ja jos Vilppaan kolmospeli oli keskiviikkona rautaa, niin osasi Lokkien Carl Lindbomkin hommansa. Hän kun upotti Lapualla piste-ennätyksensä 39, mihin sisältyi hurjat yhdeksän kolmosta 69,2 prosentin sihdillä.

Kun tässä hurahdettiin näihin kolmosiin, niin Korisliigan ennätyshän yhdessä pelissä on 14 onnistunutta kolmen pisteen heittoa, tekijänä lokakuussa 1999 Honkaa edustanut Adonis Jordan.

Pentti Salmi

Kirjoittaja on koripalloasiantuntija.