”Juostenkustuja päätöksiä, lisää paskaa niskaan” – Keskisormi-kyltti kertoi suoraan, mitä mieltä kansa on

Kuva: Marja Luumi
Iida Piiraisen käteen annettiin puhutteleva kyltti. – Kannan sitä ylpeydellä, hän painotti.

Hallitus alas, hallitus alas -huudot raikuivat rytmikkäästi, kun Helsingin Senaatintori täyttyi perjantaina kansalaisista, jotka vastustavat hallituksen työttömiä kyykyttävää ”aktiivimallia”.

Imatralta bussikyytiin oli hypännyt Ovakon terästehtaalla valssaajana työskentelevä Iida Piirainen, Teollisuusliiton jäsen.

Ovakolla oli tehty sisäinen sopimus, että mielenilmaisuun saa osallistua, jos haluaa. Piiraisen mukaan työpaikalla liikkui hieman ristiriitaista tietoa. Osa jäi sitten pois töistä, toinen osa meni töihin ja muutama matkasi Helsinkiin.

– Tämä on palkaton päivä, mutta se on hyvin pieni uhraus, Piirainen korosti.

Hänellä on omakohtainen kokemus työttömän arjesta kolmisen vuotta sitten.

– Koin sen tosi rankkana, kun minulla oli vielä pieni lapsikin. Aina ei tiennyt, miten rahat riittävät seuraavassa kuussa. Jos lapsi sairastui, särkylääkkeisiin menivät viikon ruokarahat.

26-vuotias Piirainen pohti, millaista tasapainottelua onkaan nyt niillä, joilta hallituksen kyykytysmalli voi viedä lähes viisi prosenttia työttömyysturvasta, jos ei ole onnistunut osoittamaan ”aktiivisuuttaan”.

– Kun olen itse päässyt nyt työelämään, minulle oli tärkeää tulla näyttämään, että me pidämme yhtä.

Imatra on perinteinen teollisuuskaupunki, joissa tehtaat työllistävät paljon ihmisiä. Piirainen huomautti, etteivät ne kuitenkaan anna töitä työttömälle muutamaksi päiväksi kerrallaan.

– Haasteita tulee olemaan, hän huokasi.

Nuorelta tehdastyöläiseltä lähti selkeä viesti hallitukselle:

– Astukaa alas pilvilinnoistanne ja tulkaa katsomaan, millaista ihmisten elämä oikeasti on. Arki ei ole samanlaista kuin ministerien papereissa.

Hallitus nurin ja uusi tilalle, Sampsa Veikkola (vasemmalla) ja Jari Okkonen vaativat.

Palvelualojen ammattiliiton PAMin keskolaisten ammattiosastoa edustavat Sampsa Veikkola ja Juha Okkonen halusivat tulla osoittamaan tukeaan työttömille, koska hallituksen toimet ovat heidän mielestään järkyttäviä.

– Kun kilpailukykysopimus solmittiin, hallitus lupasi, että työttömien turvaan ei kosketa. Hallitus petti lupaukset. Joutaa siis nurin ja uusi tilalle.

Okkonen kritisoi, että hallitus ei ole ollenkaan miettinyt seurauksia.

– ”Aktiivimalli” on tämän hallituksen tyypillisesti juostenkustuja päätöksiä. Koko rakennelma pitäisi hioa uusiksi.

Veikkola pitää mallin suurimpana ongelmana, että työttömyysturvasta lohkeaa automaattisesti roima prosenttimäärä, jos kolmessa kuukaudessa ei ole osoittanut aktiivisuutta.

Entä jos itse joutuisit työttömäksi?

– No, senhän pitäisi olla uuden alku, hän hymähti.

Pirjo Perkiökangas on mukana myös Elävänä eläkkeelle -kampanjassa.

Rakennusliittolainen maalaamossa työskentelevä Pirjo Perkiökangas ei peitellyt pettymystään hallitukseen. Helsinkiläinen pitää aktiivimallia suorana kusetuksena.

– Meillä on kaikilla tuttuja ja sukulaisia työttöminä. Ja itsestä ei koskaan tiedä, milloin olen tuossa samassa jonossa.

Hän vaati hallituksen kyykyttävän mallin perumista, koska se kohtelee kaikin puolin ihmisiä väärin.

Perkiökangas on 62-vuotias.

– Jos joutuisin työttömäksi, enhän minä enää töitä saisi vähäksikään aikaa. Luultavasti olisin jo nyt työtön, jos en olisi työpaikkani työsuojeluvaltuutettu, hän arveli.

Ikärasismi jyllää Perkiökankaan mukaan ”ihan kohtalaisesti”. Hän on siksi mukana Elävänä eläkkeelle -kampanjassa.

Mielenilmaisussa mukana ollut jo eläkkeelle päässyt ystävätär vaatii suoraan, että hallituksen pitäisi erota.

– Eihän tämä aktiivimalli ole kuin lisää paskaa niskaan. Hallitus ei ole tehnyt vielä yhtään hyvää päätöstä. Hömpänhömppä-uudistuksia, aivan paskanjauhantaa, hän täräytti.

Naisilla ei ole myöskään kovin myönteistä kuvaa työvoimaviranomaisista. Eräs heidän tuttavansa on nyt ollut 2,5 vuotta töissä työttömyysjakson jälkeen. Hän on kolme kertaa saanut viranomaisilta ukaasin, että hänen täytyy mennä työllistämiskoulutukseen tai hän tippuu työttömien listalta. Ja kuitenkin hän ilmoitti viranomaisille heti, kun meni töihin.

– Tällä tavallako viranomaiset puhdistavat tilastoja, naiset kummeksuivat.

Kommentti: Supo kuumentaa eduskunnassa – jääkö osa valvonnan ulkopuolelle?

Kuva: Lehtikuva / Martti Kainulainen

Suojelupoliisi muuttuu tulevaisuudessa poliisista tiedusteluviranomaiseksi, mutta muutoksesta ei ole tulossa aivan yksinkertainen päiväkävely. Skismaa aiheuttaa muun muassa kysymys siitä, kuka uutta supoa valvoo ja onko sen koko toiminta tulossa parlamentaarisesti valvottavaksi.

Supon tuleva rooli ei liity vain lakeihin kirjattaviin entistä laajempiin toimivaltuuksiin tai siihen, että se luopuu poliisin tehtävistä. Myös eduskunnan omaa toimintaa säätelevällä laintasoisella työjärjestyksellä on asiasta sanansa sanottavana. Keskiviikkona työjärjestys jäi juuri supoa koskevien erimielisyyksien vuoksi puhemiesneuvoston pöydälle.

Työjärjestyksessä käsitellään muun muassa uutta supoa varten luotavaa parlamentaarista elintä, tiedusteluvalvontavaliokuntaa, jonka perustamisesta ollaan laajasti yksimielisiä. Jo nimestä voi päätellä, että valiokunnan päätehtävä on supon valvonta yhdessä laillisuusvalvonnasta vastaavan tiedusteluvaltuutetun kanssa.

Puhemiesneuvoston näkemykset eroavat, kun aiheeksi otetaan valiokunnan tehtävän määrittely.

Ehdotetun määritelmän mukaan, valiokunta valvoisi supon tiedustelutoimintaa. Valvottavan tiedustelutoiminnan sisältöä ei Demokraatin tietojen mukaan ehdotetussa työjärjestyksen muotoilussa kuitenkaan tarkemmin avata.

SDP:lle muotoilu ei kelpaa, koska puolue ilmoitti jo tiedustelulakien tiistain lähetekeskustelussa haluavansa koko supon parlamentaarisen valvonnan piiriin.

”Osa supon toiminnasta on tulkittavissa sellaiseksi, ettei se ole kenenkään ulkopuolisen valvonnassa.”

Tiedusteluorganisaatioksi muuttuva supo ei jatkossakaan tekisi pelkkää perinteistä tiedustelutoimintaa. Tehtävälistalla ovat muun muassa laajat henkilöiden turvallisuuskartoitukset, joita supo tekisi esimerkiksi perusteilla olevan tiedusteluvalvontavaliokunnan jäsenille.

Supo siis tarkistaisi jatkossakin ihmisten taustoja, mutta ei olisi sen osalta yksiselitteisesti parlamentaarisen valvonnan piirissä. Puhemiesneuvostossa eripuraa aiheuttavaa työjärjestyksen kirjausta voi aivan hyvin tulkita niin, ettei taustojen tarkistamisen kaltainen toiminta kuulu uudelle valiokunnalle, vaikka sitäkin olisi jonkun hyvä valvoa muun muassa puoluepoliittisista syistä.

Julkisuudessa (mm. Ilta-Sanomat) on kerrottu, että uuden supon johtoon nousisi todennäköisimmin supon nykyinen johtaja, puoluetaustaltaan kokoomuslainen Antti Pelttari. Sisäministeriön kansliapäälliköksi on puolestaan tulossa entinen supon pomo, kokoomuslainen Ilkka Salmi, jonka esimiehenä on tällä haavaa sisäministeri Kai Mykkänen (kok.).

Koko uusi tiedusteluorganisaatio olisi siis tiedustelua valvovaa parlamentaarista erityisvaliokuntaa lukuunottamatta kokoomuslaisten käsissä samalla, kun osa supon toiminnasta on tulkittavissa ehdotetun työjärjestyksen perusteella sellaiseksi, ettei se ole kenenkään ulkopuolisen valvonnassa.

Myös supon tiedustelutoiminnan ulkopuolelle jääviä tehtäviä kuten ihmisistä tehtäviä turvallisuusselvityksiä olisi syytä valvoa. Paljonko selvityksiä tehdään, mitä kerätylle tiedolle tapahtuu ja ketkä siihen pääsevät käsiksi? Vai käykö niin, että osa tiedoista vuotaa ajansaatossa sellaisiin käsiin missä esimerkiksi yksityiselämää koskevista tiedoista tulee hyödyllistä polttoainetta politiikan tekemiseen?

Eduskunnan puhemiesneuvosto käsittelee työjärjestystä seuraavan kerran torstaina.

Kansalaisaloite sai kd-Laukkasen yrittämään viimeistä temppua: ei onnistunut

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander

Äitiyslakia koskevan kansalaisaloitteen käsittelyyn eduskunnassa syntyi pientä draamaa alkumetreillä, kun kansanedustaja Antero Laukkanen (kd.) (kuvassa) esitti kansalaisaloitteen lähettämistä perustuslakivaliokuntaan.

Ehdotusta kannatti keskustan Markus Lohi, joten asiasta äänestettiin. Eduskunta kuitenkin päätti äänin 86–29 jatkaa kansalaisaloitetta koskevan mietinnön käsittelyä tänään, eikä lähetä sitä perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi. Äänestyksestä oli poissa 84 kansanedustajaa.

Kansalaisaloitteessa esitetään, että naisparin lapsen tunnustaminen tapahtuisi isyyden tunnustamista vastaavalla tavalla ennen lapsen syntymää. Tavoitteena on turvata naisparien lasten oikeudet siten, että parin ei tarvitsisi enää tehdä perheen sisäistä adoptiota, jotta toinenkin äiti olisi virallisesti lapsen vanhempi.

Eduskunnan lakivaliokunta puoltaa kansalaisaloitteen hyväksymistä. Valiokunta ei kuitenkaan ollut yksimielinen, aloitteen hylkäämistä ehdottaa mietinnössä Laukkanen.

Mietinnön eduskunnalle esitellyt lakivaliokunnan puheenjohtaja Kari Tolvanen (kok.) sanoi valiokunnan käsitelleen aloitetta huolella. Se on kuullut kymmeniä asiantuntijoita ja muun muassa lapsivaikutukset on arvioitu laajasti.

Tolvasen mukaan kansalaisaloite on poikkeuksellinen, sillä se pohjautuu sanasta sanaan oikeusministeriön lakiluonnokseen vuodelta 2015.

”Yhteiskuntamme häpeätahroja” – SDP:n Salonen kuuluttaa tekojen perään Suomen lapsipolitiikassa

Kansanedustaja Kristiina Salonen (sd.) kannattaa lämpimästi lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan esityksiä lapsi- ja perhepolitiikan parantamiseksi Suomessa.

– Suomen tulee aloittaa lasten oikeuksia koskevan kansallisen strategian laatiminen, jossa huomioidaan kaikkien lasten tilanne ja YK:n sopimusten mukaiset lasten oikeudet. Strategia on tehtävä parlamentaarisena työnä, johon sitoutuvat kaikki eduskuntapuolueet, totesi Salonen puheessaan.

Salonen toimi keskiviikkona sosialidemokraattien edustajana lapsiasiavaltuutetun eduskunnalle antaman kertomuksen julkistamistilaisuudessa Säätytalolla. Kurttilan mukaan lapsi- ja perhepolitiikka sekavaa, sirpaleista ja lyhytnäköistä. Ongelmat kyllä nähdään, mutta ratkaisuyritykset jäävät lyhytjänteisiksi. Kokonaiskuva puuttuu ja isot rakenneuudistukset jäävät tekemättä.

Esimerkiksi perhevapaauudistus karahti Kurttilan arvion mukaan lopulta siihen, mihin päätöksenteko on kompastunut usein aiemminkin: huonoon valmisteluun. Lapsiasiavaltuutetun mielestä uudistuksessa keskityttiin liikaa työllisyyteen ja lasten ja perheiden näkökulma jäi turhan vähälle huomiolle.

Lapsipolitiikka on hajautunut eri hallinnonaloille.

Salonen kiittää lapsiasiavaltuutettua ja kaikkia kertomukseen valmisteluun osallistuneita työstään. Hän kuitenkin toteaa samalla, ettei eduskunta voi ylpeillä sillä, että päätösten vaikutukset lapsiin olisi otettu kiitettävällä tavalla huomioon päätöksiä tehdessä.

Salonen huomauttaa, etteivät eduskunnan huolet lasten eriarvoistumisesta ja nuorten osattomuudesta konkretisoidu kaikkia politiikkalohkoja lävistävänä päätöksentekona tällä hetkellä. Salonen peräänkuuluttaa tekojen perään.

– Päättäjinä meidän on nyt otettava kollektiivinen vastuu kaikista maamme lapsista. Seuraamme nyt vierestä sitä, miten kaikkien ylistämä hyvinvointivaltiomme alisuoriutuu lasten tasa-arvoisen hyvinvoinnin turvaamisessa. Esimerkiksi lapsiperheiden köyhyys, poikien lukutaidon heikkeneminen, lasten mielenterveyden kasvavat ongelmat tai nuorten ulkopuolisuus yhteiskunnassa ovat häpeätahrojamme, Kristiina Salonen sanoo.

– Valintoja korostavassa maailmassa nämä eivät ole perheiden tai lasten valintoja. Ne ovat meidän päättäjien tekemiä tai tekemättä jättämiä valintoja.

Strategian pitäisi muuttaa tapaamme ajatella.

Lapsiasiavaltuutetun kertomus eduskunnalle osoittaa, että lapsipolitiikka on hajautunut eri hallinnonaloille ja niiden sisällä useisiin itsenäisiin palvelukokonaisuuksiin. Lapsipolitiikan kokonaisuudesta vastaavaa rakennetta ei ole valtionhallintoon muodostunut. Kertomukseen tehty analyysi hallitusohjelmista osoittaa, että hallitusohjelmien laajentuessa lapsipolitiikan strategiset valinnat kätkeytyvät yksityiskohtien taakse.

– Pidemmän aikavälin strategian vaikuttavuus on parempi kuin hallitusohjelmien yksittäiset kirjaukset, joita toki niitäkin lisäksi tarvitaan. Oikeastaan strategian pitäisi muuttaa tapaamme ajatella, Salonen pohtii.

– Lapsi ei ole vain yksi hallinnon muistilistalla oleva näkökulma, vaan tapa ajatella ja hahmottaa maailmaa. Johdonmukaisuutta ja kokonaisvaltaisuutta tarvitaankin päätöksenteossa lisää, jotta lasten asema tulisi paremmin olennaiseksi osaksi päätöksentekoprosesseja, Salonen muistuttaa.

”Tämä ei ole kansalaisten etu” – Kansanedustaja vaatii sote-järjestöjen asemaan selkiyttämistä

Kuva: Lehtikuva / Roni Rekomaa
SDP:n kansanedustajat Eero Heinäluoma ja Susanna Huovinen kyselytunnilla eduskunnassa.

Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen asema vaatii sote-uudistuksen pyörteissä selkeyttämistä, kansanedustaja, Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Vallin puheenjohtaja Susanna Huovisen katsoo.

–  Monet järjestöt ja kolmannen sektorin toimijat ovat kansalaistoiminnan ohella tällä hetkellä myös palveluntuottajina mukana järjestämässä suomalaisille laadukkaita sote-palveluja, Huovinen toteaa.

– Näyttää siltä, että juuri näiden järjestöjen asemasta tulevassa sotessa ei ole vielä riittävästi keskusteltu, eikä siitä ole riittävästi tietoa. Ei ole kenenkään etu, että vuosikymmeniä järjestöihin kerätty osaaminen tässä uudistuksessa vahingossa hukataan.

Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli järjesti tänään eduskunnassa sote-seminaarin, jossa pohdittiin järjestöjen huolia koskien tulevaa sote-ratkaisua. Järjestöjen tulisi Huovisen mukaan tietää, millaisissa palveluissa, missä laajuudessa ja millä reunaehdoilla ne voivat palveluntuottajina toimia. Lisäksi pitäisi tietää, miten suuria eroja maakuntien välille voi tässä suhteessa syntyä.

– Maakunnilla tulee olla oman toimintansa suunnittelussa ja toteuttamisessa tiettyä joustavuutta, koska alueetkin ovat erilaisia. Tämä ei saa kuitenkaan johtaa siihen, että järjestöjen asema maakuntien välillä eriytyy, Huovinen sanoo.

Monet haluavat tehdä periaatteellisen valinnan, jossa yleishyödyllinen palvelujentuottaja voi olla luonteva vaihtoehto.

– Tämä ei ole varsinkaan kansalaisten etu. Monet haluavat tehdä periaatteellisen valinnan, jossa yleishyödyllinen palvelujentuottaja voi olla luonteva vaihtoehto. Tämä mahdollisuus tulee olla olemassa riippumatta siitä, minkä maakunnan alueella kansalainen asuu.

Järjestöt ovat sote-kentän vanhimpia toimijoita, ja työtä tehdään usein sekä paikallisesti kuntien kumppaneina että valtakunnallisesti. Varsinkin paikallisessa työssä on vuosien varrella – usein valtion ja kuntien tuella – rakennettu palvelutuotannon ohella erilaista vapaaehtoistyön ja vertaistuen toimintaa. Tällä osaamisella on käyttöä tulevaisuudessakin, eikä sitä hetkessä rakenneta joko maakunnan oman toiminnan tai yksityisten yritysten toimintaan.

– Nyt on oleellista se, että järjestöt ovat tiiviisti mukana maakuntien sote-valmistelutyössä ja että heidän näkemyksensä myös huomioidaan. Järjestöjen aseman selkiyttämiseen tässä työssä näyttäisi olevan nyt tarvetta tiiviimmälle valtakunnalliselle ohjeistukselle.

Puhemiesneuvosto ei päässyt sopuun suposta – SDP toivoo laajaa parlamentaarista valvontaa

Kuva: Lehtikuva / Jussi Nukari

Eduskunnan puhemiesneuvosto ei saanut kokouksessaan keskiviikkona ratkaistua kysymystä työjärjestyksen suojelupoliisia koskevasta kirjauksesta. Demokraatin tietojen mukaan asia jätettiin pöydälle.

Suojelupoliisia koskeva kirjaus liittyy tiedustelulakien myötä eduskuntaan perustettavaan tiedusteluvalvontavaliokuntaan, jonka tehtäväksi olisi tulossa suojelupoliisin tiedustelutoiminnan parlamentaarinen valvonta.

Työjärjestykseen on nyt ehdotettu kirjausta, jonka mukaan tiedusteluvalvontavaliokunta valvoisi tiedustelutoimintaa ilman, että tiedustelutiedon käyttöä olisi tarkasti määritelty.

SDP haluaisi puheenjohtaja Antti Rinteen mukaan työjärjestykseen kirjauksen, jonka mukaan parlamentaarinen valvonta koskisi supoa laajasti.

– SDP esittää, että työjärjestykseen kirjataan selkeästi, että koko supon toiminta kaikkinensa on valvonnan alla. Siihen liittyy nyt jännitteitä. Näkemysero on edelleen siitä, onko supo käsittelyssä olevan tekstin mukaan kaikkinensa eduskunnan valvottavana vai ei, Rinne sanoo.

Demokraatin tietojen mukaan taustalla on pelko tiedustelutiedon käytöstä poliittisiin tarkoituksiin.

Keskustelua aiheesta