Salonen sanoo jo vuosia puhutun lastensuojelun kohtuuttomasta työnkuormasta, josta viime kädessä kärsivät ne lapset, joilla muutenkin on jo hätä. Muutosta asiaan ei ole saatu laatusuosituksillakaan. Yli tuhat sosiaalialan ammattilaista ja opiskelijaa on tänään lasten oikeuksien päivänä vedonnut poliitikkoihin, jotta alan ongelmiin puututtaisiin.

– Sosiaali- ja terveysministeriössä on muutama vuosi sitten valmisteltu kunnille ohjeistukseksi lastensuojelun laatusuositus, jota noudattamalla lastensuojelun tilaa olisi mahdollisuus kohentaa. Kuntien todellisuus on kuitenkin yhä toinen kuin mitä suositukset linjaavat. Näyttää siltä, että suositukset eivät riitä, vaan lakiin olisi saatava kirjaus lastensuojelun vastuutyöntekijän enimmäisasiakasmäärästä, sanoo Salonen.

Salosen mukaan liian suuret asiakas- ja työmäärät vaarantavat sekä lasten että työntekijöiden oikeusturvan. Valviran vuonna 2014 tekemän selvityksen mukaan yli viidennes kaikista kunnista oli sellaisia, joissa asiakkaita oli 60 yhtä vastuusosiaalityöntekijää kohden. Työntekijät uupuvat ja vaihtuvat usein, eikä lapsia ja perheitä pystytä välttämättä auttamaan oikea-aikaisesti ja riittävän hyvin.

– Lastensuojelun pitäisi pystyä luomaan luottamuksellinen suhde lapseen ja hänen vanhempiinsa. Silloin on oltava aikaa nähdä ja kuulla, miten perheessä todella voidaan. Lapsia voi suojella vain, jos reagoidaan kaikkiin tiedossa oleviin huoliin ajoissa. Usein lapsen tilanteesta tiedetään kyllä jo päivähoidossa, naapurissa tai tuttavaperheissä. Olisi pitänyt -jälkiviisaus on lapselle liian myöhäistä, Kristiina Salonen toteaa.