Hallitus lupasi budjettiriihessä, että yksinhuoltajan lapsilisä nousee 5 euroa kuukaudessa. Kohde on oikea.  Mutta samaan aikaan poistetaan SDP:n ajama lapsiperheen verovähennys. Sen hyöty on parhaimmillaan 100 euroa/ lapsi-/ vuosi. Ikävä kyllä hallituksen päätös vie yksinhuoltajan miinukselle ja monta muuta lapsiperhettä. Varhaiskasvatusmaksun alennus ja vanhempainvapaisiin liittyvät pienet korotukset ovat tervetulleita. Niissä linjamme on yhteinen.

Päiväkotivierailulla tuli  mieleeni oma työkokemukseni päiväkodissa. Ryhmääni tuli kaksi uutta lasta. Toinen ikävöi kotiin. Itku oli herkässä ja turvallinen olo vain hoitajan sylissä. Toinen viihtyi ensihetkestä. Haasteena oli unirytmi. Poika nukahti ulos mennessä. Minun  tehtäväni oli vahtia, ettei pikkuinen nukahtanut hankeen. Lapsiin liittyvän sanan voima nähtiin, kun SDP:n puheenjohtaja puhui paremmasta perhepolitiikasta. Kolme asiakeskeistä yritystä ei poikinut riviäkään julkisuuteen. Sana synnytystalkoot räjäytti somekeskustelun ja -raivon.  Nainen ei ole synnytyskone eikä lapsia tehdä talkoilla isänmaan talouden vuoksi. Ei. Silti taisi mennä lapsi pesuveden mukana. Suomessa syntyy vähemmän vauvoja kuin aikoihin. Miksi? Kysymystä on syytä pohtia huolella.  Lastenhankintaan liittyviä motiiveja ja rakenteita tutkineiden Juhani Pekkolan ja Olli Lehtosen mukaan suomalaiset toivovat 1,5-kertaista lapsilukua toteutuneeseen nähden. Ihmisten unelmat lapsien lukumäärästä eivät toteudu. Miksi? Syitä on varmasti monia. Työelämän vaikutus on kuitenkin kiistaton. Moni haaveilee lapsesta, mutta jos työtä ei ole tai työ on hyvin epävarmaa, haavetta ei toteuteta. Nuoret aikuiset jäävät odottamaan parempia aikoja. Kun lapsia hankitaan myöhemmällä iällä, määrä jää ehkä alhaisemmaksi kuin vanhemmat olisivat toivoneet. Turvallisessa työssä olevat toteuttavat todennäköisemmin lapsihaaveensa. Lapsiperheet vastaavat kyselyissä, että he toivoisivat käytettävän enemmän veroeuroja laadukkaaseen päivähoitoon, kouluun ja terveydenhuoltoon.  Politiikalla ei voi eikä pidä päättää perheiden lapsilukua, mutta yhteiskuntapolitiikan keinoin voidaan luoda olosuhteet, joissa ihmiset voivat helpommin saada toivomansa määrän lapsia. Kaikki eivät halua lapsia ja sitä pitää kunnioittaa. Kaikki eivät saa lapsia, vaikka haluaisivat, heitä pitää auttaa jos se on mahdollista, jos ei, niin tukea. Perheillä on oikeus valintoihinsa.

Kansanedustajien päiväkotivierailuilla oli toiveena, että edustajat lukevat lapsille lapsuutensa satukirjaa. Muistelin omia lempisatujani ja totesin, että taitavat olla K-12. Niinpä valitsin yhden tyttäreni lapsuuden lempikirjoista, joka kertoi isoäidin kadonneista alushameista. Taisivat siitä tykätä nykyiset eskarit.