Koulun antamaa opetusta kritisoineet perheet pitivät suurena ongelmana koulun tavoitetta kannustaa lapsia itseohjautuvaan oppimiseen. Tästä virisi muun muassa vilkas keskustelu opetussuunnitelmista.

Jotkut vanhemmat ovat vaatineet jopa lastensa siirtoa toiseen kouluun, jossa annetaan perinteisempää opetusta.

Opetusministeri Li Andersson (vas.) ymmärtää vanhempien huolta, joka liittyy niin kutsuttuun oppilaiden itseohjautuvuuteen.

Anderssonin mukaan helposti unohtuu, että kunnilla on hyvin laaja vapaus myöskin siinä, minkälaiset paikalliset opetussuunnitelmat ovat ja miten niitä suunnitellaan.

– Toivon myös, että paikallisesti huolehditaan siitä, että kaikki oppilaat saavat riittävästi tukea omaan oppimiseen ja riittävästi ohjausta silloin, kun he sitä tarvitsevat.

Millaista viestiä opetusministeri lähettäisi opettajille?

– Opettajat itsehän ovat hyvin voimakkaasti nostaneet keskusteluun esimerkiksi erityisen tuen puutteellisuuden. Luulen, että opettajat ehkä toivovat ennen kaikkea tukea omaan opettajuuteen, jotta pystyttäisiin huolehtimaan siitä, että resurssit riittävät myöskin erityisopettajien palkkaamiseen ja pienryhmäopetukseen.

Eli onko vastuu kunnilla vai opetushallituksella?

– Vastuu siltä osin on kunnilla, mitä tulee opetussuunnitelman perusteiden soveltamiseen. Mutta tietenkin opetushallitus on tärkeässä roolissa siinä, miten se ohjeistaa kuntia ja ohjaa paikallista työtä. Valtio taas on tärkeässä roolissa siinä, että se pystyy myöskin omalta osaltaan huolehtimaan siitä, että erityistä tukea koskeva lainsäädäntö turvaa oppilaan oikeuksia ja että valtion tähän tarkoitukseen ohjaamat resurssit ovat riittävällä tasolla.

Uu­tis­suo­ma­lai­nen kertoi pari viikkoa sitten, että hal­li­tus ai­koo ni­put­taa esi­kou­lu­lai­set sekä yk­kös- ja kak­kos­luok­ka­lai­set sa­maan ko­ko­nai­suu­teen, jon­ka si­säl­lä opet­ta­jat voi­vat an­taa sa­ma­ni­käi­sil­le­kin lap­sil­le eri­lais­ta ope­tus­ta tar­peen mu­kaan.

– Monissa kunnissa on jo kehitetty tämäntapaista toimintamallia, että rakennetaan esimerkiksi uudisrakennukset niin, että alakoulun ensimmäiset luokat sekä päiväkoti ja esiopetus ovat samassa yhteydessä. Se tavallaan vähän pehmentää siirtymää pienelle lapselle, Andersson sanoo.

Ministerin mukaan asia on nyt jatkovalmistelussa eikä siihen ole luvassa tulevasta budjettiriihestä rahaa.

– Ajatus on se, että tätä pystytään edistämään tulevaisuusinvestointien turvin kehittämishankkeena.

Rinteen (sd.) hallitus on nostamassa myös oppivelvollisuusikää. Mitä seuraava budjetti tuo siihen?

– Tulevaisuusinvestointipuolella on koulutusmäärärahoja, joita on tarkoitus käyttää ammattillisten opettajien ja ohjaajien lisäpalkkaamiseen sekä perusopetuksen vahvistamiseen. Molemmat toimet tarvitaan myöskin oppivelvollisuuden pidentämisen näkökulmasta. Määrärahat tähän lähtevät liikkeelle vasta myöhemmin hallituskauden aikana. On ajateltu niin, että lainsäädäntö tulisi voimaan vuonna 2021. Siksi ne eivät näy vielä budjettipuolella.

Lupaako ministeri Andersson siis, että oppivelvollisuus ulottuu 18 vuoteen asti vuonna 2021?

– Se on se meidän tavoitteemme tällä hetkellä. Toki se on aina kiinni siitä, mitä eduskunta on mieltä. Se lakeja säätää.

Viime päivinä hallituksen ympärillä on käyty julkista keskustelua korkeakoulujen rahoituksesta. Andersson sanoo, että vasemmistoliitossa oli käsitys, jonka mukaan määrärahat pitäisi myöntää jo ensi vuonna korkeakouluille hallitusohjelman mukaisesti täysimääräisinä. Nyt valtiovarainministeriön budjettiehdotuksessa esitetään 10 miljoonaa korkeakouluille ja 5 miljoonaa euroa ammattikorkeakouluille.

Anderssonin käsityksen mukaan summien pitäisi olla välittömästi 40 miljoonaa ja 20 miljoonaa euroa.

– Me haluamme, että ne tulevat täysimääräisesti ensi vuodesta. Mutta selvästi tässä on ollut erilaista käsitystä.

– Hallitusneuvotteluissa on paljon sellaisia työpapereita, joita hyödynnettiin. Yksi osasyy sille, että väärinkäsitys on syntynyt, on varmasti juuri siinä, mitä on ikään kuin neuvottelujen työpapereihin on tehty ja mitä on julkaistu.

Sovittiinko asiasta puheenjohtajapöydässä?

– Minä en voi kommentoida sen pöydän sopimuksia sen kummemmin.

Ette sano siihen juuta ettekä jaata?

– En.

Hallituskauden alkuun on tuonut oman säväyksensä myös keskustan ja vihreiden ilmasto- ja metsäasioista käymä julkinen mittelö.

– Meidän (vasemmistoliiton) tavoite ja ehkä sellainen visio tämän hallituksen ympäristö- ja ilmastopolitiikalle on se, että tässä hallituskokoonpanossa on poikkeuksellisen hyvät edellytykset tehdä koko kansan ilmastopolitiikkaa. Siis sellaista, jossa huomioidaan niin maaseudulla asuvien kuin kaupunkilaisten arkea ja jossa myöskin rakennetaan ilmastopoliittiset toimet niin, etteivät pienituloiset joudu maksumiehiksi, Li Andersson kommentoi keskustelua.

– Meidän toive on kyllä edelleen, että saisimme koko jengin hitsautumaan yhteen tämän koko kansan ilmastopolitiikan ympärille, hän jatkaa.

Andersson sanoo itse yrittäneensä painottaa, että ammattiryhmistä ilmastonmuutoksesta kärsivät eniten maanviljelijät, joiden toimeentuloon ilmastonmuuos vaikuttaa jo nyt.

– Edellisvuosina on ollut poikkeuksellisen kuumaa tai sateista ja koko ajan on jokin uusi poikkeustilanne. Heillähän on myös ihan valtavasti voitettavaa, jos miettii mahdollisuuksia biokaasun tuottamiseen paikallisesti ja jos miettii nyt esille tuotuja nurmi- ja hiiliviljelyä.

Väitättekö, että keskusta ei oikein ymmärrä maanviljelijöiden etua tässä?

– En väitä niin, mutta väitän, että se ei ole ehkä ollut niin näkyvästi esillä tässä julkisessa keskustelussa. Yleensähän aika helposti rakennetaan sellaisia vastakkainasetteluja ilmastopolitiikan osalta, että huomioidaan vai tiettyjen väestöryhmien asemaa.

Hallitusohjelmaneuvotteluista raportoitiin julkisuuteen väännöstä, jossa vasemmistoliitto olisi halunnut rahoittaa hallituksen tulevaisuusinvestointeja velkarahalla sen sijaan, että myydään valtion omaisuutta kuten lopulta päätettiin.

– Erityisesti jos puhutaan sellaisista tulevaisuusinvestoinneista, jotka suuntautuvat esimerkiksi liikenneinfrastruktuuriin ja vastaavantyyppisiin hankkeisiin, olemme puolueena sitä mieltä, että velkarahoitus on kaikkein paras keino. Tästä keskusteltiin todella paljon hallitusneuvotteluissa jo.

Andersson kuitenkin vakuuttaa, että puolue lähtee nyt siitä, että hallitusneuvotteluissa sovittu pitää.

– Mutta toki jos joku haluaa avata keskustelun, olemme mukana.

– Minä en usko, että muissa hallituspuolueissa katsottaisiin kovin hyvällä, jos me lähtisimme tätä avaamaan. Se mitä on siellä (hallitusneuvotteluissa) sovittu on sovittu.

Andersson yllätti tänään Svenska Ylen haastattelussa kritisoimalla Suomen lukeutumista talouskuria kannattavaan EU:n Hansa-ryhmään.

Hän korosti antavansa kommenttinsa vasemmistoliiton puheenjohtajana, ei hallituksen ministerinä.

Anderssonin mukaan vasemmistoliitto toivoo eurojärjestelmän kehittämistä.

– Mikäli haluamme olla yhteisvaluutassa niin kuin nyt olemme, niin silloin sen pitäisi myöskin rakenteeltaan järjestää suhdannepolitiikan tekoa. Se edellyttää meidän mielestämme sitä, että pohditaan Euroopan keskuspankin roolia ja mandaattia, miten se voisi nykyistä paremmin tukea maita taantumassa ja työllisyyden kehityksessä, hän jatkaa Demokraatille.

Tahtooko vasemmistoliitto siis lisää yhteisvastuuta?

– Se riippuu vähän siitä, mitä yhteisvastuulla tarkoitetaan. Eurokriisi osoitti sen, että me olemme yhteisvastuussa jo nyt. Mutta olemme sellaisessa yhteisvastuussa, jossa ikään kuin pankkien liiallisesta riskinotosta lähetetään lasku veronmaksajille ja rakennetaan tukipakettijärjestelyjä sen sijaan, että pyrittäisiin järkevään rahapoliittiseen rakenteeseen, Andersson näkee.