Seminaarista teki juhlavan muun muassa se, että tilaisuuden yhteydessä naispiiri muisti pitkäaikaista aktiiviaan Elsa Koskista kiertävällä Sandran pystillä, joka on nimetty Sandra Välimaan mukaan. Välimaa oli Tampereen Sosialidemokraattisen Naisyhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja. Aikanaan Välimaa lähti Amerikkaan paremman elämän ja toimeentulon toivossa eikä hänen myöhemmistä vaiheistaan ole tietoa. Naispiiri on saanut valmiiksi myös 100-vuotishistoriikkinsa. Kirjaa on edelleen saatavilla.

Vaikka Välimaa on oman tarinansa ansainnut, niin nyt on kuitenkin kyse Elsa Koskisesta. Aktiivisesta naisesta, joka on toiminut vuosikymmeniä niin puolue- kuin ammattiyhdistyspolitiikassakin. Nytkin hän vaikuttaa Pirkanmaan Demarinaisten hallituksessa. Vuonna 2009 hänet valittiin naispiirin kunniajäseneksi ja viime vuonna Demarinaisten, siis SDP:n valtakunnallisen naisjärjestön, kunniajäseneksi.

Oi aikoja, oi tapoja

– Tuolloin työskenneltiin tarhan ja seimen puolella. Myöhemmin nimet muuttuivat päiväkodeiksi ja niitäkin listalle mahtuu useita. Keittiöhenkilökunta oli osa päivähoidon henkilöstöä.

– Olin kerran laitosapulaisen sijaisena Hyhkyn lastentalon seimessä pesemässä lattiaa ja päätin helpottaa urakkaani lainaamalla lastenkodin varsiharjaa. Johtajatar huomasi asian ja huomautti, että meillä on aina pesty lattiat kontaten, että tulee puhdasta. Kerran Hyhkyssä tarvittiin korjausmiehen apua, kun appelsiinien päällyspaperit olivat tukkineet viemärit. Kun johtajatar oli tarkka taloudenpidossa, niitä käytettiin wc-paperina.

– Raholan lastenkodilla minut määrättiin mattopyykille 12-vuotiaan pojan kanssa. Matto oli iso ja painava. Emme olisi selvinneet urakasta. Sain onneksi luvan pestä maton kotona iltatöinä mieheni kanssa.

Koskinen muistelee pelänneensä aamuisin, kun hän meni pimeää kujaa pitkin työpaikalleen Metsolan lastenkotiin, jossa asui “isoja pojanköriläitä”. Yhtenä iltana hänen tullessa työpaikalleen pojat pallottelivat pienikokoista hoitaja-Irmeliä heittelemällä häntä sylistä syliin.

– Eräässä päiväkodissa sain huomautuksen, kun en ollut työvuorossa kiillottanut tiskipöytää öljyllä ja pyyheliinalla. Yhdessä paikassa ulkorappuset pestiin aina lauantaisin juuriharjalla ja saippuavedella. Toisessa talossa pestiin ikkunat ulkopuolelta joulujuhlaa varten. Kylmäkään ei sitä estänyt. Kerran pesin ikkunat Sinolilla 25 asteen pakkasessa. Seuraavana päivänä minulla oli kuumetta 38 astetta.

Mukaan ay-toimintaan ja politiikkaan

Epäkohdat herättivät Koskisen kiinnostuksen vaikuttamiseen. Ammattiosastonsa, KTV 250, välityksellä hän sai ensimmäiset tuntumat ay-toimintaan.

Matka Anneli Kulmalan ja Eino Elorannan kanssa vei Helsinkiin selvittämään keittiöapulaisten palkkausta. Työ oli kuumennuskeittiöiden tulon myötä käynyt aikaisempaa vaativammaksi. Tuloksena reissusta oli palkkojen tarkistaminen ja uusi työnimike – vastaava ruuanjakaja.

Ammattiosasto oli aktiivinen. Yhteistyösuhteet solmittiin niin STS-pankin kuin vakuutusyhtiö Turvankin kanssa. Turvan helmaan siirtyi myöhemmin koko ammmattiliitto – silloinen KTV. Oman liiton liittokokoukset tulivat tutuksi keittiöväen luottamusmiehenä.

Puoluetyö alkoi Tampereen pohjoisen sosialidemokraattisen yhdistyksen piirissä. Myöhemmin osasto muutti nimensä Hakametsän sosialidemokraateiksi. Koskinen on vaikuttanut paitsi naispiirissä ja puolueosastossaan myös Tampereen sosialidemokraattisessa kunnallisjärjestössä. Hän on toiminut myös Tampereen kaupungin vammaisneuvostossa.

Ison päivätyön hän on tehnyt erilaissa talkoissa, joita on pidetty niin puolueen kuin ammattiyhdistysliikkeenkin puitteissa. Väliin Koskinen kuljetti erilaisia tarvikkeita, siivosi, keitti ja tarjoili kahvia tykötarpeineen. Lisäksi hän toimi Turvan ja Kansan Lehden asiamiehenä. Kirjoittaminenkin onnistui.

Koskinen muistelee, että hänen osallistumisensa ensimmäisinä vuosikymmeninä poliittinen toiminta oli laajaa ja tunteita nostattavaa. Väkeä tarvittiin talkoisiin muun muassa silloin, kun SDP piti vuonna 1972 puoluekokoustaan Tampereella. Kokouspaikka oli Sampola, mutta juhlia vietettiin myös ulkona Pyynikin laululavalla. Silloin Koskinen oli mukana keittämässä ja tarjoilemassa juhlaväelle kahvia näkötornilla.

Myöhemmin hän teki vaalitöitä muun muassa Tampereen kaupungin ktv-läiselle pääluottamusmiehelle Arja Koivulalle. Monet kupilliset kahvia Koskinen keitti ja tarjoili muissakin vaaleissa. Monet ovat nekin tapahtumat, joihin hän on osallistunut erilaisissa tehtävissä Tottijärvellä Ruskeapään lomakodilla.

Nyt Elsa Koskinen on eläkkeellä. Hänen viimeinen työpaikkansa oli Tohlopin päiväkodin keittiö.

– Sielläkin meillä oli erilaisia tapahtumia. Esimerkiksi keväällä ennen eskarilaisten lähtöä järjestimme “laivan seisovan pöydän” herkkuineen.