Kansallisteatterin Töppöhörö: Osapäiväfasisti kohtaa Alina-keijun

Kuva: Tuomo Manninen
Alina-keiju (Alina Tomnikov) saa höyhenenkevein ottein karskia esittävän ja vihapuheisen Vikin (Jarkko Lahti) asettumaan, jopa ajattelemaan.

Suomen Kansallisteatteri, suuri näyttämö
Juha Hurme: Töppöhörö

Ohjaus Juha Hurme ja Hanna Brotherus Lavastus Matti Rasi ja Juha Hurme Valot Matti Tiilama Ääni Raine Ahonen Rooleissa Jarkko Lahti ja Alina Tomnikov

Juha Hurmeen uutta näytelmää katsoessani ajattelin monenlaisia asioita. Mikä parasta, etupäässä näkemääni liittyen. Onko ihmisen evoluutiohistorian kelaaminen käsiohjelmassa tarpeen? Miksi tällä näytelmällä on yhtä monta ohjaajaa kuin on näyttelijöitä. Miksi ainoa näkyvämpi lavaste on megakokoinen keittiötuoli? Onko suuri näyttämö tarpeen tälle esitykselle? Kuinka pitkä oli ilta, jos näytelmän idea kerran on syntynyt kapakan pöydässä kirjoittajan ja pääosanäyttelijän istunnossa?  Olisikö Töppöhönö oikeampi ilmaus?

Joitakin vastauksia löytyy jo näytelmän katsomisen aikana, osa on haussa vieläkin. Lisääkin kysymyksiä on herännyt.

Jeppe, Viki ja möykkäämisen ilo

Kansallisteatterin ”Töppöhörö” on selvästi mittatilaustyö Jarkko Lahdelle, jota on Juha Hurmeen ohjauksissa nähty aiemminkin, muun muassa Kokkolan kaupunginteatterin Jeppe Niilonpojan nimiroolissa. Jepellä ja Töppö-Vikillä onkin  yhteisiä nimittäjiä: molempien lempijuoma on alkoholi, kumpikin haistattaa pitkät sille, mitä muut heidän meiningistään ajattelevat, molemmat ovat urpoja mutta eivät ihan tyhmiä ja kumpikin ainakin yrittää päästä irti huonoista tavoistaan. Jepeltä se onnistui  heikosti, Vikin tapauksesta emme tiedä, mutta aika hyvältä jäi näyttämään…

Sekin yhdistää, että molemmat näytelmät on fakitettu komedian lootaan, mutta kumpaakin katsoessa nauru jää aika monesti kurkkuun. Kansallisteatterin katsomossa joutuu monesti pohtimaan, mille me nauramme, kun nauramme osapäiväfasisti Vikin paasaukselle? Sehän on kuin liveversiota  netin ”keskustelupalstojen” versaalihuutomerkkimöykkäämisestä eikä sellainen paljon naurata. Hurme antaa Vikin tykittää vapaasti ilmoille kaiken mitä syljen ohella suusta lentää. Moderoijaa ei löydy ohjaajan pallilta eikä Vikin päästä.  Kaikki saavat osansa: kusipääpoliitikot, talouselämän pellet, taidepaskan vääntäjät, maahantunkeutujaählämit, ryssät ja hurrit, naapurit ja naiset. Vikin vihapuhe onsamansorttista aivotonta tuuleen huutamista, mihin todellisuudessakin saatamme törmätä. Pääasia on ääni, ei päämäärä.

Komediaksi tämä rasistinen ja natsahtava jurputus kääntyy siksi, että se tehdään Kansallisteatterin lavalla Jarkko Lahden keventävän notkean kehonkielen säestyksellä. Näin me emme näe ja koe Vikissä mitään uhkaa, kun tiedämme, että kyse on teatterileikistä. Vaikka mainiosti rooliinsa heittäytyvä Lahti ihan tosissaan leikkiikin. Ja leikimmäksi kaikki muuttuu Töppöhörön toisella puoliskolla.

Suloista satua

Jos Töppöhörön ykköspuolisko on eräänlaista nykytodellisuuden dokumentointia, niin toinen on silkkaa satua. Siinä Viki, luultuaan ostaneensa sian säkissä,  saakin huoneeseensa lempeän keijun, jolle lankeaa mission impossible: rauhoittaa Viki. Miksi tämä Alina ottaa näin mahdottoman taakan ihan vapaaehtoisesti harteilleen? Siksi, että hän ei ole tästä maailmasta vaan jostain sellaisesta fantasiaulottuvuudesta, jossa hyvyys on vielä kurssissaan.

