–  On vähän radikaalia, kun ei ole selostusta eikä jännittävää musiikkia. Ajattelin, että elokuva lokeroidaan taidepläjäykseksi. Nyt näyttäisi siltä, että se tulee nähdyksi, sanoo ohjaaja Viktor Kossakovsky.

Elokuvan jakelupotentiaali kohosi rysäyksellä, kun Joaquin Phoenix sai katsoa sen hieman ennen valmistumista ja lähti mukaan tuottajanimikkeellä. Berliinissä arvostelut olivat loistavia, joulukuussa Gunda oli ehdolla parhaaksi dokumentiksi European Film Awards -gaalassa ja nyt se saa Suomen ensi-iltansa DocPoint -festivaalilla.

Yksinkertaisuus vetoaa. Gundaan ja porsaisiin syntyy tunneside. Pienet possut reagoivat, kokevat uutta ja nauttivat.

–  Elokuvalla voi muistuttaa asioista, joita ei haluta tiedostaa, Kossakovsky kertoo etäyhteydellä kotoaan Berliinistä.

–  Joaquinille tärkeintä oli kuitenkin se, että Gundassa eläimille annetaan oma tilansa. Hän oli innoissaan: vihdoinkin tällainen elokuva on tehty.

Lemmikki ruokapöydässä

Venäläissyntyisen ohjaajan aiemmista dokumenteista tunnetuin on toissavuotinen Aquarela, jonka musiikin sävelsi Apocalypticasta tunnettu Eicca Toppinen.

Gundaa ohjaaja pitää nyt pääteoksenaan. Se on eräänlaista trauman käsittelyä.

–  Kasvoin Leningradissa, mutta neljävuotiaana vietin muutamia kuukausia maalla. Oli todella kylmä talvi. Porsaat tuotiin sisään taloon. Yhdestä tuli paras kaverini. Leikimme kaikki päivät, ohjaaja kertoo.

–  Uutena vuotena tuo porsas syötiin. Siinä se oli ruokapöydässä. Se oli sanoinkuvaamattoman kauheaa. Siitä alkaen tämä elokuva on ollut sisälläni.

Mahdollisuus tarjoutui vasta nyt. Norjalaistuottaja innostui ohjaajan ideasta.

Ensimmäisellä reissulla maatilalle Oslon lähellä Kossakovsky löysi Gunda-emakon. Eläimen persoonallisuus teki häneen heti vaikutuksen.

Aiemmin Kossakovsky oli ajatellut seuraavansa kolmen tuotantoeläimen, kanan, sian ja lehmän elämänkaaria. Hänestä ne muodostivat nykyihmisen todellisen pyhän kolminaisuuden: niitä syödään joka päivä.

–  Gundalla oli niin väkevä läsnäolo, että keskityin siihen.

Luonnollisuuden rajat

Kossakovsky on vegaani ja uskoo rehellisen eettisen pohdinnan johtavan päätökseen lopettaa lihan syöminen.

–  Olemme antaneet itsellemme luvan surmata eläimiä teollisesti ja olla ajattelematta sitä. Elämme kaksoiselämää, ohjaaja sanoo.

–  Sanotaan, ettemme ole eläimiä. Emme olekaan, olemme tuhoava olento. Eläimet voivat syödä toisiaan. Me tuhoamme teollisesti miljardeja nisäkkäitä vuodessa, emmekä edes kiinnitä huomiota siihen.

Elokuvan digitalisoituminen oli Kossakovskylle suuri helpotus, sillä fotokemiallisen filmin tuotannossa käytetään luugelatiinia. Hänestä olisi perverssiä antaa lapsille makkaraa ja jättää kertomatta, että se oli vähän aiemmin eläin, jolla on kaksi silmää, kaksi korvaa ja aivot.

Hän pitää väitteitä ihmisestä luonnonmukaisen ravintopyramidin huipulla naurettavina.

–  1900-luvulla keksittiin keinot tappaa miljoonia ihmisiä. Rynnäkkökivääri, tuhoamisleiri ja ydinase. Eivät nekään ole luonnon laki. Ei luonnossa ole tehokasvatusta. Lihantuotanto edellyttää teollisuutta, ohjaaja sanoo.

–  Teollisen ja digitaalisen vallankumouksen jälkeen on empatiavallankumouksen aika.

Kalle Kinnunen