Moni sellainen henkilö, joka on aiemmin altistunut esimerkiksi homeelle, saa oireita tilassa olevista kemikaaleista ja hajusteista, vaikka itse tila olisi kunnossa. Oireet laukeavat usein hajuista: haju- ja partavedestä, deodorantista, hajusteellisista pesuaineista ja käsisaippuoista. Näitä hajusteyliherkkiä on Allergia-, iho- ja astmaliiton mukaan jo yli puoli miljoonaa. On arvioitu, että puolet homeelle altistuneista sairastuu myös monikemikaaliyliherkkyyteen. Hajusteyliherkkyyttä on myös ihmisillä, joilla ei ole homealtistushistoriaa.

En lainkaan vähättele sisäilmaongelmista kärsivien ihmisten oireita. Mikäli rakennuksissa on rakenteista ja vääränlaisesta käytöstä sekä hoidosta johtuvia sisäilmaongelmia, ne on korjattava. Mutta joudumme myös miettimään aioita aivan uudella tavalla, muuten sisäilmaongelmat eivät ratkea.

Hajustettujen tuotteiden käyttö ei ole vain oma valinta. Hajusteita voisi verrata tupakkaan: ei ole oikein altistaa ympärillä olevia passiiviselle tupakoinnnille.

Olen tehnyt Vantaalla aloitteen, että kaupunki selvittäisi mahdollisuudet olla tulevaisuudessa hajusteeton kunta. Matka täydelliseen hajusteettomuuteen on varmasti pitkä, mutta taival voisi alkaa siitä, että kaupunki laatisi sisäiset suositukset hajusteiden välttämisestä kaupungin työpaikoilla ja kiinteistöissä. Aloitteeni on yksi keino lisää taistelussa sisäilmaongelmia vastaan ja keskustelun herättäjä.