– Kun merkkivuodet osuvat päällekkäin, tulee tilaisuus pysähtyä katsomaan reformaation kirkkojen ja kansallisvaltioiden hitaasti muuttuvaa suhdetta. Kysymys on noussut pintaan kautta Euroopan uuskansallismielisyyden nousun myötä. Luterilaisten kirkkojen ääni on selkeä ja yhteinen: kristinusko ei anna perusteita suojautumiseen Euroopan tai oman maan rajoja sulkemalla. On myös kysytty kirkon lojaalisuudesta valtion eduille, linjauksille ja lainsäädännölle. Kirkkoa on haastettu julkiseen keskusteluun. Päivä päivältä on selkeämpää, että luterilaisuus ei ole vain suomalaisuutta eikä suomalaisuus vain luterilaisuutta.

Mäkisen mukaan kirkolliskokouksessa noudatetaan samoja periaatteita kuin muussa julkishallinnossa, kuten tasapuolisuutta, avoimuutta ja läpinäkyvyyttä.

– Se on tässä yhteydessä yhtä tärkeää todeta kuin se, että valtiojohto ei johda kirkkoa ja että kirkolla – muiden uskonnollisten yhteisöjen tavoin – on vapaa, tarvittaessa kriittinenkin toiminnan ja puheen tila yhteiskunnassa.

– Reformaation kertomuksen jatkajina meidän on paikallaan osallistua itsenäisyyden juhlavuoden viettoon reippaasti ja hyvillä mielin.