Kansallisteatterin Töppöhörö: Osapäiväfasisti kohtaa Alina-keijun

Kuva: Tuomo Manninen
töppis verkkoon
Alina-keiju (Alina Tomnikov) saa höyhenenkevein ottein karskia esittävän ja vihapuheisen Vikin (Jarkko Lahti) asettumaan, jopa ajattelemaan.

Suomen Kansallisteatteri, suuri näyttämö
Juha Hurme: Töppöhörö

Ohjaus Juha Hurme ja Hanna Brotherus Lavastus Matti Rasi ja Juha Hurme Valot Matti Tiilama Ääni Raine Ahonen Rooleissa Jarkko Lahti ja Alina Tomnikov

Juha Hurmeen uutta näytelmää katsoessani ajattelin monenlaisia asioita. Mikä parasta, etupäässä näkemääni liittyen. Onko ihmisen evoluutiohistorian kelaaminen käsiohjelmassa tarpeen? Miksi tällä näytelmällä on yhtä monta ohjaajaa kuin on näyttelijöitä. Miksi ainoa näkyvämpi lavaste on megakokoinen keittiötuoli? Onko suuri näyttämö tarpeen tälle esitykselle? Kuinka pitkä oli ilta, jos näytelmän idea kerran on syntynyt kapakan pöydässä kirjoittajan ja pääosanäyttelijän istunnossa?  Olisikö Töppöhönö oikeampi ilmaus?

Joitakin vastauksia löytyy jo näytelmän katsomisen aikana, osa on haussa vieläkin. Lisääkin kysymyksiä on herännyt.

Jeppe, Viki ja möykkäämisen ilo

Kansallisteatterin “Töppöhörö” on selvästi mittatilaustyö Jarkko Lahdelle, jota on Juha Hurmeen ohjauksissa nähty aiemminkin, muun muassa Kokkolan kaupunginteatterin Jeppe Niilonpojan nimiroolissa. Jepellä ja Töppö-Vikillä onkin  yhteisiä nimittäjiä: molempien lempijuoma on alkoholi, kumpikin haistattaa pitkät sille, mitä muut heidän meiningistään ajattelevat, molemmat ovat urpoja mutta eivät ihan tyhmiä ja kumpikin ainakin yrittää päästä irti huonoista tavoistaan. Jepeltä se onnistui  heikosti, Vikin tapauksesta emme tiedä, mutta aika hyvältä jäi näyttämään…

Sekin yhdistää, että molemmat näytelmät on fakitettu komedian lootaan, mutta kumpaakin katsoessa nauru jää aika monesti kurkkuun. Kansallisteatterin katsomossa joutuu monesti pohtimaan, mille me nauramme, kun nauramme osapäiväfasisti Vikin paasaukselle? Sehän on kuin liveversiota  netin “keskustelupalstojen” versaalihuutomerkkimöykkäämisestä eikä sellainen paljon naurata. Hurme antaa Vikin tykittää vapaasti ilmoille kaiken mitä syljen ohella suusta lentää. Moderoijaa ei löydy ohjaajan pallilta eikä Vikin päästä.  Kaikki saavat osansa: kusipääpoliitikot, talouselämän pellet, taidepaskan vääntäjät, maahantunkeutujaählämit, ryssät ja hurrit, naapurit ja naiset. Vikin vihapuhe onsamansorttista aivotonta tuuleen huutamista, mihin todellisuudessakin saatamme törmätä. Pääasia on ääni, ei päämäärä.

Komediaksi tämä rasistinen ja natsahtava jurputus kääntyy siksi, että se tehdään Kansallisteatterin lavalla Jarkko Lahden keventävän notkean kehonkielen säestyksellä. Näin me emme näe ja koe Vikissä mitään uhkaa, kun tiedämme, että kyse on teatterileikistä. Vaikka mainiosti rooliinsa heittäytyvä Lahti ihan tosissaan leikkiikin. Ja leikimmäksi kaikki muuttuu Töppöhörön toisella puoliskolla.

Suloista satua

Jos Töppöhörön ykköspuolisko on eräänlaista nykytodellisuuden dokumentointia, niin toinen on silkkaa satua. Siinä Viki, luultuaan ostaneensa sian säkissä,  saakin huoneeseensa lempeän keijun, jolle lankeaa mission impossible: rauhoittaa Viki. Miksi tämä Alina ottaa näin mahdottoman taakan ihan vapaaehtoisesti harteilleen? Siksi, että hän ei ole tästä maailmasta vaan jostain sellaisesta fantasiaulottuvuudesta, jossa hyvyys on vielä kurssissaan.

