Demokraatti haastatteli tämän vuoden tammikuussa kankaanpääläistä kaksikkoa, jo eduskunnasta vetäytynyttä Kauko Juhantaloa ja SDP:n ensimmäisen kauden kansanedustajaa Heidi Viljasta, jotka ovat naapureita.

Punamultahenkinen ystävyys alkoi Kankaanpään paikallispolitiikasta ja jatkui sen jälkeen, kun Viljanen nousi eduskuntaan ja Juhantalo jättäytyi pois.

Sekä Viljanen että Juhantalo tunnustautuivat haastattelussa punamullan vankkumattomiksi kannattajiksi. Juhantalo suri punamullan arvostuksen laskua.

– Minä olen punamultamies. Olen koko ikäni tottunut siihen yhteistyöhön, Juhantalo painotti.

– Kaken ja minun vahvuus on se, että emme pelkää ihmisiä. Muistan aina, kun Kauko silloinkin kun en häntä vielä tuntenut, tuli paikalle flanellipaidassa, henkseleissä ja saappaissa kuin kuka tahansa, Viljanen muisteli.

Viljanen kertoi soittelevansa Juhatalolle myös eduskuntaan liittyvissä asioissa, ja apua on myös annettu.

– Selvitin Heidille heti aluksi miten käyttäydyt siellä, mihin otat yhteyttä ja kenen kanssa kannattaa olla. Hoidin asunnonkin Heidille.

– Näin sen pitää ollakin. Toimisin itse ihan samalla tavalla vastaavassa tilanteessa, Viljanen vastasi.

Seitsemän kautta eduskunnassa, välillä myös ministerinä toiminut Juhantalo tunnettiin värikkäästä urastaan. Politiikka on pitkän uran aikana muuttunut.

– Nyt kun silloin tällöin katson kyselytunnin, niin onhan se aika helvetinmoista touhua. Sen takia meitä vanhempia jäi varmaan pois. Ei ollut enää kotoista, hän pohdiskeli Demokraatin haastattelussa.

Juhantalo muisteli uransa alkuvaiheen sopuisaa tunnelmaa, jossa poliitikot ja toimittajat saunoivat yhdessä. Kaikesta juteltiin ja asiat pysyivät luottamuksellisena. Nykyisin vuotoja tulee jopa oman puolueen eduskuntaryhmästä ja valiokuntien kokouksista.

– Ei silloin ollut sellaista välistävetohommaa. Nyt selvästi toimittajat hakevat ruotsalaista mallia ja pitävät vähän etäisyyttä, Kauko Juhantalo murehti tammikuun haastattelussa.

Juhantalon ja Viljasen yhteishaastattelu ilmestyi 30.1. Demokraatin numerossa 2/20.