Vatasella on runsaasti kokemusta puoluetoiminnasta aivan sen ytimestä, sillä Vatanen on aiemmin toiminut muun muassa Sorsa-säätiön toiminnanjohtajana, puoluehallituksen jäsenenä sekä SDP:n periaatetyöryhmän puheenjohtajana.

Demokraatti tapasi Vatasen tiistaina.

Miksi lähdit kisaan?

Rooleja puolueessa on ollut jo monta, mutta Vatanen on nyt valmis myös seuraavaan.

– Viime vuosina on kehittynyt paljon ajatuksia siitä, miten puolueen työtä voisi kehittää laajemmin niin, että poliittinen sisältö viedään myös järjestörakenteen kautta käytäntöön. Minulla on SDP:n politiikan sisältöjen laaja-alaisesta työstämisestä niin perusteellinen kokemus, että koen olevasi valmis kantamaan laajempaa vastuuta puolueorganisaation johtamisesta.

Puoluesihteerin työ ei ole missään puolueessa helpoimpia, monen mielestä jopa vaativin tai ainakin epäkiitollisin. Vastuuta ja odotuksia on paljon ja monesti tehtävässä joutuu julkisuuteen, kun jokin tai jollakin on mennyt puolueessa huonosti.

Tiedätkö, mihin olet ryhtymässä?

– Tässä mielessä olen varmaan aika ainutlaatuisessa asemassa, että olen nykyisessä tehtävässäni ollut hyvin lähellä puoluesihteeriä ja tehnyt Anttonin (nykyinen puoluesihteeri Rönnholm) kanssa läheisesti töitä ja tehnyt puoluetoimiston johtoryhmässä useat vaalit ja nyt puoluekokouksen.

VATANEN on sanonut, että puoluesihteeri on ennen kaikkea ihmisjohtaja. Kun Vataselta kysyy tarkennusta, hän palaa SDP:n historialliseenkin rooliin kansanliikkeenä.

– Me olemme edelleen kansanliike, massaliike. Meillä on edelleen paljon jäseniä, ei toki niin paljon kuin joskus aiemmin. Mutta myös sellaisia, jotka eivät ole missään luottamustehtävässä. Olemme olleet vahvimmillamme silloin, kun ihmiset yhdessä ovat menneet samaan suuntaan. Mielestäni puoluesihteerin tehtävä on johtaa ihmisiä ja ihmisten tekemää työtä erilaisilla tavoilla.

Vatanen korostaa innostamisen ja uusien ideoiden puolesta, etenkin näköpiirissä olevassa oppositioasemassa.

– Laskimme ennen vaaleja, että pitää saada miljoona kohtaamista, että voitamme vaalit. Ei ihan päästy siihen, mutta se oli oikea ajatus ja siinä on vahva analyysi takana. Meillä on kuitenkin alivoima sekä maksetussa mediassa että kampanjarahoituksessa. Vain ihmisiä kohtaamalla voimme voittaa tulevaisuudessa.

Tuleva puoluekokouskausi kestää kolme vuotta kesään 2026, josta on eduskuntavaaleihin vajaa vuosi.

– Eli kaikki se, mitä me haluamme tehdä 2027 vaaleihin, pitää tehdä tämän puoluekokouskauden aikana.

Vatanen tekee selväksi, että esimerkiksi viestinnässä pitää hahmottaa jo nyt, mitä sillä halutaan saavuttaa ensi vuoden aikana, jotta 2025 keväällä SDP voi menestyä kunta- ja aluevaaleissa.

Pitääkö puoluesihteerin olla kärkäs ja aktiivinen ajankohtaisten asioiden kommentaattori?

– Näkisin, ettei se ole puoluesihteerin ensisijainen rooli. Mutta sille voi tulla tarvetta ja pitää pystyä olemaan käytettävissä.

Vatanen korostaa, että puoluesihteerin tulee olla poliittinen mutta strategisemmassa mielessä.

