Joko tärppää, Huuhkajat? MM-jalkapallo muuttuu ehkä radikaalisti — ”Tämä on idea, josta tulemme keskustelemaan”

Kuva: Lehtikuva

Kansainvälisen jalkapalloliiton Fifan puheenjohtaja Gianni Infantino haluaisi nähdä tulevaisuudessa 48 maan MM-turnauksen.

Varsinaisessa lohkovaiheessa olisi kuitenkin edelleen mukana 32 maata. Infantinon ehdotuksessa lohkopelejä edeltäisi pudotuspelikierros, joka pelattaisiin kisojen isäntämaassa.

Puheenjohtajan visiossa vuoden 2026 MM-kisojen karsinnoissa 16 parhaiten sijoittunutta maata pääsisi suoraan MM-lohkovaiheeseen. Kolme päivää ennen lohko-otteluiden alkua 32 maata pelaisi pudotuspelikierroksen, josta tulisi 16 maata lohkovaiheeseen.

– Tämä on idea, josta tulemme keskustelemaan, Infantino sanoi vieraillessaan Kolumbiassa.

Infantino valittiin Fifan puheenjohtajaksi helmikuussa. Hän on aiemmin ehdottanut 40 maan MM-lopputurnausta.

Keskustelua aiheesta

Jauhojärvi taistelee vain hopeasta – ”Niskanen liian kova voitettavaksi”

Kuva: Lehtikuva/Markku Ulander
Kovakuntoinen kaksikko Sami Jauhojärvi (vas.) ja Iivo Niskanen.

Sami Jauhojärvi uhkuu itseluottamusta pronssia tuoneen pariviestin jälkeen. Jauhojärven päämatka Lahden MM-laduilla on keskiviikkona, eikä 35-vuotias hiihtäjä pidä kynttiläänsä vakan alla.

– Kyllä tuo Iivon vauhti oli sen verran vakuuttavaa, että voi olla, että taistellaan vain hopeasta, Jauhojärvi heitti maanantaina joukkueen mediatilaisuudessa.

Jauhojärveä voisi alkukauden perusteella pitää tyhjänpuhujana, mutta eipä tehdä sitä virhettä. Hän on tähdännyt koko kauden MM-kotikisoihin, ja 15 kilometriä on hänen ainoa henkilökohtainen matkansa Lahdessa.

Jauhojärvi halusi MM-kisoja varten kokeilla rajojaan ja nosti jo viime kaudeksi harjoitusmääriään. Täksi kaudeksi hän kaipasi vielä uutta virtaa ja ärsykettä, ja sitä toi Jarmo Riskin tulo valmentajaksi.

– Jamppa oli viikolla katsomassa yhden harjoituksen, ja uskallettiin vetää riittävän kovaa ja riittävän paljon, kun tuntui, ettei maitohapon poisto lähde toimimaan normaalisti, Jauhojärvi selitti.

Kovan treenin perään hän hiihteli Vierumäen kisamajoitusmaastoissa perjantaina jopa 50 kilometrin lenkin, jotta lihakset saivat kaipaamaansa happea.

Jauhojärven paras henkilökohtainen MM-sija on vuodelta 2011 Oslosta, jossa hän hiihti 15 kilometrillä viidenneksi. Jauhojärvi pitää sitä kuitenkin harjoituksellisesti epäonnistumisena.

– Silloin en uskaltanut vetää riittävän kovaa pari päivää ennen kisaa.

Kaija Yliniemi

Saarinen putosi kympin joukkueesta

Kuva: Lehtikuva/Jussi Nukari
Aino-Kaisa Saarinen putosi kympin hiihtojoukkueesta.

Anne Kyllönen, Laura Mononen, Kerttu Niskanen ja Krista Pärmäkoski hiihtävät huomenna 10 kilometriä perinteisellä hiihtotavalla MM-Lahdessa. Nelikon valinta tietää sitä, että Aino-Kaisa Saarinen jäi ilman kisapaikkaa.

Kymppi on useimman suomalaishiihtäjän päämatka, ja Pärmäkoski on asettanut sille mitalitavoitteen.

Kisa myös linjaa, ketkä hiihtävät torstaina 4×5 kilometrin viestissä perinteisen hiihtotavan osuudet.

AVAINSANAT

Täällä MM-Lahti, Salpausselkä – tänään se alkaa, maailman suurin maastohiihtoruletti

Kuva: Lehtikuva/Martti Kainulainen
Tässä montussa kisataan MM-hiihdossa Lahdessa tänään.

Hiihdon suksihuoltajan työrupeama alkaa kilpailua edeltävänä päivänä. Huoltajat tekevät sääennusteen mukaisia suksitestejä ja yrittävät karsia urheilijoiden suksipakkaa pienemmäksi.

– Tavoite on, että urheilijalla olisi kisapäivänä 2–4 paria suksia, joista valita, kertoi suksihuoltaja Jari Nieminen tiistaina.

