Teatteri ja Tanssi
23.11.2021 15:35 ・ Päivitetty: 23.11.2021 16:12
Teatteriarvio: Kapsäkin Dickens-klassikko viihdyttää ja soi moniäänisenä
Brittikirjailija Charles Dickensin vuonna 1843 kirjoittama Saiturin joulu on dramatisoitu teattereiden lavoille ympäri maailmaa jo vuosikymmeniä. Kuuluisa kertomus itarasta Ebenezer Scroogesta ja joulun hengistä on innoittanut tänäkin vuonna teatterintekijöitä, sillä musiikkiteatteri Kapsäkissä nähdään tuore näyttämöversiointi, joka rakentuu taidokkaan musiikin ja fyysisen komedian varaan.
Saiturin joulun brittiläinen ohjaaja Toby Park jatkaa esityksellään yhteistyötään erityisesti laulupuolelta tunnettujen veljesten, Jouni ja Petri Bäckströmin kanssa. Vuonna 2014 Park ohjasi Kapsäkkiin veljesparin nimikkoesityksenThe Fabulous Bäckström Brothers. Bäckströmit ovat työskennelleet laaja-alaisesti musiikin ja teatterin kentällä jo pitkään, erityisesti musiikkikomedia on tullut heildän leipälajikseen. Park taas on tunnettu englantilaisesta klovniteatteriseurueestaan Spymonkey.
Musiikki vie tarinaa
Dickensin tarina on kiistatta jo klassikko. Näivettynyt, töykeä ja rahanahne herra Scrooge saa mahdollisuuden parantaa tapansa, kun hänen luokseen saapuu edesmenneen kollegan haamu sekä kolme joulunhenkeä. Kohtaamisten myötä nähdään voiko meistä kaikkein pessimistisinkin herätä huomaamaan joulun merkityksen ennen kuin on liian myöhäistä.
Musiikkiteatteri Kapsäkki
Saiturin joulu
Ohjaus Toby Park – Apulaisohjaaja Tommi Bäckström – Dramaturgia Reetta Ristimäki – Sävellys Jouni Bäckström ja Markus Fagerudd – Musiikkidramaturgia työryhmä – Äänisuunnittelu Max Marshall – Valosuunnittelu Tuittu Teivainen – Pukusuunnittelu Marja Uusitalo – Taustanauhat (sovitus ja piano) Jukka Nykänen – Esiintyjät Jouni Bäckström, Petri Bäckström, Reetta Ristimäki ja Emmi Hatjasalo
Kapsäkin Saiturin joulussa musiikki luo esityksen selkärangan ja johdattaa tarinaa. Eri musiikkityylejä kuullaan ja nähdään näyttämöllä useita aina rapista klassiseen sekä moniin joululauluihin. Taidokasta musisointia kuuntelee mielellään ja parhaimmillaan moniäänisinä soivat musiikkinumerot onnistuvat myös koskettamaan.
Dickensin satu hahmottuu Kapsäkin näyttämölle kiertueteatterityyliin, kevyen luonnosmaisena. Näyttämöllä on vain muutama sermi ja erilaiset tehosteet tehdään pienillä, yksinkertaisen kekseliäillä keinoilla.Hupaisana tehokeinona on eräänlainen tarvikekärry, josta löytyvillä esineillä tuotetaan esitykseen äänitehosteita samaan tapaan kuin elokuvanteossa luodaan foley-ääniä. Saksista syntyy esitykseen kellon tikitys, lankapuhelimen, soittokellojen ja quiro-soittimen yhteispelillä äänimaailma muistuttaa aivan 1800-luvun lopun englantilaisen kaupungin vilkkaita katuja.
Kapsäkin esityksen sävy on vahvan viihteellinen, eikä kokonaisuus pyri tarjoamaan uutta näkökulmaa itse tarinaan. Liekö se edes tarpeenkaan. ”Neljäs seinä” pudotetaan usein, ja yleisöön ollaan suorassa, tiiviissä kontaktissa. Yleisö lapsista vanhempiin tuntuikin aidosti viihtyvän. Esitystilanteesta ollaan tietoisia ja puheissa tulevat esiin niin taiteen vapaan kentän haastavuus kuin koronaviruskin, juonen rakentuessa ohessa pala palalta.
Näyttelijät hyppäävät hahmosta toiseen lähinnä asusteiden ja peruukin vaihdoilla. Ainoastaan saituri Scrooge on Marja Uusitalon pukusuunnittelussa puettu päästä varpaisiin ajankuvaa mukaillen.
Komiikka rakentuu fyysiselle ilmaisulle eikä nelihenkinen esiintyjäjoukko ota itseään liian vakavasti. Välillä se kuulu neljäs seinä rakennetaan takaisin pystyyn, ja lavalla nähdään perinteisempää teatteria.
Itse Saiturin roolissa nähdään oopperalaulaja ja näyttelijä Reetta Ristimäki. Kapsäkin perustajiin lukeutuva Ristimäki heittäytyy rooliinsa kiitettävästi ja maadoittaa työskentelyllään kokonaisuutta.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.