Alina leijuu Vikin elämään yllättäen ja pyytämättä, ottaa ohjat, vaivuttaa Vikin suloiseen uneen, josta kukaan ei toivoisi tämän heräävän. Herää tai ei, mutta samanlainen hän ei enää ole. Vihan kirskunta on vaimennut. Maailmanvirheiden syiden etsintä ulottuu jo itseenkin. Häijy nauru heltyy hymyksi.

Niin, satua, mutta suloista.

Erityisen suloista on Alina-keijun, siis näyttelijä Alina Tomnikovin, liike, joka on yhdistelmä klassista balettia, modernimpaa tanssia ja dervissipyörintää. Replikoidessaankin Tomnikovin näyttelee samalla sadunomaisella otteella.

Vastaus kysymykseen kahdesta ohjaajasta löytyy Tomnikovasta. Hanna Brotherus on taustaltaan koreografi- tanssitaiteilija ja vähemmistöjen parissa työskennellyt yhteisöteatterin tekijä. Hänelle Vikin ja Alinan maailmojen törmäyttäminen lähtee paitsi erilaisista liikekielistä myös suvaitsevaisuuskokemuksesta.

Suuri vai pieni?

Kysymys Kansallisteatterin ison näyttämön tarpeellisuudesta tämän esityksen alustaksi on vaikeammin vastattavissa. Ehkä ei. Tarvitsisi. Viki ja Alina tulisivat pienemmällä estradilla enemmän iholle, ja silloin uhka ja sen vastavoima olisivat todellisempia. Toisaalta Vikin meuhkaaminen tyhjästä tyhjyydelle saa konkreettisuutta suuren näyttämön avaruudesta.

Töppöhörö (liekö Paimion slangia, minun nuoruuteni Helsingissä itsensä tieten tahtoen ja koko ajan vaikeuksiin saattavaa ihmistä kutsuttiin tosiaan töppöhönöksi) on suuri pieni näytelmä. Ei se sisällöllisesti kovin iso ole eikä Viki ehkä kuitenkaan määrity uudeksi homo-lajiksi ihmisen kehityshistoriaan, vaikka Hurmeen käsiohjelmataustoitus jotain  sensuuntaiseen hakisikin.

Suurta Töppöhörössä on lopultakin sydän, inhimillisyys. Esitys täyskäännöksineen antaa kuitenkin toivoa, jota tarvitaan, kun todellisuuden Vikien puolifasisistisesti sanallistettu oksentelu alkaa arjessa masentaa.

Keskustelua aiheesta

Kokoomus tekee kaiken oikein – tosiasiat eivät kiinnosta kansaa

Eduskuntavaaleihin on melkein tasan puolitoista vuotta aikaa. Joku tietenkin tässä yhteydessä huomauttaa, että saattaahan hallitus kaatua jo kevään sote-sotkuun.

Höpöhöpö. Hallituksen kaatumisesta ei hyötyisi muuta kuin kokoomus, eikä silläkään nykypolitiikalla olisi kavereita ennenaikaisten vaalien jälkeen. Varsinkin sinisten ministeripostit ovat niin arvotavaraa, että puolueen hatara ideologia taipuu lähes mihin suuntaan tahansa.

Elämme siis tällä hetkellä ”kokoomuslandiassa”, jossa tosiasiat eivät kiinnosta kansaa. Kokoomus on jallittanut keskustaministerit maailmassa ainutlaatuiseen terveydenhuollon kaupallistamiseen, jonka lopputuloksen voi lukea jo ennakkoon: terveydenhuollon menot kasvavat hallitsemattomasti.

Kokoomuksen gallup-ylivoima perustuu ylivoimaiseen viestintään.

Miten käy siis kolmen miljardin euron säästötavoitteen? Siihen ei päästä lähellekään tällä palvelutasolla. Mikä siis neuvoksi? Leikataan palveluista! Tuo kolme miljardia rahoitetaan siis tavallisten veronmaksajien pussista ja samalla saadaan romutettua koko julkinen terveydenhuolto. Miten kätevää!

Kokoomus osaa käyttää oikeita sanoja. Valinnanvapaus on termeistä kaunein. Tässä yksitöllisessä ajassa kaikki haluavat itse valita. ”Minä itse” -huudot kaikuvat kirkkaina jo päiväkotien ruokapöydissä. Minäkin uskon, että valinnanvapaus toteutuu kokoomusopein. Kansalaisille ei vain ole kerrottu, että saat valita palvelusi vapaasti, jos olet niistä valmis itse maksamaan. Vapaus koskee siis vain hyvin pientä osaa ihmisistä. Loput jäävät köyhtyvien maakuntien armoille.

Kokoomuksen gallup-ylivoima perustuu ylivoimaiseen viestintään. Puolueen strategia on yksinkertainen; kerrotaan vain asioita, mitä ihmiset haluavat kuulla. Vaikeat kysymykset ohitetaan ja sen sijaan luodaan positiivinen tulevaisuuskuva.

Kokoomus kertoo äänestäjille, että palkkavero laskee, yhteiskunnan palvelut paranevat ja turvallisuus lisääntyy. Tämä kaikki voidaan toteuttaa, muttei ilman rahaa. Julkisia palveluja voidaan toki tuottaa fiksummin, mutta yksityinen sektori tuottaa kaiken paremmin. Koskaan emme saa tietää, miten kokoomus hoitaa monisairaat, vammaiset, työkyvyttömät, mielenterveysongelmaiset ja lastensuojelun laadukkaasti ja kustannustehokkaasti. Miksi ei? Siksi, ettei kokoomusta aidosti kiinnosta.

SDP julkaisi tiistaina oman vaihtoehtobudjettinsa, joka sisältää hienon avauksen oppivelvollisuusiän laajentamisesta 18-vuoteen. Tutkimuksissa on todettu, että pelkän peruskoulutuksen varassa elävän naisen työuran pituus on noin 10 vuotta lyhyempi kuin toisen asteen tutkinnon suorittaneen. Tästä huolimatta oppivelvollisuusiän nosto ei kiinnosta kokoomusta.

Kokoomus on Suomen koulutusvastaisin puolue.

Vaikka tämä hallitus on leikannut juuri koulutuksesta ja suomalaisten koulutustaso laskee OECD:n tilastoissa kuin kuuluisa lehmän häntä, kokoomus on tässäkin asiassa onnistunut profiloitumaan koulutusmyönteisenä puolueena. Ministeri Sanni Grahn-Laasonen puhuu silmiä räpäyttämättä koulutuksen merkityksestä Suomen kilpailukyvylle ja samalla käyttää punakynää oppilaitosten rahoituksen leikkaamisessa.

Hyvät lukijat, vaikka sanomiseni ei vaikutakaan mihinkään, on pakko todeta, että kokoomus on Suomen koulutusvastaisin puolue. Kokoomus vastusti lähes yksimielisesti peruskoulu-uudistusta 1970-luvulla, kokoomus ei kannata oppivelvollisuusiän nostoa ja kokoomus kannattaa asteittaista yliopisto-opetuksen maksullisuutta (ainakin ulkomaalaisilta opiskelijoilta).

Hämmästyttävää puolueelta, joka on koulutusmyönteisen liikkeen maineessa.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kansanedustajien suuri ihmetys: Mihin hallitus unohti hätäkeskukset ja viinalain?

Kuva: lehtikuva/petteri lehtinen
Liikenneonnettomuus vaati kahden ihmisen hengen Hartolassa Itä-Hämeessä 4-tiellä 1.helmikuuta 2007. Nelostie oli suljettu liikenteeltä Hartolan keskustan kohdalla. Hämeen hätäkeskuksen tietojen mukaan onnettomuuden osapuolina ovat kuorma-auto ja kaksi henkilöautoa.

SDP:n hallintovaliokunnan kansanedustajat Sirpa PaateroMika Kari ja Joona Räsänen kiittävät hallituksen täydentävään budjettiehdotukseen sisältyneitä panostuksia poliisin, Suojelupoliisin ja Rajavartiolaitoksen resursseihin. Samalla kansanedustajat ihmettelevät, ettei hälytyskeskuksien resurssivajetta korjattu samalla. Myös varautuminen alkoholilain tuomiin resurssipaineisiin puuttuu esityksestä.

– Hätäkeskuslaitoksen kohdalla talousarvioon sisältyvä miljoonan euron leikkaus jo aiemmin aliresursoituun toimintaan uhkaa heikentää turvallisuusviranomaisten palvelutasoa ja henkilöstön työssä jaksamista kestämättömälle tasolle. Hätäkeskusten toimintakyvyn heikkeneminen näkyy merkittävällä tavalla muiden sisäisen turvallisuuden toimijoiden toiminnassa, jossa se pidentää vasteaikoja, lisää tehtävämääriä ja aiheuttaa resurssien epätarkoituksenmukaista kohdentumista. On käsittämätöntä, että näitä leikkauksia ei poistettu täydentävässä talousarviossa, kansanedustajat painottavat.

– Turvallisuusviranomaisille joudutaan koko ajan etsimään välttämätöntä rahoitusta uusien tehtävien hoitoon. Perustoiminnan rahoitus on kuitenkin kroonisen alimitoitettua. On hämmästyttävää, miten hallitus samaan aikaan luo uusia resurssipaineita omilla toimillaan, kuten alkoholilain kohdalla on nähtävissä.

Sisäministeriön arvion mukaan alkoholilain uudistus aiheuttaa poliisille 170 henkilötyövuoden lisäystarpeen.  Poliisin henkilöstömenoja lisäisi muun muassa hälytystehtävien lisääntyminen erityisesti viikonloppuisin, työn painopisteaikojen muuttuminen, haitta- ja ylityökustannusten lisääntyminen, kiinniotettujen kuljetuskustannusten lisääntyminen, kiinniotettujen vartiointitarpeen lisääntyminen ja päihtyneiden henkilöiden rikosten selvittäminen sekä rikosten esitutkinta.

– Poliisi haluaisi täysin oikeutetusti pysyvyyttä ja ennakoitavuutta rahoituksensa suhteen. Nyt poliisin budjettia kuitenkin tarkastellaan kolmatta kertaa tänä vuonna. Tämä luo tarpeettomia rasitteita toiminnan suunnitteluun ja muutenkin kuormitetuille työntekijöille, jotka elävät pahimmillaan pätkätyösuhteissa.

Paperiliitto hyväksyi neuvottelutuloksen yksimielisesti

Kuva: Thinkstock

Paperiliiton liittovaltuusto hyväksyi tänään perjantaina yksimielisesti neuvottelutuloksen Paperiteollisuuden työehtosopimukseksi.

Sopimuskausi on kaksi vuotta 10.11.2017–30.11.2019.

Neuvottelutulos Paperiliiton ja Metsäteollisuus ry:n välisissä neuvotteluissa syntyi viikko sitten perjantaina. Paperiliiton tes-neuvottelukunta hyväksyi neuvottelutuloksen yksimielisesti. Samoin liiton hallitus päätti yksimielisesti esittää neuvottelutulosta liittovaltuuston hyväksyttäväksi.

”Kalliit hinnat vaikuttavat monen lapsiperheen talouteen” – SDP:n Taavitsainen vaatii koulukuvausmaksujen suitsimista

Satu Taavitsainen.

SDP:n kansanedustaja Satu Taavitsainen jätti ministerille kirjallisen kysymyksen koulukuvausten korkeista maksuista ja lasten arjen lähiympäristöissä tapahtuvasta markkinoinnista.

– Lasten valokuvat ovat ihania! Valitettavasti päiväkodeissa ja kouluissa otettavien jokavuotisten valokuvien kalliit hinnat vaikuttavat todella monen lapsiperheen talouteen, kertoo Taavitsainen.

– Lasten ja nuorten elämässä se, että voi saada samanlaisia tavaroita kuin ikätoverit, esimerkiksi juuri koulukuvia, on tärkeää yhteenkuuluvuuden rakentumiselle. Pidän päiväkoti- ja koulukuvapakettien hintojen suitsimista perheiden talouden ja lasten tasa-arvoisuuden kannalta tärkeänä asiana, tähdentää Taavitsainen.

Lasten valokuvat ovat ihania!

Taavitsaisen mukaan lapsiin kohdistetaan yhä enemmän vaikeasti tunnistettavaa markkinointia television, internetin ja puhelimen kautta. Kulutuskulttuurin voimistumiseen voidaan vaikuttaa hillitsemällä lapsiin suunnattua markkinointia ja ohjaamalla lapsia vastuulliseen kuluttamiseen ja kriittiseen medialukutaitoon. Avainasemassa tässä ovat kotien lisäksi päiväkodit ja koulut.

– Kysyin kirjallisesti ministeriltä, mihin toimiin hän aikoo ryhtyä päiväkoti- ja koulukuvien hintojen alentamiseksi ja miten hän aikoo puuttua lasten eriarvoistumiskehitykseen, joka alkaa jo päiväkodissa ja peruskoulussa. Kysyin myös, kuinka ministeri aikoo turvata lapsen aseman kuluttajana ja hillitä markkinointia lasten ja nuorten arjen lähiympäristöissä.

Kommentti: Länsimetro tulee – pääset vihdoin upeista merimaisemista maan alle

Kuva: Ilkka Yrjä
Metroliikenne kulkee 18.11. alkaen kahdella linjalla: Matinkylä–Vuosaari ja Tapiola–Mellunmäki. Opastinkylttejä päivitettiin tänään Ruoholahden asemalla.

Huomenna. Jos Luoja suo.

Odotettu päivä koittaa lauantaina 18. marraskuuta, kun metron matkustajaliikenne ulottuu ensimmäistä kertaa Espoon Matinkylään asti.

En ole ainoa espoolainen, joka odottaa Länsimetron starttia ristiriitaisissa tunnelmissa.

Onhan tuota odotettu.

Ensiksi puhuttiin vuodesta 2012, sitten 2013, sitten 2014, sitten 2015, sitten 2016…

Yksi espoolaispoliitikko murjaisi pari vuotta sitten, että hanke myöhästyy niin pahasti, että on hyvä, jos metrolla pääsee hakemaan jouluviininsä vuonna 2017. Häntä kivitettiin liiasta pessimismistä. Vaan oikeassahan tuo oli. Taisi omata ns. sisäpiirin tietoa.

Annas kattoo nyt, kuitenkin. Tässä hankkeessa ei mikään ole varmaa till the fat lady sings.

Espoon ulkopuolella Länsimetroa on suitsutettu kuin uutta Kehruu-Jennyä. Myöhästymiselle toki naureskellaan ja budjetin karkea karkaaminen on noteraattu, mutta muuten henki on yltiöpositiivinen. Metro ylittää turhat kuntarajat ja kehitys kehittyy. Taputtakaa.

Miksi kaikki eivät yhdy riemuun?

Yllättävän monet Espoossa asuvat tuntuvat suhtautuvan hankkeeseen viileästi, jopa skeptisesti. Läheskään kaikki eivät tuuleta.

Syy on selvä. Monien työmatkaa metro hidastaa, joidenkin kohdalla merkittävästi.

Menetetään hyvin toimiva suora bussiyhteys Länsiväylää pitkin Helsinkiin.

Käytän itse busssia 121 Olarista Helsinkiin. Ensin vain parin sadan metrin kävelymatka pysäkille. Sininen bussi tulee Kuitinmäestä ajallaan ja 12-15 minuutissa olen Helsingin keskustassa. Bussin ikkunasta katson henkilöautojen (usein) hitaampaa etenemistä kahdella kaistalla –  ihmetellen, miksi nuo eivät vaihda bussiin.

Entä ne näkymät! Ainutlaatuisen kaunis merimaisema joka päivä, töihin mennessä ja kotiin palatessa.

Maan alla tulee olemaan erilaista.

Ettei joku nykyinen bussin käyttäjä päinvastoin ottaisi yksityisautonsa työmatkakäyttöön?

Matka-aikaa tulee tuhrautumaan enemmän kaikilla niillä, jota eivät asu Espoon metroasemien välittömässä läheisyydessä. Tulee siirtymäriittejä uusilla sisäisillä busseilla. Eikä syöttölinja kulje vain omalta pysäkiltäsi metroasemalle. Liityntäbussi kiertää ja poimii matkustajia matkalta.

Metromatka vie linja-autoa kauemmin, koska reitti on louhittu Keilaniemen ja Otaniemen kautta. Tekee melkoisen mutkan siis.

Arvioin työmatkani pitenevän ajallisesti noin 10 minuuttia suuntaansa. Kollega laski oman matkansa pitenevän 20 minuuttia yhteen suuntaan.

No, pieni askel ihmiskunnalle, senkin kanssa eletään.

Ainakin on melkoista optimismia, jos kuvitellaan espoolaisten nyt jättävän yksityisautonsa kotiin ja siirtyvän metron käyttäjiksi.

Ettei joku nykyinen bussin käyttäjä päinvastoin ottaisi autonsa työmatkakäyttöön?

Hän kun menettää erinomaisen sujuvan suoran bussiyhteyden Helsinkiin. Plus ne merimaisemat.

Matkustajaliikenne länsimetron osuudella alkaa lauantaina 18.11., kun ensimmäinen juna Matinkylästä Vuosaareen lähtee kello 5.09. Sama juna lähtee Tapiolasta kello 5.14 ja Lauttasaaresta kello 5.23. Ensimmäinen juna Tapiolasta Mellunmäkeen lähtee aamukuudelta. Ensimmäinen juna Vuosaaresta Matinkylään lähtee kello 5.15, Rautatientorilta kello 5.36 ja Lauttasaaresta kello 5.41. Ensimmäinen juna Mellunmäestä Tapiolaan lähtee kello 5.20.

Metrolinja pitenee 14 kilometrin uudella, maanalaisella osuudella, ja samalla avataan kahdeksan uutta asemaa. Niistä Lauttasaari ja Koivusaari sijaitsevat Helsingissä, ja Keilaniemi, Aalto-yliopisto, Tapiola, Urheilupuisto, Niittykumpu ja Matinkylä Espoossa.