Turva – Hymy

Kolumni

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Kadonneet alushameet ja babushkan eskari

Kävin vierailulla päiväkodissa, jossa pieni poika kysyi minulta missä eskarissa kävin pienenä. Vastasin, että silloin ei ollut eskaria, minua hoiti äiti ja babushka. Apua, sanavalinnat ovat vaarallisia. Millä selität lapselle, miksi mun mummoni on babushka eikä mummo, mamma tai mummi. Ehkä onnistuin, ehkä en. Saako sotaa sanoa pahaksi riidaksi, mietin kotimatkalla.

Hallitus lupasi budjettiriihessä, että yksinhuoltajan lapsilisä nousee 5 euroa kuukaudessa. Kohde on oikea.  Mutta samaan aikaan poistetaan SDP:n ajama lapsiperheen verovähennys. Sen hyöty on parhaimmillaan 100 euroa/ lapsi-/ vuosi. Ikävä kyllä hallituksen päätös vie yksinhuoltajan miinukselle ja monta muuta lapsiperhettä. Varhaiskasvatusmaksun alennus ja vanhempainvapaisiin liittyvät pienet korotukset ovat tervetulleita. Niissä linjamme on yhteinen.

Politiikalla ei voi eikä pidä päättää perheiden lapsilukua, mutta yhteiskuntapolitiikan keinoin voidaan luoda olosuhteet, joissa ihmiset voivat helpommin saada toivomansa määrän lapsia.

Päiväkotivierailulla tuli  mieleeni oma työkokemukseni päiväkodissa. Ryhmääni tuli kaksi uutta lasta. Toinen ikävöi kotiin. Itku oli herkässä ja turvallinen olo vain hoitajan sylissä. Toinen viihtyi ensihetkestä. Haasteena oli unirytmi. Poika nukahti ulos mennessä. Minun  tehtäväni oli vahtia, ettei pikkuinen nukahtanut hankeen. Lapsiin liittyvän sanan voima nähtiin, kun SDP:n puheenjohtaja puhui paremmasta perhepolitiikasta. Kolme asiakeskeistä yritystä ei poikinut riviäkään julkisuuteen. Sana synnytystalkoot räjäytti somekeskustelun ja -raivon.  Nainen ei ole synnytyskone eikä lapsia tehdä talkoilla isänmaan talouden vuoksi. Ei. Silti taisi mennä lapsi pesuveden mukana. Suomessa syntyy vähemmän vauvoja kuin aikoihin. Miksi? Kysymystä on syytä pohtia huolella.  Lastenhankintaan liittyviä motiiveja ja rakenteita tutkineiden Juhani Pekkolan ja Olli Lehtosen mukaan suomalaiset toivovat 1,5-kertaista lapsilukua toteutuneeseen nähden. Ihmisten unelmat lapsien lukumäärästä eivät toteudu. Miksi? Syitä on varmasti monia. Työelämän vaikutus on kuitenkin kiistaton. Moni haaveilee lapsesta, mutta jos työtä ei ole tai työ on hyvin epävarmaa, haavetta ei toteuteta. Nuoret aikuiset jäävät odottamaan parempia aikoja. Kun lapsia hankitaan myöhemmällä iällä, määrä jää ehkä alhaisemmaksi kuin vanhemmat olisivat toivoneet. Turvallisessa työssä olevat toteuttavat todennäköisemmin lapsihaaveensa. Lapsiperheet vastaavat kyselyissä, että he toivoisivat käytettävän enemmän veroeuroja laadukkaaseen päivähoitoon, kouluun ja terveydenhuoltoon.  Politiikalla ei voi eikä pidä päättää perheiden lapsilukua, mutta yhteiskuntapolitiikan keinoin voidaan luoda olosuhteet, joissa ihmiset voivat helpommin saada toivomansa määrän lapsia. Kaikki eivät halua lapsia ja sitä pitää kunnioittaa. Kaikki eivät saa lapsia, vaikka haluaisivat, heitä pitää auttaa jos se on mahdollista, jos ei, niin tukea. Perheillä on oikeus valintoihinsa.

Hyvinvointivaltion kestävyydelle työllisyydellä ja  lapsiluvulla on merkitystä. Jotta Suomi voisi olla hyvinvointivaltio, mieluummin vielä parempi hyvinvointivaltio tulevaisuudessa, yhteiskunnan on viisasta tukea perheitä heidän toiveissaan. Tarvitsemme yksilölliset ja joustavat perhevapaat, jotka tukevan isän jäämistä hoitamaan lasta. Samalla tuemme äitien urakehitystä ja palkkatasa-arvoa sekä ennen muuta lapsen oikeutta isän aikaan. Vanhempien kasvatustyötä tulee tukea laadukkaalla nykyistä edullisemmalla varhaiskasvatuksella.  Suomessa on laadukas varhaiskasvatus. Työhönsä sitoutuneet ammattilaiset tekevät parhaansa, kunhan päättäjinä pidämme huolen terveistä tiloista ja riittävistä henkilöresursseista. Myös lapsiperheiden köyhyyttä on vähennettävä. Työ ei aina auta pois köyhyydestä.

Kansanedustajien päiväkotivierailuilla oli toiveena, että edustajat lukevat lapsille lapsuutensa satukirjaa. Muistelin omia lempisatujani ja totesin, että taitavat olla K-12. Niinpä valitsin yhden tyttäreni lapsuuden lempikirjoista, joka kertoi isoäidin kadonneista alushameista. Taisivat siitä tykätä nykyiset eskarit.

Kolumni

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Miksi äänestän Tuula Haataista?

Istuvan presidentin suosio on vahva. Ei Niinistö huono presidentti ole ollut. Kautensa alussa häntä ei juuri huomannut, mutta nyt loppuvaiheessa presidenttiys on alkanut maistua ja näkyä. Hän näyttää presidentiltä puolisoa ja Lennu-koiraa myöden. Ei tarvitse hävetä. 

Minä odotan presidentiltäni enemmän. Aktiivista arvojohtajuutta ja halua puolustaa niitä ihmisiä, joiden ääni ei kuulu. Jotka eivät jaksa tai kykene pitämään puoliaan. Laajan turvallisuuspolitiikan edelläkävijyyttä.

Tuula Haatainen on tuonut presidentinvaalikeskusteluun laajan turvallisuuspolitiikan elementtejä: oikeudenmukaista tulonjakoa, sosiaalista oikeudenmukaisuutta, syrjinnän ehkäisyä. 

Hän on nostanut esiin feministisen ulkopolitiikan. Kyse on siitä, että yhteiskuntien sortavia rakenteita muutetaan oikeudenmukaisemmiksi. Korostetaan tasa-arvoa, ihmisoikeuksia, kansainvälistä yhteistyötä. Huolehditaan haavoittuvimmista. Torjutaan ilmastonmuutosta. Kannetaan globaalia vastuuta ja panostetaan kehitysapuun. 

Maailman ongelmat eivät pysähdy valtakuntien rajoille. Jotta Suomi on turvassa, maailman on oltava inhimillisempi ja oikeudenmukaisempi.

Olen tuntenut Tuulan nuoresta asti. Politiikka tutustutti meidät. Olin aktiivi sosialidemokraattisessa nuorisoliikkeessä ja Tuula naisliikkeessä. Yhdessä valmistauduimme moniin poliittisiin vääntöihin SDP:n sisällä. Monta sellaista asiaa on tänään totta, joita ajoimme ensin oman puolueemme linjauksiksi: pienten koululaisten iltapäiväkerhot, subjektiivinen päivähoito-oikeus, tasa-arvoinen avioliitto… Tuulaan on voinut aina luottaa. Mitä tiukempi paikka, sen varmemmin.

Miksi muistelen vanhoja? Siksi että nykymenossa on paljon samaa. Heikoimmista huolehtimista pidetään talouden tuhona, työttömyyttä ihmisen omana syynä ja kansainvälisyyttä vierastetaan. Eihän se niin ole. 

Pieni maa menestyy panostamalla tasa-arvoon, jotta jokainen kansalainen voi kasvaa täyteen potentiaaliinsa. Työttömyys on seurausta joko rakenteellisista ongelmista tai suhdanteista, yksilön oma syy vain hyvin harvoin.

Kansainvälisyys menestyksen avain. Suomi ei pärjää käpertymällä, vaan avautumalla. Maailman suuria ongelmia: ilmastonmuutosta, köyhyyttä, pakolaisuutta, vero- ja valuuttakeinottelua ei ratkaista kansallisvaltiotasolla. Niihin tarvitaan laajempia foorumeita.

Kannatimme molemmat aikanaan Suomen EU-jäsenyyttä. Tuula kiteytti asian hyvin: ”Minä en pelkää Eurooppaa, pelkään että nykymeno jatkuu.” Sama lause toimii vielä vuosien päästä.

Tuula on määrätietoinen sosiaali- ja terveyspolitiikan ammattilainen, jolle vahva kansainvälisyys on osa oikeudenmukaisemman ja turvallisemman maailman rakentamista.

Tuulassa on ripaus Hillary Clintonia ja kauhallinen Tarja Halosta. Viisaita, rohkeita ja osaavia naisia kaikki kolme.

Demokratiassa on oltava vaihtoehtoja ja kuljettava eteenpäin. Peukku kaikille ehdokkaille. Minusta paras ehdokas on Tuula Haatainen.

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Kolumni

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

On löydettävä keinot yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi

Suomessa oikeutta elää ilman syrjintää turvaavat kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja kansallinen lainsäädäntö.

Näitä lakeja kiistatta tarvitaan, mutta jos syrjintä poistuisi yksin laeilla se olisi jo poistunut. Jotta lait elävät ja hengittävät ihmisten arjessa, tarvitaan enemmän ihmisiä tekemään yhdenvertaisuustyötä.

Viime vuonna Suomeen saapui yli 32 000 turvapaikanhakijaa. Sosiaalinen media huusi kovaa ja korkealta. Eikä aina ollenkaan kauniisti.

Ihmisten hätä johti asenteiden kovenemiseen, joka on näkynyt koko Euroopassa. Kyse ei ole vain koventuneista asenteista maahanmuuttajia kohtaan. Romanit, naiset, vammaiset ja monet muut ryhmät ovat saaneet osansa kylmästä suihkusta.

Nykyaika on ikään kuin antanut luvan puhua rumasti ja leimaavasti toisista. Syrjiä heikompia ja käpertyä omaan erinomaisuuteensa.

Suomi on monessa kansainvälisessä mittaristossa kärkisijoilla. Olemme vakaa, vauras, korruptoitumaton ja turvallinen. Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Mutta olemmeko yhdenvertaisia toistemme edessä?

Suomi osoittautuu tuoreessa EU:n perusoikeusviraston FRA:n tutkimuksessa yhdeksi Euroopan syrjivimmistä maista.

Euroopan tasolla joka neljäs haastateltu kertoi syrjinnästä. Määrä oli hieman pienempi kuin edellisessä FRAn raportissa vuonna 2009.

Olemme vakaa, vauras, korruptoitumaton ja turvallinen. Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Mutta olemmeko yhdenvertaisia toistemme edessä?

Eniten syrjintää koetaan Luxemburgissa, jossa joka toinen Saharan eteläpuolisesta Afrikasta muuttanut kertoi syrjinnästä.

Suomessa 45 prosenttia tältä alueelta tulleista kokee syrjintää Suomessa. Suomessa koettu syrjintä on lisääntynyt edellisen raportin jälkeen.

FRAn tutkimuksessa 63 prosenttia Suomen vastaajista kertoi häirinnästä. Tätä yleisempää on Euroopassa vain pohjoisafrikkalaisten kokema syrjintä Hollannissa ja romanien kokema syrjintä Kreikassa ja Portugalissa.

Tulokset ovat äärimmäisen huolestuttavia, koska sanoja seuraa teot ja pieniä tekoja herkästi isommat teot. Kunnes yht’äkkiä huomaamme, että vakaus, turvallisuus ja moni muu hyvä, jota olemme tottuneet pitämään itsestäänselvyytenä, on kadonnut.

FRAn raportin tulokset eivät saa jäädä vain kauhistelun ja päivittelyn kohteeksi. Vaan meidän on löydettävä keinoja, joilla syrjintää voidaan kaikilla tasoilla ehkäistä ja yhdenvertaisuutta edistää. Kyse on lainsäädännöstä, mutta myös niistä arjen toimintamalleista, joilla lain henki saadaan elämään.

Osalla ihmisistä rasismi ja syrjntä kumpuavat omista tai läheisten kokemuksista. Toisilla kouluttamattomuudesta, kolmansilla erilaisuuden pelosta, neljänsillä omasta osattomuudesta ja syrjäytyneisyydestä. Ja monista muista syistä.

Vaarallisinta on rasismi ja syrjintä, joka kumpuaa ideologiasta ja oman vallan pönkittämisestä.

Meidän on pyrittävä pois oman mielisistämme kuplista. Yritettävä ymmärtää niitä syitä, joista syrjintä kumpuaa. Ja etsittävä ratkaisuja niihin. Kannattaa muistaa, että syrjivässä yhteiskunnassa, maahanmuuttaja kotoutuu ja työllistyy heikommin. Ei saa olla niin, että osaavankin maahanmuuttajan ammattitaito ohenee työnantajan ennakkoluulojen vuoksi.

Syrjintä menee yhteiskunnan ytimeen ja syö yhteiskunnan eheyttä. Siksi Suomen suurin haaste ei ole taloudessa, vaan sosiaalisten ongelmien ehkäisyssä ja yhdenvertaisuuden edistämisessä.

(Teksti on lyhennelmä Oikeusministeriön syrjintäseminaarissa pidetystä puheenvuorosta 12.12.2017)

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Kolumni

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Kasvun alettua kannattaa korjata tasa-arvovajetta

Lamalla on kolme aaltoa. Ensin sakkaa talous, sitten työllisyys ja kolmantena syntyy sosiaalinen lama. Kun nousu käynnistyy, ketju kulkee toisin päin. Välikysymys eriarvoisuudesta osuu oikeaan aikaan, koska nyt kasvu ja työllisyys paranevat, mutta hallituksen toimet uhkaavat syventää sosiaalista lamaa.

Kasvu ja työllisyys ovat keskeisiä asioita hyvinvointivaltion turvaamisessa.

Tästä olen hallituksen kanssa täysin samaa mieltä. Mutta ne eivät yksin riitä. Kyse on siitä, miten hedelmät jaetaan. Kyse on oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta.

Suomen suurin haaste ei ole talous, vaan sosiaalisten repeämien ehkäisy. Eriarvoistumisen ehkäisy. Yhdenvertaisuuden lisääminen.

Hallitus sanoo, että työllisyys on parasta sosiaaliturvaa. Kyllä olen samaa mieltä. Mutta ikävä kyllä työn muutos on rapauttamassa tätä vanhaa totuutta. Kun arvioimme työllisyyden kehitystä, on syytä katsoa työllisyyden sisälle. Joukkoomme ovat tulleet työssäkäyvät köyhät. Heille työssäkäynti ei tuo taloudellista nousua.

Suomen suurin haaste ei ole talous, vaan sosiaalisten repeämien ehkäisy.

Työllisistä noin neljä prosenttia on köyhiä. Usein kyse on yksin elävistä ihmisistä tai lapsiperheistä. Luku ei Suomessa ole suuri, mutta uhkaa kasvaa.

Hyvinvointivaltion kestävyyden näkökulmasta on oleellista, jäädäänkö työssäkäyvään köyhyyteen vai nostaako työ tekijänsä omilleen, jopa kerryttämään yhteiseen hyvään käytettäviä verotuloja.

Osa-aikaisia työntekijöitä on noin 300 000 heistä 100 000 haluaa kokopäivätöitä, jotta voisi tulla palkallaan toimeen. Nolla-sopimuksilla työskentelee yli 80 000 henkeä, heistä 30 000 haluaa lisätyötä. Jos käydään kaikki ryhmät läpi, lisätyötä haluava on laskutavasta riippuen joko 200 000 tai puoli miljoonaa. Tätä matematiikkaa vasten puhe vain 40 000 hengen työvoimareservistä on irvokasta.

Työllisyyspolitiikan menestyksen mittarina on oltava myös työn laatu ja työstä saatava toimeentulo.

Työllisyyden noususta kansainvälinen talous ansaitsee suurimman kiitoksen, työmarkkinajärjestöt toiseksi suurimman ja hallitus jää kolmannelle sijalle. Jos hallituksen työtä arvioi toimeentulon ja työn laadun suhteen ei päästä kiitoksen puolelle.

Hallitus on alistunut ajatukseen matalapalkkatyön lisäämisestä. Matalapalkkatyö ei elätä eikä tuota aina edes verohyötyä yhteiskunnalle. Siksi työ ei enää automaattisesti ole parasta sosiaaliturvaa. Menestyksen analyysissa on mentävä syvemmälle.

Hyvinvointivaltion kestävyyden näkökulmasta oleellista on turvata tulevaisuuden työvoima. Mutta tämän politiikan hallitus laiminlyö.

Hallituksen omassa budjettiesityksessä arvioidaan, että niiden kotitalouksien määrä, jotka saavat täydentävää toimeentulotukea, kasvaa. Siis toimeentulotuen tarve kasvaa, vaikka työllisyys on parantunut. Tämä on varsin poikkeuksellista. Se on seurausta siitä, että hallitus on leikannut useita kaikkein pienituloisimpien etuuksia.

Esimerkiksi Kelan toimeentulotukimenot kasvoivat yksin lääkekorvausten leikkausten vuoksi jo keväällä yli 20 miljoonaa. Parhaillaan eduskunnan käsittelyssä on ns. työttömyysturvan aktiivimalli. Hallitus arvioi sen kasvattavan toimeentulotukimenoja yli 20 miljoonalla.

Sama hulluus koskee asumistuen leikkausta. Se kepittää köyhimpiä ihmisiä. Se syö työnteon kannusteita, koska se vie työstä saadun hyödyn monelta pienipalkkaiselta ihmiseltä. Asumistukea saa noin neljännesmiljoona ihmistä.

Työllisyyden näkökulmasta toimeentulotukiasiakkuuksien lisääminen on hulluinta mitä voi tehdä. Toimeentulotuki on etuuksista se, jonka varassa olevan on kaikkein vaikein ottaa vastaan keikkatöitä. Pienistä ansiotuloista saatu hyöty leikkautuu kokonaan pois. Työttömyysturvan varassa on helpompi tehdä keikkatöitä, jos niitä on mahdollista saada.

Uskon että ns. aktiivimallin suurimmat työllisyysvaikutukset tulevat olemaan Kelassa ja työttömyyskassoissa, koska ne joutuvat palkkaamaan lisää väkeä mallin toimeenpanoa varten. Hallituksen aktiivimalli ei aktivoi, se passivoi.

Hallitus tuntuu ajattelevan, että työttömyys poistuu, kunhan työttömät hakevat aktiivisemmin töitä ja vain menevät töihin. Siksi se leikkaa työttömyysturvaa kerta toisensa jälkeen ja malli mallin perään.

Vahva talous ja korkea työllisyysaste ovat tarpeellisia, mutta ne eivät riitä.

Tarvitaan oikeudenmukaista työnjakoa ja apua heikoimmille. Kun kasvu alkaa, on viisautta korjata tasa-arvovajetta.

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Kolumni

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Robotit tulevat, oletko valmis?

Facebook sulki kaksi virtuaalisesti asiakkaita palvelevaa robottia, koska ne kehittivät oman kielen. Ihminen ei enää ymmärtänyt luomiensa koneiden kieltä. Robotit oppivat monenlaisia neuvottelutaktiikoita, jopa huijaamaan kumppaniaan saadakseen oman tahtonsa läpi. Tämä tarina on tosi.

Uusi teknologia muuttaa työtä ja koko yhteiskuntaa. Robotteihin ja keinoälyyn liittyvien moraalisten sekä eettisten kysymysten pohdinta on Suomessa vähäistä. Sama koskee automatisoinnin suhteita varallisuuden ja tulojen jakoon sekä aktiivisen elämän edellytyksiin.

Puhumme paljon työn murroksesta. Jotkut uskovat työn loppumiseen, toiset työvoiman loppumiseen. Itse haluaisin miettiä enemmän sitä, millä keinoilla kykenemme säilyttämään yhdenvertaisuuden ja osallisuuden nopeasti muuttuvassa työelämässä. Miten yksilö voi hallita ympärillään tapahtuvaa työn muutosta? Miten saada aikaan parempaa työtä?

Miten varmistaa se, että valtiolla on riittävät resurssit turvata apua tarvitsevien palvelut, jos työn muutos johtaa siihen, että koko verotusjärjestelmä pitää rakentaa uudelleen?

Tietotekniikkaguru Bill Gatesin ehdotti robottiveroa, joka vähentäisi innovaatioihin liittyviä ihmisten pelkoja ja joka samalla väliaikaisesti hidastaisi automaation etenemistä. Esitys ei ole saanut innokasta vastaanottoa. Oxfordin yliopiston tutkijat varoittivat, että robotteja ja keinoälyä ei ehkä pystytä ohjaamaan tulevaisuudessa. Kehityksessä ei tarvitse mennä olleenkaan näin pitkälle. Oppivat robotit pakottavat meidät ihmiset oppimaan uudella tavalla.

Koulutuspoliittiset ratkaisut koskevat kokonaisia ikäluokkia ja vaikutukset ulottuvat kauaksi tulevaisuuteen. Koulutusjärjestelmä muuttuu kuitenkin hitaasti verrattuna talouden suhdanteisiin sekä työn muutokseen verrattuna.

Oppivat robotit pakottavat meidät ihmiset oppimaan uudella tavalla.

Pyrkimys kouluttautua nopeasti ja tehokkaasti suoraan työelämän tarpeita vastaavasti, saattaa johtaa työelämän näkökulmasta ojasta allikkoon. Robottien maailmanvalloitukseen varaudutaan parhaiten osaamista uusimalla. Tämän vuoksi SDP esittää oppivelvollisuuden pidentämistä ja lisäpanoksia osaamiseen. Jos kouluttaudumme vain nopeasti nurkan takana olevaa työpaikkaa varten, emme selviä uuteen työhön, kun se ensimmäinen työpaikka katoaa.

Jatkuvassa oppimisessa kyse ei ole vain koulutusjärjestelmästä, vaan siitä miten jatkuva kouluttautuminen rahoitetaan. Varhaiskasvatukseen sijoittamalla saa parhaat tuotot inhimillisesti ja taloudellisesti, mutta eläkeikää lähelläkin on tarve oppia uutta.

On kuulemma jo rakennettu robotti, joka ulottaa kätensä jääkaappiin ja hellalle. Se osaa korjata jälkensä ja laittaa 100 eri ruoka-annosta. TV:n kokkiohjelmia katsomalla se oppii lisää reseptejä. Sellaisen haluaisin. Vahinko vaan, että rahani eivät riitä. Parasta pysyä hyvissä väleissä puolison kanssa.

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Kolumni

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Ylpeä Hämeenlinnasta – tavoitteena vähemmän yksinäisiä

– Yksinäisyyden ehkäisy on terveyden edistämistä

Hämeenlinnan kaupungin budjetissa asetetaan tavoitteeksi se, että itsensä yksinäiseksi tuntevia ihmisiä on vähemmän. Ei ollenkaan huono tavoite.

Toinen loistava tavoite on osallisuuden mittaamisessa, jossa arvioidaan sitä, että kuinka moni ihminen osallistuu järjestötoimintaan.

Ystävyys ei ole trendi, se ei seuraa muotia, siitä ei saa korkoa, eikä eläkettä. Silti se on elämän paras sijoitus.

Yksinäisyyteen vaikuttavat useat ulkoiset tekijät, kuten puutteet sosiaalisissa suhteissa sekä oma toimintakyky. Vastaavasti yksinäisyys voi heikentää terveydentilaa ja olla riskitekijänä syrjäytymiselle. Kroonisesti yksinäisten elinajanodote on muita vertailuryhmiä heikompi ja alttius erityisesti infektioille, sydänsairauksille ja masennukselle muita vahvempi.

Sosiaalinen eristäytyneisyys altistaa ihmisen monille vakaville sairauksille. Sen terveysriskit ovat samassa suuruusluokassa kuin tupakoiminen – ja kolme kertaa suuremmat kuin ylipainon. Yksinäiset käyttävätkin sosiaali- ja terveyspalveluita huomattavasti enemmän kuin muut ikäisensä.

Harrastusten merkitys on suuri lasten yksinäisyyden ehkäisyssä. Tukemalla järjestöjä ja niiden yhteisöllisyyttä vahvistavia toimia, tuemme harrastustoimintaa ja osallisuuden lisäämistä.

Lapsista joka viides kertoo kärsivänsä yksinäisyydestä. Onneksi se suurimmalla osalla on ohimenevää. Huolettavinta on se, että kymmenes lapsista on pysyvästi yksinäisiä.

Harrastusten merkitys on suuri lasten yksinäisyyden ehkäisyssä. Tukemalla järjestöjä ja niiden yhteisöllisyyttä vahvistavia toimia, tuemme harrastustoimintaa ja osallisuuden lisäämistä.

Aktiivisesti järjestötoimintaan tai vastaavaan osallistuvien osuus on myös yksi seurannan väline. Sosiaalisesti aktiivisilla ihmisillä on pienempi ennenaikaisen kuoleman ja pitkäaikaiseen laitoshoitoon sijoittumisen riski kuin sosiaalisiin toimintoihin vähemmän osallistuvilla.

He tekevät itselleen mielekkäitä asioita yhdessä toisten kanssa ja voivat kokea yhteenkuuluvuutta, hyväksyttynä ja pidettynä olemista. Sosiaalisen aktiivisuuden tarpeiden kartoittaminen ja osallistumisen tukeminen ovat yksi keskeinen osa kuntalaisten terveyttä edistävää toimintaa.

Sekä yksinäisyyden vähentämisessä sekä osallistumisen lisäämisessä on kyse terveyden edistämisestä. Olen ylpeä Hämeenlinnasta!

Uusi valtuusto tuli varhaiskasvatuksessa SDP:n linjoille. Muistan kun edellisen valtuuston aikana maan hallitus päätti, että subjektiivista päivähoito-oikeutta rajoitetaan ja ryhmäkokoja kasvatetaan.

Sosiaalidemokraatit vastustivat jo tuolloin varhaiskasvatuksen heikentämistä. Esitimme, että subjektiivinen oikeus säilytetään ja ryhmäkoot pidetään ennallaan. Kun perustelin asiaa, niin entinen keskustan valtuutettu huusi salista, että Filatov käytti elämänsä populistisimman puheenvuoron. Kyllä olen mielelläni populisti, jos lasten varhaiskasvatuksen puolustaminen on sitä.

Enää tällaisia huutoja ei tarvitse Hämeenlinnan valtuustossa kuunnella. Valtuusto hyväksyi yksimielisesti sen, että lasten oikeutta varhaiskasvatukseen ei rajata eikä ryhmiä kasvateta. Valtuusto on oppiva organisaatio.

Muutamasta asiasta jouduimme äänestämään. Niistä ehkä merkityksellisimpiä ovat terveydenhoitomaksut ja kiinteistövero. Vasemmistoliitto esitti kiinteistöveroa korotettavaksi, mutta jäi esityksineen yksin. Maan hallitus toi eduskuntaan esityksen, joka olisi nostanut kiinteistöveron ala- ja ylärajaa ja pakottanut osan kunnista nostamaan kiinteistöveroa. Tätä eduskunta ei hyväksynyt. Ylärajan korotus meni läpi.

Minun mielestäni koko kiinteistövero pitäisi panna remonttiin. Kiinteistöt ovat koteja ja omaisuutta. Verotuksella voidaan ohjata ympäristöystävällisempään asumiseen jne.

Terveydenhuoltomaksuista äänestimme. Kokoomus ja keskusta halusivat noudattaa maan hallituksen linjaa ja korottaa maksuja, SDP ei.

Hämeenlinna päätti yhteisesti, että otamme jatkossa paremmin käyttöön asiakasmaksuista annetun lain 11 pykälän eli sen, että asiakasmaksuja ei peritä, jos niistä aiheutuu kohtuutonta haittaa asiakkaalle. Tämä on hyvä linjaus. Ei ole järkevää, että yhä useampi ihminen joutuu hakemaan terveydenhuoltomaksunsa toimeentulotukiluukulta.

Olen ylpeä Hämeenlinnasta, mutta se ei tarkoita sitä olisin kaikkeen tyytyväinen. Parannettavaa on aina.

 

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.