Juhlaviikkojen HKO-konsertissa kuultiin venäläisiä kuriositeetteja ja saksalaista täyspainoisuutta

Kuva: Chris Lee
Helsingin kaupunginorkesterin kapellimestari Susanna Mälkki.

Juhlaviikkojen perjantaikonsertin päättänyt Gustav Mahlerin ”Das Lied von der Erde” (”Maan laulu”) oli arvoisensa illan huipennus. Teoksen runot on 700-luvun kiinalaisista lähteistä poiminut Hans Bethge (”Die chinesische flöte”, 1907). Tekstit on käännöksessä nimetty mukaelmiksi, kohteliaasti ja asianmukaisesti. Lähdekritiikille lienee paikkansa.

Runot kertovat elämän moninaisuudesta ja kaksijakoisuudesta, kauneuden ja luonnon, ihmisolon, yksinäisyyden ja kuoleman aiheet puhuttavat. Elämän vääjäämättömän kulun hyväksymisen suhteen on aina tehtävää.

Mahlerin monipuolisuus näkyy kiinnostuksena kirjallisuudesta sekä tunnetusti myös filosofiasta. Suuret kysymykset saivat jalansijan hänen ajattelussaan. Tämänkin laulusarjan runoihin on jäänyt säveltäjän kädenjälki teososia muokattaessa.

Kahden laulajan, Gerhild Rombergerin (altto) ja Burkhard Fritzin (tenori) tulkitseman tarinan vuorokerronta nosti esiin Rombergerin sulavaksi hiotun, pakottomana ja liki kulmattomana etenevän korkeahkon alton. Linjakkaassa äänessä on hämmästyttävää vuolautta ja soinnin aatelista kuulautta.

Burkhard Fritz näytti puolestaan miehisen tahtotilan voiman ja suoraviivaisuuden. Heti ensimmäisen osan Juomalaulussa nousutahtien kiskoina kiiltävät säkeet huokuivat korkealla kiitävän tenorin itsevarmuutta ja määrätietoisuutta.

Helsingin juhlaviikot, Musiikkitalo

Helsingin kaupunginorkesteri

Susanna Mälkki, kapellimestari, Gerhild Romberger, altto, Burkhard Fritz, tenori

Mahlerin musiikissa on vahvaa kuvakieltä ja luonnekuvia. Tempoilla ja sävyvaihteluilla sanottava hakee kulloinkin tarvitsemaansa tehoa. Teoksessa on soinnin heleyttä ja lempeyttä, siinä soi vahvuuden kokemus ja tunteitten heittelehtiminen laidalta toiselle. Elämän kirjo on laveasti esillä. Tunnelma vaihtelee vuorolaulun tahdissa, osat esittelevät vuodenaikojen kiertoa, ihmiselämän surua ja toiveita ja luonnon suureen järjestykseen tyytymistä.

Tekijälle ominainen ylilyövä tyylittely piipahtaa sekin teoksessa, lähes mässäilevällä asenteella on omintakeinen paikkansa neljännessä laulussa.

Venäläisen historian havinaa

Dimitri Šostakovitšin Nenä-oopperan jälkeenjääneet välisoitot, interludit, ovat kuriositeetteina vallan nasevia.

Konsertissa kuultiin kolme, syistä tai toisista unhoon jäänyttä oopperan osaa. Ensimmäisen erikoisuus on urkujen asema. Interludi alkaa urkujen sormiolla kiipeilevien sävelten liikehdinnällä, johon korkeiden jousten tremolo tuo oman väri(nä)nsä. Kiihdytys seuraa kuin ensimmäisen pianokonserton kolmannessa osassa, viuhuva ja yltiöpäinen.

Toisessa pääosan saavat balalaikka ja sen sukusoitin domra. Hauskuutta ja korvanhyvää tarjotaan, onhan asialla Šostakovitš. Kolmas on kaihtelematonta kääntyilyä, eri suuntiin tunkeilevaa häpeilemätöntä uteliaisuutta ja sävelten irtipäästelemistä, tanssillista keimailuakin.

Nuoren Igor Stravinskyn Hautajaislaulu on syntynyt säveltäjän opettajan, Nikolai Rimski-Korsakovin kuoleman jälkeen. Stravinsky toivoi voivansa esityttää teoksen jossakin muistotilaisuudessa ja onnistui lopulta. Partituurin tummina humajavat ensisivut antavat vihiä teoksen luonteesta. Kaiho vaihtuu haikeuteen, esiin työntyvä nousu paisuu purkauksenomaisesti. Aran aiheen hienosäätö tapailee vielä varoen eri sävellysteknisiä suuntia. Teoksen peitelty pateettisuus ei häiritse, aitous tunteitten aallokossa näyttää kasvavien suuruuksien kohdalla olevan yhtä yleistä kuin normikansalaisillakin.

HKOn kapellimestari Susanna Mälkki pitelee orkesteriaan tarvittaessa hellästi, tarvittaessa lisää määrätietoisuuden tulivoimaa. Luottamuksellinen suhde johtajan ja muusikoiden välillä on tasaisesti kypsymässä, hedelmällinen.

Matti Saurama

Keskustelua aiheesta

Tampereen oopperan suurhanke Veljeni vartija julistaa: Vain aseeton mies on vapaa

Kuva: Petri Nuutinen
Tampereen oopperan suurhanke "Veljeni vartija" on rohkea yritys ratkoa vuoden 1918 traumaa yksilön, perheen ja paikallistaistelujen kautta.

Vuoden 1918 kansallisen kivun ja häpeän jälkiä on riittämiin. Pidäkkeettömän vihan, kiihkeän idealismin, vallanhimon ja hukatun yhteiskunnallisen suuntavaiston kanssa riittää punnittavaa seuraaville sukupolville vuosikymmeniksi.

Asiaa on Suomessa toki koetettu selvitellä. Historiaa on peitelty, paikkailtu, selitelty ja omin näkökulmin muokattu.

Tampereen oopperan suurhanke ”Veljeni vartija” on yritys ratkoa traumaa yksilön, perheen ja paikallistaistelujen kautta. Tarinaa ei todellakaan voi syyttää lässähtämisestä tai vaikean aiheen kiertämisestä.

Libretisti Tuomas Parkkinen on tarttunut rohkeasti kipeisiin, raskaisiin ja tuhoisiin aiheisiin. Ajautuminen konflikteihin oli yhtä lailla sattumanvaraista kuin suunnitelmallista. Väkivalta ja impulssit ohjasivat ihmistä ja jääräpäinen periksiantamattomuus johti tuhoisiin seuraamuksiin.

OOPPERA

Tampereen ooppera, Tampere-talo

Olli Kortekangas: Veljeni vartija

Libretto Tuomas Parkkinen – Musiikinjohto Santtu-Matias Rouvali – Ohjaus Tuomas Parkkinen – Lavastus Kati Lukka – Puvut Tarja Simone – Valot Ville Syrjä – Koreografi Osku Heiskanen – Kuoronjohto Heikki Liimola – Rooleissa Tuuli Takala, Ville Rusanen, Tuomas Katajala, Juha Kotilainen, Pävi Nisula, Erica Back, Virpi Räisänen, Suvi Väyrynen, Kristjan Mojsnik; Tampere Filharmonia, Tampereen oopperan kuoro, Tampereen oopperan lapsikuoro

Libretistin valinta on ollut pyrkiä olemaan ärsyttämättä ketään. Ansionsa mukaan saavat niin valkoiset kuin punaiset eikä kukaan pahastu, kun vastapuoli saadaan tuomita yhtälailla. Toiseksi tarina etäännyttää poliittiset linjaukset ja päätökset keskiöstä sivummalle. Liikutaan yksilön kokemuspiirissä. Lisäksi kosiskelu nykyajan suuntaan sirpaloi enemmän kuin rikastaa kerrontaa.

Voittajana tällaisessa on tarinan toiminnallisuus, häviäjänä tapahtumien taustat.

Niin, tämä on draamaa.

Epookkinäyttämöllä sekavuutta

Kati Lukan lavastus heijastelee sekä luokka-asetelmia ja ryhmittymiä että raakalautaisen sekasortoista tilannetta. Varsinkaan katsomon takaosaan yksityiskohdat eivät erotu, niinpä kokonaisuus on hieman sekava. Kohtauksittain notkeasti laskeutuvat kangasseinämät toimivat sen sijaan erinomaisesti, epookki elää. Rakennuslavojen funktiota en tavoittanut, elleivät ne sitten viitanneet muutokseen, muuttoon, lavoiksi lavalla. Ehkä kyse oli eri aikatasojen kohtaamisesta, samaan tapaan mitä tarinan viittauksellisuudessa.

Libretisti-ohjaaja Tuomas Parkkisen näyttämöllä on samaa sekavuutta. Tarina heittelehtii ja koskettelee asioita hektisesti, aineksia on yllin kyllin. Riimittely helpottaa sanottavan erittelyä ja ymmärtämistä. Ohjauksessa on luovaa keksintää, kosketuspintoja riittämiin, intensiteetti paikoin turhankin kireäksi viritetty. Koreografi Osku Heiskanen on hurjan tehtävän edessä, liike kun on muutakin kuin tanssin askelia. Ville Syrjän valot ja Tarja Simonen puvut ovat luonnollinen osa näyttämön informaatiota.

Veljeni vartija -oopperan solistikaarti tekee kauttaaltaan hienoa työtä. Kuvassa heistä vasemmalta Ville Rusanen, Tuuli Takala, Päivi Nisula ja Juha Kotilainen.

Olli Kortekankaan musiikissa on värikkyyttä ja luottamusta hienovireisyyden kantavuuteen. Yksittäinen lauluosuus etenee rapisevasti resitoivan melisman – yksitavuisen itsenäisen sävelkulun – lailla. Kamarimusiikillisen herkkä soinnillisuus on silkkaa nautintoa.

On kuin säveltäjä olisi vapautunut laskettelemaan, viehtynyt sanottavan laventamisen äärellä. Orkestrointi on rohkeaa, puhuttelevaa kerrontaa, tuntuvaa eli kuulijaa koskettavaa.

Orkesteri näytti kapellimestarinsa Santtu-Matias Rouvalin tyynen selkeästi johtamin ajatuksin ja ohjein mahtavan kuntoisuutensa. Heikki Liimolan valmentamalle kuorolle riitti töitä ja se selvitti ne niin laulun kuin esiintymisen osalta luotettavasti. Ja lapsikuoro, huomisen mestarikurssilla!

Ensi-illassa Tuuli Takala, Tuomas Katajala ja Juha Kotilainen vetivät korkeatasoista solistikaartia kohti uljasta tuloksellisuutta. Kypsyyttä ja soinnin rikkautta, volyymin riittävyyttä oli!

Ville Rusanen, Päivi Nisula, Erica Back, Suvi Väyrynen, Kristjan Mojsnik sekä Virpi Räisänen varmistivat ammattimaisen onnistumisen. Hieno solistiensemble.

Matti Saurama

Keskustelua aiheesta

Motown-legenda The Temptationsin ex-solisti Dennis Edwards kuoli

Kuva: Lehtikuva / AFP photo / Jason Miller
The Temptationsin entinen solisti Dennis Edwards on kuollut.

Soul-musiikin jättiläisiin kuuluneen lauluyhtye The Temptationsin entinen solisti Dennis Edwards on kuollut 74-vuotiaana Chicagossa, uutisoi CNN lukuisien muiden amerikkalaismedioiden tavoin.

Edwards korvasi David Ruffinin Temptationsin solistina 1968, ja Edwardsin kanssa Motown-levy-yhtiön kruununjalokivi siirtyi musiikillisesti uuteen suuntaan. Ajan yhteiskunnallista kuohuntaa heijastellut tyyli nimettiin psykedeeliseksi souliksi, ja Edwards lauloi raivoisia soolo-osuuksia yhtyeen hiteillä kuten Papa Was a Rollin Stone ja Cloud Nine, jotka saivat Grammy-palkinnot.

Edwards jätti Temptationsin 1977, mutta palasi yhtyeeseen kahteen otteeseen 1980-luvulla. Edwards oli naimisissa Pointer Sisters-yhtyeen Ruth Pointerin kanssa, mutta avioliitto päättyi eroon. Edwardsilla on kuusi lasta.

Keskustelua aiheesta

Vuoden yhtyeenä palkittu Haloo Helsinki! nappasi kaikkiaan neljä Emmaa

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa
Haloo Helsinki! palkittiin vuoden yhtye, vuoden albumi, vuoden rock ja vuoden myydyin albumi -Emmoilla.

Haloo Helsinki! kahmi neljä palkintoa lauantain Emma-gaalassa, jossa palkittiin kotimaisen musiikin viime vuoden parhaita. Haloo Helsinki! valittiin vuoden yhtyeeksi kolmatta kertaa.

Haloo Helsinki! saavutti myös vuoden rock-, vuoden albumi ja vuoden myydyin albumi -palkinnot Hulluuden Highway -levyllään. Albumia oli myyty yli 51 000 kappaletta.

Useampiin Emma-palkintoihin ylsivät myös Antti Tuisku, Alma ja Cheek. Rovaniemeläispoppari Tuisku kuittasi vuoden miessolistin palkinnon sekä vuoden pop -palkinnon Anatude-levystään. Tuisku voitti vuoden miessolisti -palkinnon myös 2015. Vuoden naissolistiksi valittiin tällä kertaa Evelina.

Alman kansainvälistäkin suosiota saavuttanut Chasing Highs -kappale valittiin vuoden biisiksi, lisäksi Alma sai vuoden vienti -Emman.

Cheek ei saanut kriitikoiden jakamia palkintoja, mutta voitti molemmat yleisöäänestyksellä ratkotut palkinnot. Lahtelaisartisti sai vuoden artisti- ja vuoden musiikkivideo -palkinnot, joista jälkimmäisen Enkelit-musiikkivideosta.

Haloo Helsinki! voitti vuoden yhtye -palkinnon myös 2013 ja 2014. Kahtena edellisenä vuotena voitto oli mennyt räp-duo JVG:lle, joka nyt sai tyytyä vuoden hiphop -palkintoon Popkorni-levystään.

Ultra Bran comeback sai tunnustusta

Vuoden tulokkaan palkinnon pokkasi lokakuussa esikoisalbuminsa julkaissut Leo. Vuoden striimatuimman kotimaisen biisin palkinnon sai Reino Nordin kappaleestaan Antaudun, jota oli striimattu yli 11,5 miljoonaa kertaa.

Vuoden live -palkinnon sai Ultra Bra, joka teki viime kesänä paluun keikkalavoille pitkän tauon jälkeen.

Vuoden jazz -palkinnon sai 3TM-yhtye Form-levystään ja vuoden metalli -palkinnon Battle Beast albumistaan Bringer of Pain.

Eniten ehdokkuuksia Emma-gaalassa olivat keränneet Haloo Helsinki!, JVG ja Antti Tuisku, jotka olivat kukin ehdolla kuudessa eri kategoriassa.

Musiikkituottajien järjestämä Emma-gaala järjestettiin Espoon Tapiolan areenalla. Emma-palkintoja on jaettu vuodesta 1984.

Keskustelua aiheesta

Bruno Mars kahmi kaikki kolme arvostetuinta Grammy-palkintoa – gaalassa annettiin tukea syrjinnän ja häirinnän vastaiselle kamppailulle

Kuva: LEHTIKUVA / AFP PHOTO
Bruno Mars tuulettaa Grammy-palkinnon kanssa.

Laulaja-lauluntekijä Bruno Mars on voittanut musiikkialan vuotuisessa Grammy-gaalassa kaikki kolme arvostetuinta palkintoa: vuoden albumin, vuoden levytyksen ja vuoden laulun.

Vuoden albumiksi valittiin Marsin albumi 24K Magic, vuoden levytykseksi albumin nimikkokappale ja vuoden lauluksi kappale That’s What I Like.

That’s What I Like -kappaleen tekijätiimiin kuuluvat Marsin ohella lauluntekijät Brody Brown, James Fauntleroy ja Philip Lawrence sekä tuotantotiimi The Stereotypes.

Kaikki kolme arvostetuinta Grammyä ovat 2000 luvulla voittaneet myös Adele vuosina 2017 ja 2012, Dixie Chicks vuonna 2007, Norah Jones vuonna 2003 ja Santana vuonna 2000. Jones voitti samana vuonna myös vuoden nousevan artistin palkinnon.

32-vuotias Mars tunnetaan kevyestä retrofunkista.

Havaijilla syntynyt ja kasvanut 32-vuotias Mars tunnetaan kevyestä retrofunkista. Kummankin voittajakappaleen sanoituksissa puhutaan flirttailemisesta ja ylellisistä statussymboleista kuten 24 karaatin timanteista, joihin vuoden levytyksen nimikin viittaa.

Mars oli aiemmin selittänyt 24K Magic -kappaletta brittiläiselle musiikkisivusto NME:lle toteamalla, että hänen mielestään 95 prosenttia musiikista kertoo rakkaudesta ja jo luolamiehet hakkasivat kiviä vastakkain saadakseen kaikki ihmiset kerääntymään nuotion ympärille ja tuntemaan olonsa seksikkäiksi.

Kanadalaislaulaja Alessia Cara puolestaan vei parhaan uuden artistin Grammy-palkinnon. Hänet tunnetaan muun muassa kappaleistaan Here, Scars to Your Beautiful ja Stay.

Hän esittää myös Disneyn Vaiana-elokuvassa kappaleen How Far I’ll Go.
21-vuotiaan Caran laulajanura alkoi Youtubesta, jossa hän esitti omia versioitaan tunnetuista kappaleista.

Kiitospuheessaan Cara paljasti, että hänellä oli lapsena tapana leikkiä suihkussa Grammy-palkinnon vastaanottamista.

Valkoisilla ruusuilla tukea syrjinnän ja häirinnän vastaiselle kamppailulle sekä tasa-arvolle.

New Yorkissa järjestetyssä gaalassa useat viihdemaailman tähdet kantoivat tänä vuonna valkeita ruusuja. Kukilla osoitettiin tukea syrjinnän ja häirinnän vastaiselle kamppailulle sekä tasa-arvolle.

Ruusun kanssa gaalaan saapuivat muun muassa artistit Lady Gaga, Kelly Clarkson, Sting ja Khalid.

Lady Gaga saapui Grammy-gaalaan valkoisen ruusun kanssa osoittaakseen tukeaan syrjinnän ja häirinnän vastaiselle kamppailulle.

Aikaisemmin elokuva-alan Golden Globe -gaalassa suuri osa juhlavieraista tuki häirinnän vastaista kampanjointia pukeutumalla mustaan.

Tänä vuonna Grammyista muodostui rap- ja R&B-musiikin juhlaa.

Halutuimpien palkintojen saajiksi olivat ehdolla niin Bruno Mars, Jay-Z, Childish Gambino kuin Kendrick Lamarkin. He kaikki olivat ehdolla sekä vuoden levytys että vuoden albumi -kategorioissa.

Lisäksi Jay-Z oli kappaleellaan 4:44 ja Bruno Mars kappaleellaan That’s What I Like ehdolla vuoden laulu -palkinnon saajaksi.

Grammyt jaetaan nyt 60. kerran. Gaala palasi New Yorkiin 15 vuoden tauon jälkeen. Aiempina lähivuosina Grammyt on jaettu Los Angelesissa.

Artikkelin otsikkoa korjattu klo 7:42.

Muusikkolegenda kuoli vahingossa

Kuva: Lehtikuva

Amerikkalainen rockmuusikko Tom Petty kuoli vahingossa lääkkeiden yliannostukseen, kertovat Pettyn kuolinsyyntutkija ja muusikon perhe. Petty oli ottanut lääkkeitä, myös opioideja, sairauksiinsa.

Ruumiinavauspöytäkirjan mukaan Pettyllä oli kuolinhetkellä elimistössään fentanyylia, oksikodonia ja tematsepaamia. Petty kuoli sydänkohtaukseen lokakuussa ollessaan 66-vuotias.

Pettyn vaimo ja tytär kertoivat Facebookissa, että Petty kärsi monista vakavista sairauksista kuten keuhkoahtaumataudista, polviongelmista ja murtuneesta lonkasta.

Petty teki Heartbreakers-yhtyeensä kanssa läpimurron albumilla Damn The Torpedoes 1980-luvun taitteessa.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta