Penny perustelee näkemystään sillä, että perinteiset puolueet poliittisen keskustan molemmin puolin ovat menettäneet kansallisissa parlamenttivaaleissa paikkoja uusille tulokkaille.

– ”Vallankumousta” ei kuitenkaan ole tulossa, Penny pehmentää.

Äärioikeisto on noussut hallitusvastuuseen niin Itävallassa (vapauspuolue FPÖ) kuin Italiassakin (Lega), ja menestynyt hyvin vaaleissa myös Saksassa (Alternative für Deutschland, AfD), Ruotsissa (Sverigedemokraterna) ja Ranskassa (Front national). Autoritääriset tai ainakin oikeistopopulistiset puolueet pitävät valtaa Unkarissa ja Puolassa ja ovat vahvistaneet asemiaan myös muissa maissa – esimerkiksi Suomessa. On kuitenkin huomionarvoista, että Itävallassa järjestetään uudet vaalit syksyllä Vapauspuolueen puheenjohtajan tuhoon tuomitun ”politikoinnin” johdosta.

Äärioikeisto ja oikeistopopulistit ovat Pennyn mukaan menestyneet erityisesti perinteisten arvojen sekä kansallisen identiteetin puolustajina ja maahanmuuton vastustajina. Vasemmistokenttään on ilmestynyt myös kokonaan uusia populistisia haastajia, kuten Espanjan Podemos ja Italian 5 tähden liike, jotka ovat rokottaneet demarien kannatusta.

 EPP ja S&D saattavat menettää enemmistönsä

Poliittisen kentän pirstoutuminen saattaa Pennyn mukaan merkitä EU-tasolla keskustaoikeiston ja vasemmiston valtakauden loppua. Tähän saakka EPP- ja S&D -ryhmillä on yhdessä ollut enemmistö EU-parlamentissa, ja ne ovat keskenään pitäneet vallan kahvat käsissään. Tähän niillä ei liene enää mahdollisuuksia seuraavalla parlamenttikaudella.

EPP ja S&D voinevat jatkossa muodostaa EU-myönteisen keskustalaisen enemmistön ottamalla yhteistyökumppanikseen liberaalit.

Luultavasti parlamentin tuleva EU-myönteinen enemmistö ei kuitenkaan kykene samanlaiseen suoraviivaiseen ja laaja-alaiseen yhteistyöhön, kuin mihin S&D ja EPP ovat parhaimmillaan kyenneet.

On myös ilmeistä, että seuraava komissio tulee sisältämään myös joitakin äärioikeistolaisten  ja populististen puolueiden edustajia.

Populistien yhteinen rintama ei onnistu

Parlamentin politiikan tulevalle sisällölle ratkaisevaa on Pennyn mielestä se, saavatko populistit ja kansalliset ryhmät muodostettua yhteistä, kooltaan merkittävää parlamenttiryhmää. Uutta suurta populistien ryhmää rakentaa etenkin Italian sisäministeri, Lega -puoluetta johtava Matteo Salvini. Tähän ryhmään myös Perussuomalaiset pyrkivät.

– Yhteen, isoon populistien ryhmään en usko. On olemassa paitsi oikeisto- myös vasemmistopopulistisia puolueita. Lisäksi eri maissa populistit painottavat eri asioita. Tämä johtuu puolueiden politiikan erilaisista kansallisista lähtökohdista. Osa populistipuolueista painottaa taloutta, osa maahanmuuttoa jne. Toisaalta puolueiden johdossa on niin suuria “egoja”, etten usko heidän kaikkien mahtuvan samaan ryhmään, Penny sanoo.

Hän kuitenkin toteaa, että populistien ryhmän noustessa toiseksi tai kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi, sekin hankaloittaa aikaisempaa politiikantekoa EU-parlamentissa.

Populistien aseman vahvistuminen merkitsee ennen kaikkea keskustaoikeistolaisen Euroopan Kansanpuolueen (EPP) ja Euroopan sosialistit ja demokraatit yhdistävän ryhmän (S&D) asemien heikentymistä. Samaa se merkitsee myös Euroopan liberaalidemokraattien ryhmälle (ALDE) ja Vihreille.

Penny viittaa johtamansa säätiön tutkimustuloksiin, joiden mukaan oikeiston perinteisiä arvoja ja kansallista identiteettiä korostava politiikka on vedonnut myös moniin vasemmiston kannattajiin niissä maissa, joissa vasemmisto ei ole kyennyt tarjoamaan positiivisia ja moderneja arvo- ja identiteettipoliittisia vaihtoehtoja. Vasemmistokenttään on ilmestynyt myös kokonaan uusia populistisia haastajia, kuten Espanjan Podemos ja Italian 5 tähden liike, jotka ovat rokottaneet demarien kannatusta.

 Keskiluokan huonot kokemukset syy populistien nousuun

Pennyn mukaan karkeasti yleistäen maailman köyhien määrä on pysynyt ennallaan viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana. “Suhteellisesti” köyhien tulot ovat kasvaneet jopa “reilusti”. Länsimaisen keskiluokan tulot ovat pudonneet, ja sen asema heikentynyt. “Hyvin rikkaat” ovat puolestaan rikastuneet entisestään.

