Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Mielipiteet

Julkinen terveydenhoito ohittaa jo yksityisen

 

Vanhuus kun ei tule yksinään meidän kenenkään kohdalla. Minäkin olen jo neljännesvuosisadan ollut päivittäin julkisten terveyspalvelujen käyttäjä. Tuona aikana diabeetikkojen palvelut ovat ratkaisevasti parantuneet. Myös hammashoito on edennyt harppauksin.

Viimeisen 15 kuukauden aikana olen saanut kokea monien muidenkin terveyspalvelujen ihmisläheisyyden julkisessa terveydenhuollossa. Siksi minua suuresti ihmetyttää, miksi SSS-nykyhallitus ei pääse irti yksityistämisajatuksestaan, maakuntauudistuksesta nyt puhumattakaan.

Kyllä kai sote-uudistuksessa, kuten kaikissa julkisissa palveluissa pitää olla tähtäimessä ihminen ja hänen terveytensä. Terveys- ja hyvinvointipalveluja on parannettava, palvelut on oltava yhdenvertaisesti saatavilla. Ja mikä parasta, että hillitään kustannusten kokonaiskasvua siitäkin huolimatta, kun lisätään ja monipuolistetaan palveluja.

Nykyisin jo Ilmajoen terveyskeskuksessa ja Seinäjoen sairaalan erityissairaanhoidossa osataan välttää ”pompottelu luukulta toiselle”. Asiakasta kuunnellaan ja häneltä kysytään, mitä mieltä nyt olet näistä hoitovaihtoehdoista. Joskus minulle tuli vaivautunut olo tällaisen kysymyksen edessä. Siinä mielessä, että eiköhän tohtori itse paremmin tiedä kuin sairautensa kanssa kamppaileva maallikko. Mutta keskustelussa yhteistyö oli niin tiiviistä, että omalta kohdaltani voin todeta, että valittu vaihtoehto oli oikea.

Yksi esimerkki kävi näin. Keskustelimme terveyskeskuslääkärin kanssa, pitäisikö nyt panna lähete erikoissairaanhoitoon. Tulimme siihen tulokseen, että katsotaan ennen kesää, kun menen diabeteskontrolliin. Ajelin vastaanotolta kotipihalle ja puhelimeni soi. Siellä tämä sama lääkäri soitti ja oli muutamassa minuutissa tullut toisiin ajatuksiin, ”kun sinulla on tuo sukurasitus noinkin kova”. Niin hän lupasi laittaa heti lähetteen Seinäjoelle. Olin tosi onnellinen kuin kutsu tuli parin viikon kuluttua ja pääsin erikoistutkimuksiin sukurasitustaudistani. Nyt olen ollut hoidossa jo kolme kuukautta. Se jatkuu marraskuulle, jolloin tehdään jatkohoitosuunnitelma.

Ellei lääkärini olisi lähetettä pannut eteenpäin, odottaisin ehkä yhä pääsyä erikoissairaanhoitoon, koska diabeteskontrolli siirtyi ja siirtyi pitkälle kesään. Niin lääkäreillekin on suotu vuosiloma, joten sairauden tila voisi olla yhä vain arvailuissa. Nyt minulla on helpottunut olo!

Mutta tästä sotesta ja maakuntauudistuksesta olo ei ole helpottunut, ennen kuin päästään uusiin eduskuntavaaleihin ja uudistukset saadaan SDP:n ja vihreiden johdolla oikeille raiteille. Olisiko sote-uudistus tehtävä hallitulla valinnanvapaudella ja unohdetaan kaikki muu siitä ympäriltä. Kokoomuksen esittämän valinnanvapausmallin ongelmia tuskin huomaisi suhteellisen hyvinvoiva, keskiluokkainen, suuremman kaupungin asukas. Päinvastoin, hänen palvelunsa saattaisivat aidosti parantua, kun sekä Mehiläinen, Terveystalo sekä maakunnan sote-keskus haluaisi hänet asiakkaakseen. Nyt pitää kuitenkin hälytyskellojen soida!

Miten kävisi kuntalaisten, joilla on ongelmia ja sairauksia siinä määrin, ettei hän asiakkaana ole enää haluttu? Miten käy syrjemmässä asuvien, joiden kotikulmille valinnanvapaus ei ylety, kun ei ole mistä valita. Oman ongelmansa toisi myös arviot laajan valinnanvapauden kustannuksista. Asiakasmaksujen nostollako katetaan lisäkustannukset? Oma lukunsa tietysti on järjestelmän muutoksesta suuresti hyötyvät terveysyritykset, jotka tunnetusti usein suunnittelevat veronsa tehokkaasti muualle kuin Suomeen maksettaviksi.

Sosiaalipalvelut pitäisi liittää kuntapalveluihin, siis irrottaa kokonaan sotesta. Vaikka sotepalvelut ovat ihmistä varten, on sosiaalipalvelut sitä vielä enemmän. Useimmat sosiaalipuolen toiminnot ovat lähipalveluja, jotka soveltuvat mainiosti kunnan järjestämiksi lähipalveluiksi. Myös kunnallinen perusturvalautakunta on oikea paikka hallinnoida sosiaalipalveluja. Uskokaa pois!

Näilläkin kulmilla maakuntauudistus on sekoittanut monen kuntapoliitikon korttipakan. Moni maakuntahallintoon pyrkivä oli jättämässä kuntavaalit väliin. Mutta viime metreillä jotkut viisastuivat ja lähtivät mukaan. Siksi, jos maakuntavaalit jäävätkin pois ja maakuntavaltuustoihin edelleenkin valitaan vain kuntavaltuutettuja. Olisihan se murheellista, jos ja kun innokas maakunnallisiin tehtäviin pyrkivä jääkin nuolemaan näppejään. Jos nimittäin maakuntavaalit siirtyvätkin seuraavien eduskuntavaalien jälkeen.

Olen ollut 1970-luvun alkupuolelta terveyden ja enemmän vielä sosiaalipuolen hallinnossa mukana. Parikymmentä vuotta myös paikallisen kehitysvammaisten yhdistyksen johdossa sekä vanhus- ja vammaispalvelujen asumisjärjestelyissä. Sosiaalipalvelujen muutokset vuosikymmenten varrella ovat siis käyneet tutuiksi. Siksi uskallan sanoa, että sosiaalipalvelut on pidettävä kunnan hanskassa. Ehkä niissäkin erikoispalvelut voisivat olla laajemman erityishuoltopiirin sateenkaaren alla, jotta henkilöstön ammattitaito varmistuu.

Meillähän on kunnan hallinnassa koulujen lähipalvelut, miksei siis myös sosiaalipalvelut, joita tarvitaan koko kunnan alueella. Ihmisten ja perheiden tuntemus on ykkösasia, jos halutaan nämä palvelut hoitaa kunnolla. Sosiaalitoimessa henkilöstö on vuosikymmenissä lisääntynyt ratkaisevasti, mutta sekään ei aina riitä, tarvitaan kolmannen sektorin piirissä toimivia kuntalaisia taustavoimaksi.

 

 

 

 

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE