Vantaalla Pyhän Laurin kirkon hautausmaalle saapui tuon mukaisesti kunniavartioon 167 miestä ja yksi nainen.

– Oli ihan selvää, että tietysti lähden kunniavartioon, jos vain otetaan, kertoi vantaalainen Jouni Holappa.

Holappa on 29-vuotias, saman ikäinen kuin hänen keskiviikkona vartioimassaan haudassa lepäävä sankarivainaja oli kaatuessaan.

– En ehtinyt vuonna 2001 kuolleelta vaarilta juurikaan sodasta kuulla, mutta äidilleni hän oli siitä puhunut.

Holappa uskoo, että Suomessa osataan arvostaa nykyisin sotaveteraanien panosta.

– Sodista on kulunut jo niin paljon aikaa, että se alkaa ehkä olla jo kaukaisempi ajatus. Mutta uskon, että kaikki ei unohdu.

Holapalle itselleen Suomen satavuotispäivä on iso asia.

– Itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys.

Helsinkiläinen Tino Havukainen oli hankkinut kunniavartioon Suomen armeijan asepuvun vuosimallia “noin 1960”.

– Sain hakea hieman tietoa, jotta pääsin ilmoittautumaan tähän kunniavartioon. Niinhän sanotaan, että jääkärin veri velvoittaa, 22-vuotias Havukainen luonnehti.

Hänelle Suomen itsenäisyys ja rintamamiesten panos merkitsevät ennen muuta vapautta. Se on esimerkiksi vapautta ilmaista mielipiteensä.

Vantaan maanpuolustusjärjestöjen edustaja Eero Salminen kertoi STT:lle, että kunniavartioon halukkaiden määrä oli todiste siitä, ettei rintamalla olleita ole unohdettu.

– Ilmoittautumisia tuli runsaat tuhat. Ehdokkaista syntyi siis runsaudenpula.

Salmisen mukaan suhtautuminen veteraaneihin ja maanpuolustukseen on ollut Suomessa kohdillaan jo yli kaksi vuosikymmentä – mutta ei aina sitä ennen.

– Nähdäkseni muutos tapahtui sen myötä, kun Suomi kääntyi länteen.

Suomen satavuotinen itsenäisyys saa Salmisen hiljentymään.

– Olen kovasti kiitollinen vanhemmille ihmisille, jotka ovat tämän aikaan saaneet. Suomi on hyvä maa.