Kansallisteatterin Töppöhörö: Osapäiväfasisti kohtaa Alina-keijun

Kuva: Tuomo Manninen
Alina-keiju (Alina Tomnikov) saa höyhenenkevein ottein karskia esittävän ja vihapuheisen Vikin (Jarkko Lahti) asettumaan, jopa ajattelemaan.

Suomen Kansallisteatteri, suuri näyttämö
Juha Hurme: Töppöhörö

Ohjaus Juha Hurme ja Hanna Brotherus Lavastus Matti Rasi ja Juha Hurme Valot Matti Tiilama Ääni Raine Ahonen Rooleissa Jarkko Lahti ja Alina Tomnikov

Juha Hurmeen uutta näytelmää katsoessani ajattelin monenlaisia asioita. Mikä parasta, etupäässä näkemääni liittyen. Onko ihmisen evoluutiohistorian kelaaminen käsiohjelmassa tarpeen? Miksi tällä näytelmällä on yhtä monta ohjaajaa kuin on näyttelijöitä. Miksi ainoa näkyvämpi lavaste on megakokoinen keittiötuoli? Onko suuri näyttämö tarpeen tälle esitykselle? Kuinka pitkä oli ilta, jos näytelmän idea kerran on syntynyt kapakan pöydässä kirjoittajan ja pääosanäyttelijän istunnossa?  Olisikö Töppöhönö oikeampi ilmaus?

Joitakin vastauksia löytyy jo näytelmän katsomisen aikana, osa on haussa vieläkin. Lisääkin kysymyksiä on herännyt.

Jeppe, Viki ja möykkäämisen ilo

Kansallisteatterin ”Töppöhörö” on selvästi mittatilaustyö Jarkko Lahdelle, jota on Juha Hurmeen ohjauksissa nähty aiemminkin, muun muassa Kokkolan kaupunginteatterin Jeppe Niilonpojan nimiroolissa. Jepellä ja Töppö-Vikillä onkin  yhteisiä nimittäjiä: molempien lempijuoma on alkoholi, kumpikin haistattaa pitkät sille, mitä muut heidän meiningistään ajattelevat, molemmat ovat urpoja mutta eivät ihan tyhmiä ja kumpikin ainakin yrittää päästä irti huonoista tavoistaan. Jepeltä se onnistui  heikosti, Vikin tapauksesta emme tiedä, mutta aika hyvältä jäi näyttämään…

Sekin yhdistää, että molemmat näytelmät on fakitettu komedian lootaan, mutta kumpaakin katsoessa nauru jää aika monesti kurkkuun. Kansallisteatterin katsomossa joutuu monesti pohtimaan, mille me nauramme, kun nauramme osapäiväfasisti Vikin paasaukselle? Sehän on kuin liveversiota  netin ”keskustelupalstojen” versaalihuutomerkkimöykkäämisestä eikä sellainen paljon naurata. Hurme antaa Vikin tykittää vapaasti ilmoille kaiken mitä syljen ohella suusta lentää. Moderoijaa ei löydy ohjaajan pallilta eikä Vikin päästä.  Kaikki saavat osansa: kusipääpoliitikot, talouselämän pellet, taidepaskan vääntäjät, maahantunkeutujaählämit, ryssät ja hurrit, naapurit ja naiset. Vikin vihapuhe onsamansorttista aivotonta tuuleen huutamista, mihin todellisuudessakin saatamme törmätä. Pääasia on ääni, ei päämäärä.

Komediaksi tämä rasistinen ja natsahtava jurputus kääntyy siksi, että se tehdään Kansallisteatterin lavalla Jarkko Lahden keventävän notkean kehonkielen säestyksellä. Näin me emme näe ja koe Vikissä mitään uhkaa, kun tiedämme, että kyse on teatterileikistä. Vaikka mainiosti rooliinsa heittäytyvä Lahti ihan tosissaan leikkiikin. Ja leikimmäksi kaikki muuttuu Töppöhörön toisella puoliskolla.

Suloista satua

Jos Töppöhörön ykköspuolisko on eräänlaista nykytodellisuuden dokumentointia, niin toinen on silkkaa satua. Siinä Viki, luultuaan ostaneensa sian säkissä,  saakin huoneeseensa lempeän keijun, jolle lankeaa mission impossible: rauhoittaa Viki. Miksi tämä Alina ottaa näin mahdottoman taakan ihan vapaaehtoisesti harteilleen? Siksi, että hän ei ole tästä maailmasta vaan jostain sellaisesta fantasiaulottuvuudesta, jossa hyvyys on vielä kurssissaan.

Alina leijuu Vikin elämään yllättäen ja pyytämättä, ottaa ohjat, vaivuttaa Vikin suloiseen uneen, josta kukaan ei toivoisi tämän heräävän. Herää tai ei, mutta samanlainen hän ei enää ole. Vihan kirskunta on vaimennut. Maailmanvirheiden syiden etsintä ulottuu jo itseenkin. Häijy nauru heltyy hymyksi.

Niin, satua, mutta suloista.

Erityisen suloista on Alina-keijun, siis näyttelijä Alina Tomnikovin, liike, joka on yhdistelmä klassista balettia, modernimpaa tanssia ja dervissipyörintää. Replikoidessaankin Tomnikovin näyttelee samalla sadunomaisella otteella.

Vastaus kysymykseen kahdesta ohjaajasta löytyy Tomnikovasta. Hanna Brotherus on taustaltaan koreografi- tanssitaiteilija ja vähemmistöjen parissa työskennellyt yhteisöteatterin tekijä. Hänelle Vikin ja Alinan maailmojen törmäyttäminen lähtee paitsi erilaisista liikekielistä myös suvaitsevaisuuskokemuksesta.

Suuri vai pieni?

Kysymys Kansallisteatterin ison näyttämön tarpeellisuudesta tämän esityksen alustaksi on vaikeammin vastattavissa. Ehkä ei. Tarvitsisi. Viki ja Alina tulisivat pienemmällä estradilla enemmän iholle, ja silloin uhka ja sen vastavoima olisivat todellisempia. Toisaalta Vikin meuhkaaminen tyhjästä tyhjyydelle saa konkreettisuutta suuren näyttämön avaruudesta.

Töppöhörö (liekö Paimion slangia, minun nuoruuteni Helsingissä itsensä tieten tahtoen ja koko ajan vaikeuksiin saattavaa ihmistä kutsuttiin tosiaan töppöhönöksi) on suuri pieni näytelmä. Ei se sisällöllisesti kovin iso ole eikä Viki ehkä kuitenkaan määrity uudeksi homo-lajiksi ihmisen kehityshistoriaan, vaikka Hurmeen käsiohjelmataustoitus jotain  sensuuntaiseen hakisikin.

Suurta Töppöhörössä on lopultakin sydän, inhimillisyys. Esitys täyskäännöksineen antaa kuitenkin toivoa, jota tarvitaan, kun todellisuuden Vikien puolifasisistisesti sanallistettu oksentelu alkaa arjessa masentaa.

Keskustelua aiheesta

Ville Ranta: Tarvitsemme vain huipuimmat – ”Bengt!…”

Kaj Kunnas, 53: ”Aivoinfarkti ei tuntunut miltään”

Kuva: Nora Vilva

Tänä päivänä näen peilistä toisen minäni. Koen, että minulla on nyt aivoinfarktin jälkeen toinen elämä käynnissä. En ole aikaisemmin hirveästi nauttinut omasta peilikuvastani. Mutta nyt nautin, koska poskeni ei enää roiku. Suupielet eivät roiku. Ja pystyn puhumaan.

Kun 24.5. kello 7.40 katsoin peilikuvaani, oli se ikuisesti mieleen jäävä hetki. Silloin minulla oli minuutissa mennyt puhe ja toinen poski roikkui ja repsotti. Ajattelin, että jukranpujut, nyt mulla on aivoinfarkti. Että nyt täytyy jostakin saada apua ja ambulanssi tänne. Ei sitä sillä hetkellä miettinyt, että kuoleeko siihen. Sitä on ajatellut vasta jälkikäteen. Sillä hetkellä päällimmäinen ajatus oli vain, että apua on saatava ja nopeasti. En oikeastaan hirveästi edes pelännyt, mutta kyllä se hetki jäi mieleen.

Aivoinfarktin aikana oli oikeastaan sellainen humalainen olo. Hyvä olo.

Aivoinfarkti ei tuntunut miltään. Ikään kuin joku vain olisi sivellyt toiselle puolle päätäni jotakin lämmintä, joka valui aivoista pitkin poskea. Ei mitään kipua. Jälkikäteen olen miettinyt, että onneksi se ei tullut yöllä, kun nukuin. Olisin saattanut nukkua neljä tuntia sen infarktin kanssa, ja sitten apu olisikin ollut jo liian myöhäistä. Aamulla olisikin vain ollut niin sanotusti kerrosta alempana.

Ensimmäinen kysymys oli ”Ootsä kännissä?”.

Aivoinfarktin aikana oli oikeastaan sellainen humalainen olo. Hyvä olo. Mihinkään ei sattunut. Ei ennen, ei sen aikana, eikä sen jälkeen ollut minkään sortin kipuja. Kun ambulanssi tuli pihaan ja henkilökunta ryntäsi meille sisään, niin ensimmäinen kysymys oli ”Ootsä kännissä?”. Silmistä he tarkistivat, että vaikka puhe sammalsi, niin ei se olekaan kolmen promillen humalassa.

Sen siitä opin, että kännisen kuuloinen ja oloinen ihminen voikin olla muuta kuin känninen ja tarvitseekin ehkä välittömästi apua. Aivoinfarktissa apua on saatava heti, jokainen minuutti on tärkeä. Ei ole aikaa jäädä odottelemaan, että menevätkö oireet itsekseen ohi. Eivät ne mene.

Kaj Kunnas on urheilutoimittaja Ylellä.

Teksti: Nora Vilva

Juttu ilmestyi ensin Demokraatin viikkolehdessä torstaina 6.10.2016.

Keskustelua aiheesta

Britannian Mayn ”renessanssi-puhe” hurmasi eurooppaministerit – Sampo Terhokin kuvasi otetta ”rakentavaksi”

Kuva: Lehtikuva

Britannian pääministerin Theresa Mayn (kuvassa) rakentava ote sai maanantaina Brysselistä vuolaasti kehuja. Kaupungissa koolla olleet eurooppaministerit pitivät Mayn ”renessanssi-puhetta” askeleena oikeaan suuntaan.

– Rakentava ote on sama, joka meillä on. Se on mielentila, kehui EU:n brexit-neuvottelija Michel Barnier Mayn perjantaista puhetta Firenzessä.

Britannian ja EU:n neljäs neuvottelukierros alkoikin maanantaina suotuisten tähtien alla. Tulosta ei ole syntynyt tätä ennen juuri lainkaan, mutta neuvotteluiden toivotaan vauhdittuvan tulevina päivinä.

Eurooppaministeri Sampo Terho (sin.) kuvasi hänkin Mayn otetta rakentavaksi, mutta muistutteli, ettei neuvotteluita käydä julkisten puheiden kautta.

– Pitää olla konkreettisia ehdotuksia, joita tuoda pöytään, Terho sanoi.

Barnier taustoitti ministerit juuri ennen neuvottelukierroksen alkua. Selvyyttä haetaan Terhon mukaan yhä siihen, miten Britannia aikoo huolehtia kansalaisten oikeuksista tai minkälainen rahoitusratkaisu saarivaltiolle kelpaa. Myös Irlannin rajakysymys on vielä pitkälti avoinna.

Eurooppaministerit keskustelivat myös siitä, mitä tehdä Britannian 73 paikalle EU-parlamentissa. Suomen kantana on Terhon mukaan, että niin meppien määrän kuin budjetin täytyy pienetä brexitin myötä.

– Ilmoitin myös, että Suomi ei pidä ylikansallisia listoja hyvänä menettelynä, Terho kertoi.

Ylikansallisia listoja, joissa EU-kansalainen saisi eurovaaleissa äänestää myös EU-puolueiden asettamia ehdokkaita, on pyöritelty EU:ssa jo pitkään. Viime aikoina ehdotus on noussut uudelleen esiin, koska yhteislistat voisivat tuoda EU:ta lähemmäs ihmisiä.

Komissio yrittää jatkaa dialogia Puolan kanssa.

Puolan oikeuslaitoksen luisuminen kohti poliittista ohjausta oli sekin eurooppaministerien asialistalla. Suomi tukee Terhon mukaan komission yritystä käydä vuoropuhelua Puolan kanssa

– Korostettiin maa toisensa jälkeen, että jonkinlainen ratkaisu pitää löytyä ja kannustettiin dialogiin komission ja Puolan välillä, Terho summasi.

Komission varapuheenjohtajan Frans Timmermansin mukaan työtä on tehtävänä vielä paljon. Komissio toivoo, että niin sanottu Venetsian komissio arvioisi uudistukset, joiden arvioidaan vievän oikeuslaitoksen riippumattomuutta.

Ministerit eivät tehneet vielä maanantaina päätöksiä. Timmermansin mukaan komissiolla on työkalut puuttua yhteisiä arvoja rikkovan jäsenmaan toimintaan, eikä se epäröi niitä käyttää.

– Myöhemmin tänä vuonna tai sen jälkeen voi tulla hetki, että meidän pitää ottaa vastuu. Meillä on tarvittavat työkalut ja jos tarvetta, emme epäröi käyttää niitä.

Komissio voi käynnistää seitsemännen artiklan, mikä voisi johtaa siihen, että Puolan äänioikeutta EU-kokouksissa rajattaisiin.

STT–ANNIINA LUOTONEN

”Vaatii täydellistä kampanjan onnistumista haastajalta” – tutkija arvioi asetelmia kohti presidentinvaaleja

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander
Kokoomuksen presidenttiehdokas Sauli Niinistö ja vaimo Jenni Haukio juhlivat vuonan 2012 toisen kierroksen tulosten ratkettua.

Presidentinvaalien eteneminen toiselle kierrokselle vaatii ennakkosuosikki Sauli Niinistön kilpakumppaneilta täydellistä onnistumista, arvioi eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä Turun yliopistosta. Jos Niinistö saisi ensimmäisellä kierroksella yli puolet äänistä, hänet valittaisiin suoraan presidentiksi.

Gallupmenestystäkin keränneen Niinistön asemia vahvistaa hänelle kerätty valtava 156 000:n kannattajakortin potti, joka julkistettiin maanantaina. Kyse on politiikan tutkijan mukaan ”veret seisauttavasta kampanja-avauksesta”, vaikka Niinistön kampanjaa ei vielä ole edes virallisesti avattu.

– Onhan tämä sellainen lähtö, että näiden toisten ehdokkaiden kilpailuasetelma suhteessa Niinistöön näyttää erittäin hankalalta. Jos joku aikoo kisan toiselle kierrokselle työntää (viedä), kyllä se vaatii täydellistä kampanjan onnistumista haastajalta, sanoi Jokisipilä STT:lle maanantaina.

Jokisipilän mukaan mahdollista toiselle kierrokselle etenevää Niinistön haastajaa on vaikea veikkailla, koska vaalikampanjointi on vielä hyvin alussa. Ainakin vihreiden Pekka Haavistolla ja perussuomalaisten Laura Huhtasaarella voisi hänen mielestään tämänhetkisessä valossa olla mahdollisuus siihen.

Väyryselle kerättyjen kannattajakorttien määrä on ”nelinumeroinen”.

Istuva presidentti Niinistö pyrkii ehdokkaaksi tammikuun presidentinvaaleihin valitsijayhdistyksen kautta. Ehdokkuuteen olisi riittänyt 20 000 allekirjoitettua kannattajakorttia.

Niinistö kiitti maanantaina kaikkia kannattajakortin allekirjoittaneita.

– Nöyrin kiitos saamastani tuesta! Tuli 156 000 kannustusta, se antaa voimia, presidentti kirjoitti Facebookissa.

Niinistön kannattajayhdistys sai kannattajakortteja niin tapahtumissa kuin postitse yksityishenkilöiltä, kertoo kampanjapäällikkö Pete Pokkinen.

– Kortteja tuli todella paljon postissa yksityishenkilöiltä, jotka olivat keränneet niitä esimerkiksi kaveripiiristään.

Niinistö on ilmoittanut aloittavansa vaalikampanjansa vasta itsenäisyyspäivän jälkeen. Sitä ennen hän osallistuu muutamiin keskustelutilaisuuksiin loka- ja marraskuussa.

Pokkisen mukaan kansanliikkeen budjetista tulee pienempi kuin Niinistön presidentinvaalikampanjalla oli vuonna 2012. Tuolloin Niinistön kampanjakulut olivat vaalirahoitusilmoituksen mukaan noin kaksi miljoonaa euroa. Tarvetta puoluerahoitukselle ei näytä olevan.

Virallisen ilmoituksen ehdokkuudestaan ovat tehneet Tuula Haatainen (sd.), Pekka Haavisto (vihr.), Matti Vanhanen (kesk.), Merja Kyllönen (vas.), Laura Huhtasaari (ps.) ja Nils Torvalds (r.).

Myös Paavo Väyrynen pyrkii ehdokkaaksi kannattajayhdistyksen kautta. Kampanjapäällikkönä toimiva Seppo Hauta-aho kertoi maanantaina, että Väyryselle kerättyjen kannattajakorttien lukumäärä on tällä hetkellä nelinumeroinen.

– Mutta kyllä paljon kerättävää vielä on. Tavoitteemme on, että 20 000 korttia olisi kerätty itsenäisyyspäivään mennessä, Hauta-aho sanoo.

Perussuomalaisista irtautuneet siniset eivät ole vielä päättäneet, asettuvatko he tukemaan jotain tiettyä ehdokasta vai jättävätkö he ottamatta presidentinvaaleihin kantaa. Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho (sin.) sanoi Brysselissä maanantaina, että päätös asiassa tehdään lähiviikkoina.

STT–MATIAS ÅBERG, REETA PAAKKINEN

Taas yksi Trumpin lupaus romukoppaan? – Obamacaren kaataminen uhkaa jälleen epäonnistua

Kuva: Lehtikuva

Yhdysvalloissa republikaanipuolueen viimeisin yritys niin kutsutun Obamacaren kumoamiseksi uhkaa jälleen kuivua kasaan.

Amerikkalaismedian mukaan republikaanisenaattori Rand Paul (kuvassa keskellä) on ilmoittanut vastustavansa yhä oman puolueensa esitystä, jolla presidentti Barack Obaman aikana luotu terveydenhuoltojärjestelmä kumottaisiin.

Muokattu esitys annettiin tänään. Paul on vaatinut esitykseen edelleen merkittäviä muutoksia ehtona sille, että voisi äänestää sen puolesta.

Esityksen kaatumiseksi riittää, että sitä vastustaa kolme republikaanisenaattoria. Paulin lisäksi veteraanisenaattori John McCain on jo ilmoittanut vastustuksestaan.

Lisäksi ainakin kahden muun republikaanisenaattorin arvellaan olevan esitystä vastaan.

– Minun on hyvin vaikea kuvitella sellaista skenaariota, jossa päätyisin äänestämään esityksen puolesta, senaattori Susan Collins sanoi uutiskanava CNN:n haastattelussa.

Republikaaneilla on enemmistö sekä kongressin edustajainhuoneessa että senaatissa, mutta puolue ei ole saanut kumottua Obamacarea. Sen romuttaminen oli presidentti Donald Trumpin keskeisiä vaalilupauksia.