– Ihmiset eivät tiedä, kuinka monipuolisia palvelualojen työt ovat ja millaista ammattiosaamista ne vaativat. Ei sinne “vain mennä”, Palvelualojen ammattiliiton PAMin edunvalvontajohtaja Jaana Ylitalo painottaa.

Kaikki palvelualojen ammatit ovat muuttuneet vuosien saatossa valtavasti – ja kehityksessä on oltava kartalla koko ajan. Ylitalo nostaa esille esimerkiksi siivoojien fyysisestikin raskaan työn. He joutuvat aloittamaan hyvin varhain, jopa öisin.

– Olemme mitanneet, kuinka monta askelta kuluu päivän aikana: jopa 20 000.

– Suomea markkinoidaan puhtaana ja siistinä maana. Mistähän se johtuu? Siitä, että paikat pidetään siisteinä ja me arvostamme kiinteistöjemme kuntoa, Ylitalo huomauttaa.

– Kaikessa tarvitaan osaamista ja sen päivittämistä jatkuvasti.

Monet luulevat myös, että ravintolaan tullaan töihin “suoraan kadulta”. Ei pidä paikkaansa, Ylitalo vastaa.

Se on erilaisten säännöstenkin takia täysin mahdotonta. Työntekijöiltä vaaditaan hygieniapassit, sillä ravintolassa hygieniasta huolehtiminen on hyvin tarkkaa ja säänneltyä. Säädöksiin tulee Ylitalon mukaan myös koko ajan muutoksia, ja niihin pitää osata reagoida.

Ravintoloita on moneen lähtöön lounasravintoloista yökerhoihin, ja jo senkin takia niiden ympäristöt ja työajat eroavat toisistaan hyvin paljon.

– Mutta kaikki, mitä asiakkaalle on tarjolla, on vain tiedettävä ja osattava palvella esimerkiksi allergikkoja. Se on sitä osaamista.

Kaupan maailman työntekijöitä Ylitalo kuvaa varsinaisiksi moniosaajiksi. Työ on muutakin kuin lukea hihnalla tuotteiden hintoja. Hyvin monilla kassoilla on esimerkiksi hoidettavana Postin ja Matkahuollon palvelut sekä Veikkaukset pelit.

– Uusia järjestelmiä tulee pilvin pimein ja ne pitää kaikki hallita.

Tuotteiden ikärajojen valvonta on myös kaupan kassan vastuulla. Asiakkaita on monenlaisia, eikä uhkatilanteiltakaan voi aina välttyä. Kassatyöntekijän täytyy tietää, mitä silloin tehdään.

– Keskeisintä on kuitenkin palvella asiakkaita. Joku on toista ehkä luonteeltaan palveluhenkisempi, mutta ei hyvä palvelu onnistu sekään kylmiltään. Se on ammattiosaamista.

Ylitalo mainitsee vielä hiusalan, jossa vaaditaan kädentaitoja ja visuaalista silmää. On myös tunnettava käytettävät aineet ja oikea ergonomia.

– Siinä ei kukaan pärjää pystymetsästä.

– Kaikki palvelualan ammatit vaativat osaamista ja jatkuvaa koulutusta. Että tervetuloa palvelualalle, Ylitalo patistaa.

Koulutus palvelualoille on monipuolista ja yhä useammalla nuorella tutkinto onkin jo taskussaan. Ylitalon mukaan vähittäiskaupassa yleistä on joko liiketalouden perustutkinto tai sitten muu ammattitutkinto.

– Yhä useampi suorittaa perustutkinnon jo etukäteen tai käy sen työhöntulon jälkeen. Vanhemmissa ikäluokissa työ on opettanut itsessään. He ovat voineet käydä myöhemmin eri koulutuksia läpi työnantajan tarjoamana ja kannustamana.

Ylitalo kiitteleekin, että isot työnantajat tarjoavat nykyisin todella hyvin ammatillista koulutusta.

Lähes kaikilla on ravintola-alalla ammatillinen tutkinto – joko tarjoilijan, kokin tai esimiehen. Myös vartiointialalla on omat tutkintonsa.

Palkkataso vaikuttaa ammattien arvostukseen ja päinvastoin – arvostus näkyy palkkatasossa.

– Mielikuva työstä on yksi tekijä arvostuksessa, mutta myös se, mitä siitä ansaitsee, Ylitalo pohtii.

Peruspalkka palvelualoilla ei hirveästi päätä huimaa, siksikin ilta-, yö- ja viikonlopputöillä on suunnattoman suuri merkitys.

– “Haitallisia” työvuoroja tehdään juuri sen takia, että niistä saa lisäansiota – jos ne vain sopivat omaan elämäntilanteeseen, Ylitalo korostaa.

Majoitus- ja ravintola-alalla ilta-, yö- ja viikonlopputyöt ovat kuuluneet jo pitkään työn luonteeseen. Kaupan aukioloaikojen venyminen entistä myöhemmäksi on paljon tuoreempi asia, ja siksi kaupan työntekijöillä lisät ovat muita korkeammat.

PAMin lähtökohta on se, että yötyö kaupassa on aina vapaaehtoista.

Kun puhutaan epätyypillisistä työsuhteista, ne ovat naisvaltaisilla aloilla paremminkin tyypillisiä. Pätkä- ja määräaikainen työ pienentää luonnollisesta tiliä. Ylitalo pahoittelee, että ne näyttävät vain lisääntyvän.

Vähittäiskaupassa erilaisissa pätkä-, osa- tai määräaikaisissa töissä on 30–40 prosenttia väestä, majoitus-, ravintola-alalla lähes 40 prosenttia ja kiinteistöpalveluissa sekä vartioinnissa 20–30 prosenttia.

Hiusala eroaa muista siinä, että 13 000 työllisestä vajaa 10 000 on itsensätyöllistäjiä tai yrittäjiä.

Osaajapula vaivaa Suomea jo hyvin monella alalla. Palveluissakaan se ei ole vierasta.

– Matkailu- ja ravintola-ala on jo pulassa pääkaupunkiseudulla ja Lapissa, Ylitalo huomauttaa.

Hän on huomannut työnantajienkin jo tunnistavan, että rahalla saa entistä parempia osaajia – ja jotkut viisaat maksavatkin muita enemmän palkkaa.

– Tämä fakta pitäisi saada laajemmin iskostetuksi, että voitotkin kasvavat suuremmiksi, kun osaavat ja sitoutuneet työntekijät ovat asialla. Tuloksesta pitäisi maksaa enemmän. Se ei ole kohtuuton pyyntö.

Erilaiset silpputyöt ovat myrkkyä osaajien saamiseksi.

– Jos ravintola tai kauppa tarjoaa työntekijälle 60 tuntia kolmeen viikkoon tai jopa vähemmän, ei ole ihme, ettei alalle saada ammattitaitoisia osaajia, Ylitalo puuskahtaa.

Samaan hengenvetoon hän huomauttaa, että onneksi on hyviä yrityksiä, jotka haluavat pitää hyvää huolta työvoimastaan tarjoamalla elämiseen säällisen palkan.

– Kokoaikaisuus on ainoa tae toimeentulolle pääkaupunkiseudulla.

Mikä sitten olisi se viisasten kivi arvostuksen nostamiseksi?. PAMin edunvalvontajohtaja sanoo, että liiton ja työntekijöiden pitää itse tehdä näkyväksi, millaista työ on nykyisin palveluammateissa ja kuinka huima muutos on ollut.

Ylitalo ottaa esimerkiksi tv:n kokkiohjelmat, jotka nostivat kokin ammatin nuorten suosikiksi. Alalle tulvi lisää väkeä, mutta työpaikat ovat nyt vähentyneet.

– Arkinen realismi on kuitenkin vähän toista kuin mitä huippukokit näyttävät televisiossa. Harmillista, mutta todellisuus on usein toista.

Rehellisen kuvan antaminen on myös yritysten tehtävä, jos ne haluavat palvelualojen houkuttelevan.

– Ja meidän jäsenkuntamme pitää itse myös arvostaa omaa työtään – ja minulla on se kuva, että sen se tekeekin.

Yksi näistä palvelualan yrityksistä, jotka osoittavat käytännössä arvostusta ammattilaisilleen on kauppaketju Lidl. Se maksaa niin sanottua Lidl-lisää peruspalkan lisäksi.

Myyjä tai varastotyöntekijä saa heti 1,5 prosenttia palkanlisää, joka nousee kahden vuoden päästä kolmeen prosenttiin.

Pääkaupunkiseudun myymälöissä ja logistiikkakeskuksissa lisät nousevat muita korkeammiksi. Kahden vuoden päästä tili lihoo viidellä prosentilla ja viiden vuoden töissäolon jälkeen kymmeneen prosenttiin.

– Haluamme osoittaa arvostustamme palkitsemalla, henkilöstöjohtaja Maria Hekkala perustelee.

Lidl kouluttaa myös ahkerasti. Joka hetki noin sata lidliläistä on suorittamassa jotakin oppisopimustutkintoa.

Reilun vuoden Helsingin 4. linjan myymälässä työskennellyt Matilda Pessala kuuluu niihin, joilla oli karu mielikuva kaupan alan töistä “paskaduunina”. Todellisuus yllätti.

– Tämä on ollut paljon kivempaa kuin kuvittelin.

Työpäivä sisältää hyvin monipuolisia tehtäviä – mikä sekin tuli hänelle mieluisana yllätyksenä.

Pessala on tyytyväinen Lidlin antamaan koulutukseen. Ennen varsinaisen työn alkamista hän sai kahden viikon perusteellisen peruskoulutuksen – ja koulutus on jatkunut työpaikallakin.

Lue laaja juttu Demokraatin viikkolehdestä 9.8.