Kestääkö pinna?

Politiikassa on ladattuna nyt niin paljon arsenaalia. Tunne on sellainen odottava, koska paukahdos tapahtuu. Sote on sellaisessa sykkyrässä, ettei siitä erkkikään ota selvää mihin se päätyy. Vai tuleeko pelkkä suutari? Kyttäysvaihe on päällä. Kokoomus markkinoi vapaus valita – teemaa, joka koetaan ihmisten mielissä myönteiseksi, mutta kun se on ilman sisältöä! Kun tätä valinnanvapausesitystä vähänkin avataan, nousee heti asiantuntijoiden varoittava sana, millaiseen katastrofiin tämä tulee johtamaan. Ministeri Risikko on jo vuosia istunut neuvotteluissa terveyslobbareiden agenttina.

Kepulle ikiaikainen maakuntahallinto on niin rakas, että sen hinnalla he ovat valmiita ajamaan julkiset sote-palvelut marginaaliin. Sen tien päässä on maakuntien palvelujen raju keskittäminen ja reuna-alueiden tyhjentyminen. Paikallisella demokratialla ei ole enää sitä vahvuutta, mitä olemme kuntapäättäjinä saaneet kokea. Valtio johtaa maakuntia ja virkamiehet päättää liikelaitoksissa valtion tahdon. Maakuntavaltuustolla ei ole omaa tulopohjaa käytettävissä. Voi veikata, että aika nopeaan tahtiin tulee maakuntia katoamaan kartalta pois, kun voimavarat eivät tule riittämään.

Miltä sitten näyttää puolueiden kliimaksi näihin asioihin?

Kepun Juha Sipilä on ajanut itsensä pahaan tilaan. Messiaana hän tuli politiikkaan, mutta kaari on nopeasti kääntynyt toiseen suuntaan. Hän ei näytä kestävän kritiikkiä kovinkaan paljon. Hänen kehonkielensä jo kertoo, miten vaikea hänen on suhtautua eduskuntaan ja siellä nousevaan kritiikkiin. Mediaa hän inhoaa, kun ei saa rauhassa tehdä töitä. Nyt kun vielä jäi kiinni lavastetusta näytelmästä persujen kanssa, niin alkaa olla liikkumatila vähissä ja puolueen kannatus luisussa. Kepussa kenttä saattaa yllättää!

Kokoomuksen Petteri Orpo saapastelee ja katselee mitä tapahtuu, eikä työnnä nokkaansa pelikentille. Vapaavuori on tehnyt hänen liikkumatilansa aika pieneksi. Siniset on sitten kuten Mäkisen koira kiltasakissa muuten vain äänettöminä yhtiömiehinä, kaikki käy.

SDP:llä pitäisi olla tuhannen taalan paikka myllyttää nyt kunnolla, mutta näyttää riittävän jos gallupeissa on pieni henkäyskin ylöspäin. Väki on alamaissa ja odottaa jotta jotain tapahtuisi. Ellei uutta virtaa saada kehiin, niin eduskuntavaaleista taitaa tulla pihtisynnytysvaalit. Suurimman puolueen asema piti puoluekokouksen mukaan saavuttaa jo kuntavaaleissa. Jotta siihen yllettäisiin eduskuntavaaleissa askelmerkit pitäisi olla kohdallaan. Kipeitäkin ratkaisuja pitää tehdä, jos nähdään ne puolueen menestymisen kannalta välttämättömiksi. Puolueella pitää olla linja, jonka taakse kansalaisia kutsumme ja sellainen johto, mihin laajasti koetaan samaistuvan.

 

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Yhteistyöllä lapsille ja nuorille hyvinvointia

Yli tuhat sosiaalityöntekijää ja sosiaalityön opiskelijaa ovat viime viikolla allekirjoittaneet adressin nostaakseen esiin lastensuojelun asiakkaana olevien tuhansien suomalaislasten oikeuden suojeluun. Sosiaalityöntekijöiden laatiman adressin taustana on vakava huoli lasten ja nuorten heitteillejätöstä, jota lastensuojelutyön krooninen aliresursointi saa valitettavasti aikaan useassa kunnassa.

Vaikka Vaasa on pärjännyt tilastojen valossa viime vuosina kohtalaisen hyvin, käy Vaasan kaupungin perusopetuksessa toteutetusta lasten ja nuorten hyvinvointiselvityksestä ilmi, että myös Vaasassa on lasten ja nuorten pahoinvointi lisääntynyt huomattavasti viimeisten vuosien aikana. Tästä syystä nyt onkin oikea aika tehdä tarvittavia korjausliikkeitä, jottei tilanne etenisi tästä enää huonompaan suuntaan.