– Kehitys pohjautuu osin vuonna 2008 Yhdysvalloista alkaneeseen finanssikriisiin. Eniten siitä ovat kärsineet ja kärsivät Kreikka, Portugali, Espanja, Irlanti ja Italia. Samaan aikaan EU:n tavoitteena oli talouskehitys, joka kaventaisi euromaiden tuloeroja. Näin ei tapahtunut.

Pennyn mielestä talouskriisiin ei Euroopassa osattu varautua. Elvytys Euroopassa aloitettiin liian myöhään. Sekin tapahtui Euroopan Keskuspankin (EKP) toimesta, eikä poliitikkojen voimin. EKP on ostanut  2 500 miljardilla eurolla kansallisilta keskuspankeilta valtioiden velkakirjoja. Asiantuntijoiden mukaan suurin osa summasta on valunut pörsseihin eikä investointeihin.

Penny sanoo, että eri maiden nuorimmat kansalaiset haluavat yhteistä Eurooppaa. Se pätee myös Britanniaan. Vanhemmat huokailevat menneen Euroopan perään.

– Menneisyyteen haikailevat myös populistit käyttäen samalla hyväkseen vanhemman väestön tunteita.

 Kummallinen ristiriita

Pennyn mukaan tyytyväisyys Euroopan unioniin on koko Euroopan tasolla kasvanut. Prosenttilukuja ihmisten tuntemuksista on laskettu monissa maissa.

– Euroopassa liki 70 prosenttia väestöstä kokee hyötyneensä Euroopan unionista. Suomessa prosenttiluku on suunnilleen sama. Reilu enemmistö maan kansalaisista kannattaa EU:n jäsenyyttä.

– Ihmiset, jotka kannattavat Euroopan unionia, äänestävät puolueita, jotka haluavat purkaa sitä. Erikoinen paradoksi.

Penny tietää, että tarkkaan laskien yleistys ei toimi. Eikä toimi enää populistien “vanha” eurooppapopulismikaan. Brexitin jälkeen populistien politiikka on muuttunut.

– Kun he ovat huomanneet, etteivät kykene hajottamaan unionia, he keskittyvät ennen kaikkea jarruttamaan Euroopan yhdentymistä – etenkin sen sosiaalisen ulottuvuuden yhteistyötä. Tällä työllä kun luodaan pohja kaikkien ihmisten hyvälle elämälle, mikä ei populistien politiikan päämääriä palvele.

 Hyvinvointia kestävästi

Penny sanoo, että hänellä on haave sellaisesta Euroopan unionista, joka olisi pohjoismaisen hyvinvointivaltion kaltainen siinä, että se turvaisi kaikkien kansalaistensa oikeuden perusturvaan, työhön, oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan ja hyvinvointiin. Lisäksi tämä kehitys tapahtuisi kestävästi niin, että myös tuleville sukupolville on tarjolla maapallo, jolla elää.

– Tämä vaatisi sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamista ja talouspolitiikan isoa muutosta,  oikeudenmukaisuutta, työtä kestävää kasvua tukevaan suuntaan. Näiden teemojen ympärillä haluaisin toimia myös Euroopan parlamentissa. Keskeistä olisi vaikuttaa eurooppalaisen talouspolitiikan suuntaan ja siihen, että sosiaalinen ulottuvuus saataisiin nostettua samalle sitovuuden tasolle talouden kanssa.

– Mikäli tulen valituksi parlamenttiin, haluaisin päästä talous- ja raha-asioiden tai työllisyysasioiden valiokuntaan.

Penny sanoo, että hän on aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. Kotona on puhuttu politiikkaa ja kannustettu omaan ajatteluun.

– Lukion jälkeen lähdinkin Iso-Britanniaan opiskelemaan kansainvälistä politiikkaa. SDP:een liityin 18-vuotiaana, ja valinta oli minulle aikalailla itsestään selvyys, vaikka harkitsin hetken myös Vihreitä ja Vasemmistoliittoa. Minulle kansainvälisyys, tasa-arvo, demokratia, ihmisoikeudet ja oikeudenmukaisuus ovat aina olleet tärkeitä teemoja, ja nämä yhdistyvät parhaiten SDP:ssä.

– Politiikkaan lähdin suuremmissa määrin mukaan kuitenkin vasta palattuani Suomeen opintojen jälkeen. Hyppäsin mukaan opiskelijademarien kansainväliseen toimintaan ja sille tielle jäin. Päädyin töihin eduskuntaan ja myöhemmin Euroopan demarinuorten puheenjohtajaksi.

Penny on muun muassa SDP:n puoluehallituksen jäsen, SDP:n Pirkanmaan piirin varapuheenjohtaja ja Tampereen yhdyskuntalautakunnan jäsen.

– Itselle kovin tärkeä on myös Kansainvälisen Solidaarisuussäätiön hallituksen jäsenyys.

37-vuotiaan ehdokkaan perheeseen kuuluvat aviopuoliso ja kolme lasta. Vapaa-aikaa ei tänä keväänä ole liikoja jäänyt. Se kuluu kuitenkin kulttuurin, etenkin kirjojen parissa sekä omakotitalon pihan hoidossa.