Alina leijuu Vikin elämään yllättäen ja pyytämättä, ottaa ohjat, vaivuttaa Vikin suloiseen uneen, josta kukaan ei toivoisi tämän heräävän. Herää tai ei, mutta samanlainen hän ei enää ole. Vihan kirskunta on vaimennut. Maailmanvirheiden syiden etsintä ulottuu jo itseenkin. Häijy nauru heltyy hymyksi.

Niin, satua, mutta suloista.

Erityisen suloista on Alina-keijun, siis näyttelijä Alina Tomnikovin, liike, joka on yhdistelmä klassista balettia, modernimpaa tanssia ja dervissipyörintää. Replikoidessaankin Tomnikovin näyttelee samalla sadunomaisella otteella.

Vastaus kysymykseen kahdesta ohjaajasta löytyy Tomnikovasta. Hanna Brotherus on taustaltaan koreografi- tanssitaiteilija ja vähemmistöjen parissa työskennellyt yhteisöteatterin tekijä. Hänelle Vikin ja Alinan maailmojen törmäyttäminen lähtee paitsi erilaisista liikekielistä myös suvaitsevaisuuskokemuksesta.

Suuri vai pieni?

Kysymys Kansallisteatterin ison näyttämön tarpeellisuudesta tämän esityksen alustaksi on vaikeammin vastattavissa. Ehkä ei. Tarvitsisi. Viki ja Alina tulisivat pienemmällä estradilla enemmän iholle, ja silloin uhka ja sen vastavoima olisivat todellisempia. Toisaalta Vikin meuhkaaminen tyhjästä tyhjyydelle saa konkreettisuutta suuren näyttämön avaruudesta.

Töppöhörö (liekö Paimion slangia, minun nuoruuteni Helsingissä itsensä tieten tahtoen ja koko ajan vaikeuksiin saattavaa ihmistä kutsuttiin tosiaan töppöhönöksi) on suuri pieni näytelmä. Ei se sisällöllisesti kovin iso ole eikä Viki ehkä kuitenkaan määrity uudeksi homo-lajiksi ihmisen kehityshistoriaan, vaikka Hurmeen käsiohjelmataustoitus jotain  sensuuntaiseen hakisikin.

Suurta Töppöhörössä on lopultakin sydän, inhimillisyys. Esitys täyskäännöksineen antaa kuitenkin toivoa, jota tarvitaan, kun todellisuuden Vikien puolifasisistisesti sanallistettu oksentelu alkaa arjessa masentaa.

Keskustelua aiheesta

Demariristeilyllä innostettiin väkeä kyselemään sotesta – Haataiselta vakava viesti hallitukselle

Kuva: Kari Hulkko

 

-Perusterveydenhuollon palveluihin tarvitaan Suomessa päivitetty hoitotakuu, vaatii kansanedustaja, sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Tuula Haatainen. Haatainen puhui asiasta SDP:n kuntavaaliristeilyllä tänään.

– Suomen terveydenhuollon todellinen ongelma ei ole sen laatu, vaan hidas hoitoon pääsy terveysasemilla silloin kun kyse ei ole akuutista tai vakavasta vaivasta. Aika on rahaa terveydenhuollossa. Pieneltäkin tuntuvat vaivat pahenevat vaikeammiksi hoitaa ja se maksaa, totesi Haatainen demareiden risteilyllä lauantaina M/S Baltic Queenillä.

– Terveysasemalle pääsyn hoitotakuu on laitettava ajan tasalle, tätä ihmiset odottavat. Nopeampi hoitoon pääsy on mahdollista turvata lainsäädännöllä kaikille, esittää Haatainen.

Hoitotakuulla tarkoitetaan terveydenhuoltolaissa määriteltyjä määräaikoja, joiden puitteissa kansalaisilla on oikeus saada terveyspalveluita. Hoitotakuuajat ovat kuitenkin usein pitkiä ja voivat ketjuttua, jos samalla henkilöllä on useita eri sairauksia.

Haatainen lähettääkin hallitukselle terveiset heittää romukoppaan sote-uudistukseen sisältyvän pakkoyhtiöittämisen ja palvelutuotannon massiivisen yksityistämisen.  Sen sijaan esiin on nostettava todelliset ongelmat.

– Veroeuromme pitää käyttää hoitoon pääsyn varmistamiseen, jossa julkisen tukena tarvitaan yksityistä ja kolmannen sektorin palveluita.

Risteilyn aloittaneella demareiden soteristeilyllä puhuivat myös Hanna Tainio ja Anneli Kiljunen. Tainio kävi läpi osin järkyttäviäkin sotenumeroita, kuntavero esimerkiksi laskee 7,5 prosenttiin, mutta vastaavasti muut verot nousevat. Päärooliin nousevat ulkomaille valuvat soterahat ja veroparatiisit.

Anneli Kiljusen mukaan sosiaali- ja terveysalan järjestöt on tyystin unohdettu koko uudistuksesta.

 

 

Hyssälän Kela-paikalle tunkua – hakijoiden joukossa Paivi Räsänen ja VM:n budjettipäällikkö

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen
lks 20160827  LKS 20151118  Kristillisten kansanedustaja Päivi Räsänen    eduskunnan  täysistunnossa 18. marraskuuta 2015. 

 LEHTIKUVA / VESA MOILANEN
Hakijoiden joukossa on muun muassa entinen sisäministeri, kansanedustaja Päivi Räsänen (kd.). Kristillisdemokraattien puheenjohtajana Räsänen toimi 2004–2015.

Kelan pääjohtajan paikkaa tavoittelee 20 hakijaa.

Joukossa ovat muun muassa entinen sisäministeri, kansanedustaja Päivi Räsänen (kd.), valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Hannu Mäkinen, Kelan johtaja, kokoomustaustainen Kuntaliiton entinen toimitusjohtaja Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma sekä Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Aran ylijohtaja Hannu Rossilahti.

Paikkaa hakevat myös sosiaali- ja terveysministeriön ylijohtaja Outi Antila, Itä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Elli Aaltonen, vakuutuspiirin johtaja Arto Rautio Kelasta, UKK-instituutin johtaja Tommi Vasankari sekä professori Lasse Lehtonen Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä.

Muita hakijoita ovat diplomi-insinööri Asko Eerola, diplomi-insinööri Karo Halme, proviisori Tapio Heilala, sosiaalityöntekijä Markku Kekäläinen, lääketieteen lisensiaatti Heikki Kenttä, järjestösihteeri Reima Kultalahti, toimistosihteeri Mikko Naakka, henkilöstöjohtaja Arja Salin, työterveyslääkäri Samu Suominen, chef engineer Jarkko Taavela ja merkonomi Erja Tennilä.

Hakuaika tehtävään päättyi vuorokauden vaihtuessa.

Kelalle haetaan uutta pääjohtajaa Liisa Hyssälän jäädessä paikalta eläkkeelle vuodenvaihteessa.

SDP:n Taavitsainen: Saavatko munuaissyöpää sairastavat parhaan mahdollisen hoidon asuinpaikastaan riippumatta ?

Kuva: Jukka-Pekka Flander

SDP:n kansanedustaja Satu Taavitsainen on huolissaan munuaissyöpää sairastavien potilaiden yhdenvertaisesta ja hyvästä hoidosta eri puolella Suomea.

Hän on jättänyt asiasta kirjallisen kysymyksen sosiaali- ja terveysministerille.

Taavitsainen kysyy, saako jokainen munuaissyöpään sairastunut parhaan mahdollisen hoidon asuinpaikastaan riippumatta ja mitä ministeri aikoo tehdä, jotta kansalaisten yhdenvertaisuus toteutuu kalliiden lääkehoitojen osalta kaikkialla Suomessa.

Hän muistuttaa, että munuaissyöpään sairastuu vuosittain Suomessa noin 1000 ihmistä. Täsmälääkkeet ovat kuitenkin kalliita, mutta tällä hetkellä Kela-korvattavia,  yleensä ylemmän erityskorvausluokan mukaisesti sataprosenttisesti lääkkeen hinnasta. Näin jokainen potilas on pystynyt hankkimaan lääkkeensä, mikä on turvannut potilaiden lääkehoidon yhdenvertaisuuden.

— Tutkimus ja lääkehoito edistyvät nykyään nopeasti. Uusien kalliiden lääkkeiden saatavuus potilaille on sairaalakohtaista. Jos lääkehoito tehdään tiputuksena sairaalassa, sen kustannukset jäävät sairaalan suoritettavaksi. Sairaaloihin kohdistuu painetta priorisoida lääkkeiden saajia, mikä on erittäin huolestuttava kehityssuunta potilaiden yhdenvertaisuuden kannalta, Taavitsainen sanoo.

— Kansalaisille vakuutetaan, että ketään hoitoa tarvitsevaa ei jätetä hoitamatta. Munuaissyöpää sairastavat ja heidän läheisensä ovat kuitenkin hyvin huolestuneita sairaaloiden priorisointipaineiden vaikutuksista lääkehoidon saatavuuteen, Taavitsainen kertoo.

– Jos myös sairaalassa annettavien lääkkeiden osalta myönnettäisiin Kela-korvauksen tapainen korvaus, vähentäisi se vakavasti sairaiden potilaiden huolta heille elintärkeästä hoidosta. Potilas voisi luottaa siihen, että sairaala tekee hoitolinjauksen ilman kustannuskysymysarviointia ja jokainen potilas saisi yhtä hyvän hoidon, Taavitsainen ehdottaa.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

“Terveydenhuollon todellinen ongelma ei ole sen laatu”

Kuva: Jukka-Pekka Flander

Perusterveydenhuollon palveluihin tarvitaan Suomessa päivitetty hoitotakuu, vaatii kansanedustaja, sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Tuula Haatainen.

— Suomen terveydenhuollon todellinen ongelma ei ole sen laatu, vaan hidas hoitoon pääsy terveysasemilla silloin, kun kyse ei ole akuutista tai vakavasta vaivasta. Aika on rahaa terveydenhuollossa. Pieneltäkin tuntuvat vaivat pahenevat vaikeammiksi hoitaa ja se maksaa.

— Terveysasemalle pääsyn hoitotakuu on laitettava ajan tasalle, tätä ihmiset odottavat. Nopeampi hoitoon pääsy on mahdollista turvata lainsäädännöllä kaikille, esittää Haatainen.

Hoitotakuulla tarkoitetaan terveydenhuoltolaissa määriteltyjä määräaikoja, joiden puitteissa kansalaisilla on oikeus saada terveyspalveluita. Hoitotakuuajat ovat kuitenkin usein pitkiä ja voivat ketjuttua, jos samalla henkilöllä on useita eri sairauksia.

Haatainen lähettääkin hallitukselle terveiset heittää romukoppaan sote-uudistukseen sisältyvän pakkoyhtiöittämisen ja palvelutuotannon massiivisen yksityistämisen.  Sen sijaan esiin on nostettava todelliset ongelmat.

— Veroeuromme pitää käyttää hoitoon pääsyn varmistamiseen, jossa julkisen tukena tarvitaan yksityistä ja kolmannen sektorin palveluita.

Keskustelua aiheesta

Kovaa puhetta ex-ministeriltä Suomen yrittäjille: “Kaikkea liikkuvaa ammutaan ja valitellaan valtioneuvoston linnan edustalla”

Kuva: Jari Soini

SDP:n kansanedustaja Lauri Ihalainen sanoo kannanotossa, että ilman niin sanottua kilpailukykysopimusta ja kolmikantakonseptin uuspaluuta syksy olisi näyttäytynyt työmarkkinoiden suurena epävarmuutena, ilmapiirin kiristymisenä ja lisäleikkausuhkina. Hänen mukaansa kiky-venettä ei pidä heiluttaa.

— Kilpailukykysopimuksen arvo on sen sisällössä, mutta myös siinä, että sopimuspolitiikan tekemisen perusrakenteita ei murrettu. Tällainen poliittinen pyrkimys näkyi erityisesti kokoomuksen supermarkkinaedustajien toiveissa ja tutuksi vuosikymmenten aikana tulleissa Suomen yrittäjien linjauksissa.

— Se mikä SY:n politiikassa on Jussi Järventauksen ajoista muuttunut, on tapa tuoda pyrkimyksiä esille. Kaikkea liikkuvaa ammutaan ja valitellaan valtioneuvoston linnan edustalla, että meitä ei kuunneltu.

Suomen yrittäjiä johtaa nyt Mikael Pentikäinen.

Ihalaisen mukaan budjettiriiheen valmistautuvan hallituksen kannattaa vaalia luottamukseen rakentuvaa yhteistyötä työmarkkinajärjestöjen kanssa.

— Työttömyyteen suunnattujen varojen saamista työllisyys ja koulutuspolitiikan aktiivisen käyttöön löytyy varmasti myös yhteisiä näkemyksiä, joiden eteen SDP on tehnyt lukuisia esityksiä mm. Rinteen malli.

Ihalainen sanoo myös, että on hyvä, että työministeri Jari Lindström (p.s) on tarttunut SDP:n esitykseen 60 vuotta täyttäneiden, yli viisi vuotta työttömänä olleiden henkilöiden pääsystä eläketuen piiriin. Sen sijaa”nyt ei ole tarve eikä perusteita” tehdä uusia leikkauksia työttömyysturvaan eikä heikentää työlainsäädäntöä.

Ihalaisen mukaan taloudellisen kasvun ajuriksi Suomessa pitää aikaansaada kaikille työpaikoille ulottuva kansallinen tuottavuuden nostamisohjelma.

Keskustelua aiheesta