Hänen henkilökohtaiset huollettavansa ovat sprinttiä hiihtävä Mari Laukkanen ja normaalimatkoilla kilpaileva Lari Lehtonen.

Kisapäivinä Nieminen tulee kollegoineen työpisteelle vähintään viisi tuntia ennen kisaa. Huoltaja valmistaa sukset urheilijalle, joka valitsee testien perusteella itselleen sopivimman parin. Kahden hiihtotavan yhdistelmäkisoissa valmiiksi pitää saada perinteisen hiihtotavan sukset ja vapaan hiihtotavan sukset.

– Ensin urheilija testaa pidot ja perään luiston. Aina kun lähtö lähestyy, aika kiristyy ja kiristyy. Aina siinä on kiire, Nieminen kuvasi.
Huoltajilla mylly pyörii kaiken aikaa, sillä arvokisoissa startit seuraavat toisiaan tiiviillä rytmillä.

– Kisan jälkeen sukset puhdistetaan, ja sitten ruvetaan suunnittelemaan seuraavaa kilpailua.
Nieminen on kiertänyt talven aikana kaikki maailmancupin kilpailut lukuun ottamatta joulukuista Davosia. Helmikuun alussa hän sai tuntumaa myös ensi vuoden olympiaoloihin Etelä-Koreassa.

– Kielihomma siellä vähän kangertaa. Mutta siksi kisoja (esiolympialaisia) järjestetään, että kisajärjestäjät ottavat opikseen, Nieminen arvioi Pyeongchangia.

Niemisen uran ensimmäiset arvokisat olivat vuoden 1988 naisten ja nuorten MM-kisat ampumahiihdossa Ranskan Chamonix’ssa. Lahdessa vuotta myöhemmin hän oli MM-kotikisoissa voidefirman hommissa ja 2001 MM-Lahdessa mäkihyppääjien huoltajana.

– Aina kotikisoissa on pieni kutina, Nieminen sanoi.

Kaija Yliniemi, Lahti

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Alhaisella hinta-arviolla saatiin Helsinki ja valtio stadionin remonttiin mukaan – ja kaivinkoneet iskivät

Olympiakomitean pääsihteeri Teemu Japisson eroaa. MTV:lle antamassaan eroilmoitushaastattelussa hän kehui kuinka hyväkuntoisen OK:n hän jättää. Tämähän ei pidä alkuunsakaan paikkaansa.

OK:n viimeisin tulosnäyte saatiin Riosta viime kesänä. Suorastaan itketti. Entä OK:lta takaisin perittävät 400 000 euroa, joilla ostettiin muun muassa hulppeita lahjoja omilleen. Samaan aikaan yksi olympiaurheiliija valitti rahojensa riittämättömyyttä ruokaan.

Kun Kalervo Kummola (kok.) rukkasi viime syksynä perinteet säilyttäen oikeistohenkisen OK:n uuteen kokoonpanoon, hän korosti samalla, että uudisraivaus on aloitettava nimenomaan epäonnistuneesta OK:n toimistosta.

Mika Kojonkoski on toinen pääministeritason palkkaa nostava urheilujohtaja OK:ssa. Odotuksissa onkin, milloin  tulee Kummolan tarkoittaman toinen eroilmoitus? Kojonkoskellehan riitti Riosta ”kiva fiilis”.

Tällä erää odotuksemme ovat kuitenkin säästöliekillä.

Nyt keskiviikkona 22.2. avataan Lahden MM-hiihdot. Sukset survaistaan hohtaville hangille. Odotuksia riittää, vaikka mäkikotkammekin liitävät monttua kohti vaatimattomin metrilukemin. Sydän sykkii yhdellä jos toisellakin, kun suomalainen ampaisee lappu rinnassa.

Tällä erää kuitenkin odotuksemme ovat säästöliekillä. Keskieurooppalaiset yhdistetyssä ja mäessä sekä norjalaiset ladulla ovat kisojen sankareita. Näin on päässyt vuosien vieriessä tapahtumaan.

Silti mittelö kiinnostaa. Tulisikohan Suomelle edes kahta mitalia. Krista Pärmäkoski ja kuka muu? Iivo Niskanen on nousussa ja Matti Heikkinen arvoitus. Naisten puolella kakkoseksi nousi Otepäässä Johanna Matintalo, jota ei vielä oltu valittu edes joukkueesemme.

Ampumahiihtomme piristyi ensin hieman Mari Laukkasen ”onnenkantamoisen” myötä. Kaisa Mäkäräisen sisuuntunut loppukiri tuotti viime hetkillä pronssin.

Alppilajeissa Kalle Palanderin ja Tanja Poutiaisen jättämät aukot ovat yhä ammottavia.

Jääkiekossa Lauri Marjamäellä ja jalkapallossa Hans Backella oli kummankin listalla 11 maaottelutappiota. Ruotsalainen sai potkut, mutta Marjamäki ei. Valmentaja on avainasemassa lajinsa menestyksessä. Usein tappioita selitellään kokeiluilla, mutta se ei kelpaa. Onhan jo valmiita kokemuksen omaavia pelaajia. Valmentajan tehtävä on saada jalkeille aina joukkue, jonka tähtäimessä on vain voitto. Tulokset, eivät kokeilut, viedään aikakirjoihin tässä ja nyt.

Kyseessä oli museoviraston päätös säilyttää vessojenkin ovikahvat ja hanat 1930-luvun kuosissaan.

Museoviraston päätös on jumalan sana.

Näin luonnehti Helsingin kunnallispolitiikan kärkihahmo Rakel Hiltunen (sd.) stadionin silloista remonttia koskevaan kysymykseeni. Olin silloin Stadion-Säätiön edustajiston puheenjohtaja ja olisin halunnut kustannussäästöjä silloiseen stadionin remonttiin. Kyseessä oli museoviraston päätös säilyttää vessojenkin ovikahvat ja hanat 1930-luvun kuosissaan.

Jälleen samaa tuntua on ilmassa, kun museovirasto ei ota kontolleen Palloliiton esittämiä moitteita stadionin paraikaa menossa olevan remontin kalleuden yhteydessä.

Kalleuden arvosteluun on kyllä aihetta. Mielestäni kuitenkin pääsyyllinen on stadionin nykyjohto.

Normaalistihan remontti suunnitellaan tilaajan halujen ja huulitarpeen perusteilla. Sitten pyydetään sitovat urakkatarjoukset ja päätetään, riittävätkö rahat ja löytyvätkö rahoittajat. Näin kaikki tietävät missä mennään.

Sivusta seuraajille on jäänyt käsitys, että nyt lähdettiin liikkeelle ennen kuin karhu oli kaadettu. Alhaisella hinta-arviolla saatiin Helsinki ja valtio remonttiin mukaan. Ja kaivinkoneet iskivät. Jo muutaaman kuukauden kuluttua kerrottiin rahan tarpeen olevankin 200 miljoonan lisäksi 61 miljoonaa euroa.

Melkoinen vedätys.

Olympiastadion on Suomen urheilun pyhättö. Vuosien saatossa se on muuttanut muotoaan useamman kerran. Enää se ei ole esimerkiksi 60 000 katsojaa vetävä 1952 olympiakisojen näyttämö. Eikä sen juoksurata ole hiilimurskaa, jolla vuonna 1938 Rekolan amatöörijuoksija, Alkon myyjä, kiharapää Taisto Mäki porhalsi 5 000 m aikaan 14.08,8. Kuinkahan moni suomalainen pystyy tähän aikaan tänä päivänä 69 vuoden kehityksen jälkeen ja kimmoisalla mondolla?

Urheilu ylläpitää Suomen vointia.

Tähän satojen miljoonien eurojen remonttiin ylityksineen urheiluväkikin voisi suhtautua ymmärtäväisemmin, mikäli heidän perustamansa vuoden 1940 Tippaustoimisto olisi saanut pitää, kuten luvattiin, yhtiönsä tuoton tulevina vuosinakin.

Ei saanut kun tiede, taide ja nuorisokasvatus valittiin 1951 myös kakun jakajiksi.

Urheilurakennelmien tarve on edelleen meillä suuri ja täyttämättä. Ei ole pikaluisteluhalleja, ei ole jääpallolle sisätiloja, ei katsojaystävällisiä jalkapalloareenoita, eikä monta muutakaan liikuntatarpeiden tyydyttävää ja kaivattua rakennusta.

Maamme urheiluväki rahoittaakin monelta osin Suomen vointia, mutta ei saa itselleen kaikkea mitä tarvitsisi. Ei, vaikka itse rakensikin itselleen kaikki edellytykset, mutta muut tulivat poimimaan urheilun rusinoita pullasta.

Urheilun liekki lepattaa silti ikuisesti ihmisen hyväksi.

Keskustelua aiheesta

”Elämä on ihanaa” – Timo Soini herkistyi jalkapallosta

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa

Perussuomalaisten puheenjohtaja, ulkoministeri Timo Soini tunnetaan englantilaisen jalkapallojoukkue Millwallin vannoutuneena kannattajana. Soini ilmaisee blogissaan kiitollisuuttaan joukkueensa menestyksestä.

– Elämä on ihanaa. Kannattaa tavoitella mahdotonta. Se voi toteutua, Soini hehkuttaa Millwallin voitettua viime vuoden liigamestarin Leicesterin FA- cupissa viime hetken maalilla 1-0.

– Huusin kotikatsomossa niin lujaa huivi kaulassa, että mustaa kylkeä poltti. Mitäs siitä. KÄRSIMYS kirkastaa sielun. Kim, Mike, Tom, Martin, Chris. Malja Millwallille Lontoossa. No one likes us. We don’t care!

Keskustelua aiheesta