– Meillä täytyy olla selkeä tehtäväjako, kuten on ollut viime hallituskaudella. Eduskuntaryhmä on päivänpoliittinen toimija, joka reagoi, tarjoaa vaihtoehtoja ja tarttuu kiinni epäkohtiin ja puolue katsoo vähän pidemmällä aikavälillä.

SITTEN klassikkokysymykseen, joka SDP:n sisäisiin vaaleihin osallistujilta tavataan kysyä.

Minkä sortin sosialisti tai sosialidemokraatti olet?

– Olen aina sanonut, että olen demokraattinen sosialisti. Myönnän ja ylpeästi kannan sosialistin leimaa, jos niin voi sanoa.

Vatanen liittää määrittelyihinsä kernaasti myös feministin ja federalistin määreet.

Hän sanoo tunnistavansa, että puolueessa on erilaisia näkemyksiä muttei kuppikuntia.

– Linjaeroja on takuulla, eikä niiden pidäkään mennä minnekään. Mutta en näe tällä hetkellä fraktioita, mitä aikaisemmin on ollut, ja se on positiivinen tilanne. Se kertoo, että olemme onnistuneet paljossa viime vuosina.

Maailmalla on nähty kahdenlaista kehitystä viime vuosina. Joissakin maissa puoluekenttä on pirstaloitunut ja toisissa, kuten Suomessa, polarisoitunut. Vatanen näkee kehityksessä huolestuttaviakin puolia.

– Kun keskustelu ja politiikka polarisoituu, yhä isompi osa ihmisistä kokee, että he tippuvat väliin eikä heillä ole vaikutusvaltaa tai heidän äänensä ei kuulu.

– Eriarvoistuminen ja siihen liittyvä osattomuuden tunne onkin mielestäni SDP:n suuri haaste tulevaisuudessa.

Hän ei näe, että Suomessa olisi viime vuosien tapahtumien seurauksena väistämättä jokin pysyvä oikeisto- ja vasemmistoblokki. Vatanen uskoo, että SDP voi pystyä jatkossakin yhteistyöhön esimerkiksi kokoomuksen kanssa.

– Minusta ei ole mikään automaatio, että sosialidemokraatit ei olisi kokoomuksen kanssa yhteistyökykyinen, koska sellaisista asioista kuin kansainvälisyys, avoimuus ja elinvoimaisuus varmasti löytyy yhteisiä näkökulmia, joiden pohjalle tehdä järkeviä ratkaisuja. Mutta luontaisimmat yhteistyökumppanit SDP:lle ovat edistyksellisissä voimissa yleisemmin: punavihreät puolueet, RKP ja se liberaalikokoomus, joka kuitenkin on olemassa jossain siellä tämän vallanhimonkin keskellä.

SEURAAVAT merkittävät vaalit, jotka Suomessa pidetään, ovat ensi vuoden presidentinvaalit. SDP:n ehdokkaan nimestä on vielä vain arvauksia ja kenties toiveitakin.

Pitääkö SDP:lla olla kaikissa olosuhteissa oma presidenttiehdokas?

– Kyllä mielestäni pitää olla. Kun katsoo Suomen ja sosialidemokraattisen puolueen historiaa, me olemme olleet johtava poliittinen voima tässä maassa. Meillä on ollut hyvät presidenttiehdokkaat, ja kyllä siitä pitää pitää kiinni. Meillä on täydet mahdollisuudet siihen nytkin ja odotan itse esimerkiksi, että Jutta Urpilainen jossain kohtaa ilmoittaisi olevansa käytettävissä.

Jos Urpilainen ei lähde, etsitään joku muu?

– Varmasti hyviä ehdokkaita löytyy. En epäile hetkeäkään, etteikö meillä olisi varteenotettavaa sosialidemokraattista ehdokasta.

SDP:n puoluesihteerikisassa ovat tällä tietoa mukana Vatasen lisäksi Matti Niemi, Mikkel Näkkäläjärvi ja Hanna Kuntsi.