Kirsi Sainio on yhtä mieltä Eläinlääkäriliiton kanssa siitä, että mainittujen rotujen terveystilanteeseen on syytä herätä. Brakykefaalisten eli lyhytkuonoisten tai -kalloisten koirarotujen terveysongelmat eivät ole mikään uutinen – lyhyen kallon ja muiden kehityshäiriöiden aiheuttamista vaivoista on puhuttu jo pitkään. Niitä ovat esimerkiksi hengitysvaikeudet, silmien, ihon, hampaiden, tukirangan ja suoliston sairaudet sekä synnytysvaikeudet.

– Toivon, että tämä on wake up call kaikille, että jotakin meidän täytyy tehdä. Pään pensaaseen työntäminen on kaikkein pahinta, mitä voidaan tehdä. En kuitenkaan ole ihan vakuuttunut siitä, että Eläinlääkäriliiton ehdotus on se oikea reitti, Sainio sanoo.

Eläinlääkäriliitto pohjaa linjauksensa tutkimukseen, jonka mukaan edellä mainituille roduille tyypillinen ulkonäkö ja sairaudet johtuvat DVL2-geenistä, jonka virheellinen muoto todettiin kaikilla tutkituilla englannin- ja ranskanbulldogeilla ja 94 prosentilla bostoninterriereistä.

– On vakavasti pohdittava, voidaanko kehityshäiriöisten koirarotujen ylläpitämistä pitää eettisesti kestävänä – tai edes nykyisen eläinsuojelulain mukaisena, linjasi ryhmä viime joulukuussa.

Tutkimusryhmä katsoo Eläinlääkäriliiton tapaan geenivirheen esiintymistiheyden tarkoittavan, että rotujen sisällä ei jalostamalla ole mahdollista päästä geenivirheestä eroon. Tukimusryhmän ja eläinlääkärien mukaan vain roturisteyksillä voidaan tuoda helpotusta näiden koirarotujen tilaan. Roturisteytyksessä menetetään kuitenkin samalla bulldoggimaiset piirteet.

– Käytännössä se tarkoittaa sitä, että nämä rodut lakkaavat olemasta. Ne eivät silloin olisi ranskan- tai englanninbulldoggeja tai bostonterriereitä, vaan risteytettyjä koiria, Sainio kiteyttää.

– Risteytykset ja niiden avulla perimän ja terveyden parantaminen voisi olla mahdollisuus, mutta rotujen säilyttäminen edellyttäisi tässä tapauksessa risteytyksiä takaisin alkuperäisiin bulldoggeihin tai bostoninterriereihin. Tämä tie sulkeutuisi, mikäli Eläinlääkäriliiton malli toteutuisi. Liiton mallilla alkuperäisiä rotuja ei voi risteyttää niin, että DVL-2 mutaatio periytyy kummaltakin vanhemmalta, hän sanoo.

Kirsi Sainio itse ajattelee, että rotujen terveystilannetta voitaisiin parantaa muilla keinoin kuin lopettamalla niiden kasvatus kokonaan. Hän painottaa, ettei tällä hetkellä ole tiedossa, kuinka paljon muulla perimällä on vaikutusta.

– Mikään ominaisuus koirissa eikä ihmisissäkään määräydy pelkästään yhden geenin säätelemänä, hän sanoo.

– En ole lyönyt hanskoja tiskiin näiden rotujen suhteen, etteikö niitä voisi tervehdyttää perinteisen jalostuksen kautta eli löytää populaatiosta niitä yksilöitä, joilla on terveempiä piirteitä ja jatkettaisiin niiden kanssa eteenpäin, Sainio kuvailee.

Sainion mielestä on päivänselvää, että roduissa on joitakin piirteitä, joita on aikojen saatossa ylikorostettu ja kasvatustyössä on valikoitu yksilöitä, ”joita ei ehkä pitäisi jalostukseen käyttää”.

– Kyllä tässä on mietinnän paikka rotujen harrastajilla ja Kennelliitollakin, että minkälaisiin toimenpiteisiin näiden kolmen rodun kohdalla ryhdytään, hän sanoo.

Sainio muistuttaa, että ranskan- ja englanninbulldoggien ja bostoninterriereiden lisäksi on myös lukuisia muita rotuja, joilla lyhytkalloisuus aiheuttaa ongelmia.

Kirsi Sainion mielestä kysymys tiukasta eläinsuojelulain tulkinnasta ja sen myötä käytännössä näiden rotujen kasvattamisen kieltämisestä on monella tapaa kinkkinen ja iso. Linjauksella saattaisi hänen mielestään olla suuriakin heijastusvaikutuksia muidenkin eläinten jalostamiseen ja kasvattamiseen. Hän muistuttaa, että tässä jutussa käsitellyt rodut ovat ”jäävuoren huippu”.

– Olen miettinyt paljon myös sitä, että jos nämä rodut lakkaavat olemasta Suomessa – jos niitä ei saa kasvattaa – niin estetäänkö samalla esimerkiksi niiden maahantuonti? Jos tätä ei voida kieltää, miten tilanne paranee? Silloin meille tulee ulkomailta suuri määrä koiria, joiden olosuhteista, kasvatuksesta, rekisteröinneistä ja ylipäätään jalostuksesta meillä ei ole minkäänlaista tietoa, Sainio pohtii.

Sainio on myös Kansainvälisen koiranjalostusliitto FCI:n jalostustieteellisen toimikunnan puheenjohtaja. Hän muistuttaakin, että rotujen terveystilanne on globaali ongelma, jonka ratkominen vaatii myös kansainvälistä työtä. Pohjoismaisen kennelunionin PKU:n tieteellisen toimikunnan jäsenenä hän on seurannut tiiviisti myös pohjoismaista keskustelua aiheesta.

– Esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa on hyvin pitkälle samanlainen eläinsuojelulaki kuin meillä ja sielläkin pohditaan lain tulkintaa. Ruotsissa laki on tiukempi kuin Suomessa ja siellä pitäisi päätyä samaan tulkintaan, johon Eläinlääkäriliitto on päätynyt. Toistaiseksi siellä ei kuitenkaan ole lähdetty näihin toimenpiteisiin, Sainio kertoo.

LUE LISÄÄ: Eläinten hyvinvointilakia on tarkoitus selkiyttää – ministeriön asiantuntija: ”Vielä en osaa ottaa kantaa siihen, mihin lopputulemaan tämän geenimutaation osalta päädytään”