Turva – Hymy

Kansallisteatterin Töppöhörö: Osapäiväfasisti kohtaa Alina-keijun

Kuva: Tuomo Manninen
Alina-keiju (Alina Tomnikov) saa höyhenenkevein ottein karskia esittävän ja vihapuheisen Vikin (Jarkko Lahti) asettumaan, jopa ajattelemaan.

Suomen Kansallisteatteri, suuri näyttämö
Juha Hurme: Töppöhörö

Ohjaus Juha Hurme ja Hanna Brotherus Lavastus Matti Rasi ja Juha Hurme Valot Matti Tiilama Ääni Raine Ahonen Rooleissa Jarkko Lahti ja Alina Tomnikov

Juha Hurmeen uutta näytelmää katsoessani ajattelin monenlaisia asioita. Mikä parasta, etupäässä näkemääni liittyen. Onko ihmisen evoluutiohistorian kelaaminen käsiohjelmassa tarpeen? Miksi tällä näytelmällä on yhtä monta ohjaajaa kuin on näyttelijöitä. Miksi ainoa näkyvämpi lavaste on megakokoinen keittiötuoli? Onko suuri näyttämö tarpeen tälle esitykselle? Kuinka pitkä oli ilta, jos näytelmän idea kerran on syntynyt kapakan pöydässä kirjoittajan ja pääosanäyttelijän istunnossa?  Olisikö Töppöhönö oikeampi ilmaus?

Joitakin vastauksia löytyy jo näytelmän katsomisen aikana, osa on haussa vieläkin. Lisääkin kysymyksiä on herännyt.

Jeppe, Viki ja möykkäämisen ilo

Kansallisteatterin ”Töppöhörö” on selvästi mittatilaustyö Jarkko Lahdelle, jota on Juha Hurmeen ohjauksissa nähty aiemminkin, muun muassa Kokkolan kaupunginteatterin Jeppe Niilonpojan nimiroolissa. Jepellä ja Töppö-Vikillä onkin  yhteisiä nimittäjiä: molempien lempijuoma on alkoholi, kumpikin haistattaa pitkät sille, mitä muut heidän meiningistään ajattelevat, molemmat ovat urpoja mutta eivät ihan tyhmiä ja kumpikin ainakin yrittää päästä irti huonoista tavoistaan. Jepeltä se onnistui  heikosti, Vikin tapauksesta emme tiedä, mutta aika hyvältä jäi näyttämään…

Sekin yhdistää, että molemmat näytelmät on fakitettu komedian lootaan, mutta kumpaakin katsoessa nauru jää aika monesti kurkkuun. Kansallisteatterin katsomossa joutuu monesti pohtimaan, mille me nauramme, kun nauramme osapäiväfasisti Vikin paasaukselle? Sehän on kuin liveversiota  netin ”keskustelupalstojen” versaalihuutomerkkimöykkäämisestä eikä sellainen paljon naurata. Hurme antaa Vikin tykittää vapaasti ilmoille kaiken mitä syljen ohella suusta lentää. Moderoijaa ei löydy ohjaajan pallilta eikä Vikin päästä.  Kaikki saavat osansa: kusipääpoliitikot, talouselämän pellet, taidepaskan vääntäjät, maahantunkeutujaählämit, ryssät ja hurrit, naapurit ja naiset. Vikin vihapuhe onsamansorttista aivotonta tuuleen huutamista, mihin todellisuudessakin saatamme törmätä. Pääasia on ääni, ei päämäärä.

Komediaksi tämä rasistinen ja natsahtava jurputus kääntyy siksi, että se tehdään Kansallisteatterin lavalla Jarkko Lahden keventävän notkean kehonkielen säestyksellä. Näin me emme näe ja koe Vikissä mitään uhkaa, kun tiedämme, että kyse on teatterileikistä. Vaikka mainiosti rooliinsa heittäytyvä Lahti ihan tosissaan leikkiikin. Ja leikimmäksi kaikki muuttuu Töppöhörön toisella puoliskolla.

Suloista satua

Jos Töppöhörön ykköspuolisko on eräänlaista nykytodellisuuden dokumentointia, niin toinen on silkkaa satua. Siinä Viki, luultuaan ostaneensa sian säkissä,  saakin huoneeseensa lempeän keijun, jolle lankeaa mission impossible: rauhoittaa Viki. Miksi tämä Alina ottaa näin mahdottoman taakan ihan vapaaehtoisesti harteilleen? Siksi, että hän ei ole tästä maailmasta vaan jostain sellaisesta fantasiaulottuvuudesta, jossa hyvyys on vielä kurssissaan.

Alina leijuu Vikin elämään yllättäen ja pyytämättä, ottaa ohjat, vaivuttaa Vikin suloiseen uneen, josta kukaan ei toivoisi tämän heräävän. Herää tai ei, mutta samanlainen hän ei enää ole. Vihan kirskunta on vaimennut. Maailmanvirheiden syiden etsintä ulottuu jo itseenkin. Häijy nauru heltyy hymyksi.

Niin, satua, mutta suloista.

Erityisen suloista on Alina-keijun, siis näyttelijä Alina Tomnikovin, liike, joka on yhdistelmä klassista balettia, modernimpaa tanssia ja dervissipyörintää. Replikoidessaankin Tomnikovin näyttelee samalla sadunomaisella otteella.

Vastaus kysymykseen kahdesta ohjaajasta löytyy Tomnikovasta. Hanna Brotherus on taustaltaan koreografi- tanssitaiteilija ja vähemmistöjen parissa työskennellyt yhteisöteatterin tekijä. Hänelle Vikin ja Alinan maailmojen törmäyttäminen lähtee paitsi erilaisista liikekielistä myös suvaitsevaisuuskokemuksesta.

Suuri vai pieni?

Kysymys Kansallisteatterin ison näyttämön tarpeellisuudesta tämän esityksen alustaksi on vaikeammin vastattavissa. Ehkä ei. Tarvitsisi. Viki ja Alina tulisivat pienemmällä estradilla enemmän iholle, ja silloin uhka ja sen vastavoima olisivat todellisempia. Toisaalta Vikin meuhkaaminen tyhjästä tyhjyydelle saa konkreettisuutta suuren näyttämön avaruudesta.

Töppöhörö (liekö Paimion slangia, minun nuoruuteni Helsingissä itsensä tieten tahtoen ja koko ajan vaikeuksiin saattavaa ihmistä kutsuttiin tosiaan töppöhönöksi) on suuri pieni näytelmä. Ei se sisällöllisesti kovin iso ole eikä Viki ehkä kuitenkaan määrity uudeksi homo-lajiksi ihmisen kehityshistoriaan, vaikka Hurmeen käsiohjelmataustoitus jotain  sensuuntaiseen hakisikin.

Suurta Töppöhörössä on lopultakin sydän, inhimillisyys. Esitys täyskäännöksineen antaa kuitenkin toivoa, jota tarvitaan, kun todellisuuden Vikien puolifasisistisesti sanallistettu oksentelu alkaa arjessa masentaa.

Keskustelua aiheesta

Inna Rokosa esittää mielenterveysambulanssia Tampereelle

Kuva: Jukka-Pekka Flander
Varsinais-Suomessa on hyviä kokemuksia mielenterveysambulanssista.

Kaupunginvaltuutettu Inna Rokosa (sd.) teki maanantaina Tampereen kaupunginvaltuuston kokouksessa valtuustoaloitteen mielenterveysambulanssin hankkimiseksi Tampereelle.

– Tiedetään, että mitä nopeammin niin fyysisesti kuin psyykkisestikin sairastunut ihminen saa tarvitsemaansa apua ja tukea, sitä vähemmän ongelmat ehtivät vakavoitua. Tällöin myös niiden hoitaminen on vähemmän kivuliasta. Tämän lisäksi esimerkiksi itsemurhavaarassa oleva ihminen tarvitsee apua välittömästi. Mielenterveysambulanssi vastaisi tähän tarpeeseen, Rokosa perustelee.

Tampereen alueella toimiva mielenterveysambulanssi tarjoaisi Rokosan mukaan apua akuutteihin mielenterveysongelmiin. Ambulanssin voisi hälyttää paikalle sairastunut itse, hänen omaisensa, ammattilainen tai kuka tahansa sivullinen. Ambulanssi näyttäisi ulospäin tavalliselta ambulanssilta, jotta psyykkisesti sairastuneen leimautuminen voitaisiin mahdollisimman pitkälle välttää.

Varsinais-Suomessa hyviä kokemuksia

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä on Rokosan mukaan kolmivuotisen pilotin jälkeen vakiinnutettu lasten mielenterveysambulanssin toiminta pysyvästi. Tarkoituksena on, että hoitojaksot osastoilla vähenisivät, ja lapsi saisi avun siellä, missä hän asuu ja elää.

– Tukholmassa taas on vakiinnutettu kaksivuotisen hankkeen myötä psykiatrinen ambulanssi tulosten ollessa erittäin positiivisia. Tukholman psykiatrisen ambulanssin tavoitteena on ehkäistä itsemurhia ja päästä tekemään psyykkinen arvio suoraan paikan päälle. Ambulanssin henkilökuntaan kuuluu kaksi psykiatrista erikoissairaanhoitajaa ja ensihoitaja. Joskus apuna tarvitaan myös poliisia.

– Psykiatrisen ambulanssin vastuulla on Tukholman läänin 2,3 miljoonaa asukasta. Sen toiminta maksaa hieman yli 600 000 euroa vuodessa. Tukholman malli vähentää tavallisissa ambulansseissa ja psykiatrisilla poliklinikoilla tapahtuvaa työtä. Tukholmassa poliklinikkakäynti maksaa usein enemmän kuin psykiatrisen ambulanssin tarjoama apu, Rokosa jatkaa.

Tukholmassa noin kolmannes itsemurhavaarassa olleista ihmisistä voidaan jättää psykiatrisen ambulanssikäynnin jälkeen kotiin. Yksikään heistä ei ole tehnyt itsemurhaa kuukauden sisällä käynnistä.

Suomessa tehtiin yhteensä 731 itsemurhaa vuonna 2015. Ruotsissa tehdyn tutkimuksen mukaan yhden itsemurhan hinta on lähes kaksi miljoonaa euroa. Kaikista tärkein tavoite on aloitteen tekijän mukaan inhimillisen kärsimyksen ja tuskan vähentäminen sekä yhä useamman elämän pelastaminen.

Rokosa esittää aloitteessaan, että Tampereen kaupunki perustaa yhdessä sairaanhoitopiirin kanssa mielenterveysambulanssin kolmen vuoden pilottijakson ajaksi.

– Edelleen esitän, että mikäli pilottijakson aikana saadut tulokset ovat positiivisia, mielenterveysambulanssin toiminta vakiinnutetaan.

Keskustelua aiheesta

Rahoitusalan sovittelussa vielä paljon neuvoteltavaa

Kuva: Thinkstock

Rahoitusalan työriidan sovittelu jatkuu taas tiistaina. Valtakunnansovittelija Minna Helteen mukaan maanantaina edistyttiin sovittelussa, mutta paljon neuvoteltavaa on vielä edessä. Kiistaa on erityisesti viikonlopputyön tekemisen ehdoista, mutta myös palkkaratkaisu ja lukuisat tekstikysymykset ovat Helteen mukaan yhä avoinna.

Rahoitusalalla ei ole tällä hetkellä työnseisausuhkaa. Ammattiliittojen ylityökielto on voimassa.
Palkansaajapuolta edustavat neuvotteluissa Ammattiliitto Pro, Nordean henkilökunnan Nousu ja Ylemmät Toimihenkilöt. Työnantajia edustavat Finanssiala ja Palvelualojen työnantajat. MyösDanske Bankin työehtosopimus on työriidan kohteena.

 

Presidentinvaalien äänestysprosentti kohta 30

Kuva: Lehtikuva

Presidentinvaalien ennakkoäänestyksessä on tänään iltakahdeksaan mennessä annettu yli 234 000 ääntä. Äänestysprosentti on 29,9 ja ääniä on kaikkiaan annettu lähes 1,3 miljoonaa.

Huomenna on viimeinen mahdollisuus äänestää ennakkoon. Varsinainen vaalipäivä on sunnuntaina.
Viime presidentinvaaleissa vastaavaan aikaan äänestysvilkkaus oli 25,8 prosenttia.

Kyllönen leimasi Haataisen Naton ”optiokaveriksi”

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa
SDP:n presidenttiehdokas Tuula Haatainen.

Iltalehden suorassa presidenttitentissä vasemmistoliiton ehdokas Merja Kyllönen nimesi SDP:n Tuula Haataisen Naton ”optiokaveriksi”. Hän luki itsensä liittoutumattomuuden kannattajaksi sanoin kuin Paavo Väyrysen ja Laura Huhtasaaren.

Nils Torvalds kannattaa Natoa, mutta Matti Vanhanen, Pekka Haavisto ja Sauli Niinistö kuuluvat Sauli Niinistön ohella optiokavereihin kuten Haatainenkin.

Tuula Haataisen ei annettu vastata, mutta hän on aiemmin ilmoittanut vastustavansa Naton jäsenyyttä, kuten puolueensa SDP:kin.

Keskustelun piti pyöriä istuvan presidentin nato-kannan selventämisen ympärillä, mutta keskustelu kulki kaikkien ehdokkaiden omien kantojen ympärillä.

– Onko sellaisia sopimuksia, jotka eivät ole kansalaisten tiedossa? kysyi Pekka Haavisto.

– Ei ole! huusi Niinistö heti väliin.

Sen jälkeen keskustelu meni jankkaamiseksi heinäkuussa säädetystä laista, jossa päivitettiin Suomen mahdollisuuksia antaa sotilaallista apua ulkovallalle. Laki avunannosta kuuluu Lissabonin sopimukseen, mutta oli aikanaan ”unohtunut” pois. Asia nousi esille Ruotsin viimeisimmän sukellusvenejupakan ansiosta, kun Suomi ei lain puuttumisen takia kyennyt antamaan apua. Laki säädettiin pikavauhtia.

Tähänkään ei sallittu Tuula Haataiselle puheenvuoroa.

EU:n talousintegraatio meni liittovaltiokeskusteluksi

Loppukeskustelu käytiin EU:n talousintegraatiosta, joka tietysti nosti heti esille EU:n liittovaltion. Nyt Haatainenkin sai puheenvuoron. Hän piti vaarallisena jatkuvaa liittovaltiokortilla pelaamista.

– Sillä luodaan pohjaa, ettei mennä eteenpäin millään muullakaan yhteistyön alueella, Haatainen sanoi. Esimerkiksi hän nosti sosiaalisen ulottuvuuden.

Keskustelu päättyi ympäristökysymyksiin.

– Suomessa voidaan tehdä kestävää yhdyskuntarakennetta ja raideliikennettä. Kannatan metsien suojelemista ja nykyinen hakkuiden taso on riittävä sanoi, Haatainen.

Lopuksi pyydettiin kantoja naisten pakolliseen asevelvollisuuteen. Kukaan ei kannattanut.

Haatainen kannatti kansalaispalvelua, jossa naisten vahvuudet voitaisiin ottaa käyttöön.

 

 

Analyysi: Niinistö joutuu toiselle kierrokselle

Kuva: Iltalehti/Accustrore

Analytiikkayhtiö Accuscoren Iltalehdelle tekemä presidentinvaaliennusteen mukaan istuva presidentti, valitsijayhdistyksen ehdokas Sauli Niinistö saa ensimmäisellä kierroksella 49,2 prosenttia äänistä, eikä häntä valittaisi suoraan ensimmäisellä kierroksella presidentiksi. Suomessa ei ole koskaan valittu presidenttiä suoran kansanvaalin ensimmäisellä kierroksella.

Niinistön ohella toiselle kierrokselle pääsystä kisaavat Accuscoren selvityksen mukaan tasaväkisesti vihreiden Pekka Haavisto 13,6 prosentin kannatuksella, sekä valitsijayhdistyksen ehdokas Paavo Väyrynen 13,2 prosentin kannatuksellaan.

Analytiikkayhtiö Accuscore on tehnyt Iltalehdelle useita ennusteita viime vaaleista. Esimerkiksi vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Accuscoren ennuste oli tarkin.

Accuscore ei varsinaisesti tee omia kannatuskyselyjään, vaan käyttää muiden tuottamia kyselyaineistoja ja simuloi niistä oman ennusteensa.

Accuscore muistuttaa Iltalehden mukaan kuitenkin, että presidentinvaalien ennustaminen on muita vaaleja hankalampaa. Tämä johtuu muun muassa siitä, että vaihtelut ehdokkaiden kannatuksessa voivat olla suuria gallupeista toiseen.

SDP:n ehdokkaan Tuula Haataisen kannatus oli analyysissä 4,4 prosenttia.

– Tämähän ei perustu haastatteluihin. Tilaísuuksissani on ollut paljon ihmisiä liikkeellä, Haatainen sanoi.

Iltalehden vaalitentti jatkuu klo 20:een saakka. Demokraatti seuraa.