Emmekä tietenkään onnistu saati halua välttää tämän hetken ja tulevien kuukausien kestoaihetta, koronakriisiä.

Simojoki pelkää, että Suomeen hetkessä rantautunut koronakriisi lyö tsunamin, jonka jälkiä yhteiskunta korjaa pitkään. Pidempään ja pahemmin, jos nyt teemme yhteiskuntana kestämättömiä arvovalintoja.

Maltetaan silti vielä hetki. Pidättäytykäämme hetki koronasta puhumisen koukuttavasta tunteesta niin kuin Simojoki äkillisesti leimahtaneesta juoksemisen himostaan.

Suora puhumaan, jämäkkä, hauskakin puheissaan, ainakin välillä. Sellainen on julkisuuden perusteella syntynyt mielikuva päihdelääkäri Kaarlo Simojoesta

Tai kun miehen työnkuvaa luonnehtii tarkemmin ja hienommin: A-klinikka Oy:n johtava ylilääkäri ja toimitusjohtaja.

Toinen keskeinen Simojoen työ on Helsingin yliopistossa, lääketieteellisen tiedekunnan päihdelääketieteen työelämäprofessorina.

Simojoki on nähnyt ja kokenut päihdealaa – hoitanut ja auttanut alkoholisteja ja huumeriippuvaisia, ylimalkaan niitä muita kuin me – jo noin parinkymmenen vuoden ajan.

Hänellä on myös taito ja halu kertoa päihdealasta suurelle yleisölle.

– Nyt mä taas kärjistän asioita, mutta: oletko nähnyt yhtään tukikonserttia juoppojen puolesta?

Simojoen sanomana juoppo-sana tuntuu jopa sympaattiselta.

Simojoki haastaa meitä tarkentamaan katseitamme koronakriisin omituisessa ajassa, joka uhkaa muuttaa tai ainakin suhteellistaa lähes kaiken vanhan ja totutun.

Simojoki muistuttaa, että muutos ei tapahdu vain ihmisten mielissä. Monet rakenteet myllätään uusiksi.

Hän varoittaa leikkaamasta päihde- ja mielenterveyspalveluja nykyisestä.

Kun talous on vapaassa liidossa, vaikeimmin laskeutuvat ne, jotka jo valmiiksi ovat murjoutuneet. Simojoki painottaa, että korona- ja postkoronamyllerryksessä on hyvä säilyttää maltti.

– Jo 1990-luvun lamassa alettiin päihde- ja mielenterveyspalveluissa säästää, ja resurssien vähentäminen ei tunnu sillä puolella sen jälkeen loppuneen, Simojoki sanoo.

– Pahinta olisi nyt päätyä palveluiden leikkaamisen tielle. Näen sen uhan selvästi, vaikka sosiaali- ja terveysministeriö onkin pitänyt asiassa ääntä ja todennut, että emme saa luopua heikoimmassa asemassa olevien palveluista.

Simojoen mukaan ministeriön sekä päihde- ja mielenterveyskentän toiveet eivät välttämättä paljoa paina.

– Osa kunnista viestittää jo nyt, että alamme säästää ja karsia päihde- ja mielenterveyspuolen kuntoutuksesta, kun taas osa lisää resursseja.

Koronakriisi Simojoen mielestä sekä yksilöiden että yhteiskunnan eettiset arvot.

– Jos nyt jätämme kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat syrjään tai heitä ei enää jatkossa hoideta, onko se yhteiskunta hyvä lopulta kenellekään?

– Kenelle tahansa meistä voi käydä huonosti. Tämän ovat nyt joutuneet huomaamaan myös monet keskiluokkaiset ihmiset, jotka on lomautettu viiden päivän varoitusajalla.

Erilaiset tukichatit- ja puhelimet käyvät kuumina. Lastensuojelussa kiireellisten sijoitusten määrä nousee. Poliisin kotihälytystehtävät lisääntyvät.

Osa suomalaisista on hamstrannut litratolkulla olutta, lonkeroita ja hanaviinejä koteihinsa. Simojoki on huolissaan erityisesti siitä, miten aikuisten lisääntynyt juominen vaikuttaa lasten ja nuorten arkeen ja elämään.

Viime viikkojen uutisista alkaa muodostua kokonaisuus, jonka seuraukset huolestuttavat johtavaa ylilääkäriä. Suomessa on noin 600 000 alkoholin riskikäyttäjää.

– Suomessa on noin 70 000 lasta, joiden vanhemmilla on vaikea päihde- tai mielenterveysongelma. Nämä, joilla on tosi vaikeita ongelmia ovat kuitenkin jo ennestään jollakin lailla hoito- ja tukijärjestelmän tiedossa ja palveluiden piirissä.

Simojoen mukaan terveydellinen ja sosiaalinen aikapommi tikittää jo ennestään 600 000 riskikäyttäjän ja heidän lähipiirinsä keskuudessa. Koronakriisi uhkaa kiihdyttää tikitystä.

Riskikäyttäjistä valtaosa on työssäkäyviä aikuisia. Tiedetään myös, että lähes puolet kaikesta alkoholiriippuvuudesta syntyy oluella. Tavallisella ”viattomalla” keskarilla.

– Suomessa on aika iso määrä alkoholin riskikäytön ylärajoilla olevia ihmisiä, jotka eivät vielä ole varsinaisen alkoholiongelman tai riippuvuuden puolella.

Simojoen mukaan juominen on kehnoimpia tapoja hoitaa koronakriisin aiheut­tamaa henkistä ahdistusta, epävarmuutta, ihmissuhdepulmia ja stressiä.

– Riskikäyttäjä ei välttämättä juo itseään humalaan. Jos on tottunut joka ilta ottamaan viinilasillisen tai oluttölkin, voi eristäytymisen aikana silti tulla houkutus ottaa toinenkin lasillinen tai tölkki.

Oluen ja viinin hamstraus ei ole välttämättä merkki alkoholismista tai riippuvuudesta, mutta jostakin sekin kertoo. Simojoki sanoo, että ihmisen perustarve on ajatella ennakkoon, että mitä jos en sitten pääsekään hakemaan tai saakaan sitä, mitä tarvitsen.

– Päihteet liittyvät poikkeuksetta tunteiden hallintaan. Jos alkoholista on osittain jo tullut tunne-elämän ja esimerkiksi työstressin hallintakeino, kun se hallintamahdollisuus uhataan viedä, alkaa totta kai hamstraus.

– Riskinä on koronakriisin aikana muun muassa se, että ihminen alkaa palkita alkoholilla vähän useammin itseään: hei vitsi, nyt meni Teams-kokous hyvin, eikä edes pätkinyt yhtään.

Simojoki korostaa sitä, että riippuvuuden synnyssä kyse on hyvin alitajuisesta kuviosta, jossa ihmisen omat aivot huijaavat häntä. Pirullinen huijaus onnistuu, koska prosessi on hidas ja huomaamaton.

Janne Ora

LUE KOKO HAASTATTELU DEMOKRAATISTA 10/20!