Kansallisteatterin Töppöhörö: Osapäiväfasisti kohtaa Alina-keijun

Kuva: Tuomo Manninen
Alina-keiju (Alina Tomnikov) saa höyhenenkevein ottein karskia esittävän ja vihapuheisen Vikin (Jarkko Lahti) asettumaan, jopa ajattelemaan.

Suomen Kansallisteatteri, suuri näyttämö
Juha Hurme: Töppöhörö

Ohjaus Juha Hurme ja Hanna Brotherus Lavastus Matti Rasi ja Juha Hurme Valot Matti Tiilama Ääni Raine Ahonen Rooleissa Jarkko Lahti ja Alina Tomnikov

Juha Hurmeen uutta näytelmää katsoessani ajattelin monenlaisia asioita. Mikä parasta, etupäässä näkemääni liittyen. Onko ihmisen evoluutiohistorian kelaaminen käsiohjelmassa tarpeen? Miksi tällä näytelmällä on yhtä monta ohjaajaa kuin on näyttelijöitä. Miksi ainoa näkyvämpi lavaste on megakokoinen keittiötuoli? Onko suuri näyttämö tarpeen tälle esitykselle? Kuinka pitkä oli ilta, jos näytelmän idea kerran on syntynyt kapakan pöydässä kirjoittajan ja pääosanäyttelijän istunnossa?  Olisikö Töppöhönö oikeampi ilmaus?

Joitakin vastauksia löytyy jo näytelmän katsomisen aikana, osa on haussa vieläkin. Lisääkin kysymyksiä on herännyt.

Jeppe, Viki ja möykkäämisen ilo

Kansallisteatterin ”Töppöhörö” on selvästi mittatilaustyö Jarkko Lahdelle, jota on Juha Hurmeen ohjauksissa nähty aiemminkin, muun muassa Kokkolan kaupunginteatterin Jeppe Niilonpojan nimiroolissa. Jepellä ja Töppö-Vikillä onkin  yhteisiä nimittäjiä: molempien lempijuoma on alkoholi, kumpikin haistattaa pitkät sille, mitä muut heidän meiningistään ajattelevat, molemmat ovat urpoja mutta eivät ihan tyhmiä ja kumpikin ainakin yrittää päästä irti huonoista tavoistaan. Jepeltä se onnistui  heikosti, Vikin tapauksesta emme tiedä, mutta aika hyvältä jäi näyttämään…

Sekin yhdistää, että molemmat näytelmät on fakitettu komedian lootaan, mutta kumpaakin katsoessa nauru jää aika monesti kurkkuun. Kansallisteatterin katsomossa joutuu monesti pohtimaan, mille me nauramme, kun nauramme osapäiväfasisti Vikin paasaukselle? Sehän on kuin liveversiota  netin ”keskustelupalstojen” versaalihuutomerkkimöykkäämisestä eikä sellainen paljon naurata. Hurme antaa Vikin tykittää vapaasti ilmoille kaiken mitä syljen ohella suusta lentää. Moderoijaa ei löydy ohjaajan pallilta eikä Vikin päästä.  Kaikki saavat osansa: kusipääpoliitikot, talouselämän pellet, taidepaskan vääntäjät, maahantunkeutujaählämit, ryssät ja hurrit, naapurit ja naiset. Vikin vihapuhe onsamansorttista aivotonta tuuleen huutamista, mihin todellisuudessakin saatamme törmätä. Pääasia on ääni, ei päämäärä.

Komediaksi tämä rasistinen ja natsahtava jurputus kääntyy siksi, että se tehdään Kansallisteatterin lavalla Jarkko Lahden keventävän notkean kehonkielen säestyksellä. Näin me emme näe ja koe Vikissä mitään uhkaa, kun tiedämme, että kyse on teatterileikistä. Vaikka mainiosti rooliinsa heittäytyvä Lahti ihan tosissaan leikkiikin. Ja leikimmäksi kaikki muuttuu Töppöhörön toisella puoliskolla.

Suloista satua

Jos Töppöhörön ykköspuolisko on eräänlaista nykytodellisuuden dokumentointia, niin toinen on silkkaa satua. Siinä Viki, luultuaan ostaneensa sian säkissä,  saakin huoneeseensa lempeän keijun, jolle lankeaa mission impossible: rauhoittaa Viki. Miksi tämä Alina ottaa näin mahdottoman taakan ihan vapaaehtoisesti harteilleen? Siksi, että hän ei ole tästä maailmasta vaan jostain sellaisesta fantasiaulottuvuudesta, jossa hyvyys on vielä kurssissaan.

Alina leijuu Vikin elämään yllättäen ja pyytämättä, ottaa ohjat, vaivuttaa Vikin suloiseen uneen, josta kukaan ei toivoisi tämän heräävän. Herää tai ei, mutta samanlainen hän ei enää ole. Vihan kirskunta on vaimennut. Maailmanvirheiden syiden etsintä ulottuu jo itseenkin. Häijy nauru heltyy hymyksi.

Niin, satua, mutta suloista.

Erityisen suloista on Alina-keijun, siis näyttelijä Alina Tomnikovin, liike, joka on yhdistelmä klassista balettia, modernimpaa tanssia ja dervissipyörintää. Replikoidessaankin Tomnikovin näyttelee samalla sadunomaisella otteella.

Vastaus kysymykseen kahdesta ohjaajasta löytyy Tomnikovasta. Hanna Brotherus on taustaltaan koreografi- tanssitaiteilija ja vähemmistöjen parissa työskennellyt yhteisöteatterin tekijä. Hänelle Vikin ja Alinan maailmojen törmäyttäminen lähtee paitsi erilaisista liikekielistä myös suvaitsevaisuuskokemuksesta.

Suuri vai pieni?

Kysymys Kansallisteatterin ison näyttämön tarpeellisuudesta tämän esityksen alustaksi on vaikeammin vastattavissa. Ehkä ei. Tarvitsisi. Viki ja Alina tulisivat pienemmällä estradilla enemmän iholle, ja silloin uhka ja sen vastavoima olisivat todellisempia. Toisaalta Vikin meuhkaaminen tyhjästä tyhjyydelle saa konkreettisuutta suuren näyttämön avaruudesta.

Töppöhörö (liekö Paimion slangia, minun nuoruuteni Helsingissä itsensä tieten tahtoen ja koko ajan vaikeuksiin saattavaa ihmistä kutsuttiin tosiaan töppöhönöksi) on suuri pieni näytelmä. Ei se sisällöllisesti kovin iso ole eikä Viki ehkä kuitenkaan määrity uudeksi homo-lajiksi ihmisen kehityshistoriaan, vaikka Hurmeen käsiohjelmataustoitus jotain  sensuuntaiseen hakisikin.

Suurta Töppöhörössä on lopultakin sydän, inhimillisyys. Esitys täyskäännöksineen antaa kuitenkin toivoa, jota tarvitaan, kun todellisuuden Vikien puolifasisistisesti sanallistettu oksentelu alkaa arjessa masentaa.

Keskustelua aiheesta

”Ellei tätä tuomita kunnolla, mitä sitten” – Kiuru puuttui Turkin ihmisoikeustilanteeseen Etyjissä

Kansanedustaja Krista Kiuru (sd.) on huolissaan ihmisoikeustilanteesta Euroopassa.

Eri puolilla Eurooppaa on ongelmia oikeusvaltion, tasa-arvon ja sukupuolineutraalisuuden toteuttamisessa sekä erityisen vaikeassa ja haavoittuvaisessa asemassa olevien oikeuksien puolustamisessa. Uhattuna ovat myös sananvapaus ja kokoontumisvapaus Euroopan alueella.

– Ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteiden kunnioittaminen ovat edellytyksiä kansalaisten turvallisuuden takaamiseksi. Etyjillä on vielä paljon tehtävää olemassa olevien ongelmien ja kriisien ratkaisemiseksi, Kiuru totesi puheessaan Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen talvi-istunnossa Itävallan Wienissä perjantaina.

– Turvallisuustilanteen epävakaudesta kertoo hyvin esimerkiksi se, että Venäjä kieltäytyy yhä tunnustamasta ja toimeenpanemasta Minskin tulitaukosopimusta, hän sanoi.

Samalla, kun tunnustetaan Etyjin jäsenmaiden oikeus ja velvollisuus taistella terrorismia vastaan, on myös tunnistettava, että terrorisminvastaisen taistelun varjolla voidaan rikkoa ihmisoikeuksia ja Etyjin yhteisesti jaettuja arvoja.

– Esimerkiksi Turkissa valtava määrä journalisteja ja kansanedustajia on pidätetty, ja kansalaisten ihmisoikeuksia loukattu todella vakavalla tavalla. Etyjin reaktiot ja toimet ovat olleet riittämättömiä tilanteeseen puuttumiseksi. Ellei tätä tuomita kunnolla, mitä sitten, kysyy Kiuru.

Etyjillä on vielä paljon tehtävää olemassa olevien ongelmien ja kriisien ratkaisemiseksi.

Viime kädessä ihmisoikeusloukkauksiin puuttumisessa on Kiurun mukaan kysymys siitä, miten poliittinen järjestelmä pystyy näyttämään toteen, että yhteistyö, neuvotteleminen ja kansainvälinen diplomatia toimivat ja tulosta tulee.

– Kansalaiset eri puolilla Eurooppaa huolehtivat ihmisoikeuksista ja turvallisuudesta ja pelkäävät, saadaanko kriisit ratkaistua. Etyjillä on ratkaiseva rooli näyttää, että kykyä tähän on. Kansalaisten luottamus voidaan menettää, elleivät ihmiset koe, että kansainvälisellä poliittisella diplomatialla tulee tuloksia, jotka todistavat, että epäkohtiin, sortoon ja loukkauksiin puututaan.

Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen talvi-istuntoon (23.–24.2.) osallistuvat Krista Kiurun lisäksi Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen Suomen valtuuskunnasta kansanedustajat Aila Paloniemi (valtuuskunnan puheenjohtaja, kesk.), Kimmo Kivelä (valtuuskunnan varapj., ps.), Ilkka Kanerva (kok.) ja Mika Raatikainen (ps.).

”Finavian yli 30 miljoonan ja vakuutusveron 15 miljoonan tappiot ovat piste” – Suna Kymäläinen: Kuka tästä vastaa?

Politiikka on maratonlaji, jossa pikavoittoja ei tunneta. Politiikassa ei voi vain käväistä, eikä sukeltaa ytimiin perehtymättä ensin sen historiaan, kulttuuriin, toimintatapoihin ja erityisesti itse asiaan. Valtiota ei voi johtaa kuin yritystä. Liika kiire ja hätä johtavat huonoon valmisteluun, joka lopulta pysäyttää kehityksen.

Hätä ja ajatus siitä, että maailma muuttuu tänään, koska tahdon niin, ei toimikaan demokratiassa. Vauhtisokeus on yksi vitsauksista, joihin poliittinen vaikuttaja voi kompastua.

Liikenneministeri Anne Berner (kesk.) totesi heti ministerikautensa aluksi, että on vain käymässä politiikassa. On vaikea arvioida, miten paljon hän söi tuolla todistuksellaan vaikutusmahdollisuuksiaan ja uskottavuuttaan, mutta kovin ovat laihanlaiset tulokset ja demokratialle vieraita hänen toimintamallinsa. Lista on pitkä. Ja turhakin valmistelu maksaa.

Liikennepoliitikkona on tässä vauhdissa kyyti huimannut. Hätäisesti valmisteltuja esityksiä puutteineen on tippunut ja niistä yksi toisensa perään lopulta peruttu. Suunnitelma liikenneväylien yhtiöittämisestä jäätyi ja siirtyi parlamentaariseen työryhmään valmisteltavaksi.

Vene- ja moottoripyöräveroa ei tullut, päinvastoin valtion kassaan tuli 15 miljoonan euron vaje vakuutusveron tuotossa, kun motoristit postivat käytöstä 100 000 pyörää jo ennen kuin esitys ehti edes voimaan!

Eduskunnan täysistunnossa tästä käytettäisiin termiä ”muunneltu totuus”.

Valtionyhtiö Finavian omistajaohjauksesta vastaavana ministerinä Berner hyväksyi yli 30 miljoonan tappiot veronmaksajien pussista. Hän edesauttoi kanneoikeuden umpeutumisen. Pysäyttäessään prosessin hän siirtyi yritysjohtajamaiseen diktatuuriin ja unohti kenen tehtävää omistajaohjauksesta vastaavana on tekemässä.

Henkilökohtaiset suhteet, kenties vilpitönkin tahto pelastaa prosessiin liittyneet tahot ja muotovirheet johtivat tilanteeseen, jossa ministeri itse oli liemessä polviaan myöden. Ministeri tietenkin kielsi tämän, ”poliittista ohjausta ei ole ollut.” Surullista sinänsä, että myöhemmin muun muassa sähköpostien julkaisujen jäljiltä kävi päivänselväksi, että poliittista ohjausta oli, eikä edes vähän. Eduskunnan täysistunnossa tästä käytettäisiin termiä ”muunneltu totuus”.

Liikennepolitiikkaa kuusi vuotta tehneenä pidän hyvänä, että monet erittäin huonot esitykset ovat kaatuneet. Olen erittäin huolestunut siitä, mihin veroeuromme käytetään. Finavian yli 30 miljoonan ja vakuutusveron 15 miljoonan tappiot ovat piste. Kuka tästä vastaa? Kuinka kauan tämä voidaan hyväksyä?

Keskustelua aiheesta

SDP:n Mäkisalo-Ropponen: Lain valmistelun tasoa on nostettava konkreettisilla toimilla

Kuva: Jukka-Pekka Flander
Merja Mäkisalo-Ropponen.

Viime aikoina on käyty laajaa julkista keskustelua lainvalmistelun tasosta.

– Menneellä viikolla pääministeri antoi lainvalmistelun tasosta ilmoituksen. SDP korosti keskustelussa, että lainvalmistelulle on annettava riittävät resurssit ja tarpeeksi aikaa. On parempi tehdä kerralla kunnollista. Nykyhallituksen aikana lainvalmistelussa on ollut erityisen paljon huomautettavaa, toteaa SDP:n kansanedustaja Merja mäkisalo-Ropponen tiedotteessaan.

– Lakiesityksistä on myös puuttuneet kokonaan kustannusvaikuttavuusanalyysit ja vaihtoehtoiskustannuslaskelmat. Hallitus on tehnyt monia päätöksiä, jotka todennäköisesti tulevat pitkällä tähtäimellä todella kalliiksi. Välttyisimme turhilta kustannuksilta tulevaisuudessa, jos laskisimme päätösten kustannukset ennen päätöksentekoa.

On parempi tehdä kerralla kunnollista.

Mäkisalo-Ropposen mukaan Itä-Suomen yliopisto aikoo ”onneksi” vastata hallituksen haasteeseen ja käynnistää lainvalmistelijoiden koulutuksen ensimmäisenä yliopistona Suomessa.

– Lainvalmistelijoiden koulutuksen käynnistämisen taustalla on lainvalmistelun laadusta viime aikoina käyty laaja julkinen keskustelu. Uudella opintokokonaisuudella vastataan siihen yhteiskunnalliseen tarpeeseen, jonka muun muassa pääministeri Juha Sipilä on nostanut esille. Hän totesi, että lainvalmistelijan ammattiin ei ole mahdollista opiskella missään oppilaitoksessa.

– On kuitenkin selvää, että jos hallitus ei lisää resursseja ja hidastuttaa aikatauluja, niin hyväkään osaaminen ei auta, sillä liiallinen kiire estää laadukkaan toiminnan. Hallituksen onkin itse otettava lusikka käteen ja tehtävä konkreettisia toimia, jotta lakiesitykset olisivat paremmin valmisteltuja ja niissä olisi paremmin otettu huomioon pitkän aikavälin kustannusvaikutukset, Mäkisalo-Ropponen painottaa.

Rinne ihmettelee Malmi-keskustelua: ”Ei niitä päätöksiä voi peruuttaa”

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne pitää Malmin lentokenttää koskevaa hallituksen keskustelua outona. Hänen mielestään hallitus näyttää peruvan jo Helsingin kaupunginkin päätöksiä.

– Tai hallitus, vai yksin pääministeri Juha Sipilä (kesk.)? En tiedä.

Rinne viittaa siihen, että valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) twiittasi eilen, ettei hallituksessa ole sovittu mitään Malmin lentokenttään liittyen.

– Aika outo tilanne taas kerran.

Rinteen mukaan Jyrki Kataisen (kok.) hallitus päätti vuonna 2014 siirtää alueen hallinnan Helsingille Helsingin kaupungin toiveen mukaisesti. SDP oli silloin hallituksessa.

– Ei niitä päätöksiä voi peruuttaa, Rinne sanoi.

Aika outo tilanne taas kerran.

Tuula Haatainen. (Kuva: Jukka-Pekka Flander)

– Tämä haisee siltä, että tässä tehdään nyt kuntavaalipolitiikkaa, SDP:n helsinkiläinen kansanedustaja ja pormestariehdokas Tuula Haatainen sanoo Helsingin Sanomissa.

– Mutta näin isoilla asioilla ei voi leikkiä, Haatainen korostaa.

Haatainen kysyy HS:ssa,voiko hallitukseen enää luottaa.

– Helsingin pitää pystyä suunnittelemaan rakentamista ja kaavoitusta hallitusti ja suunnitelmallisesti, se ei ole mahdollista tällaisessa tempoilussa, mitä Sipilä on tässä esittänyt. Haluamme tietää, mitä on edessä ja voiko hallitukseen luottaa.

Pääministeri Juha Sipilä tarkensi tänään eduskunnassa, että mistään ei ole sovittu Malmin lentokentän säilyttämisen suhteen. Sipilän mukaan alueen pakkolunastaminen ei käytännössä tule kysymykseen.

Sipilä sanoo, että avaimet asiassa ovat Helsingin kaupunginvaltuuston päättäjillä.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen (kok.) muistutti tänään kannanotossaan, että valtio on kolme vuotta sitten tehnyt sopimuksen alueen hallinnan siirtämisestä Helsingille. Kokoomusministeri painottaa, että valtion päätöksiin ja sopimuksiin pitää voida luottaa.

Hallitus ei pakkolunasta Malmin lentokenttää – Soini: Mitään esitystä kentästä ei ole

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) sanoo, että mistään ei ole sovittu Malmin lentokentän säilyttämisen suhteen. Sipilän mukaan alueen pakkolunastaminen ei käytännössä tule kysymykseen.

Hän sanoi eduskunnassa, että avaimet asiassa ovat Helsingin kaupunginvaltuuston päättäjillä. Jos siellä halutaan muutosta tehdä, silloin on Sipilän mukaan mahdollisuus edetä. Sipilän mukaan kaikki on aina mahdollista, niin kauan kun ”kaivinkone on alueella”.

– Jos uusi valtuusto Helsingissä päätyy johonkin toiseen ratkaisuun, niin omalta puoleltani ainakin siihen on valmiutta sitten lähteä tarkastelemaan esimerkiksi vaihtoehtoisia alueita, Sipilä sanoi.

Ulkoministeri Timo Soini (ps.) totesi eduskunnassa kentästä, että mitään esitystä ei ole.

– Hallituksessa keskustalla ja meillä on sellainen kanta, että jos päästään Helsingin kanssa uuteen sopimukseen, niin en näe mitään estettä, etteikö valtio voisi olla mukana esimerkiksi korvaavissa järjestelyissä, Soini sanoi.

Hänen mukaansa perussuomalaiset puolueena ja eduskuntaryhmänä ovat yksiselitteisesti Malmin säilyttämisen kannalla.

Keskustelua aiheesta