Mielipiteet

Kantapäät iskettävä tärkeän asian vuoksi hiekkaan

Yhteistyökykyinen, joustava, mukautuva, positiivinen. Nämä ovat ominaisuuksia, joita arvostetaan rekrytoitavassa työntekijässä, ja joita itsekin olen tottunut työelämässä pitämään vahvuuksina. Uuden valtuustokauden alussa tuore valtuutettu on kuitenkin jännän äärellä; ovatko nämä samat ominaisuudet myös ihanteellisen kuntapäättäjän ominaisuuksia?

Syksyn edetessä ensimmäiset tiukat väännöt kaupungin strategian sisällöstä ja tulevan vuoden talousarviosta ovat jo osittain takanapäin. Ensimmäisen valtuustokauden alku on pitänyt sisällään politiikan sisältöjen lisäksi myös pienen identiteettikriisin ja etsikkoajan: minä, työntekijänä yhteistyökykyinen ja joustava ihminen, olenkin nyt uuden pöydän äärellä, erilaisessa roolissa, johon kuuluu toki kompromissikyky ja mukautuminen päätöksiin. En tiedä kuinka suuri rooli on sillä, että on kaupunginhallituksen pöydän nuorin ja vielä nainen; sisäinen tarve miellyttää ja olla samaa mieltä on välillä kova. Siihenhän meitä on johdonmukaisesti valmennettu niin opiskelu- kuin työelämässäkin, puhumattakaan hienovaraisista viesteistä sosiaalisessa elämässä; terävät kulmat pitäisi hioa pois ja antaa tilaa kokeneemmille.

Luottamushenkilön rooliin kuuluu kuitenkin myös jämptiys, peräänantamattomuus sekä omalle porukalle ja itselle tärkeiden arvojen ja asioiden rohkea ajaminen. Samalla kun naisoletetun sosiaalistamisprosessi on painottunut siihen, kuinka osata antaa tilaa, on tilan ottamisen taito jäänyt jokaisen itse opittavaksi. En ole koskaan kokenut potevani kiltin tytön syndroomaa, mutta jotain sen kaltaisia sisäisiä kamppailuja on käytävä, ennen kuin uskaltaa ottaa tilan. Eikä tilaa edes ota itselleen, vaan niille asioille, joiden puolesta on valmis tekemään töitä.

Oma identiteettikriisini kesti noin neljä yötä. Aamuyöstä unet katkesivat ja tuskailin lakanoissa sen kanssa, pitääkö väistyä vai ottaa leveä haara ja painaa kantapäät hiekkaan. Edelleenkin arvostan kompromissihakuisuutta, joustavuutta ja yhteistyökykyä. Kuntapolitiikassa ollaan mukavasti myös yhteisen asian äärellä; jokainen on mukana oman kotikuntansa parhaaksi, vaikka keinot ja näkemykset saattavat olla hyvinkin erilaisia. Lähestyin lopulta asiaa vastuun kautta. Kun työyhteisössä ollaan vastuussa työnantajalle, esimiehelle ja työyhteisölle, ei kaupunginvaltuutettu ole vastuussa kaupunginjohtajalle tai valtuuston puheenjohtajalle. Kuntapoliitikko on vastuussa äänestäjälle. Eikä äänestäjä äänestänyt minua luottamustoimeen, jotta voisin vain peesailla ja olla samaa mieltä. Äänestäjän toive on, että välillä kantapäät isketään tärkeän asian vuoksi hiekkaan. Siksi täällä olen.

 

 

Jakoa

Jaa tämä artikkeli

Viikon 38 Demokraatti
ANI SUORASUU - Ann Selinille ei ryppyillä
VARAA PAREMPAAN - Eveliina Heinäluoma haluaa herättää puolueet Helsingissä
KUIN ERI PLANEELTA - SDP:n ja hallituksen sote-linjat eivät kohtaa
Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat