Politiikka

Kansanedustaja kommentoi hovioikeuden kohuttua päätöstä: ”Osoittaa, millaisiin vaikeuksiin voi johtaa raiskauksen mieltäminen pelkästään väkivallan käytön kautta”

Suomessa raiskausta ei edelleenkään tarkastella uhrin suostumuksen puutteen kautta, vaan se määritellään sen mukaan, onko väkivaltaa käytetty, sanoo SDP:n kansanedustaja Eeva-Johanna Eloranta. Hänen mukaansa fyysisen väkivallan määrään ja vakavuuteen keskittyvä lainsäädäntö jättää huomiotta uhrin henkisen kärsimyksen. Uhrilta viedään seksuaalinen itsemääräämisoikeus myös niissä tapauksissa, joissa fyysistä väkivaltaa ei käytetä.

Turun hovioikeuden tapaus, jossa 10-vuotiaan tytön raiskaus tulkittiin ”vain” lapsen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi, osoittaa, millaisiin vaikeuksiin voi johtaa raiskauksen mieltäminen pelkästään väkivallan käytön kautta.

Nykyisessä lainsäädännössä raiskauksen keskeinen tunnusmerkki on teon yhteydessä käytetty väkivalta. Käytännössä teko määritellään raiskaukseksi vain, mikäli sen yhteydessä on käytetty väkivaltaa tai sen uhkaa.

– Lainsäädännön tulee viestiä, että ihmisoikeusnäkökulmasta raiskaus on itsessään väkivaltaa, Eloranta toteaa.

Suostumus raiskauksen kriteerinä antaisi selvän yhteiskunnallisen viestin siitä, että seksuaalisessa väkivallassa ja raiskauksessa on kyse yksilön seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkauksesta.

Eloranta muistuttaa, että seksuaalirikokset eivät ole satunnaisia yksilöiden tekoja vaan ne ovat myös ilmiönä yhteydessä yhteiskunnassa vallitsevaan ilmapiiriin ja sukupuolten asemaan.

– Tällä hetkellä käynnissä oleva maailmanlaajuinen keskustelu seksuaalisesta häirinnästä kertoo tästä karua kieltään. Normatiivisen säätelyn tarve on suuri myös siksi, että raiskaus on ainutlaatuinen rikos kohdistuessaan vaurioittavasti uhrin henkilökohtaisimpaan alueeseen, seksuaalisuuteen. Suostumus raiskauksen kriteerinä antaisi selvän yhteiskunnallisen viestin siitä, että seksuaalisessa väkivallassa ja raiskauksessa on kyse yksilön seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkauksesta.

Istanbulin sopimuksessa raiskaus kuvataan ilman uhrin suostumusta tapahtuvaksi sukupuoliyhdynnäksi. Istanbulin sopimus asettaa Elorannan mukaan suostumukselle varsin korkeat kriteerit eli suostumus tulee antaa vapaaehtoisesti vapaasta tahdostaan, mikä arvioidaan kulloistenkin olosuhteiden mukaan. Rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen takia kansainvälisten sopimusten asettamat vaatimukset, kun kysymyksessä on rikosvastuun laajentaminen, kohdistuvat viime kädessä lainsäätäjään. Elorannan mukaan on tarpeen selvittää, täyttääkö Suomen lainsäädäntö sopimuksen vaatimukset.

Eloranta on jättänyt asiasta kirjallisen kysymyksen hallitukselle.

Jakoa

Jaa tämä artikkeli

Viikon 41 Demokraatti
TIEDUSTELULAIN ABC - Mitä tavallisen ihmisen pitää tietää?
LÄHIÖELÄMÄÄ - Selma Vilhunen teki rosoisen nuoriselokuvan
TARJA HALONEN - YK:n tulisi toimia pienemmällä budjetilla
Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat


Uusimmat