Vaasan kaupungin tuoreesta lasten ja nuorten hyvinvointiselvityksestä ilmenee, että sosiaalitoimen ja myös lastenpsykiatrian mielestä heille ohjautuu ”vääriä” lapsia ja nuoria, koska varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa on liian vähän tarjolla psykologi-, kuraattori- ja erityisopettajapalveluita ja koska opetusryhmät ovat liian isoja eikä pienryhmiä ole riittävästi.

Vaasan demareiden valtuustoryhmä asetti heti tämän valtuustokauden alussa yhdeksi kärkiteemakseen lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemisen. Erityistä tukea tarvitsevat lapset ja nuoret nostettiinkin esille jo heti kaupungin strategiatyöskentelyssä ja tätä teemaa on pidetty esillä koko talousarviovalmistelun ajan.

Erityisvarhaiskasvatuksen resursseja saatiinkin kaupungin talousarviossa parannettua hienosti, kun kaupunginjohtajan esityksestä ensivuoden talousarvioon hyväksyttiin yksimielisesti lisäyksenä neljän lastentarhanopettajan sekä yhden suomi 2-kielenä lastentarhanopettajan vakanssit. Tämän lisäksi pitkän valmistelutyön tuloksena saimme ryhmien kesken yksimielisesti lisättyä myös perusopetuksen tuntikehyksen korottamisen ensivuonna 1,93 vuosiviikkotuntiin (vvh), jota on tarkoitus nostaa tulevina vuosina asteittain tästä vielä lisää. Näillä lisäyksillä helpotetaan jatkossa sekä varhaiskasvatuksen että perusopetuksen haasteita ja vaikutetaan ennaltaehkäisevästi lasten ja nuorten hyvinvointiin.

Tiedossamme oli lisäksi, että sosiaalitoimessa viime vuosina hurjasti kasvanut palveluntarve (2015-2017 palvelutarpeen arvioinnit + 64,5%), on johtamassa tilanteeseen, että vain kaikkein vaikeimmat tapaukset voidaan hoitaa ja kaupungin sosiaalipuolen peruspalveluiden resurssipulan takia palveluita tarvitsevia ihmisiä ajautuu valitettavasti Vaasan keskussairaalan lapsi- ja nuorisopsykiatrian osastoille.

Valitettavasti emme saaneet tiedusteluista huolimatta sosiaalitoimen osalta konkreettisia esityksiä valmiiksi kuin vasta valtuuston talousarviokokousta edeltävänä viikkona. Saamamme palautteen mukaan tämä oli ainakin yhtenä syynä siihen, ettei esityksemme sosiaalitoimen resurssien turvaamiseksi saanut valitettavasti enemmistöryhmien tukea taakseen kaupunginvaltuustossa. Valitettavaa oli, että esimerkiksi poikkihallinnollinen Vaasan kaupungin lasten ja nuorten hyvinvointiselvityksen ensimmäinen osa valmistui vasta budjettikokousta edeltävällä viikolla, vaikka toiveena oli sen saaminen kaupunginhallituksen talousarviotyön pohjamateriaaliksi jo alkusyksystä.

Toivon että Vaasassa jatketaan valtuustoryhmien välistä hyvin alkanutta yhteistyötä lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaamiseksi myös jatkossa ja että tämän yhteistyön hedelmänä saamme ohjattua varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen tavoin jatkossa myös sosiaalitoimeen tarvittavat resurssit lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaamiseksi.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Lupaus kahdeksan tunnin työpäivästä on petetty

Eduskunta hyväksyi 16.11.1917 lain kahdeksan tuntisesta työpäivästä. Kyllä, luit oikein, että kahdeksan tunnin työpäivä vietti satavuotisia syntymäpäiviä. Paitsi että heti vuoden 2017 alussa lupaus kahdeksan tunnin työpäivästä petettiin. Se petettiin silloin voimaan tulleella kilpailukykysopimuksen mukaisella uudella työajalla, joka pidensi työpäivämme keskimäärin kuusi minuuttia pidemmäksi.

Kuusi minuuttia ei vaikuta paljolta, mutta yli kahden miljoonan palkansaajan kuuden minuutin työnajan pidennys olisi ollut varmasti mieluisa lisäys, jos se olisi jaettu tasan Suomen sadoille tuhansille työttömille, nollatuntisopimuslaisille ja muille osa-aikatyöntekijöille. Tasan ei tässä maassa jaeta – tuumasi oikeistohallitus, lisäsi pakolla täyttä työpäivää tekevien työaikaa ilman palkanlisäystä, ja jätti Mustan Pekan työttömien ja osa-aikaisten palkansaajien käteen.

Musta Pekka jäi myös ammattiyhdistysliikkeen käteen. Sen sille käteen jätti Suomen työssä käyvä kansa vuoden 2015 eduskuntavaaleissa äänestämällä sankoin joukoin oikeistopuolueita. Tämä oli osoitus siitä, miten ammattiyhdistysliikkeen voimaa heikentää oman jäsenistön erkaantuminen politiikasta. Kun kiky:stä päätettiin, ei ammattiyhdistysliikkeen rivijäsen tiennyt mistä oli kyse. Hylkääminen olisi johtanut lakkoon, mutta kuinka pitkän lakon jäsenistö olisi suostunut istumaan asian vuoksi, jota se ei ymmärtänyt? Kiky:stä päätettäessä valinta tehtiinkin käytännössä täysimittaisen sodan, ja kylmän sodan välillä.

Kaikki palkansaajat eivät ole samassa asemassa

Vasta nyt kun kilpailukykysopimus on jo vuoden verran ollut voimassa, työaikaa on pidennetty ja tämän lisäksi julkisella sektorilla on vielä leikattu lomarahoja, ymmärtävät liittojen rivijäsenet mistä koko asiassa oli kyse. Valitettavasti kiky-juna on mennyt jo kauan sitten ja paluu normaaliin, tai edes lähelle normaalia työaikaa, on mahdollista vasta 2020. Tässäkin suhteessa Suomalaiset palkansaajat ovat eriarvoisessa asemassa, koska jotkut liitot saivat sovittua että työaika palaa normaaliin vuonna 2020, eli vähenee 24 tunnilla. Näin sai sovittua mm. Teollisuusliitto (ent. metalliliitto).

Voi siis olla, että joillakin aloilla 24 tunnin työajan pidennys jää luonteeltaan pysyväksi. Tämä jakaa suomalaisia palkansaajia eri kasteihin vuosityöajan kokonaispituuden perusteella. Tämä hankaloittaa tulevaisuudessa kolmikantaisia tupo-kierroksia, koska eri liitoilla voi olla hyvinkin erilaisia neuvottelutavoitteita varsinkin työajan suhteen. Silti olen varma, että EK:n ja oikeistohallituksen uhoilusta huolimatta tupoja vielä tulee, sillä niillä, ja vain niillä kolmikantaisilla sopimuksilla, on tämän maan hyvinvointi jaettu yhdenvertaisesti kaikkien sen kansalaisten kesken.

Ehkä palkkaa saava kansa on ammattiyhdistysliikkeen tiedotteita lukien poliittisesti valveutuneempi, tietää seuraavissa eduskuntavaaleissa oman asemansa tässä yhteiskunnallisessa ”ravintoketjussa” ja äänestää seuraavissa eduskuntavaaleissa vain palkansaajien ystäviä. Seuraavat eduskuntavaalit ovat vasta huhtikuussa 2019, mutta saattavat ne tulla yllätyksellisinä jo ensi vuonna maakuntavaalien yhteydessäkin.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Sisäilmaongelmat turruttavat päättäjän järjen ja sydämen

Turun yliopiston ja ammattijärjestö OAJ:n tuoreessa tutkimuksessa käy ilmi, että valtaosa 5000:stä kyselyyn vastanneesta opetusalan ammattilaisesta kertoo työpaikallaan olevan sisäilmaongelma. Tutkimuksen mukaan vastaajat arvioivat sisäilmaongelmista aiheutuvan heille erilaisia terveyshaittoja, lisäksi esille nousee negatiivinen vaikutus työssäjaksamiseen eläkeikään asti.  Erilaiset terveyshaitat ovat nousseet esille myös oppilaisiin kohdistuneissa tutkimuksissa. Jopa kahdella kolmesta Suomen koulusta on sisäilmaongelmia ja esimerkiksi THL:n vuonna 2016 julkaistusta tutkimuksesta esille nousevat myös oppimistulosten heikkeneminen ja poissaolojen lisääntyminen.

Jokainen sisäilmaongelman vuoksi sairastunut on liikaa. Kenen puoleen kääntyä, kuka hoitaa asian? Useissa kunnissa ongelmaksi nousee asioiden salailu; sisäilmaraportit piilotellaan, sisäilmatyöryhmät kokoontuvat vaivihkaa ja julkinen keskustelu vaiennetaan nopeasti. Tavallinen kuntalainen ei saa tietoa siitä, onko ongelmien taustalla vain kohtalaisen helposti korjattavat ilmanvaihto- ja lämmönsäätöongelmat vai oikeasti vakava homeongelma. Kiihko kasvaa, kuntalaisten kokemukset kuulluksi tulemisesta kääntyvät yhä huonompaan suuntaan ja kuntien investointien tärkeysjärjestys kyseenalaistetaan.

