Musiikki

Juhlaviikkojen ääni-installaatio oli sukellus mielen ja ajan tuolle puolen

Maarit Kytöharju
Juhlaviikoilla viikonvaihteessa koettu Varjele-produktio oli tarinallinen kuva mielen uumenista.
Maarit Kytöharju
Juhlaviikoilla viikonvaihteessa koettu Varjele-produktio oli tarinallinen kuva mielen uumenista.
Maarit Kytöharju
Juhlaviikoilla viikonvaihteessa koettu Varjele-produktio oli tarinallinen kuva mielen uumenista.

Tilaisuudessa annetaan ensin käteen ohjelmapaperi, josta on määrä taitella origami. Pysähdy, keskity, hiljenny ja rakenna. Siinä huomaamaton ohje tilaisuuteen tulleille.

Origami siivittää ajatukset itään, sinne mistä Chi Zu on kotoisin – tai oli.

Chi Zu on työryhmän ja suunnittelijoiden mieliä askarruttanut hahmo, supertähti, jota haikaillaan takaisin Maahan isoja hittejänsä esittämään.

Tarinassa eletään luolastossa, betonikammiossa. Laumasto, showtanssijat, jatkaa katkeamattoman liikkeensä vuosituhantista koreografiaa. Ollaan lopun tuolla puolen, sanat ja historia ovat jääneet kauas maailmanlopun sille puolen.

Helsingin juhlaviikot, Kaapelitehdas

Varjele

Taiteellinen suunnittelu Heta Aho – Koreografia Sanni Kriikku – Musiikki Tölöläb – Valaistus Sofia Palillo – Lavastus Kimmo Siren

Elämää silti näyttäisi olevan, mutaa, liejua, leviä, matoja, kulttuuria, ääniä. Ja se lauma, se on ihmisen jälkeläisistä koostuva joukko.

Heta Ahon ja Sanni Kriikun aatoksissa tila on muuttunut varjotanssin teatterihuoneeksi. Yleisö istuu monikulmion sisällä ja varjot liikkuvat seinäkankaissa taaempaa suunnattujen valojen ohjaamina, vähän kuin olisi nukketeatteri ilman näkyviä säikeitä.

Elektroninen säieryväs ja puupuhaltimet

Musiikkia pitelee liikkeessä elektroninen säieryväs, johon puupuhaltimien

kuulaasti sekä käheästi soivat puheenvuorot tuovat luontoon liittyvän elementin. Ehkä viittaus inhimillisyyteen.

Musiikki on saumatonta aaltoilua, voiman vaihtelua, sävyjen uittamista toisensa lomaan. Se täyttyy ja hajoaa, ajaa sävykkäänä eri raitojen teitä. Paine kasvaa, lähes uhkaa. Myös vapautumistaan valtaapitävä musiikki haikailee. Toisteisuus on eri yhteyksissä hyväksi havaittu tehokeino, intensiteetti siinä kasvaa ja kiihkeys puree, mutta teho myös kuluu.

Vedenalisten mutakerrostumien karu koti elää omalaatuisin äännähdyksin, kaikki ei sentään ole musiikkia. Ajattelin, että näinkö tulevaisuuden yksinjäänyt kone mm. puhuu unissaan. Mielikuvat risteilevät, mikä lienee ollut tarkoitus. Ajatus oli jätetty sen verran auki. Hyvä niin.

Varjot ja varjojen varjot

Tanssi on vaikuttavaa sen kiertäessä tilan seinämiä. Varjoteatteria tehostaa varjojen varjot, hahmojen hajoavat, hämärinä vaihtuvat ääriviivat. Liike luo elävän kolmiulotteisen vaikutelman, kun valot ja tanssijat lähentyvät ja etääntyvät.

Tanssijat, esityksen ihmishahmot, hakevat yhteyttä toiseen, kosketus on kutsu. Liike on hektinen, joskus lähes aggressiivinen, kaipuun ja torjunnan, hädän täyttämää.

Esityksen koko hahmo elää, hakee muotoaan varjojen ja varjojen ja aina vain varjojen lakkaamattomassa liikkeessä.

Teos on liikkeen tuoma uutispommi, tuntuvana hyökyvä ääni-installaatio, tarinallinen kuva mielen uumenista.

Hanke on rohkea tutkimusmatka mielen syvyyksiin ja ajan tuolle puolen. Nuorekas voimantunne ohjaa kulkua, taidot ovat parhaassa käytössä. Into palaa.

Matti Saurama    

Arvioon korjattu Sanni Kriikun, Tölöläbin ja Sofia Palillon nimet oikein.

 

 

 

 

 

 

 

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat