Keskitysleirin kauhu ja muisto: Yle Teema esittää kaikkien aikojen dokumenttiklassikon.

Vuonna 2014 kuollut ranskalainen elokuvaohjaaja Alain Resnais ohjasi 1950-luvulla kaksi elokuvahistorian suurimpiin teoksiin kuuluvaa, toisen maailmansodan perinnöstä ammentavaa mestariteosta, joissa kummassakin muiston tosiasia piirtyy vavahduttavasti esiin.

Myöhempi näistä on fiktiivinen rakkaustarina Hiroshima, rakastettuni (1959) ja varhaisempi tänään Yle Teemalla esitettävä, Resnais’n vain 32-vuotiaana tekemä dokumentti Yö ja usva (1955). Ohjaaja kuvasi kaikkien aikojen kuuluisimman lyhytelokuvan Auschwitzissa kymmenen vuotta raakalaismaisen kansanmurhan loppumisesta.

32-minuuttisessa teoksen ääni on mieskertoja, joka kuvailee kolmannen valtakunnan matemaattista tuhoamiskoneistoa kameran poimiessa linssinsä eteen hoitamattomien teiden ja onttojen parakkien tyhjyyttä. Värillistä nykyisyyttä täydentävät mustavalkoiset jaksot keskitysleirin todellisuudesta.

Kolmannen valtakunnan hävittämisohjelma on historiallinen episodi ja aikaansa sidottu, mutta aivan tavallisten ihmisten suunnittelemana ja toteuttamana aina läheinen uhkakuva. Ehkä juuri tänään se resonoi enemmän kollektiivista tajuntaa kuin viime esityskierroksella televisiossa. Hiljainen elokuva vääryyden seurauksista on lamaannuttavaa katsottavaa, mutta teoksen sydämellinen sanoma koskettaa syvältä.

Kertojaäänen hämäävä leikkisyys ei ole tekijöiden välinpitämättömyyttä, vaan se kuvastaa koettujen tapahtumien toivottomuutta. Lakoninen, kuin ohimennen lausuttu kommentointi korostaa järjestelmän suuruudenhulluutta paremmin kuin yksikään alleviivattu kauhistelu tai turruttava shokkikuva.

Yö ja usva on tottuneellekin katsojalle kiusallinen kokemus. Runollinen, lokerointeja välttelevä dokumentti on kauneimpia koskaan tehtyjä elokuvia, vaikka se vyöryttää kuviinsa 1900-luvun pöyristyttävää hirviömäisyyttä. Mestariteos tavoittaa absurdin ja tekee siitä konkretiaa: lihaa ja verta, osan meitä.

Yle Teema: Yö ja usva la 21.1. klo 21

Rane Aunimo
Demokraatti