Palkittu politiikan aikakauslehti
39€/4kk

Politiikka

Johtava tietoasiantuntija pui, mihin kansanedustajien päätöksenteko perustuu: ”Vain harvoin eduskunnassa päästään yksimielisyyteen siitä, mikä oikein on luotettavinta tietoa”

Lehtikuva

Eduskunnan kirjastossa järjestettiin kuluneella viikolla Demokratian ääniä -seminaari. Johtava tietoasiantuntija Timo Turja käsitteli omassa esitelmässään kansanedustajia päätöksentekijöinä ja tiedon käyttäjinä.

DEMOKRAATTI

Demokraatti

Hän tarkasteli sitä, mihin kansanedustaja nojaa tehdessään päätöksiä. Seuraavassa käydään Turjan esitelmää läpi tiivistäen.

Demokraatille Turja kertoo itse edustavansa kantaa, jonka mukaan kansanedustajien täytyy säilyttää itsenäisyytensä arvioidessaan tutkijoiden näkemyksiä. Tieteellä on merkityksensä tiedon muodostuksessa, mutta hyvin harvoin se antaa suoria ehdotuksia asioiden ratkaisemiseen.

– Parlamentaarinen politiikka perustuu ajatukseen, että kansanedustajalla on vapaus tehdä päätöksiä myös vastoin asiantuntijoiden näkemyksiä, jos oma vakaumus niin vaatii, Turja summaa Demokraatille.

Vaikka maailma on muuttunut, kansanedustajien asema ei ole ja nykyisetkin edustajat kohtaavat aivan samanlaisia haasteita ja kysymyksiä kuin kollegat sata vuotta sitten, Turja sanoi esitelmässään.

Siinä hän nosti esimerkin muutaman vuoden takaa, jossa eduskunta käsitteli raakamaidon hyväksymistä. Kansanedustajat hyväksyivät hallituksen esityksen, vaikka se oli vastoin parasta mahdollista lääketieteellistä tietoa.

– Eräs kansanedustaja kertoi minulle, että päätöstä tehdessään hän ei suinkaan miettinyt, mikä tieto on oikeaa tai väärää, vaan mikä merkitys tiedolla on suhteessa arvoihin. Edustaja sanoi kannattaneensa uudistusta, koska asetti vapauden tärkeämmäksi arvoksi kuin asiantuntijalausunnoissa esille tuodun huolen. Jos kuluttajat haluavat juoda tällaista maitoa ja tuottajat haluavat sitä tuottaa, eikö tämä kuluttajan ja tuottajan vapaus ole tärkeämpi asia kuin lääketieteen tutkijoiden varoittelut?

Turjan mukaan tällaisia päätöksentekotilanteita kansanedustajat kohtaavat jatkuvasti, vastakkain eivät ole oikea ja väärä tieto vaan arvot ja tieto.

– Varmasti jokainen meistä on sitä mieltä, että poliittisten päätösten tulee perustua parhaaseen mahdolliseen tietoon. On muotia puhua näyttöön perustuvasta päätöksenteosta tai tutkitun tiedon hyödyntämisestä politiikassa, mutta harvemmin kysytään, pitääkö kansanedustajan sitten tyytyä vain rooliinsa muualta saadun tiedon toimeenpanijana. Minun mielestäni ei pidä. Kansanedustajan täytyy säilyttää autonomiansa ja vapautensa niin laajana, että tarvittaessa hän voi tehdä päätöksiä myös vasten asiantuntijoiden näkemyksiä, jos oma harkinta osoittaa sen oikeaksi. Eri asia on sitten se, onko tämä aina viisasta, Turja pohti esitelmässään.

Hän muistuttikin, että  lääkäreiden varoittelut osoittautuivat aiheellisiksi. Suomessa ainakin muutama pikkulapsi on saanut hengenvaarallisen infektion raakamaidosta.

”Suurimmillaan asiantuntijoiden vaikutus on päätöksenteon alkuvaiheessa.”

Perustuslain mukaan ”kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.”

Perinteisesti kansanedustajat ovat käsittäneet tämän riippumattomuuden riippumattomuudeksi myös asiantuntijavallasta.

– Demokratiassa jokaisella edustajalla on erilaiset maailmankatsomukselliset auktoriteetit, mutta toki on paljon myös yhteistä, jaammehan sentään yhteisen kielen, koulun ja kulttuurin. Kuitenkin vain harvoin eduskunnassa päästään yksimielisyyteen siitä, mikä oikein on luotettavinta tietoa. Akateemisesta keskustelusta eduskunta eroaa siinä, että kansanedustajat lähes poikkeuksetta arvioivat tietoa myös omia kokemuksiaan vasten. Tieteellisessä argumentaatiossahan näin ei juuri tapahdu, että oma kokemus kumoaisi tieteellisen johtopäätöksen.

Turjan mukaan vuonna 2012 tehdyssä tutkimuksessa arvioitiin, että riippumattomilla asiantuntijoilla, kuten professoreilla ja tutkijoilla, on toiseksi eniten valtaa valiokunnan tekemiin päätöksiin. Heitä enemmän – ja ylivoimaisesti eniten – valtaa on hallituksen esitystä valmistelevan ministeriön edustajilla. Samalla kun arvostus on kasvanut, tieteellisiä asiantuntijoita myös kutsutaan valiokuntiin yhä enemmän kuultaviksi.

– Ennen sotaa esimerkiksi perustuslakivaliokunta teki melkein 70 prosenttia päätöksistä kuulematta lainkaan valtiosääntötutkijoita, nykyisin heitä kuullaan käytännöllisesti katsoen melkein jokaisen asian käsittelyssä.

Suurimmillaan asiantuntijoiden vaikutus on Turjan mukaan päätöksenteon alkuvaiheessa, kun asiat vielä eivät ole politisoituneet ja puolueet eivät ole määritelleet kantaansa.

– Mitä pidemmälle päätöksenteko etenee ja mitä enemmän kansanedustajat asiasta tietävät, sitä vähemmän asiantuntijat voivat siihen vaikuttaa. Olen itse löytänyt eduskunnan pöytäkirjoista ainoastaan yhden kerran, kun edustaja on sanonut täysistunnossa muuttaneensa mieltään sen perusteella, mitä asiantuntija on sanonut valiokunnassa.

”Joskus tämä on mennyt niinkin pitkälle, että istuntosalissa on luettu kokonainen kirja.”

Kansanedustajat ja poliitikot toisaalta helposti keskusteluissa vetoavat tiettyihin auktoriteetteihin, kuten vaikkapa tutkijoihin.

– Joskus tämä on mennyt niinkin pitkälle, että istuntosalissa on luettu kokonainen kirja oman näkemyksen perusteluksi. Enää tämä ei ole mahdollista. Hyvin perustein voidaan kysyä, onko suomalainen poliittinen kulttuuri poikkeuksellisen
auktoriteettiuskoista.

Parlamentarismin synnyinsijoilla Iso-Britannian alahuoneessa edustajat eivät saa lukea suoria siteerauksia vaan kaikki sanottavat asiat pitää muotoilla omin sanoin ja ei-kirjallisessa muodossa. Ajatuksena on se, että edustajan tulee olla ainoa auktoriteetti puhuessaan parlamentissa, siteerauksilla hän siirtää valtansa ulkopuolisille asiantuntijoille, eikä sitä pidä tehdä.

– Meillä Suomessa päätöksenteon eri vaiheissa tutkimustulokset ja -havainnot muuttuvat osaksi poliittista retoriikkaa. Niitä käytetään oman poliittisen näkemysten perustelemiseen ja puolustamiseen.

– Arviointi ei tehdä ainoastaan arvojen vaan myös omien äänestäjien kannalta. Haastattelututkimukset paljastavat, että päätöksenteon hetkellä, esimerkiksi äänestyksessä, päättäjät eivät juuri koskaan kykene esittämään yksilöityjä esimerkkejä tieteellisistä tutkimuksista, jotka olisivat vaikuttaneet päätökseen. Tuona hetkenä poliittiset päättäjät ajattelevat enemmän puolueensa tai äänestäjiensä etua. Demokratiassa näin pitääkin olla, mutta kaikkien eduksi on, jos päätösten perustelut kestävät asiantuntija arvioinnin.

– Kansanedustajan täytyy olla valmis kuuntelemaan eri tahoja ja keräämään parasta mahdollista tietoa, mutta päätöksiä tehdessään hänen täytyy itsenäisesti muodostaa mielipiteensä. Läheisyys äänestäjiin on tärkeätä, mutta samalla tarvitaan
myös kykyä ottaa etäisyyttä, jotta asioita voi tarkastella eri kannoilta. Viisautta politiikassa on juuri se, että osaa tulla ihmisiä lähelle, mutta pystyy katsomaan asioita myös kaukaa, Timo Turja summasi.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Palkittu politiikan aikakauslehti
39€/4kk

Toimituksen valinta

DEMOKRAATTI

Kotimaa
27.3.2020
Työntekijöille lomautukset, omistajille yli 3 miljoonan euron osingot – ”Vastuuton ja törkeä päätös”
Lue lisää

Luetuimmat

Uusimmat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

va. päätoimittaja: Rane Aunimo
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

Chefredaktör: Johan Kvarnström
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE