Pääkirjoitus

Demokraatti

Jyrki Katainen oli sittenkin oikeassa

Pääministeri Juha Sipilän ajama maakuntahallinnon uudistus on vertaansa vailla oleva kepulainen puhallus. Sen varjolla suomalaisille syötetään häpeilemättömästi valhetta paremmista sosiaali- ja terveyspalveluista sekä kolmen miljardin kustannussäästöistä. Missään maailmassa ei ole onnistuttu samaan aikaan luomaan uutta hallinnon tasoa ja samalla säästämään kustannuksissa. Tätä sote-soppaa keskusta tulee kuntavaalitoreilla syöttämään kansalaisille mukitolkulla.

Huolestuttavinta tässä kehityksessä on se, että sote-uudistuksen valmistelijatkin ovat suurelta osin kadottaneet uskonsa kustannussäästöihin ja parempiin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Kun Demokraatti on pyytänyt valmistelijoilta kommentteja uudistuksen onnistumisen mahdollisuuksista, kukaan virkamies ei halua omalla naamallaan kertoa tilanteesta. Kohtuullisen kummallista, eikö totta?

On erittäin harmillista, ettei edellinen hallitus kyennyt viemään sote-uudistusta alkua pitemmälle. Ideologisesti liian etäiset hallituskumppanit veivät uudistukselta terän. Silti sote-uudistuksen kaatuminen keskustan syliin on erittäin valitettava juttu. Kun maailman megatrendien mukaan tulevaisuuden menestys ratkaistaan suurissa kaupungeissa, suomalaisten kehitys kulkee täysin päinvastaiseen suuntaan. Valtaa viedään keskuksista maakunnille.

Jyrki Katainen — oikeassa.

Jyrki Katainen — oikeassa.

 

Jälkiviisaana voi todeta, että edellisen hallituksen pääministeri Jyrki Katainen oli oikeassa ajaessaan Suomeen sadan kunnan mallia. Vahvoihin peruskuntiin nojaaminen ja kuntien välinen yhteistyö olisi aidosti tuonut synergiaetuja ja luultavasti laskenut sosiaali- ja tervey­denhuollon menoja. Lisäksi järjettömästä yhtiöittämisvimmasta olisi säästytty.

Hallituksen ajama maakuntauudistus sisältää valtavasti riskejä. Yksi merkittävä kuntatalouden riski liittyy kuntien omistuksessa oleviin sote-kiinteistöihin. Lakivalmistelussa on kaavailtu 12,5 prosentin leikkausta kunnallisveroon ja vastaavan summan tilittämistä maakunnille. Siitä huolimatta sote-kiinteistöt jäävät kuntien omistukseen, joita maakunnat vuokraavat ensimmäisen kolmen vuoden ajan. Tämän määräajan jälkeen maakunnat päättävät siitä, mitkä kiinteistöt maa-alueineen se haluaa itselleen.

Lopputuloksen voi jo nähdä ennakkoon: kuntien käsiin jää satojen miljoonien arvosta heikkokuntoisia sote-kiinteistöjä, joiden uusiokäyttö jää olemattomaksi.

Pieni yksityiskohta on myös se, että kuntien lainanhoitomenojen arvellaan kasvavan kuudesta prosentista yhteentoista kunnallisveron pienentyessä. Kunnat siis maksavat omasta pussistaan yli kymmenen prosenttia sote-kiinteistöjen menoja vaikka eivät edes vastaa sosiaali- ja terveyspalveluista!

Suuri kysymys kuuluukin, milloin kansalaiset menettävät uskonsa Sipilän hallituksen kykyyn johtaa yhteiskunnan muutosta kohti hyvinvoivaa ja taloudellisesti menestyvää Suomea.

Demokraatti

Pääkirjoitus

Demokraatti

EK vei osan hallituksen pelimerkeistä

Elinkeinoelämän keskusliitto heitti hallituksen syliin tikittävän aikapommin, kun se viime viikolla yllättäen irtisanoutui yli 20 keskusjärjestösopimuksesta. Toki EK:lla ja hallituksella on ollut yhteinen tavoite lisätä paikallista sopimista, mutta keskusjärjestösopimuksista luopuminen rysäyttää pohjan suomalaiselta sopimusjärjestelmältä. Ministerien ensikommenttien perusteella hallituksessa ei ole vähäistäkään ymmärrystä siitä, mitä tämä voi pahimmillaan merkitä.

Ilmeisesti EK:ssa osataan arvioida, kuinka paljon sopimuspäätös vaikeuttaa hallituksen toimintaa. EK on harrastanut raakaa matematiikka: se laskee tässä vaiheessa omien tavoitteidensa ajamisen olevan tärkeämpää kuin hallituksen tukeminen.

Uusi arki voi osoittautua karuksi myös monelle paikallisen sopimisen lisäämistä vaatineelle yrittäjälle. Kiireiselle yrittäjälle voi tulla yllätyksenä sopimisen vaikeus, jos vastapuolella ei ole ketään, kenen kanssa neuvotella. Tämä voi tapahtua keskusjärjestösopimuksia noudattaneilla aloilla, joilla työsopimuksessa ei ole mainintaa esimerkiksi luottamusmiehistä. Kuka enää uskaltaa lähteä työntekijöiden puhemieheksi, jos työehtosopimuksessa ei ole määritelty edes luottamusmiehen oikeuksia?

Työmarkkinoilla on nyt kasassa ainekset kunnon kriisiin. Ihmeellistä tilanteessa on hallituksen passiivisuus. Ideologisista intohimoista huolimatta hallituksen pitäisi olla nyt osaltaan oikeasti aktiivinen ja hakea sopua tilanteeseen, jossa työnantaja- ja työntekijärjestöjen tilanne on poikkeuksellisen jännittynyt.

Työmarkkinoillla lakkoherkkyys kasvaa, ellei keskusjärjestösopimuksia saada siirrettyä liittokohtaisiin työehtosopimuksiin.

Hallituksella on siinäkin mielessä paljon pelissä, että kuohunta työmarkkinoilla voi uhata sen säästötavoitteita ja toiveita maltillisista palkankorotuksista. Työmarkkinoillla lakkoherkkyys kasvaa, ellei keskusjärjestösopimuksia saada siirrettyä liittokohtaisiin työehtosopimuksiin. Tämä on monella liitolla myös edellytys neuvottelujen aloittamiselle uusista työehtosopimuksista.

Työmarkkinakentän myllerryksessä edunvalvonta vaatii uutta ajattelua ja aikaisempaa vahvempaa yhteistyötä. Tässä nurkkakuntainen politikointi ja pelaaminen pitäisi unohtaa. Se ei palvele jäsenistön etua.

Esimerkiksi vientialojen jättiliittohankkeen toteutuminen vahvistaisi merkittävästi mukana olevien liittojen palkansaajien neuvotteluvoimaa. Erikoista oli, että Paperiliitto päätti jäädä hankkeesta pois. Sen ratkaisi Paperiliitossa vähemmistössä olevien vasemmistoliittolaisten vastustus. Myös monet muut liittojen toimintaa uudistavat yhteishankkeet ovat viime aikoina hyytyneet vasemmistoliittolaisten ryhmien vastustukseen.

Demokraatti

Pääkirjoitus

Demokraatti

Ensi kertaa SDP tunnustaa työelämän muutoksen olevan tosiasia

Lahden puoluekokous jää erityisesti mieleen Demarinuorten vahvan panoksen ansiosta. Tällä kertaa puolueen johtotehtäviin ei ollut tyrkyllä erityistä nuorisotähteä, vaan nyt oltiin asialinjalla. Suurin saavutus lienee puoluekokouspäätös, jonka mukaan Demarinuorten valmistelema Yleisturva-malli valittiin puolueen kannaksi sosiaaliturvan kehittämiseksi Suomessa.

Nuorison esiinmarssi ei Lahden puoluekokouksessa ollut vain innon hehkua otsalla, sillä luvutkin puhuvat puolestaan. Viidensadan kokousedustajan joukossa oli peräti 69 alle 32-vuotiasta kokousedustajaa. Lisäksi silmämääräisesti arvioituna lähes puolet puheenvuoroista tuli nuorten kokousedustajien suista. Askel ei totisestikaan horjunut puhujapönttöön kavutessa.

Ennen kokousta maalattiin Lahden messuhallin seinille väkevin vedoin sukupolvisodan merkkejä. Kyseessä oli ex-kansanedustaja Kimmo Kiljusen masinoima aloite, jossa vuonna 1995 taitettu eläkeindeksi olisi muutettu palkkaindeksiä vastaavaksi. Tämänkin aloitteen käsittelyssä nuoriso veti pitemmän korren. Puoluekokouksen yksimieleisessä lausunnossa todettiin, että eläkeläisköyhyyteen on puututtava. Indeksin korjaamisesta ei lausunnossa ole enää mainintaa. Sukupolvien solidaarisuus vei kiistassa lopulta voiton. Vaaliteltoilla on siis turha enää lupailla indeksin palauttamista.

Viidensadan kokousedustajan joukossa oli peräti 69 alle 32-vuotiasta kokousedustajaa.

Puoluekokouksen suurin päätös voidaan kuitenkin lukea Yleisturva-päätöksen rivien välistä. Vaikka aloitteen painopiste onkin monimutkaisen sosiaaliturvajärjestelmän yksinkertaistamisessa, ensi kertaa puolue tunnustaa työelämän muutoksen olevan tosiasia. Tulevaisuudessa SDP:kään ei usko, että täystyöllisyys on mahdollinen. Tarvitaan siis sosiaaliturvan malli, joka mahdollistaa työskentelyn osittain sosiaaliturvan varassa. Tavoite, jonka mukaan kaikki ihmiset voisivat tulla palkallaan toimeen, karkaa jatkossa entistä kauemmaksi.

Tosiasioiden tunnustamisessa voikin piillä laajemminkin SDP:n uuden nousun siemen. Yleisturva ottaa tosissaan ihmisten erilaiset elämäntilanteet, joihin lukeutuvat itsensä työllistäminen, pätkätyöt, osa-aikatyöt, kokoaikainen palkkatyö, perhevapaat ja kouluttautuminen. Yhteiskunnan on viisasta tarjota sosiaaliturvaa niihin elämän nivelvaiheisiin, joissa byrokratiahelvetti ja pelko toimeentulon riittävyydestä ajaa passiivisuuteen. Hieno avaus on se, että Yleisturvaa voi käyttää palkkatukena kuuden ensimmäisen työkuukauden aikana. Näin kynnys työllistämiseen madaltuu selvästi.

Iso keskustelunpaikka SDP:ssä lienee vielä esillä ollut ajatus osallistavasta sosiaaliturvasta, jossa sosiaaliturvaa saadakseen on tehtävä yhteiskuntaa hyödyttävää työtä. Tällainen voisi olla muun muassa omaishoitajan tehtävä lähisukulaisen avustamiseksi.

Demokraatti

Pääkirjoitus

Demokraatti

Lahden puoluekokous ei jäänyt taskulämpimäksi – SDP:n pitää nyt välttää itsetyytyväisyyttä

SDP:n Lahden puoluekokous ei jäänyt taskulämpimäksi, vaikka paikalla ollut toimittaja sellaiseksi sen nimesi. Kokous ei tarjonnut suurta riitaa tai draamaa medialle, joka sitä oli tullut kokouspaikalle hakemaan – lukuun ottamatta useamman poliittisen toimittajan voimin tehtyä Krista Kiurun julkista teilaamista.

Puoluekokousedustajille oli helpotus, että puoluejohto pystyttiin valitsemaan ilman riitaa. Tästä huolimatta jännitystä ja vastakkainasettelua riitti niin valinnoissa kuin asioiden käsittelyssäkin. Kovin vääntö käytiin esityksiä valmistelevissa ryhmissä.

SDP teki Lahdessa useita suuria linjauksia alkaen sosiaaliturvan uudistamisesta. Uutta periaateohjelmaa ei saatu, vaikka sellaisen suunnittelu pantiin liikkeelle edellisessä puoluekokouksessa.

Pitkään hiottu periaateohjelmaluonnos muuttui Lahdessa lopulta poliittiseksi julistukseksi ja suuntaohjelmaksi. Nykytilanteessa ratkaisu on perusteltu – eikä kovin kaukana vuoden 1903 Forssan kokouksen mallista, jossa kuuluisan ohjelman rinnalle rakennettiin enemmän päivittäistä toimintaa ohjaava poliittinen toimenpideohjelma.

Puoluekokouksessa oli aistittavissa jopa vaalihypetystä.

Antti Rinne sai Lahdessa vahvan mandaatin jatkaa SDP:n johdossa. Valinta varmistui jo ensimmäisellä kierroksella.

Puoluesihteerin valinnassa oli tätä enemmän jännitystä. Toisella kierroksella olivat vastakkain Palvelualojen ammattiliitto PAMin yhteiskuntasuhteiden päällikkö Hanna Kuntsi ja Milttonin Brysselin toimiston johtava asiantuntija Antton Rönnholm. Moni puoluekokousehdokas kertoi miettineensä, tarvitaanko puoluesihteeriksi nainen. Toisaalta mietitytti se, onko kaksi ay-taustaista ihmistä liikaa puolueen johtopaikoille.

Voiton vienyt Antton Rönnholm on monelle uusi kasvo, vaikka hän on ollut pitkään mukana politiikassa ja etenkin politiikan kulisseissa. Rönnholm on toiminut muun muassa Eero Heinäluoman ja Paavo Lipposen avustajana.

Päivänpolitiikan ja puolueorganisaation ulkopuolelta tulevaan Rönnholmiin kohdistuvat nyt kovat odotukset. Etenkin kun edessä on turnauskestävyyttä koetteleva vaaliputki. SDP:n jäsenten pitää kuitenkin muistaa, että puoluesihteerikään ei pysty messiaanisiin tekoihin. Menestys rakennetaan kaikkien yhteistyöllä.

Puoluekokouksessa oli aistittavissa jopa vaalihypetystä. SDP lähtee kuntavaaleihin hyvistä asetelmista. Puoluekokouksen hyvästä hengestä ja SDP:n kannatusluvuista huolimatta itsetyytyväisyyttä pitää välttää, sillä liiallinen itsevarmuus tekee laiskaksi.

SDP:lläkin on kokemusta siitä, kuinka varmana pidetty voitto on loppusuoralla yllättäen sulanut. Höyryä pitää riittää äänestyspäivän iltaan saakka.

Demokraatti

Pääkirjoitus

Demokraatti

Lahdessa valittavaan SDP:n puheenjohtajaan kohdistuvat kovat odotukset — häneltä vaaditaan kestäviä vatsahappoja

Viikonloppuna Lahden puoluekokouksessa valittavan SDP:n uuden johdon kuherruskuukausi jää valitettavan lyhyeksi, sillä kuntavaalit ovat jo parin kuukauden kuluttua. SDP lähtee vaaleihin hyvästä, mutta samalla haastavasta tilanteesta. Puolueen kannatus jo pitkään ollut tasaisessa nousussa, lukuunottamatta pientä notkahdusta viimeisessä kannatuskyselyssä.

Suurimman puolueen asema on hyvä lähtökohta kuntavaaleihin. Tavoite ei voi olla vähempää kuin voittaa nämä vaalit. Viimeksi kuntavaaleissa SDP oli kakkonen kokoomuksen jälkeen. Kuntavaalien merkitystä korostaa edessä oleva kahden vuoden tiukka vaaliputki: ensi vuoden tammikuussa järjestetään presidentinvaalit ja maakuntavaalit. Vuonna 2019 ovat vuorossa ensin eduskuntavaalit ja sitten eurovaalit. Huhtikuun kuntavaaleista haetaan asemia ja ennusmerkkejä menestykseen tulevissa vaaleissa.

SDP on oppositiossa tarjonnut hyvän vaihtoehdon hallituspuolueiden hyvätuloisia suosivalle ja työntekijöitä kyykyttävälle politiikalle. Hallitus on töpeksinyt oikein urakalla, mikä on osaltaan tuonut SDP:n kannatukseen lisänostetta.

Näillä näkymin SDP lähtee puoluekouksesta kohti vaaleja varsin yksituumaisena.

Rehellisyyden nimissä täytyy samalla sanoa, että kannatus olisi voinut hallituksen toimien ansioista nousta enemmänkin. Etenkin keskustan kannatus on pysynyt yllättävän vahvana, vaikka monet hallituksen kriisimäiset ratkaisut kikystä, sotesta ja liikenneselvityksestä alkaen ovat vahvasti henkilöityneet keskustalaiseen pääministeri Juha Sipilään. Hallituksen toimista huolimatta helppoja irtopisteitä ei ole jaossa, sillä julkisen talouden tasapainotus ja työllisyyden parantaminen vaativat vaikeitakin toimia. Uskottavan ja oikeudenmukaisen vaihtoehdon selittäminen kansalaisille ei ole helppoa.

Lahdessa valittavaan SDP:n puheenjohtajaan kohdistuvat kovat odotukset. Häneltä vaaditaan kestäviä vatsahappoja, sillä tehtävä on varsin epäkiitollinen. Politiikan logiikkaan kuuluu, että puolueen kannatuksen kasvu tapahtuu puheenjohtajasta huolimatta ja huonot kannatusluvut ovat puheenjohtajan syytä. Onneksi kaikki kolme puheenjohtajaehdokasta – Timo Harakka, Antti Rinne ja Tytti Tuppurainen – ovat hyviä valintoja ja myös pääministeriksi sopivia.

Näillä näkymin SDP lähtee puoluekouksesta kohti vaaleja varsin yksituumaisena. Puheenjohtaja- ja puoluesihteerikampanjaa on käyty hyvässä ja rakentavassa hengessä, vaikka ehdokkaiden taustaryhmissä on ollut kuohuntaakin. Vaaliputken alkaessa SDP tarvitsee yksituumaisuutta. Hallituspuolueiden rivit ovat sekaisin. Tässä tilanteessa, hyvässä kannatustilanteessa, SDP:n pahin virhe olisi aloittaa sisäinen riitely.

Demokraatti
AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Pääkirjoitus

Demokraatti

Kaikkia suomalaisia ei voida lähettää hyvien uutisten Turkuun tai Uuteenkaupunkiin

Syksyllä Sipilän yhtiöittämis- ja yksityistämisvimmainen hallitus yritti väkisin survoa työvoimapalvelujen haastattelut yksityisille vuokrafirmoille. Tämä törmäsi paitsi opposition vastustukseen, myös ennen kaikkea siihen, ettei viranomaistehtäviä noin vain voi siirtää yksityisille.

Ministeri Jari Lindström taipui ja ilmoitti lopulta, että TE-toimistoihin lisätään työvoimaa. Tälle vuodelle kymmenellä miljoonalla eurolla saadaan 200 henkilötyövuotta lisää tekemään tiivistyvällä tahdilla työttömien haastatteluja.

Viime vuonna TE-toimistoissa työskenteli noin 2 200 henkeä. Nyt määrä nousee 2 400:aan. Vertailun vuoksi, Ruotsissa virkailijoita on 14 000. Sitä paitsi kaikkia TE-toimistoja hallituksen päätös ei kohtele samalla tavalla, jossakin kirjataan tämänkin vuoden saldoksi miinushenkilötyövuosia.

Haastattelujen kokonaismäärä nousee jopa miljoonaan, kun niitä 2015 oli noin 300 000. TE-toimistojen vahvistamisen lisäksi hallitus siirtää viisi miljoonaa euroa tulosperusteisten ostopalvelujen hankintaan. Jakosuhdetta voidaan pitää nyt jossain määrin järkevänä. Toisaalta on myös katsottava, ettei yksityiselle puolelle aleta syytää verorahaa palveluihin, joita ne muutoinkin tekevät omin voimin. Työttömien yhdistykset pitäisi ottaa rahanjakoon ja haastatteluihin mukaan, nyt ne on laiminlyöty.

Realismia valitettavasti on, ettei henkilökohtaisia haastatteluja pystytä järjestämään kuin pienelle osalle.

Työttömien tiivistyvistä haastatteluista on myös puhuttu pakkohaastatteluina. Kiirettä pitäisikin välttää, pelkkä työllistymissuunitelman päivittäminen ei riitä. Realismia valitettavasti on, ettei henkilökohtaisia haastatteluja pystytä järjestämään kuin pienelle osalle. Jos haastatteluista tehdään sanktiointiautomaatteja, ne muuttuvat irvikuvakseen. Isoa käännettä työmarkkinoiden vetovoimassa ei vielä ole. Kaikkia suomalaisia ei voida lähettää hyvien uutisten Turkuun tai Uuteenkaupunkiin.

Vallitsevan tilanteen tekee erityisen pahaksi se, että hallitus on päästänyt pitkäaikaistyöttömyyden ennätyksellisiin lukemiin. Ja se maksaa joka päivä hirmuisesti. Silti työllisyysmäärärahat vähenevät, vaikka nyt työttömiin pitäisi investoida. TE-toimistoja voisi resursoida lisää, palkkatukeen pitäisi panostaa – ja kun töitä ei vielä ole tarpeeksi tarjolla, koulutusmäärärahoja täytyisi lisätä eikä niukentaa. SDP on laatinut pitkäaikaistyöttömyyden taittamisohjelman, jossa on tukku muita hyviä keinoja.

Hallitus työstää paraikaa myös kasvupalvelulakia, jolla se aikoo sovittaa yhteen ja uudistaa nykyiset TE-palvelun ja yrityspalvelun tehtävät. Kun työllisyyden hoito siirtyy maakuntiin, palveluntuotantoa aiotaan, kuinkas muutenkaan, yksityistää ja yhtiöittää. Tällöin vaarassa ovat muun muassa työttömien haastattelut sekä kuntien moniammatilliset palvelukeskukset, koska kunnat eivät saisi vetää palveluita. Rakenneuudistustensa kanssa vauhtisokeutuneen hallituksen pitäisi katsoa, ettei ihminen jää kiireessä jalkoihin.

Demokraatti