Käräjäoikeuksia karsitaan: ”Turhaa säilyttää alueilla, joissa työmäärä on vähäinen”

Kuva: lehtikuva / sari gustafsson
Porvoossa ei enää käräjöidä, kun verkostoa uudistetaan.

Käräjäoikeuksien määrää karsitaan 27:stä 20:een, kertoo työ- ja oikeusministeri Jari Lindström (ps.) tiedotteessa. Käräjäoikeuksista suljetaan Hyvinkää, Järvenpää, Kemi, Kokkola, Porvoo, Raasepori ja Ylivieska.

Muun muassa riittävän turvallisuustason varmistaminen ja uudet ICT-hankinnat ovat Lindströmin mukaan syitä karsia verkostoa. Lindströmin mukaan sähköinen asiointi vähentää tarvetta tuomioistuimen läheisyyteen.

–  Vähäisempi määrä yksiköitä poistaa päällekkäistä hallinnollista työtä. Samalla voidaan paremmin hyödyntää tuomareiden erityisasiantuntemusta.

Lindström pitää tärkeänä, että käräjäoikeudet ovat tarpeeksi suuria, jotta niihin saadaan riittävä määrä ja riittävän monipuolisia juttuja.

Kohtuullinen käsittelyaika ja ratkaisujen laatu tulee turvata.

Hän painottaa, että käräjäoikeusverkoston uudistamisella varmistetaan kansalaisten oikeusturvaa.

– Oikeusturva edellyttää, että oikeuslaitoksen palvelut ovat järkevästi saavutettavissa. Samoin kohtuullinen käsittelyaika ja ratkaisujen laatu tulee turvata. Henkilökohtaisen asioinnin tarve on vähentynyt ja tulee vähenemään sähköisen asioinnin etenemisen myötä.

Lindström muistuttaa, että käräjäoikeuspalveluiden tarve on suurin siellä, missä ihmisiäkin on eniten.

– Väestö keskittyy kaupunkeihin. Toimipisteiden keinotekoinen säilyttäminen alueilla, joissa työmäärä on vähäinen, sitoisi kohtuuttomasti voimavaroja.

Verkoston on Lindströmin mukaan tarkoitus toimia 20–30 vuotta.

TTT:n Kevytkenkäinen nainen: Ahdistusta, ahdistelua ja tosirakkauden kaipuuta

Kuva: Kari Sunnari
Sinikkä Sokka kannattelee temperamentillaan ja säteilyllään TTT:n rakkauskomediaa, joka kuitenkin kompastelee kliseiden hetteikössä.

Varalaskukentän kokoisen näyttämön rampilla punaiset kengät. Kaikki muu näyttämökuvasta vielä oikeastaan harson takana. Lupaavaa.

Väliharso nousee, makuuhuoneinteriööri valokeilassa. Tai ennen kaikkea Sinikka Sokka, joka pajattaa puhelimeen. Tapaamista viritellään, kypsien ihmisten deittiä. Maarit Pyökärin ohjaus Tampereen Työväen Teatterissa lähtee käyntiin hyvässä latauksessa.

Niin suuri taikuri ei Pyökärikään ole, että kykenisi pitämään esityksen akun täynnä läpi kaksituntisen. Brittiläisen Jane Prowsen näyttämölle sovittama komedia amerikkalaisen Jane Juskan omakohtaisiin kokemuksiin perustuvasta kirjasta on lähtökohdiltaan toki erilainen lemmenetsintätarina. ”Kevytkenkäinen nainen”  vain sortuu edetessään kiusallisiin ennalta-arvattavuuksiin ja stereotypiohin.

Lehti-ilmoituksesta se alkoi

Amerikkalainen kielenopettaja Jane Juska kyllästyi kypsässä 66 vuoden iässä kärvistelemään rakkauden puutteessa, ja pisti arvovaltaisen kirjallisuuslehti New York Review of Booksin pikkuilmoitusten palstalle ytimekkään tekstin: ”Before I turn 67 I would like to have a lot of sex with a man I like. If you want talk first, Trollope works for me.” Aika poikkeuksellinen veto poikkeuksellisella foorumilla.

Juskaa jännitti, vastaisiko kukaan moiseen seireeninlauluun. Toki vastasi, eivät kirjallisuuslehteä lukevat miehetkään sentään mitään homeisia puupökkelöitä ole. Hän sai 63 vastausta 32-82-vuotiailta miehiltä.

TEATTERI

Tampereen Työväen Teatteri, suuri näyttämö

Jane Juska – Jane Prowse: Kevytkenkäinen nainen

Suomennos Aino Piirola – Ohjaus Maarit Pyökäri – Lavastus ja puvut Pijo Liiri-Majava Valot Ville Finnilä Äänisuunnittelu Kyösti Kallio Koreografia Teija Auvinen Rooleissa Sinikka Sokka, Teija Auvinen, Minna Hokkanen, Esko Roine, Ilmari Saarelainen, Samuli Muje, Verneri Lilja

Sitten piti vain ruveta kartoittamaan, millaista sakkia on leikissä mukana. Ja olihan sitä moneen junaan. Niin kirjavaa, että Juska kirjoitti kokemuksestaan kirjan ”A Round-Heeled Woman: My Late-Life Adventures in Sex and Romance” (vapaasti suomennettuna ”Kevytkenkäinen nainen:  Kypsän ikäni seikkailut seksin ja romanssien maailmassa”).

Kirjasta tuli hitti, niin kuin myös siitä dramatisoidusta näytelmästä. Ei ihme, sillä Juskan kohtaamiset tarjoilevat hyviä aineksia hauskanpitoon ennen kaikkea karikatyyristen, mutta enemmän ja vähemmän kai todellisten miestyyppien kustannuksella. Näytelmän päähenkilö Jane ei ole yhtä komediallinen vaan pikemminkin jutun älyllinen dynamo ja tirehtööri, joka yrittää pyörittää äijäsirkusta toivomaansa suuntaan.

Lehti-ilmoituksessaan mainitsemalla 1800-luvun  brittikirjailija Anthony Trollopella  Juska pyrki ilmeisesti  tekemään yhteydenotoille pientä rajausta intellektuaalisempaan suuntaan – siinä kuitenkaan täysin onnistumatta, kuten näytelmän kulku osoittaa. Jane joutuu heti aluksi treffeille taksikuskin kanssa, joka puolilukutaidottomana tissimiehenä tulkitsi Trollope-täkyn ”lolloiksi”. Esko Roine pääsee revittelemään aika maukkaasti umpijuntin roolissa, mutta vähän alkavat jo hälytyskellot soida: tällaista peruskuvastoako on tulossa jatkossakin?

Ei yksinomaan, mutta yli tarpeiden. Jane törmää kartoitusretkillään muun muassa jo yli kasikymppiseen ukkoon jolla on vähintään toinen jalka haudassa, elostelevaan Sidneyhyn ja itseriittoiseen professoriin, joka haluaa naisia seksiobjekteikseen. Yhden ihan tavallisen, mukavan ja hellyyden jakamiseen valmiin tyypinkin Jane tapaa. Vastausten ehkä-pinosta poimittu Graham (Samuli Muje) ei kuitenkaan  tahdo kelvata hänelle, kun on liian nuori, vähän päälle kolmekymppinen. Käänteistä ikärasismia?

Jane on hurmaava, mutta turhautuessaan myös aika päälle- ja hermoillekäyvä ihminen. Hän ei siedä ahdistelua, mutta jos mies ei vastaa heti hänen lemmenkutsuunsa, osaa hänkin käydä jos ei nyt ihan ahdistelevaksi niin ahdistavaksi.

Sinikka Sokka on joka tapauksessa erinomaisen osuva kiinnitys päärooliin, hänessä on sopivasti sekä räiskyvää temperamenttia että dramaattista lemmenjanoa. Hän kannattelee näytelmää, kun teksti käy syvimmällä suossa.

Pieni draama isossa tilassa

Janen miesseikkailujen lomaan on kirjoitettu ikään kuin vertailukohdaksi aika hyvin toimiva sisäkertomus kirjailija Trollopen fiktiomaailmasta. Brittiläinen melodramaatikko on  kirjallisuutta opettaneen Janen lemppareita ja usein ajatuksissa. Erityisesti Janea kiehtoo romaani kovaosaisesta Margaret Mackenziesta, joka riutuu rakkaudettomuudessa viktoriaanisen ajan Englannissa. Margaretia esittävä Teija Auvinen löytää hyvin 1800-luvun ilmaisutyylin ja on kaikkein yksiselitteisimmin myötätuntoa herättävä roolihenkilö näyttämöllä. Auvinen näyttelee Minna Hokkasen kanssa myös tukun muita rooleja, jotka ovat Janen lähimpiä ystävättäriä lukuunottamatta enemmän täytettä kuin sisältöä.

Trollope-polkua valjummin toimii sivujuonne Janen rikkinäisestä äiti-poika-suhteesta. Avioeron myötä elämänpiiristään kadonnut Andy-poika (Verneri Lilja) on Janelle kipeä piste elämässä siinä missä hellyyden puutekin, mutta tämä melodraama kääntyy varsin kliseiseksi loppuratkaisua myöten.

Vaikka Pyökäri onnistuu pitämään näytelmätekstin kaikkine ontuuvuksineen riittävän hyvässä vauhdissa, yhtä Isoa ongelmaa hän ei taltuta. Sitä, että Kevytkenkäinen nainen on liian pieni TTT:n isolle näyttämölle. Ymmärrän kyllä teatterinjohtaja Pyökärin näyttämövalinnan siltä kantilta, että seksistä puhuva komedia, valovoimainen Sokka ja kaksi rakastettua tamperelaista konkarinäyttelijää (Roineen ohella Ilmari Saarelainen) höpsöilemässä äijärooleissa, on vahva sisäänvetoyhdistelmä lähestyvään pikkujouluaikaan. Draamakomediana tällä näytelmällä ei silti ole aineksia ison näyttämön vaateisiin. Pirjo Liiri-Majavan erilaisiin interööreihin nojaava lavastus täyttää tilaa, mutta on vajaakäytössä. Prowsen dramaturgiassa ei yksinkertaisesti ole sellaisia kohtauksia, jotka vaatisivat parikymmentä metriä fyysistä leveyttä.

Keskustelua aiheesta

Sipilä kiistää kirjan väitteen – ”Insinöörin mielikuvitus ei riittänyt etukäteen ennakoimaan…”

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) kiistää Twitterissä perussuomalaisten hajoamista käsittelevän kirjan väitteet.

Kirjassaan Perussuomalaisten hajoamisen historia toimittaja Lauri Nurmi kirjoittaa, että Sipilä ei puhunut totta leimatessaan viime kesäkuussa mielikuvitustarinoiksi väitteet, että hallituksen piirissä olisi ollut jokin suunnitelma perussuomalaisten hajoamisen varalta.

Sipilän mukaan ”insinöörin mielikuvitus ei riittänyt etukäteen ennakoimaan PS:n hajoamista kahteen puolueeseen”.

Sipilän mukaan hänen puheenvuoronsa eduskunnassa 19. kesäkuuta pätee.

Årets FSD-höjdpunkt närmar sig – dags för livliga debatter och profilering inför valen

Kuva: Jari Soini
Presidentkandidat Tuula Haatainen inleder den allmänpolitiska debatten på lördag då FSD samlas för kongress i Vasa.

Tal av Tuula Haatainen, en namnstark nordisk paneldebatt om vården och 19 angelägna motioner om stora och små steg mot en rättvisare värld och mycket mer står på programmet på FSD:s stundande kongress.

Lue lisää

Diskussion

Lauri Nurmi: ”Jos Sipilä de facto on valehdellut pääministerinä eduskunnan täysistunnossa, hänen olisi erottava”

Kuva: Lehtikuva / Jussi Nukari
Toimittaja Lauri Nurmi skuuppasi aikanaan kertomalla, että perussuomalaisista voisi irrota 20 hengen ryhmä. Näin lopulta kävikin, kun Uusi vaihtoehto ja sittemmin Sininen tulevaisuus sai alkunsa.

Aamulehden ja Lännen Median politiikan toimittaja Lauri Nurmi kertoo kirjassaan Perussuomalaisten hajoamisen historia perussuomalaisten sisäisistä jännitteistä ja taustoittaa viime kesän puoluekokousta, jossa Jussi Halla-aho valittiin puolueen puheenjohtajaksi. Sittemmin puolue hajosi.

Kirjassa on myös kova väite siitä, että pääministeri Juha Sipilä (kesk.) olisi valehdellut eduskunnan täysistunnossa. Demokraatti haastatteli Lauri Nurmen ja kysyin muun muassa, mihin hän tämän väitteensä perustaa.

Miten yksilöit sen, mistä pääministeri puhui eduskunnan täysistunnossa muunneltua totuutta tai valehteli?

– Kun pääministeri 19.6. totesi, että olisi ennenkuulumatonta laatia suunnitelmia ja varautua toisen puolueen puoluekokouksen valintoihin. Sen voi eduskunnan pöytäkirjoista katsoa, hänen käyttämänsä sanatarkan puheenvuoron. Muun muassa kello 13.59 hän sanoi, että tällaista keskustelua ei ole ollut olemassa.

– Hän ei puhunut totta. Koska keskustalaisista luotettavista henkilölähteistä kerrotaan, että keskustalla päinvastoin oli jo toukokuussa esimerkiksi aloitettu operaatio sen selvittämiseksi, miten voitaisiin saada loikkareita keskustan riveihin niin sanotuista soinilaisista. Samalla myös pohdittiin sitä vaihtoehtoa, että 20 kansanedustajaa voisi siirtyä.

Koska sitä vaihtoehtoa pohdittiin?

– Sitä pohdittiin toukokuussa samaan aikaan näissä keskusteluissa, että yksi vaihtoehto olisi tämä, mikä toteutuikin eli oman eduskuntaryhmän irtautuminen.

Oliko Sipilä tietoinen tästä 20 hengen joukosta silloin toukokuussa jo?

– Pääministeri voi sanoa, että hän ei ollut tietoinen siitä, kuinka monta siinä on. Ja tämän hän saattaa ihan hyvin sanoa. Siinä mielessä puhutaankin totta, että eihän kukaan voi sanoa olevansa tietoinen jostain tarkasta määrästä.

Mutta hän oli tietoinen tällaisesta erillisestä fraktiosta (ryhmästä) toukokuussa jo?

– Kyllä, hän oli toukokuussa tietoinen, että on mahdollista, että hallitus pelastetaan sillä tavalla, että on mahdollista, että sieltä irtoaa tämä oma eduskuntaryhmä. Koska Timo Soinin lähipiirissä oli laadittu tämä suunnitelma valmiiksi jo toukokuussa ja oltiin mietitty maalis–huhtikuusta lähtien erilaisia toimintavaihtoehtoja. Ja valmiiksi se muotoutui toukokuun alkupuolella.

Milloin ensimmäisen kerran vaihtoehtona nousi esiin uuden eduskuntaryhmän perustaminen?

– Toukokuun alussa sen jälkeen, kun (perussuomalaisten) puheenjohtajakiertue oli alkanut lauantaina (6.5.2017). Sen ensimmäisen puheenjohtajatentin jälkeen alettiin Soinin lähipiirissä tehdä lopullisesti se arvio, että Halla-aho voittaa. Ja tällöin sitten ruvettiin miettimään sitä, mitä oltiin jo huhtikuussa ja maaliskuussa pohjustettu, että ketkä ovat ne lopulliset kansanedustajat, joita sitten Halla-ahon valinnan hetkellä pyydetään mukaan.

Mikä Soinin osuus oli, oliko hän aivot tälle asialle tai kuka oli pääjehu?

– Timo Soini oli myös tässä itse mukana ja hänen lähipiirinsä. Hänen kirjastaankin on luettavissa, keitä hänen lähipiiriinsä kuuluu.

Oliko Soini se varsinainen aivot vai joka siunasi tämän?

– Soini antoi hyväksyntänsä. Hänethän pidettiin itse käytännön loikkauksesta siinä mielessä erossa, että hän oli ministeri. Ja jos ikään kuin kaikki olisi paljastunut, niin hänen asemaansa sitten hieman suojattiin.

– Avainhenkilöitä olivat käytännön loikkauksen toteuttamisessa valtiosihteeri Samuli Virtanen ja puolustusministeri Jussi Niinistön erityisavustaja Petteri Leino. Jussi Niinistö oli myös Timo Soinin luottomies. Lehdistöavustaja Riikka Taivassalo on Soinille läheinen, siinäpä näitä nimiä.

– Timo Soini oli koko ajan tietoinen siitä, mitä tapahtuu. Hänhän muun muassa toteaa Peruspomo-kirjansa johdannossakin, että aina on oltava suunnitelma. Jokainen voi vilkaista sen lauseen siitä kirjasta.

Miten vakavana pidät (väittämääsi) Sipilän valehtelua täysistunnossa?

– Se on minusta ikävää.

Jos tarkastelet poliittisen historian valossa, voiko siitä olla jonkinlaisia seurauksia luvassa tai pitäisikö olla?

– Saattaa olla. Toki olisi suoraselkäistä, että pääministeri itse kertoisi näistä asioista … Ikään kuin Sipilälle on ominaista pääministerinä se, että hän jostain syystä toistuvasti ei pysty antamaan sellaisia lausuntoja, joissa hän ei olisi hyvin ehdoton tai joissa hän ei osoittaisi henkilökohtaista harmistustansa johonkin. Kun hän näin kategorisesti kiistää minkään etukäteisen valmistelun, niin minun on aivan mahdoton ymmärtää, miksi hän pääministerin asemassa tekee sen eduskunnan täysistunnossa.

Kuinka vakavasta asiasta siinä on kysymys?

– Se on hyvin vakava asia. Kyllä se on, jos demokratian perusperiaatteita ajattelee. Minä en halua moralisoida. Minun mielestäni hän toimi tässä operaatiossa kuten pääministeri ja puoluejohtaja rationaalisesti toimii; haluaa keinolla millä hyvänsä pelastaa hallituksen. Minä toivon, että tämä tulee esille. Minä en halua Sipilää tuomita tästä näkökulmasta.

– Mutta se, että hän eduskunnan täysistunnossa, päinvastoin kuin Orpo, kiistää tämän kaiken, niin jos ajatellaan meidän valtiosäännön ja eduskunnan vakiintuneitten käytäntöjen henkeä, on erittäin vakavaa, että pääministeri ei puhunut totta.

Millaisia seurauksia siitä voisi olla?

– Aika näyttää. Se on opposition tehtävä, poliittisen opposition – se ei ole minun politiikan toimittajana. Ja tässä tapauksessa kirjailijana koen, että olen itse halunnut, että ihmisillä on realistisempi kuva siitä, että politiikassa todella tehdään salaisia sopimuksia ja etukäteissuunnitelmia.

Voiko se johtaa pääministerin eroon?

– Se on liian aikaista todeta. Mikäli kaikki asianosaiset kertovat omilla nimillänsä tapahtumista niin pääministerin asema on hyvin vaikea.

Miten Sipilän pitäisi asemassaan toimia?

– Pääministeri Sipilä tekisi reilusti ja demokratiaa kunnioittaen, kun hän kertoisi sen, että tätä etukäteissuunnittelua oli ja lisäksi hän voisi myös kertoa sen – kun kirjaa lukee, siinä myös selviää, että miten tämän koko loikkausoperaation toteutuksenkin aikana meitä tiedotusvälineitä harhautettiin, kansalaisia harhautettiin, lähetettiin valetiedotteita, tehtiin tarpeettomia lentoja muokatakseen imagonhallintaa.

– Olisi hienoa, jos hän kertoisi tästä avoimesti kansalaisille. Mutta kun hän on siellä eduskunnan täysistunnossa mennyt tämän kaiken leimaamaan mielikuvitustarinaksi, niin kyllä minä pelkään, että ei hän tätä ikinä tule sanomaan, koska se tarkoittaisi sitä, että hän tunnustaisi. Kirjoitan kyllä kirjassani, että epäilen, että hän ei tule koskaan kertomaan näistä tapahtumista avoimesti, koska hän tunnustaisi de facto valehdelleensa. Ja silloin jos hän de facto on valehdellut pääministerinä eduskunnan täysistunnossa niin hänen olisi erottava tehtävästänsä.

Mikä ministeri Sampo Terhon rooli uuden ryhmän suunnittelemisessa oli?

– Terhohan pyrki kyllä täysillä puheenjohtajaksi. Hän kirjassa kertoo, että vasta kaksi sekuntia ennen valintaa hän ajatteli häviävänsä. Terho panosti täysillä voittoonsa, sehän oli koko ajan se toinen vaihtoehto. Varasuunnittelmaa ei olisi tarvittu, jos Terho olisi voittanut. Näin ollen Terho ei ollut siinä aktiivisessa valmistelu- ja suunnitteluvaiheessa, koska hänenhän piti keskittää tarmonsa siihen, että hän voittaa puheenjohtajavalinnan, jolloin tämä koko tilanne olisi ollut turha.

– Terhollahan oli sopimus siitä, että Soinin ja Niinistön ja muiden ministereiden kanssa, että ministeriryhmä pysyy ennallaan.

Koska se oli tehty?

– Se oli tehty ennen kuin Sampo Terho ilmoitti (6.3.) ehdokkuudestaan (puheenjohtajaksi).

– Kun hän ilmoitti, että hän pyrkii puheenjohtajaksi niin hän oli jo sunnuntaina alle kaksi tuntia Timo Soinin luopumisilmoituksen jättämisen jälkeen soittanut Matti Putkoselle ja kertonut, että hän haluaa järjestää tiedotustilaisuuden, jossa hän ilmoittaa ehdokkuudestansa ja että sitten Pirkko Mattila, Jussi Niinistö, puhemies Maria Lohela ja Jari Lindström tukevat häntä.

– Ja tähänhän sisältyi se, tämä että oli sovittu tuesta, kertoi, että Terho vastaavasti sitoutui siihen, että jos hänet valitaan, tämä porukka saa jatkaa ministereinä. Soinihan oli levollinen, koska jos Terho oltaisiin valittu niin silloin hän olisi saanut jatkaa ulkoministerinä. Tämä kuului tähän kuvioon.

– Sitten tämä varasuunnitelma laadittiin sitten hallitusryhmän ytimessä siinä samaan aikaan kun Terho kampanjoi. Se laadittiin sitä varten, että ministeri- ja hallitusjatko onnistuu kaikissa olosuhteissa…

Oliko hän millä tavoin sisäpiirissä suunnittelemassa tätä 20 hengen siirtymää?

– Siitä itse asiassa pitää Terholta itseltään kysyä. Hän oli tietoinen, mutta hän ei minun tietojeni mukaan ollut ikään kuin hänen sen hetkisestä roolistaan, puheenjohtajuusehdokkuudestaan johtuen se aktiivisin toimija. Koska hän oli esimerkiksi jo yrittänyt pitää eduskuntaryhmää ennen ministerivalintaansa kasassa. Hänen aikansa meni siihen, että hän yritti pitää puoluetta yhtenäisenä. Hän kirjassa kertoo, että hän pelkäsi, että se hajoaa.

Oliko Terholle kuitenkin ihan selvää, että hän lähtee (perussuomalaisista sinisiin)?

– Kyllä. Hän ei ollut mikään vastentahtoinen lähtijä. Se minkä takia hän oli ikään kuin sivussa, johtui vaan siitä, että hänellä oli oma tehtävänsä kuviossa olla se, joka voittaa vaalin.

Miksi kansanedustaja Kike Elomaa palasi sinisistä takaisin perussuomalaisiin?

– Häneen kohdistettiin hyvin voimakas sähköposti- ja sosiaalisen median kampanja. Hän pelästyi. Jokaiseen loikkariin kohdistettiin hyvin aggressiivinen kampanja ja sitten Kikeen se tehosi.

Mistä se tuli, ohjelmoiko joku?

– Se on parempi, kun minä en sano siihen mitään.

Halla-aho?

– Siitä minulla ei ole mitään todisteita, että Halla-aho itse olisi antanut tällaista ohjetta … Minulla ei ole mitään tietoa, että Halla-aho olisi ollut se aktiivinen.

Sipilän lentämistä 13.6. Turkuun ilmoittamaan hallituksen erosta – joka ei siis lopulta toteutunut Uusi vaihtoehto -ryhmän synnyttyä – toimittaja Lauri Nurmi kertoo pitäneensä lavastettuna feikkioperaationa julkisuuden hallinnan ja kansalaisten mielikuvien ohjaamiseksi.

– Kirjassa kerron, että Sipilän lähipiirissä käydään tämän jälkeen keskustelua hyvin kriittisesti siitä, että miksi näin piti tehdä.

Oliko tasavallan presidentti Sauli Niinistö tietoinen kuinka kauan tästä loikkausoperaatiosta?

– Hänelle kerrottiin maanantaina 12.6. esimerkiksi Kultaranta-keskustelujen yhteydessä, pääministeri kertoi, että tällainen on tapahtumassa. Ainakin silloin. Minun oma arvio on se, että Timo Soini kertoi tasavallan presidentille sunnuntaina 11.6., kun hän oli Kultarannassa paikalla, koska hänhän kuiskutteli tasavallan presidentin korvaan pitkään asioita. Mutta tämä on vain arvaus. Mutta varmasti tiedän sen, että presidentille pääministeri kertoi viimeistään noin kello 15.30 puhelimessa maanantaina 12.6. Mutta tasavallan presidentti oletti, että hallitus jättää ensin eronpyyntönsä.

Niinistön hermostuminen on siis aito?

– Minä uskon siihen. Kuulin siitä päivän sen hermostumisen jälkeen. Minun lähteitteni kokonaiskuvan mukaan se on aito. Siinä on mielestäni aihetodisteet, se että Sipilää ei huolita sinne (Kultarantaan). Se on hyvin aito se kertomus siitä. Kyllähän pääministerin kaikkien etujen mukaista olisi ollut päästä sinne, missä koko media oli odottamassa. Sehän tavallaan paljasti tätä koko ikävää kuviota, kun hän joutuikin menemään Turun lentokentälle (pitämään tiedotustilaisuutta).

Pääministeri Juha Sipilä on vienninedistämismatkalla Kolumbiassa. Demokraatti on kysynyt noin tunti Sipilän avustajan kautta pääministerin kommenttia Lauri Nurmen väitteeseen siitä, että Sipilä olisi valehdellut eduskunnan täysistunnossa.

Näin ministeri Juha Sipilä vastasi SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajalle Antti Lindtmanille 19.6.2017 eduskunnan täysistunnossa (ote pöytäkirjasta):

13.59 Pääministeri Juha Sipilä
Arvoisa herra puhemies! Nyt tämä pääargumentti oppositiolla näyttää olevan se, että tästä olisi tehty käsikirjoitus jo ennen viikonloppua hallituksen piirissä. Edustaja Lindtman kysyi, voinko vakuuttaa, että näin ei ole. Voin vakuuttaa, että näin ei ole. Hallituksen piirissä ei ole — missään sellaisissa keskusteluissa en ainakaan itse ole ollut mukana, joissa tällaista suunnitelmaa olisi tehty. Olisihan se ennenkuulumatonta miettiä puolueen puoluekokouksen mahdollisia lopputuloksia ja tehdä siihen suunnitelma etukäteen. Nämä ovat ihan mielikuvitustarinoita, joita lehdet kirjoittavat ja te täällä toistatte. Tällaista keskustelua ei ole ollut olemassa. 
Sellaisia viitteitä esimerkiksi hallituspuolueiden kesäjuhlassa Kesärannassa oli, että jos tämä poliittinen koti palaa — niin kuin täällä on käytetty esimerkkejä — niin silloin voi liikehdintää tapahtua esimerkiksi siten, että edustajia siirtyy toisiin eduskuntaryhmiin. Tällaista keskustelua oli tiistai-iltana, muutamat perussuomalaisten kansanedustajat tällaista ennakoivat tuossa tilanteessa tapahtuvaksi. Mutta että syntyisi uusi ryhmä ja vielä näin iso ryhmä, niin tällaista keskustelua ei ole käyty. Sellaisesta en ole kuullut mitään ennen tuota viikonloppua. Sunnuntai-iltana kuulin ensimmäisen kerran jotakin mietintää olevan, maanantaina, sen jälkeen kun päätös tehtiin, että arvoeromme on kasvanut liian suureksi, nuo vaihtoehdosta keskustelut alkoivat voimistua, kello 12 tämä Uusi vaihtoehto -ryhmä oli kokoontunut, ja sen jälkeen sain siitä pöytäkirjan ja soitin muistaakseni noin 14.30 matkalla Kesärantaan ryhmän puheenjohtaja Simon Elolle ja kysyin vielä muutaman kysymyksen tähän liittyen. Ja sen jälkeen teimme yhdessä päätöksen valtiovarainministeri Orpon kanssa, että tämä prosessi keskeytetään tähän. 
No, ketä valtiosääntöasiantuntijoita on kuultu? Ollaan kuultu Hidéniä, Tiitinen on kertonut näkemyksensä tähän, mutta myöskin oikeusministeriössä on tehty meille muistio asiasta kansliapäällikön johdolla, ja oikeusministeriössä, niin kuin oikeusministeri juuri kertoi, on tehty laaja pohdinta siitä, mitä tämä tarkoittaa. Myöskin Lavapuro — johon täällä viitattiin — sanoi, että lopputulos oli juridisesti oikein. Tämä on vähän ongelmallista, kun me aina lainaamme vain pätkän kunkin lausunnoista. 
14.03 Antti Lindtman sd (vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Pääministeri, juuri äsken sanoitte suurin piirtein niin, että olisi absurdia, että varauduttaisiin eri vaihtoehtoihin yhden puoluekokouksen takia — suurin piirtein näin. Valtiovarainministeri Orpo juuri edellisessä puheenvuorossaan sanoi, että totta kai varaudutaan eri vaihtoehtoihin. Ja kun kysyin teiltä, käytiinkö hallituksen piirissä keskustelua tästä, ministeri Soini, joka ei ole täällä vastaamassa — yhdyn Henrikssonin pahoitteluun tästä — kirjoitti blogin viikkoa aikaisemmin, jossa hän tuomitsi mahdolliset loikkarit, ja on myöhemmin käytännössä tunnustanut sanomalla, että sille blogille oli paikkansa, koska hän näki tämän vaaran. Nyt ministeri Soini on jo tämän tunnustanut. Tästä on kyse. 
Ja vielä, mitä tulee Lavapuroon, niin hän esitti huolensa siitä, että hallituskriisi on juuri silloin maassa, kun ei ole nimettyä oikeuskansleria. Hän piti tätä syntynyttä ongelmaa vakavana ongelmana. Aiotteko sivuuttaa hänen näkemyksensä tuosta vain? 

 

EU saa uuden painajaisen? – Itävallan vaalivoittaja ottamassa äärioikeiston kabinettiinsa

Kuva: Lehtikuva-AFP
Sebastian Kurz.

Itävallan vaalivoittaja, konservatiivien Sebastian Kurz on kutsunut äärioikeistolaisen vapauspuolueen hallitusneuvotteluihin.

Kurzin johtama kansanpuolue voitti Itävallan parlamenttivaalit runsas viikko sitten. Ennenaikaisiin vaaleihin ajauduttiin Kurzin riitaannuttua hallituskumppaninsa, edellisen liittokanslerin Christian Kernin kanssa. Kern on sosialidemokraatti.

Sosialidemokraattien ja vapauspuolueen kannatus oli vaaleissa kutakuinkin yhtä suurta, mutta Kurz ei halunnut jatkaa hallitusyhteistyötä sosialidemokraattien kanssa. Myös mahdollisesta yhteistyöstä vapauspuolueen kanssa ennustetaan hankalaa, eikä kansanpuolueen vähemmistöhallituskaan ole mahdoton.

Edellisen ja ainoan kerran vapauspuolue oli hallituksessa 2000-luvun alussa. Silloin muiden EU-maiden johtajat lopettivat joksikin aikaa yhteistyön Itävallan kanssa vapauspuolueen silloisen johtajan Jörg Haiderin natsijohtaja Adolf Hitleriä kehuneiden lausuntojen vuoksi. Lopulta vapauspuolue hajosi.