Entä sitten päättäjän tai virkamiehen rooli? Toinen näkee sisäilmaongelmien yllä vain kalliita investointeja tutkimusten, saneerausten tai jopa rakentamisen muodossa. Sisäilmaongelma koetaan ärsyttävänä sivujuonteena mahdollisten muiden, ”tärkeämpien” asioiden keskellä.  Toinen kuuntelee sydän avoimena yksittäisten kuntalaisten ja perheiden tilanteita ja näkee näiden ihmisten epätoivon, surun ja voimattomuuden. Omien arvojen ja kuntatalouden välinen ristiriita voi aiheuttaa valtavaa päänsisäistä kamppailua ja realistiset ratkaisut ongelmaan saattavat unohtua. Kun kaksi täysin eri näkökulmista ponnistavaa lähtevät yhdessä lähestymään sisäilmaongelmaa, voi lopputuloksena olla pelkkää kilpahuutoa.

Mitäpä jos kokeiltaisiin avointa keskustelua virkamiesten, päättäjien ja kuntalaisten välillä? Tällöin olisi mahdollista saavuttaa yleinen ilmapiiri, jossa kuntalaiset kokevat tulleensa kuulluksi yhdenvertaisina kunnan jäseninä, eikä tunnetta vähättelystä syntyisi. Jos kuntalainen kokee, että hänen asemaansa osataan asettua, saadaan useimmiten vastakkainasettelua riisuttua.

Sisäilmaongelmien ratkaisuun on kehitetty hyödyllisiä toimintamalleja esimerkiksi Työterveyslaitoksen toimesta. Niiden periaatteita noudattamalla olisi myös mahdollista selvittää realistisesti ja taloudellisesti ongelmien vakavuus ja tarvittavat toimenpiteet. Kenenkään ei myöskään tarvitsisi arvailla prosessin etenemistä ja turha kiihkoilu varmasti vähenisi.

Jotta ylläoleva toiminta tulisi automaatioksi sisäilmaongelmien yhteydessä, tarvitaan taloudellisten näkökulmien ja inhimillisyyden yhdistämistä pitkällä tähtäimellä. Ohjataanhan järjen laivaa suurella sydämellä?

 

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kantapäät iskettävä tärkeän asian vuoksi hiekkaan

Yhteistyökykyinen, joustava, mukautuva, positiivinen. Nämä ovat ominaisuuksia, joita arvostetaan rekrytoitavassa työntekijässä, ja joita itsekin olen tottunut työelämässä pitämään vahvuuksina. Uuden valtuustokauden alussa tuore valtuutettu on kuitenkin jännän äärellä; ovatko nämä samat ominaisuudet myös ihanteellisen kuntapäättäjän ominaisuuksia?

Syksyn edetessä ensimmäiset tiukat väännöt kaupungin strategian sisällöstä ja tulevan vuoden talousarviosta ovat jo osittain takanapäin. Ensimmäisen valtuustokauden alku on pitänyt sisällään politiikan sisältöjen lisäksi myös pienen identiteettikriisin ja etsikkoajan: minä, työntekijänä yhteistyökykyinen ja joustava ihminen, olenkin nyt uuden pöydän äärellä, erilaisessa roolissa, johon kuuluu toki kompromissikyky ja mukautuminen päätöksiin. En tiedä kuinka suuri rooli on sillä, että on kaupunginhallituksen pöydän nuorin ja vielä nainen; sisäinen tarve miellyttää ja olla samaa mieltä on välillä kova. Siihenhän meitä on johdonmukaisesti valmennettu niin opiskelu- kuin työelämässäkin, puhumattakaan hienovaraisista viesteistä sosiaalisessa elämässä; terävät kulmat pitäisi hioa pois ja antaa tilaa kokeneemmille.

Luottamushenkilön rooliin kuuluu kuitenkin myös jämptiys, peräänantamattomuus sekä omalle porukalle ja itselle tärkeiden arvojen ja asioiden rohkea ajaminen. Samalla kun naisoletetun sosiaalistamisprosessi on painottunut siihen, kuinka osata antaa tilaa, on tilan ottamisen taito jäänyt jokaisen itse opittavaksi. En ole koskaan kokenut potevani kiltin tytön syndroomaa, mutta jotain sen kaltaisia sisäisiä kamppailuja on käytävä, ennen kuin uskaltaa ottaa tilan. Eikä tilaa edes ota itselleen, vaan niille asioille, joiden puolesta on valmis tekemään töitä.

Oma identiteettikriisini kesti noin neljä yötä. Aamuyöstä unet katkesivat ja tuskailin lakanoissa sen kanssa, pitääkö väistyä vai ottaa leveä haara ja painaa kantapäät hiekkaan. Edelleenkin arvostan kompromissihakuisuutta, joustavuutta ja yhteistyökykyä. Kuntapolitiikassa ollaan mukavasti myös yhteisen asian äärellä; jokainen on mukana oman kotikuntansa parhaaksi, vaikka keinot ja näkemykset saattavat olla hyvinkin erilaisia. Lähestyin lopulta asiaa vastuun kautta. Kun työyhteisössä ollaan vastuussa työnantajalle, esimiehelle ja työyhteisölle, ei kaupunginvaltuutettu ole vastuussa kaupunginjohtajalle tai valtuuston puheenjohtajalle. Kuntapoliitikko on vastuussa äänestäjälle. Eikä äänestäjä äänestänyt minua luottamustoimeen, jotta voisin vain peesailla ja olla samaa mieltä. Äänestäjän toive on, että välillä kantapäät isketään tärkeän asian vuoksi hiekkaan. Siksi täällä olen.

 

 

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Nyt on julkisen sektorin vuoro

Yleisessä keskustelussa annetaan usein ymmärtää, että julkinen sektori hyvinvointipalveluineen on se yhteiskunnan riippakivi, jota siedetään vain solidaarisuussyistä heikoimmassa asemassa olevien huolehtijana. Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että me kaikki käytämme näitä palveluita jatkuvasti. Niin myös se, että niiden kautta huolehdimme kilpailukyvystä investoimalla tulevaisuuteen – osaamiseen, terveyteen, elinkeinotoiminnan edellytyksiin, taloudelliseen kasvuun ja turvallisuuteen. Niiden kautta huolehdimme myös arjen sujuvuudesta, lasten turvallisuudesta ja vanhusten hyvinvoinnista.

Tosiasia on, että vienti ei vedä, jos tieverkosto ja muu infra ei ole kunnossa tai lapsia ei voi viedä aamulla päiväkotiin. Innovaatioita ei synny, mikäli koulut ja yliopistot eivät toimi. Luomme kilpailukykyä ja hyvinvointia kun huolehdimme liikenteen sujuvuudesta, takaamme hyvän koulutuksen ja järjestämme neuvolat, päiväkodit, terveys- ja sosiaalipalvelut sekä vammaisten ja vanhusten hoivan.

Työnantajat ovat toistelemalla saaneet meidät uskomaan, että työvoima on Suomessa kallista. Tosiasiassa suomalainen työ on kuitenkin kustannuskilpailukykyistä vertaa sitä mihin kilpailijamaahan tahansa. Erityisesti viime vuosina palkkatasomme kehitys on jäänyt selkeästi mm. Ruotsin ja Saksan jälkeen. Tästä huolimatta Suomen on kilpailussa menestyäkseen nostettava hinnan rinnalle laatu, vaikuttavuus, luotettavuus, työntekijöiden hyvinvointi sekä paikallinen vero- ja työllisyysjalanjälki.

Ensiarvoisen tärkeää on, että veronkierrolla, voittojen piilottelulla tai työntekijöiden hyväksikäytöllä etua hakevat toimijat suljetaan ulos yhteisestä eurooppalaisesta toimintaympäristöstä.

Palvelut ovat yhtä kuin niiden tekijät. Kysymys siitä, millaiset edellytykset näillä ammattilaisilla on työtään tehdä, peilautuu ensisijaisen tärkeänä koko suomalaiselle yhteiskunnalle. Julkisten palvelujen vähättely Kiky- sopimuksen kaltaisella syrjinnällä ei edistä kilpailukykyä vaan koulutus- ja palveluleikkauksineen tuhoaa menestyksemme perusedellytykset. Reilut työolosuhteet, kilpailukykyinen ja oikeudenmukainen palkka sekä työelämän hyvä henki ovat tärkeitä, ei pelkästään työntekijöiden itsensä vaan myös koko suomalaisen yhteiskunnan menestyksen kannalta.

Nykyisenkaltaisessa jälkiteollisessa yhteiskunnassa palvelut ovat eturintamassa kun suomalaista kilpailukykyä ja hyvinvointia luodaan. Tästä syystä tulevissa työehtoneuvotteluissa on keskeistä, että aikaisemmat vääryydet korjataan ja alan työntekijät saavat kohtuullisen ja oikeudenmukaisen osansa.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta